Oulujoen lohi-istutusten merkintätulokset v. 1979–2015 : PIT-mikrosirumerkinnöillä uutta tietoa istutusten toteuttamiseen ja tuloksellisuuden seurantaan

Oulujoen vaelluskalakantojen hoito ja vesivoimarakentamisen aiheuttamien kalataloushaittojen kompensointi perustuvat voimayhtiöille määrättyihin ja sovittuihin (nk. Montan sopimus) istutusvelvoitteisiin. Vuosittain Oulujokeen ja Oulujoen edustan merialueelle istutetaan noin 240 000 lohen ja noin 40 000 meritaimenen vaelluspoikasta. Luonnontuotannon mahdollisuudet ovat nykyään Oulujoella vähäiset ja vesistön vaelluskalakantojen sekä kalastusmahdollisuuksien ylläpito perustuukin lähes täysin istutuksiin. Tässä raportissa esitellään lohen osalta Oulujoen velvoitehoidon pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen keskeiset tulokset vuosilta 1979–2012 ja Oulujoella vuosina 2011–2012 PIT-mikrosiruilla ja T-ankkurimerkillä merkittyjen lohen vaelluspoikasistutusten seurantatulokset sekä arvioidaan niiden perusteella istutushoidon ja istutusten tuloksellisuuden seurannan kehittämismahdollisuuksia. Kuten muuallakin Suomessa myös Oulujoella pitkäaikaisten Carlin-merkintöjen palautustulokset (=lohisaaliit) heikentyivät tasaisesti 1980-luvulta 2000-luvun alkuun, minkä jälkeen palautusaste on ollut erittäin heikko. Parhaimmillaan 1980-luvun puolivälissä Oulujoen lohien ensimmäisen merikesän jälkeinen merkkipalautusprosentti oli yli 18 %, kun viimeisen kymmenen vuoden aikana se on ollut enää 0,2–0,9 %. Laskeva trendi merkkipalautuksien määrässä on ollut samanlainen sekä jokisuun merialueelle että Oulujokeen tehdyissä istutuksissa. Jokisuun merialueelle tehdyt istutukset tuottivat keskimäärin jonkin verran enemmän merkkipalautuksia kuin jokeen tehdyt istutukset. Nykyiset vähäiset merkkipalautusmäärät vaikeuttavat istutustutkimusten tulosten arviointia, koska sattuman merkitys tuloksissa kasvaa. Carlin- ja PIT-merkintäaineistojen perusteella vaelluspoikasistutusten ajoittamisella on vaikutusta merkkipalautusmääriin ja siten lohisaaliisiin. Istutuksia ei kannata tehdä liian aikaisin kylmään veteen tai toisaalta liian myöhään lämpimään veteen. Parhaiten istutukset ovat tuottaneet, kun ne on tehty vasta jokiveden lämmittyä noin 5-8 asteeseen. Sidotun istutuspäivämäärän sijasta istutusten ajoittaminen kannattaakin tehdä veden lämpötilakehityksen mukaan. Oulujoelta ja muilta joilta saatujen smolttivaellushavaintojen perusteella vapauttamisen lämpötilarajana voitaisiin käyttää esimerkiksi 8 astetta. Merkintämenetelmien vertailun perusteella PIT-merkinnöillä ja merkkejä lukevalla antennisysteemillä Merikosken kalatiessä päästään nykyään vähintään samoihin tai suurempiin merkkipalautusmääriin kuin Carlin- tai T-ankkuri merkinnöillä. PIT-merkkihavaintoja voidaan todennäköisesti vielä huomattavasti lisätä, jos kalatien lisäksi sijoitetaan PIT-antenneja myös Merikosken voimalaitoksen alakanavaan. Näin saataisiin havaintoja myös lohista, jotka eivät koskaan hakeudu kalatiehen ja parannettaisiin siten istutustutkimusten luotettavuutta. Tulevaisuudessa harkintaan kannattaa ottaa Oulujoen velvoiteistutuksissa käytettävän lohikannan vaihtaminen kantaan, joka tuottaisi parempia saaliita ja jonka yksilöt nousisivat jokisuulle ja jokeen nykyistä Montan kantaa aiemmin. Tällaisen muutoksen toteuttaminen vaatii kuitenkin pilotti-tutkimuksia, joiden perusteella saadaan tietoa kannan vaihtamisen todellisista hyödyistä.201

Lohikalojen ylisiirrot vaelluskalakantojen hoitotoimena : Kirjallisuuskatsaus

Vaelluskalakantojen hoidossa ylisiirrot ovat yksi mahdollinen toimenpide, jolla pyritään turvaamaan kutukalojen pääsy voimalaitospatojen yläpuolisille lisääntymisalueille. Suomessa lohikalojen ylisiirrot ovat yleistyneet viime vuosikymmenen aikana ja ne nähdään yhtenä tukitoimenpiteenä, jolla tuetaan kalateiden toimintaa ja vaelluskalakantojen elvyttämistä. Yleensä tavoitteena on aikaansaada jokialueelle leimautunut ja sinne kutunousullaan takaisin pyrkivä vaelluskalasto. Tähän kirjallisuuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa pääasiassa Atlantin lohen ylisiirtojen tuloksista Suomesta ja ulkomailta sekä soveltuvin osin tutkimustietoa myös muista vaelluskalalajeista. Selvityksen perusteella kokemukset ylisiirroista olivat vaihtelevia. Useimmiten lohet näyttivät pysyttelevän ylisiirtojen tavoitealueella, jatkavan nousuvaellustaan ja hakeutuvan lajityypillisille lisääntymisalueille. Osassa tutkimuksia lohet olivat kuitenkin haluttomia jatkamaan vaellusta ja joskus jopa suurin osa ylisiirretyistä kaloista laskeutui pois kohdealueelta ennen kutuaikaa. Lisäksi ylisiirrettyjen kalojen havaittiin monin paikoin vaeltelevan edestakaisin jokialueella. Tällainen käyttäytyminen saattoi tutkijoiden mukaan heikentää ylisiirrettyjen kalojen lisääntymismenestystä. Syynä poikkea-vaan vaelluskäyttäytymiseen saattoi olla siirtojen aiheuttama stressi ja kalojen alkuperä. Ylisiirretyt lohet olivat usein istutusperäisiä eikä niillä ollut poikasvaiheen kokemusta jokialueesta. Aiempi kokemus patojen yläpuoliselta alueelta näytti sen sijaan parantavan istutusperäisten kalojen nousumotivaatiota ja kotiutumista. Myös siirtoalueiden olosuhteiden arvioitiin vaikuttavan lohien käyttäytymiseen. Etenkin virtaamalla ja lämpötilalla katsottiin olevan yhteys ylisiirtojen onnistumiseen. Ylisiirtokalojen motivaatio hakeutua siirtoalueella sijaitseville kutupaikoille näytti kasvavan lähempänä kutuaikaa. Vaikka ylisiirtokalojen lisääntyminen näytti onnistuneen ainakin osassa tutkimuksia, on tutkijoiden mukaan epävarmaa, voidaanko menetelmän avulla saada aikaan itseään ylläpitävä kalakanta ja riittävä määrä jokeen palaavia aikuisia kaloja. Isoissa jokikohteissa laajamittaisen poikastuotannon käynnistäminen edellyttää verraten suuria emokalamääriä. Lisäksi ylisiirtoihin liittyy keinotekoista valintaa, jolla voi olla tahattomia vaikutuksia kalakannan rakenteeseen, elinkierto-ominaisuuksiin ja geneettiseen monimuotoisuuteen. Ylisiirtojen toteutuksessa olisikin pyrittävä tukemaan kalakannan luontaista ikä-, koko- ja sukupuolirakennetta sekä kutuvaelluksen ajoittumista. Vaelluskalahankkeissa on tärkeää turvata myös kuteneiden kalojen alasvaellus voimalaitospatojen ohi, jotta osa kaloista pääsisi myöhemmin uudelleen kutemaan. Nykyisellään selviytyminen alasvaelluksella on paikoin erittäin heikkoa. Tutkimustuloksia ylisiirroista oli käytettävissä melko vähän ja enimmäkseen ne olivat yksittäisten vuosien havaintoja keskenään hyvin erilaisista jokikohteista. Lisätutkimuksille on selvä tarve ja tulevissa ylisiirtohankkeissa kannattaisi panostaa selkeään tavoitteenasetteluun, tulosten tarkkailuun sekä raportointiin. Saatuja tuloksia voitaisiin hyödyntää jatkotoimenpiteissä ja laajemmin vaelluskalakantojen elvytyshankkeissa.201

Synthesis of habitat restoration impacts on young-of-the-year salmonids in boreal rivers

River restoration offers the potential to enhance biological integrity, often measured as fish population changes. We used a meta-analytical approach to synthesize density responses to in-stream habitat restoration by young-of-the year (YOY) brown trout and Atlantic salmon in 28 rivers (overall 32 restoration projects) in Finland. We also examined which local and watershed-scale factors most influenced restoration success. Finally, we conducted an expert survey to obtain an independent estimate of a sufficient density enhancement for restoration to be considered successful. Despite strong context-dependency, habitat restoration had an overall positive effect on YOY salmonid density. When compared to target levels derived from the expert survey, density responses mainly reached the minimum expected success rate, but remained short of the level considered to reflect distinct success. Variability in restoration responses of trout was linked mainly to river size, predominant geology, water quality and potential interspecific competition (trout vs. European bullhead). Fishing mortality tended to obscure positive effects of restoration and stocking by YOY fish affected negatively trout’s response to restoration, supporting a shift towards self-sustainable schemes in fisheries management. These results imply that habitat restoration is a useful approach for improving the ecological and conservational status of salmonid populations in boreal rivers. To further improve the success rate, and thereby public acceptance, of restorations they need to be complemented by other management measures that enhance the potential for the recovery of threatened salmonid populations

Vaelluskalojen palauttaminen rakennettuihin jokiin: Rakennettujen jokien tutkimustuloksia vuosilta 2011–2018

Vaelluskalakantojen palauttaminen rakennettuihin vesistöihin edellyttää monialaista tutkimustietoa kalojen elinkierron eri vaiheisiin liittyvistä haasteista ja niiden korjaustoimista. Myös vesistöjen eri käyttäjien ja intressiryhmien on löydettävä yhteinen tahtotila jokiympäristön ja sen kalaston kestävälle käytölle. Tämä puolestaan edellyttää viranomaisten, eri toiminnanharjoittajien ja sidosryhmien välillä avointa vuoropuhelua, yhteisten sovitteluratkaisujen hakemista ja omista eduista joustamista. Vaelluskalojen palauttamiseen liittyviin tietotarpeisiin on vastattu Luonnonvarakeskuksen (Luke) monialaisilla tutkimushankkeilla, joita on toteutettu rakennetuissa vesistöissä eri puolilla maatamme sekä Luken Kainuun kalantutkimusaseman kokeellisissa olosuhteissa. Tähän raporttiin on koottu vuosina 2011–2018 toiminnassa olleiden Luonnonvarakeskuksen (vuoteen 2015 asti Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos) hankkeiden tärkeimmät tulokset sekä julkaisuluettelo. Tässä esiteltäviä hankkeita ja raportin koostamista ohjasi erikoistutkija Aki Mäki-Petäys kevääseen 2019 asti. Useat näistä hankkeista on tehty yhteistyössä Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Oulun yliopistojen, Suomen ympäristökeskuksen (SYKE), Elintarviketurvallisuusviraston (Evira), Metsähallituksen, ELY-keskusten ja Pohjois-Pohjanmaan liiton kanssa, ja joissakin tapauksissa nämä tahot ovat olleet myös hankkeiden päävastuullisia toteuttajia. Tutkimushankkeita on rahoitettu myös osana laajempia ja useampivuotisia Public-Private-Partnership (PPP) – hankekokonaisuuksia, missä vesivoimayhtiöiden rahoitus on ollut merkittävässä osassa. Vaelluskalojen palauttaminen on monin paikoin mahdollista, jos eri käyttäjät ja intressiryhmät ovat sitoutuneet pitkäjänteiseen yhteistyöhön. Vesistökohteet ovat erilaisia, joten kaikkiin kohteisiin sopivaa ratkaisua ei yleensä ole, vaan toimenpiteissä on aina huomioitava vesistöjen erityispiirteet sekä mahdolliset muut reunaehdot. Kohteesta riippuen, toimenpiteinä tarvitaan: Toimivat kalojen vaellusväylät patojen ohitse sekä ylä- että alavirtaan, Elinympäristökunnostuksia sekä joki- ja purouomissa että niiden valuma-alueilla, Istutuskalojen sekä – toiminnan laadullista kehittämistä, Riittävää kalastuksen säätelyä, Myös muiden eliöryhmien kuin vaelluskalojen elinolosuhteiden parantamista, Realistisesti asetettuja vesistökohtaisia tavoitteita, Toimenpiteiden vaikuttavuuden seurantaa, Tehokasta ja yleistajuista viestintää sekä kaikkien sidosryhmien sitouttamista yhteistyöhön, Ajallisia ja taloudellisia resursseja. Aihepiirin tutkimustoimintaa viedään Lukessa eteenpäin vuodesta 2019 alkaen mm. Sateenvarjo III-, Kalatalouden ympäristöohjelma-, RiverGo- sekä monissa muissa yhteistyöhankkeissa. Toivomme, että tämä työ toimii tietopakettina monille muillekin hankkeille!201

Ecological and social dimensions of restoration success in boreal river systems

Abstract The degradation of rivers and streams has led to world-wide efforts to restore freshwater habitats. A good understanding of the social-ecological context is considered key to successful restoration. In this thesis, a multidisciplinary framework was applied to study ecological and social dimensions of restoration success. First, the long-term performance of in-stream restoration measures was examined by conducting repeated cross-sectional surveys in restored streams up to 20 years post-restoration. Next, nationwide electrofishing data were used to assess the density responses of juvenile salmonids to habitat restoration and factors influencing restoration success were examined. Finally, changes in the provision of ecosystem services were evaluated by comparing the perceptions of restoration outcomes between two user groups and three study rivers. The results indicated that the restoration-induced increase in habitat heterogeneity persisted over time, initiating an overall positive development also in biological metrics (i.e. juvenile salmonids and aquatic mosses). However, overall substrate variability in restored streams remained lower than in near-pristine streams, with a shortage of gravel beds. Fish responses varied strongly between rivers, which was explained mainly by watershed scale (e.g. river basin size, dominant geology) and local (potential interspecific competition) factors. Site-specific differences were also observed in the delivery of ecosystem services, mainly reflecting stakeholder perceptions of landscape value and fish provisioning. Overall, the results show that setting indicators and target levels for restoration success is grounded on perspective. Socially conscious ecological restoration that acknowledges local specialities and needs in priority setting, planning and implementation has the potential to provide multiple benefits for river ecosystems and society.Tiivistelmä Virtavesien ekologisen tilan heikentyminen on johtanut maailmanlaajuisiin toimiin niiden elinympäristöjen kunnostamiseksi. Usein ekologisen kunnostuksen onnistuminen edellyttää kuitenkin ihmisen ja ympäristön vuorovaikutussuhteiden laaja-alaista ymmärtämistä. Tässä väitöskirjatutkimuksessa käytettiin monitieteistä viitekehystä virtavesikunnostusten ekologisten ja sosiaalisten vaikutusten tutkimiseen. Ensimmäisessä osatyössä arvioitiin kunnostustoimenpiteiden kestävyyttä sekä uoman rakenteellisen monimuotoisuuden kehittymistä pitkällä aikavälillä (10-20 vuotta kunnostusten jälkeen). Toisessa osatyössä tehtiin valtakunnallisen sähkökalastusaineiston avulla meta-analyysipohjainen yhteenveto suomalaisten virtavesikunnostusten vaikutuksista taimenen ja lohen kesänvanhojen (0+) poikasten tiheyteen sekä tutkittiin kunnostustulokseen vaikuttavia ympäristötekijöitä. Kolmannessa osatyössä selvitettiin kunnostusten onnistumista ekosysteemipalvelujen näkökulmasta vertaamalla kahden eri käyttäjäryhmän kokemia muutoksia kolmen tutkimusjoen välillä. Väitöskirjan tulokset osoittivat, että kunnostukset lisäsivät jokiuoman rakenteellista monimuotoisuutta sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä ja vaikuttivat myönteisesti myös biologisiin indikaattoreihin (lohikalojen poikastiheys ja vesisammalet). Vaihtelu pohjan laadussa oli kuitenkin luonnontilaisia uomia vähäisempää ja erityisesti kutuun soveltuvaa soraa oli niukasti. Lohikalojen tiheysvaste vaihteli voimakkaasti jokien välillä, mikä selittyi pääasiassa valuma-alueeseen liittyvillä (esim. valuma-alueen koko ja geologia) ja paikallisilla (mahdollinen lajien välinen kilpailu) tekijöillä. Paikkasidonnaisia eroja havaittiin myös vaikutuksissa ekosysteemipalveluihin ja ne heijastivat etenkin maisemassa ja kalasaaliissa koettuja muutoksia. Tutkimus osoitti, että erilaiset taustat ja odotukset vaikuttavat vahvasti siihen, millaisten kriteerien perusteella kunnostusten onnistumista arvioidaan. Jotta kunnostuksilla saavutettaisiin hyötyjä sekä jokiekosysteemeille että yhteiskunnalle, on tärkeää tuntea paikalliset erityispiirteet ja -tarpeet ja ottaa ne huomioon kunnostuskohteiden valinnassa sekä toimenpiteiden suunnittelussa ja toteutuksessa

In-stream restoration in forestry impacted catchments: benefits to stream habitats, brown trout populations and society

Forestry and wood industry have formed a foundation for Finland’s national economy, yet inevitably at the expense of aquatic environments. From 1940s to 1970s, to provide energy resources for the industry sector, majority of large rivers were dammed for hydropower, blocking off their longitudinal connectivity. Concurrently, majority of the stream channels were dredged to facilitate timber transportation from headwaters to downriver factories. While most large rivers remain blocked, the timber floating ceased in the 1980s, and legislation imposing restoration as well as intensive restoration programs have been established ever since. Habitat restoration has mostly been motivated by the enhancement of recreational fisheries through the provision of better living conditions for salmonids. The measures have included construction of in-stream structures, such as weirs, flow deflectors, boulder dams and gravel beds, and recently also installation of large wood. Based on before-after-restoration measurements of physical variables and habitat-hydraulic modeling, the measures have been effective in enhancing complexity of stream beds and hydraulic conditions, thus potentially increasing the availability of suitable habitat for juvenile brown trout. The increase in habitat heterogeneity has been persistent over time, and has also shown positive signs in functional processes of stream ecosystem. Nevertheless, overall substrate variability in restored streams has remained lower than in natural streams, especially with a shortage of gravel beds for brown trout spawning. Sound ecological monitoring of restoration projects has been limited in Finland. A few long term before-after-restoration monitoring of brown trout densities, together with a meta-analytical synthesis of all good-quality monitoring data, have indicated an overall positive effect on brown trout parr densities. Yet, the absolute juvenile brown trout density in post-management streams has mainly remained lower than in natural reference streams. In addition, brown trout responses have varied strongly between restored streams. The strong context-dependency in restoration outcomes is explained mainly by catchment scale (e.g. river basin size, dominant geology) and local (potential interspecific competition, fisheries management) factors. Among the local fisheries management measures, loosely restricted fishing has diluted the positive effects of restoration, and stocking by eggs and parr have either been ineffective or affected negatively brown trout’s response to restoration. Stream-specific differences have also been observed in the delivery of ecosystem services, mainly reflecting stakeholder perceptions of landscape values and fish provisioning. Yet, stream restoration in its present form has a strong public acceptance in Finland, mainly because it is considered beneficial for recreationally important fish, ecotourism, and the well-being of local people.peerReviewe

Social success of in-stream habitat improvement: from fisheries enhancement to the delivery of multiple ecosystem services

Stream restoration often aims to enhance fisheries by improving stream conditions for target fish species. However, river restoration has a potential impact on a variety of ecosystem services. Among stakeholders, the emerging expectations about restoration attain different priorities. How well these expectations are met influences social perceptions of success or failure. Although public support for restoration is known to have a significant impact on the sustainability and overall success of restoration, social aspects are rarely considered in this context. To address these issues, we conducted a questionnaire study among the residents and fishermen of three recently restored rivers in Finland. Results indicate that both user groups highly supported the restoration goals, but they were not always satisfied with the restoration outcomes. The changes in landscape value and amenity and fish provisioning had the highest influence on the user groups' attitudes. Restoration-induced changes in ecosystem services showed clear variation between the different locations, but the differences in the perceptions of the two user groups were less evident. Comparing perceptions between the user groups and locations and applying the ecosystem services approach are a novel contribution to the debate on restoration success. Our study highlights the importance of perspective, social-ecological context, and adequate communication for success

40 vuotta koskikunnostuksia Suomessa: Yhteenveto seurantatutkimuksista

Maassamme on tehty elinympäristökunnostuksia jokien koskialueilla jo yli 40 vuoden ajan. Koskikunnostukset on toteutettu pääasiassa kalataloudellisesta näkökulmasta keskittyen lohikalojen poikasten elinympäristön parantamiseen. Tämä raportti on yhteenveto kotimaisesta koskikunnostuksia käsittelevästä tutkimuskirjallisuudesta sekä saatavilla olleista julkaistuista raporteista. Julkaistujen tietojen perusteella on pääteltävissä mm.: Kunnostusten seurannoissa, erityisesti seuranta-asetelmien sisällöissä, on ollut puutteita. Kunnostusten vaikutuksien seuranta ei ole osa rutiininomaista hankkeiden toteutusta, vaan kattavaa seurantaa toimenpiteiden vaikutuksista on toteutettu lähinnä erillisissä tutkimushankkeissa. Kunnostukset ovat lisänneet koskien rakenteellista monimuotoisuutta. Veden syvyydeltään, virrannopeudeltaan ja pohjan raekooltaan erilaisten habitaattien monimuotoisuus on laajentunut ja keskinäinen tilajärjestys on muuttunut mosaiikkimaisemmaksi. Kunnostetut alueet ovat samankaltaisia keskenään eri vesistöissä, ja ne eivät ainakaan vielä vastaa täysin luonnontilaisia koskialueita. Kunnostuksissa koskien pohjakasvillisuus, erityisesti sammalten määrä, on vähentynyt. Sammaleet näyttäisivät palautuvan vuosien tai vuosikymmenien kuluessa. Palautuminen on nopeampaa, jos kunnostusten yhteydessä on kyetty säästämään sammalkasvustoja. Kunnostusten seurauksena pienempien koskien orgaanisen aineksen pidätyskapasiteetti on parantunut. Erityisesti luonnonpuun lisääminen pidättää pohjaeläimistön energialähteenä käyttämää tärkeää lehtikariketta myös isommilla virtaamilla. Koskien rakenteellisten ominaisuuksien kohentumisesta huolimatta kunnostettujen koskien pohjaeläimistön koostumus ei ole muuttunut merkitsevästi lähtötilanteeseen verrattuna. Syynä tähän voi olla kasvillisuuden, erityisesti vesisammalien, väheneminen kunnostusten yhteydessä ja niiden hidas palautuminen kunnostusten jälkeen. Myös selkärangattomien levittäytyminen kunnostetuille alueille voi olla hidasta. Valuma-alueella tapahtuneet muutokset ovat heikentäneet myös vesistöjen tilaa, jolloin kunnostettujen kohteiden lähettyvillä ei ole ´lajilähteitä`, mistä selkärangattomat voisivat kunnostetuille alueille levittäytyä. Taimenen ja lohen kutualueiden rakentaminen koetaan keskeiseksi kunnostustoimeksi, mutta kutusoraikkojen sijoittamisesta koskialueille ei ole riittävästi tietoja. Suurimpina ongelmina ovat olleet soran huuhtoutuminen pois sijoituspaikasta ja soraikkojen sedimentoituminen. Taimenen ja lohen poikaset ovat keskimäärin hyötyneet koskikunnostuksista, mutta eri jokien ja myös joen sisällä olevien koskikohteiden välillä esiintyy suurta vaihtelua varhaispoikasten tiheyksinä mitatussa kunnostusvasteessa. Kunnostusten vaikutuksesta kohdejokien taimen- ja lohismolttien määrään ei ole tehty kattavia selvityksiä. Kalojen, erityisesti taimenen ja lohen, talvenaikaisesta habitaatin käytöstä tarvittaisiin lisää tutkimustietoa, mitä voitaisiin hyödyntää kunnostuksien suunnittelussa. Kunnostusten jälkeen tehdyillä istutuksilla kunnostettuihin koskiin on aikaansaatu kohtuullisia kalatiheyksiä, mutta istutukset saattavat olla jopa haitallisia joen oman taimenkannan kehitykselle. Suositeltavaa olisi odottaa kunnostuksien jälkeen joitakin vuosia ja seurata luonnonpoikasten tiheyksien kehittymistä ennen istutuksiin ryhtymistä, jos kunnostettavalla alueella on jo ollut edes jonkinlaista omaa taimentuotantoa olemassa. Koskikaloista kivisimppu näyttäisi myös hyötyvän kunnostuksista ja se voi vaikuttaa jossain määrin kesänvanhojen taimenen poikasten menestykseen. Erilaiset toimijaryhmät (maa- ja metsätalouden harjoittajat, virkistys- ja harrastekäyttäjät) kokevat kunnostustoiminnan hyötyjä/haittoja omien intressiensä mukaisesti, mutta kokonaisuutena Suomessa koskikunnostukset ja virtavesien kunnostus laajemminkin nähdään mielekkäinä toimina. Koskikunnostus on yksi palanen jokiekosysteemin toimintojen ja eliölajien menestymismahdollisuuksien kohentamisessa. Vesiekosysteemejä tulisi tarkastella kokonaisuuksina yhdessä niiden valuma-alueiden kanssa sen sijaan, että kunnostetaan ”palanen sieltä ja toinen täältä”. Kunnostuksilla voidaan saavuttaa kestävää ekologista vaikutusta vain, jos toimenpiteet osataan kohdistaa oikeisiin rajoittaviin tekijöihin. Kunnostuksissa tulisi varautua jo nyt myös ilmastonmuutoksesta juontuviin muutoksiin ekosysteemeissä. Onnistunut kunnostaminen edellyttää yleensä useiden toimenpiteiden yhdistelmiä, eli samanaikaisesti koskikunnostusten kanssa tulisi tehostaa vesiensuojelua ja/tai säännellä kalastusta ja/tai palauttaa kalojen vaellusmahdollisuuksia.202

Effect of river restoration on life-history strategies in fish communities

Abstract Assessments of river restoration outcomes are mostly based on taxonomic identities of species, which may not be optimal because a direct relationship to river functions remains obscure and results are hardly comparable across biogeographic borders. The use of ecological species trait information instead of taxonomic units may help to overcome these challenges. Abundance data for fish communities were gathered from 134 river restoration projects conducted in Switzerland, Germany and Finland, monitored for up to 15 years. These data were related to a dataset of 22 categories of ecological traits describing fish life-history strategies to assess the outcome of the restoration projects. Restoration increased trait functional diversity and evenness in projects that were situated in the potamal zone of rivers. Restoration effect increased with the length of the restored river reaches. In areas with low levels of anthropogenic land use, the peak of the restoration effect was reached already within one to five years after the restoration and effect receded thereafter, while communities responded later in areas with higher levels of anthropogenic land use. In the lower potamal zone, a shift towards opportunistic life-history strategists was observed. In the upper rhithral zone, in contrast, species with an opportunistic life-history strategy increased only in the first five years of restoration, followed by a shift towards equilibrium strategists at restorations older than 5 years. This pattern was more pronounced in rivers with higher level of anthropogenic land use and longer restored river reaches. Restoration reduced the variability in community trait composition between river reaches suggesting that community trait composition within these zones converges when rivers are restored. This study showed how ecological traits are suitable to analyse restoration outcomes and how such an approach can be used for the evaluation and comparison of environmental management actions across geographical regions