Lithovius-pappissuvun palkkaus ja pappilat Limingan pitäjässä 1575-1730

Markku Kuorilehto Lithovius-pappissuvun palkkaus ja pappilat Limingan pitäjässä 1575 1730 Pohjois-Pohjanmaan Limingan keskiaikainen pitäjä syntyi maankohoamisen seurauksena muodostuneelle niittylaakiolle. Pitäjä levittäytyi pohjoisessa ja idässä Oulujokilaaksosta Oulujärven latvavesille asti. Laajat ja hyvätuottoiset niityt mahdollistivat karjatalouden lisääntymisen sekä peltoviljelyn paremmin kuin monissa muissa lähipitäjissä. Limingan pitäjä oli myös kalavesiltään runsas. Luonnonolosuhteiden ja hyvin kehittyneen elinkeinorakenteen vuoksi Limingasta kehittyi talopoikaisasutukseltaan vauras ja suurin pitäjä Pohjois- Pohjanmaalla. Talonpoikien tulokehitys heijastui myös suurempana papiston palkkauksena. Limingan kirkkoherraksi määrättiin Henrik Laurinpoika vuonna 1575. Hänestä polveutui laaja Lithovius-pappissuku. Suvun mieskantaisia jäseniä Limingan kirkkoherroina oli yhteensä seitsemän. Yhteensä sukuun kuuluvia pappeja Limingassa oli lähes kaksikymmentä. Lithovius-suvun ajan palkkauskehityksen vaikutuksesta pitäjään halusi hakeutua useita erittäin ansioituneita hakijoita, kun suvun valtakausi päättyi 1720-luvun lopulla. Tässä pro gradu -tutkielmassa on tarkasteltu papiston palkkauksen rakennetta: kymmenyksiä, muita maksuja sekä virkataloetuutena pappiloita. Kymmenykset jakaantuivat päälinjoiltaan vilja-, karja-, voi- ja kalakymmenyksiin. Kymmenyksiä on pidetty usein vuosittain vaihtelevana palkkauksena, mutta tutkimukseni osoittaa, että papistolle määrättiin välillä kiinteä palkkaus. Lisäksi papisto sai erinäisiä maksuja pitäjänsä kierroista juhlapyhien aikana. Limingan pappilaa ylläpidettiin ja rakennettiin seurakuntalaisten kanssa hyvässä yhteishengessä ja pappilan asema korostui etenkin 1670-luvulta lähtien. Palkkaus ja edut paranivat, ja niistä tuli suvulle merkittävä tulonlähde. Eri hallitsijat pyrkivät uudistamaan papiston palkkausta useampaan kertaan. Pohjalaiset papit ja pitäjäläiset eivät usein suostuneet näihin uudistuksiin, vaan pysyivät entisissä toteutustavoissa. Uudistaminen liittyi Ruotsin ja kirkon yhtenäistämispolitiikkaan, joka epäonnistui papiston palkkauksessa 1600-luvulla Pohjanmaalla. Limingassa papisto ja seurakuntalaiset noudattivat vahvaa keskinäistä yhteistyötä. Lähteiden perusteella Limingassa ei ole havaittavissa kuin vähäisiä palkkaukseen ja pappiloihin liittyviä riitoja. Tämä kuvastaa Limingan pitäjän vahvaa sopimus- ja tapaoikeudellista yhteishenkeä yli kruunun tavoitteiden. Tämä yhteishenki turvasi myös Lithoviuksien pitkäaikaisen valta-aseman Limingassa

Jykevä teos Jyväskylästä

Arvosteltu teos: Opettajuuden mallia: Jyväskylän normaalikoulu 1864-2015 / Janne Haikari & Sofia Kotilainen. [Jyväskylä] : Jyväskylän normaalikoulu, Jyväskylän yliopisto, [2016]

Limingan asutuksen synty keskiajalta 1600-luvulle

Pohjois-Pohjanmaan Liminka muodosti ainutlaatuisen merenkohoamisen seurauksena syntyneen niittytasangon. Sen ympärillä sijoittuivat laajat metsä- ja suoalueet, jotka ovat niittyjen lisäksi houkutelleet eränkävijöitä ja talonpoikaisasutusta. Tässä pro gradussa tutkimuskohteena on Limingan asutuksen synty keskiajalta 1600-luvulle rajoittuen keskiajalla syntyneiden kylien Limingan, Rantakylän ja Virkkulan asutukseen. Tutkimusmenetelminä käytetään historiallista ja nimistöhistoriallista metodia. Päätutkimuskysymyksinä tarkastellaan 1) ensimmäisiä varhaisimpia asuttajia ja liikkujia 2) pysyvän talonpoikaisasutuksen syntyä ja 3) eri asutushistoriallisten alkuperien vaikutusta, ikää ja syntyyn vaikuttaneita tekijöitä. Tärkein nimistöhistoriallinen tutkimuskohde on Liminka-nimen alkuperän selvittäminen. Tutkimusaineisto koostuu historiallisista asiakirjoista: kartoista, vero- ja oikeuslähteistä. Toinen tärkeä lähdeaineisto on Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen nimikokoelma, johon on kerätty Limingasta paikannimikokoelma ja Suomen ja sen lähialueiden yleiskokoelma 2,2 miljoonasta paikannimestä. Lisäksi hyödynnetään uudella tavalla maanmittauslaitoksen digitaalisia maastotietoja, kuten karttoja, ilmakuvia ja nimiaineistoja, joilla voidaan tutkia tarkemmin nimikohteita Limingassa ja vertailukohteissa. Liminkalaista paikannimistöä vertaillaan levikin perusteella muualla Suomesta ja sen lähialueilta löytyviin nimiin ja pyritään löytämään liminkalaisten nimien historiallinen alkuperä ja syntykonteksti. Limingan asutushistoriassa vanhin kerros on ohut saamelainen alkuperä. Vähäisesti tutkittu, mutta erittäin runsaslukuinen länsisuomalainen piirre on pystytty erottamaan yleissuomalaisesta nimistöstä. Länsisuomalainen nimistö osoittautui levikiltään varsin tarkkarajaiseksi, mutta nimistö syntyi pitkän ajan kuluessa. Tämä nimistö korostaa, että Liminka kuului länsisuomalaiseen asutushistoriallisen vaikutuksen alle. Asutushistoriallisen perustan runsaslukuisalla merkittävien paikkojen nimillä loivat hämäläis-yläsatakuntalainen laaja eräelinkeinoihin keskittynyt liikkuvuus Pohjanlahdenrannalla. Samalta aikakaudelta on löydettävissä myös ensimmäiset merkit syntyvästä talonpoikaisasutuksesta. Karjalaislähtöinen asutushistoriallinen kerrostuma syntyi puolestaan Novgorodin vallan lisääntymisestä 1200-luvulta alkaen. Itäinen vaikutus jatkui myöhemmin 1500- ja 1600-luvulla savolaisperäisenä uudisasutuksena. Suurin asutushistoriallinen liikehdintä tapahtui 1300-luvulta ja 1500-luvun alkuun mennessä, kun varsinaissuomalais-satakuntalainen talonpoikaisasutus otti haltuunsa varsinkin Liminganjoen alaosan. Samaan vanhat keskiaikaiset kylät Rantakylä ja Virkkula säilyivät taloluvultaan pieninä ja vakiintuneina. Limingan nimistö on nimilevikin perusteella varsin yhteneväinen Keski-Pohjanmaalta Oulujoelle sijoittuvan asutuksen kanssa, mutta sen pohjoispuolinen seutu poikkeaa alkuperältään Limingan asutushistoriasta. Keski- ja Pohjois-Pohjanmaan rannikonasutuksen synty tarvitsee oman erityistutkimuksensa, jossa voidaan tarkastella tätä eroavaisuutta ja tutkia myös nyt esille tulleen hämäläisen vaikutuksen laajuutta, jota on aikaisemmin pidetty tällä alueella pienempänä

Tilaa toisen kohtaamiselle vai tilaa toiseuttaa?:katsomuskasvatuksen merkityskerrokset varhaiskasvatussuunnitelmissa

Tiivistelmä Artikkelissa tutkimme katsomuskasvatuksen rakentumista valtakunnallisissa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (2018) ja paikallisissa pohjoissuomalaisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Analysoimme katsomuskasvatuksen toteutumista Biestan erittelemien kasvatuksen kolmen päätehtävän sosialisaation, kvalifikaation sekä subjektifikaation kannalta. Subjektifikaation käsitettä syvennämme Levinasin filosofian näkökulmasta toiseuden kohtaamista painottaen. Katsomuskasvatus mahdollistaa eettisen subjektifikaation prosesseja, joissa kasvavan subjektin olemus kyseenalaistuu monikatsomuksellisissa kohtaamisissa. Tästä teoreettisesta näkökulmasta analysoimme katsomuskasvatusta linjaavia varhaiskasvatussuunnitelmia diskurssianalyyttisin keinoin. Kysymme, millaisista merkityskerroksista katsomuskasvatus rakentuu Valtakunnallisessa varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa sekä 17 pohjoissuomalaisen kunnan paikallisissa varhaiskasvatussuunnitelmissa. Katsomuskasvatus näyttäytyy tutkimusaineistossa heterogeenisenä sekä monimerkityksisenä kasvatuksellisena toimintana, joka ohjaa katsomuskasvatusta kolmen toteutusluokan kautta: 1.Juhlina ja tapahtumina, 2. Eri toimijoiden välisenä yhteistyönä 3. Lasten ja kasvattajan välisenä vuorovaikutuksena. Tekstuaalinen analyysi puolestaan osoittaa, että katsomuskäsitteistön käyttö varhaiskasvatussuunnitelmissa tuottaa moninaista puhetta katsomuksista: moninaisuuteen kietoutuvaa risteytynyt katsomus -puhetta, katsomuksista vieraannuttavaa toiseutettu katsomus -puhetta sekä lapsen katsomuksellista identiteettiä vahvistavaa lapsen katsomus -puhetta.Abstract In this article we examine the construction of worldview education in the Finnish National Core Curriculum for Early Childhood Education (2018) and local early childhood education curricula from municipalities in Northern Finland. We analyze worldview education through Biesta’s three educational purposes: socialization, qualification and subjectification. We deepen our approach to subjectification through Levinas’ philosophy placing an emphasis on encountering otherness. Worldview education enables processes of ethical subjectification, where the being of the growing subject is called into question in the encountering of diversity of worldviews. We analyze the curricula of worldview education from this theoretical standpoint using discourse analysis. We ask what kind of layers of meaning construct worldview education in the national core curriculum for early childhood education and care and in local curricula of 18 municipalities in Northern Finland. Through our research data worldview education is pictured as heterogeneous and diverse, which guides early childhood educators to implement worldview education through three different orientations: 1. Celebrations and events, 2. Interaction between different stakeholders, 3. Interactions between the children and the educator. Textual analysis demonstrated how the usage of concepts related to worldview in the curricula produces diverse discursive forms on worldviews: discourse of diversity, discourse of othering as well as discourse of child’s worldview