Mutation analysis of TGF-β signaling pathway genes among Finnish patients with primary pulmonary hypertension and hereditary hemorrhagic telangiectasia

Primary pulmonary hypertension (PPH), or according to the recent classification idiopathic pulmonary hypertension (IPAH), is a rare, progressive disease of pulmonary vasculature leading to pulmonary hypertension and right heart failure. Most of the patients are sporadic but in about 6% of cases the disease is familial (FPPH). In 2000 two different groups identified the gene predisposing to PPH. This gene, Bone morphogenetic protein receptor type 2 (BMPR2), encodes a subunit of transforming growth factor β (TGF-β) receptor complex. There is a genetic connection between PPH and hereditary hemorrhagic telangiectasia (HHT), a bleeding disorder characterized by local telangiectasias and sometimes with pulmonary hypertension. In HHT, mutations in ALK1 (activin like kinase type 1) and Endoglin, another members of the TGF-β signaling pathway are found. In this study we identified all of the Finnish PPH patients for the years 1986-1999 using the hospital discharge registries of Finnish university hospitals. During this period we found a total of 59 confirmed PPH patients: 55 sporadic and 4 familial representing 3 different families. In 1999 the prevalence of PPH was 5.8 per million and the annual incidence varied between 0.2-1.3 per million. Among 28 PPH patients studied, heterozygous BMPR2 mutations were found in 12% (3/26) of sporadic patients and in 33% of the PPH families (1/3). All the mutations found were different. Large deletions of BMPR2 were excluded by single-stranded chain polymomorphism analysis. As a candidate gene approach we also studied ALK1, Endoglin, Bone Morphogenetic Receptor Type IA (BMPR1A or ALK3), Mothers Against Decapentaplegic Homolog 4 (SMAD4) and Serotonine Transporter Gene (SLC6A4) using single-strand conformational polymorphism (SSCP) analysis and direct sequencing. Among patients and family members studied, we found two mutations in ALK1 in two unrelated samples. We also identified all the HHT patients treated at the Department of Otorhinolaryngology at Helsinki University Central Hospital between the years of 1990-2005 and 8 of the patients were studied for Endoglin and ALK1 mutations using direct sequencing. A total of seven mutations were found and all the mutations were different. The absence of a founder mutation in the Finnish population in both PPH and HHT was somewhat surprising. This suggests that the mutations of BMPR2, ALK1 and Endoglin are quite young and the older mutations have been lost due to repetitive genetic bottlenecks and/or negative selection. Also, other genes than BMPR2 may be involved in the pathogenesis of PPH. No founder mutations were found in PPH or HHT and thus no simple genetic test is available for diagnostics.Primaarinen pulmonaalinen hypertonia (PPH) eli nykyisen tautiluokituksen mukaan idiopaattinen pulmonaalinen hypertonia on harvinainen, etenevä keuhkoverenkierron sairaus, joka johtaa keuhkoverenpaineen nousuun ja sydämen oikean puolen vajaatoimintaan. Suurin osa sairastuneista sairastaa ns. sporadista tautimuotoa, mutta n. 6 %:ssa tapauksista samassa perheessä on useampia sairastuneita. Vuonna 2000 todettiin PPH:lle altistavia mutaatioita bone morphogenetic receptor type 2 (BMPR2)-geenissä sekä sporadista että suvuittaista PPH:ta sairastavilla potilailla. BMPR2 koodaa BMPRII reseptoria, joka on osa transforming growth factor β (TGFβ) -signalointireittiä. Saman signalointireitin geenien, endoglinin ja activin like receptor type I (ALK1) mutaatioiden on todettu altistavan hereditääriselle hemorragiselle telangiectasialle (HHT), jonka oireita ovat mm. toistuvat nenäverenvuodot ja joissain tapauksissa myös pulmonaalihypertonia. Tässä tutkimuksessa sairaaloiden poistorekistereiden perusteella identifioimme kaikki Suomen yliopistosairaaloissa vuosina 1986-1999 hoidetut PPH potilaat, joita tällä aikavälillä oli kaikkiaan 59 diagnostiset kriteerit täyttävää potilasta. Potilaista 55 oli sporadisia ja 4 familiaalisia edustaen kolmea eri perhettä. Vuonna 1999 PPH vallitsevuus oli 5.8 miljoonaa asukasta kohti ja vuosittainen ilmaantuvuus vaihteli välillä 0.2-1.3 miljoonaa asukasta kohti. Sekvensoimistamme näytteistä BMPR2 geenin mutaatio löytyi kaikkiaan 12 % sporadisista potilaista (3/26) ja 33 %:lta perheistä (1/3). Suuret BMPR2 geenin deleetiot poissuljettiin Southern blotting menetelmällä. Kandidaattigeeni-lähestymistapaa käyttäen tutkimme myös ALK1, Endoglin, Bone morphogenetic Receptor type IA (BMPR1A eli ALK3), Mothers Against Decapentaplegic Homolog 4 (SMAD4) ja Serotoniini Transportteri geenit potilas- ja omaisnäytteistä käyttäen SSCP-menetelmää. Löysimme 2 näytteestä mutaation ALK1 geenistä. Sekä BMPR2 että ALK1 geeneissä löydetyt mutaatiot olivat kaikki eri mutaatioita. Tutkimme myös 8 Meilahden sairaalan korva-, nenä- ja kurkkutautiklinikan HHT-potilasta, joilta sekvensoitiin ALK1 ja Endoglin geenit. Löysimme mutaatiot näiden geenien mutaatiot kaikkiaan 7:ltä potilaalta. Myös kaikki nämä mutaatiot olivat eri mutaatioita. Oli hieman yllättävää, että suomalaisilla PPH tai HHT potilailla ei löytynyt valtamutaatiota tutkituista geeneistä. Tämän perusteella voimme epäillä, että BMPR2, Endoglin ja ALK1 mutaatiot ovat nuoria, ja vanhemmat mutaatiot ovat hävinneet toistuvien geneettisten pullonkaulailmiöiden ja negatiivisen selektion seurauksena. Todennäköistä myös on, että PPH:lle on olemassa BMPR2:n lisäksi myös muita altistavia geenejä. Valtamutaation puuttuminen sekä PPH:ssa että HHT:ssa tarkoittaa myös, että yksinkertaisen diagnostisen geenitestin kehittäminen näille sairauksille suomalaisessa väestössä on hankalaa

Miten turvataan myelooman yhdenvertainen hoito tulevaisuudessa?

Myelooman vuosittainen ilmaantuvuus on pysynyt vakaana, mutta ­kehittyneiden hoitojen ansiosta potilaiden elinikä pitenee. Siksi hoidossa olevien potilaiden määrä kasvaa.Kliinisen hematologian erikoislääkärien määrän huomattava vaje voi vaarantaa hoidon yhdenvertaisen toteutumisen.Hoidon kustannukset kasvavat pääasiassa lääkekustannusten nousun vuoksi. Lääkekustannuksia pyritään hallitsemaan erilaisilla riskinjako-­sopimuksilla.Kliiniset lääketutkimukset tarjoavat arvokasta varhaisvaiheen käyttö­kokemusta ja konkreettista säästöä sairaaloiden lääkebudjetteihin. Niiden toteuttaminen sujuvasti rinnakkain rutiinihoidon kanssa tulisi mahdollistaa.</p

Miten turvataan myelooman yhdenvertainen hoito tulevaisuudessa?

Vertaisarvioitu.• Myelooman vuosittainen ilmaantuvuus on pysynyt vakaana, mutta kehittyneiden hoitojen ansiosta potilaiden elinikä pitenee. Siksi hoidossa olevien potilaiden määrä kasvaa. • Kliinisen hematologian erikoislääkärien määrän huomattava vaje voi vaarantaa hoidon yhdenvertaisen toteutumisen. • Hoidon kustannukset kasvavat pääasiassa lääkekustannusten nousun vuoksi. Lääkekustannuksia pyritään hallitsemaan erilaisilla riskinjako- sopimuksilla. • Kliiniset lääketutkimukset tarjoavat arvokasta varhaisvaiheen käyttö- kokemusta ja konkreettista säästöä sairaaloiden lääkebudjetteihin. Niiden toteuttaminen sujuvasti rinnakkain rutiinihoidon kanssa tulisi mahdollistaa.Peer reviewe

Miten turvataan myelooman yhdenvertainen hoito tulevaisuudessa?

Vertaisarvioitu.• Myelooman vuosittainen ilmaantuvuus on pysynyt vakaana, mutta kehittyneiden hoitojen ansiosta potilaiden elinikä pitenee. Siksi hoidossa olevien potilaiden määrä kasvaa. • Kliinisen hematologian erikoislääkärien määrän huomattava vaje voi vaarantaa hoidon yhdenvertaisen toteutumisen. • Hoidon kustannukset kasvavat pääasiassa lääkekustannusten nousun vuoksi. Lääkekustannuksia pyritään hallitsemaan erilaisilla riskinjako- sopimuksilla. • Kliiniset lääketutkimukset tarjoavat arvokasta varhaisvaiheen käyttö- kokemusta ja konkreettista säästöä sairaaloiden lääkebudjetteihin. Niiden toteuttaminen sujuvasti rinnakkain rutiinihoidon kanssa tulisi mahdollistaa.Peer reviewe

Accurate genetic diagnosis of Finnish pulmonary arterial hypertension patients using oligonucleotide-selective sequencing

The genetic basis of pulmonary arterial hypertension (PAH) among Finnish PAH patients is poorly understood. We adopted a novel-targeted next-generation sequencing (NGS) approach called Oligonucleotide-Selective Sequencing (OS-Seq) and developed a custom data analysis and interpretation pipeline to identify pathogenic base substitutions, insertions, and deletions in seven genes associated with PAH (BMPR2, BMPR1B, ACVRL1, ENG, SMAD9, CAV1, and KCNK3) from Finnish PAH patients. This study represents the first clinical study with OS-Seq technology on patients suffering from a rare genetic disorder. We analyzed DNA samples from 21 Finnish PAH patients, whose BMPR2 and ACVRL1 mutation status had been previously studied using Sanger sequencing. Our sequencing panel covered 100% of the targeted base pairs with >15× sequencing depth. Pathogenic base substitutions were identified in the BMPR2 gene in 29% of the Finnish PAH cases. Two of the pathogenic variant-positive patients had been previously tested negative using Sanger sequencing. No clinically significant variants were identified in the six other PAH genes. Our study validates the use of targeted OS-Seq for genetic diagnostics of PAH and revealed pathogenic variants that had been previously missed using Sanger sequencing.Peer reviewe

Cost analysis of a randomized stem cell mobilization study in multiple myeloma

Upfront autologous stem cell transplantation (ASCT) is the standard therapy for younger multiple myeloma (MM) patients. MM patients usually undergo stem cell mobilization with cyclophosphamide (CY) followed by granulocyte colony-stimulating factor (G-CSF), or with G-CSF alone. A limited number of randomized studies are available comparing costs of different mobilization strategies. Eighty transplant-eligible patients aged up to 70 years with untreated MM were included in this prospective study. The patients were treated with RVD induction for three 21-day cycles and randomized 1: 1 at inclusion into one of the two mobilization arms CY 2 g/m(2) + G-CSF [arm A] vs. G-CSF alone [arm B]. Plerixafor was given according to a specific algorithm if needed. Sixty-nine patients who received mobilization followed by blood graft collection were included in the cost analysis. The median total costs of the mobilization phase were significantly higher in arm A than in arm B (3855 (sic) vs. 772 (sic), pPeer reviewe

CD34+ cell mobilization, blood graft composition, and posttransplant recovery in myeloma patients compared to non-Hodgkinʼs lymphoma patients: results of the prospective multicenter Goa study

BACKGROUND Autologous stem cell transplantation is an established treatment option for patients with multiple myeloma (MM) or non-Hodgkin?s lymphoma (NHL). STUDY DESIGN AND METHODS In this prospective multicenter study, 147 patients with MM were compared with 136 patients with NHL regarding the mobilization and apheresis of blood CD34+ cells, cellular composition of infused blood grafts, posttransplant recovery, and outcome. RESULTS Multiple myeloma patients mobilized CD34+ cells more effectively (6.3???106/kg vs. 3.9???106/kg, p?=?0.001). The proportion of poor mobilizers (peak blood CD34+ cell count 100?days) nonrelapse mortality (NRM; 6% vs. 0%, p?=?0.003). CONCLUSIONS Non-Hodgkin?s lymphoma and MM patients differ in terms of mobilization of CD34+ cells, graft cellular composition, and posttransplant recovery. Thus, the optimal graft characteristics may also be different.Peer reviewe

Autograft cellular composition and outcome in myeloma patients: Results of the prospective multicenter GOA study

Background Autologous stem cell transplantation (auto-SCT) is a widely used treatment option in multiple myeloma (MM) patients. The optimal graft cellular composition is not known.Study design and methods Autograft cellular composition was analyzed after freezing by flow cytometry in 127 MM patients participating in a prospective multicenter study. The impact of graft cellular composition on hematologic recovery and outcome after auto-SCT was evaluated.Results A higher graft CD34(+) cell content predicted faster platelet recovery after auto-SCT in both the short and long term. In patients with standard-risk cytogenetics, a higher graft CD34(+) count (>2.5 x 10/kg) was linked with shorter progression-free survival (PFS; 28 vs. 46 months, p = 0.04), but there was no difference in overall survival (OS) (p = 0.53). In a multivariate model, a higher graft CD34(+)CD133(+)CD38(-) (>0.065 x 10/kg, p = 0.009) and NK cell count (>2.5 x 10/kg, p = 0.026), lenalidomide maintenance and standard-risk cytogenetics predicted better PFS. In contrast, a higher CD34(+) count (>2.5 x 10/kg, p = 0.015) predicted worse PFS. A very low CD3(+) cell count (Conclusions Autograft cellular composition may impact outcome in MM patients after auto-SCT. More studies are needed to define optimal graft composition.</div

RVD induction and autologous stem cell transplantation followed by lenalidomide maintenance in newly diagnosed multiple myeloma: a phase 2 study of the Finnish Myeloma Group

Autologous stem cell transplantation (ASCT) combined with novel agents is the standard treatment for transplant-eligible, newly diagnosed myeloma (NDMM) patients. Lenalidomide is approved for maintenance after ASCT until progression, although the optimal duration of maintenance is unknown. In this trial, 80 patients with NDMM received three cycles of lenalidomide, bortezomib, and dexamethasone followed by ASCT and lenalidomide maintenance until progression or toxicity. The primary endpoint was the proportion of flow-negative patients. Molecular response was assessed if patients were flow-negative or in stringent complete response (sCR). By intention to treat, the overall response rate was 89%. Neither median progression-free survival nor overall survival (OS) has been reached. The OS at 3 years was 83%. Flow-negativity was reached in 53% and PCR-negativity in 28% of the patients. With a median follow-up of 27 months, 29 (36%) patients are still on lenalidomide and 66% of them have sustained flow-negativity. Lenalidomide maintenance phase was reached in 8/16 high-risk patients but seven of them have progressed after a median of only 6 months. In low- or standard-risk patients, the outcome was promising, but high-risk patients need more effective treatment approach. Flow-negativity with the conventional flow was an independent predictor for longer PFS

Yläraajojen luiden ja kantaluun mineraalimäärä ja mineraali tiheys naistennispelaajilla.

Syventävä työ ei kirjastoss