Opportunities and limitations of carbon footprint calculators to steer sustainable household consumption – Analysis of Nordic calculator features

The current patterns of household consumption are environmentally unsustainable, especially in wealthy societies such as the Nordic countries. Globally, housing and energy use at home, travel, food, and the consumption of other goods and services contribute to roughly 60e70% of greenhouse gas emissions. Online footprint calculators have been introduced as a soft policy measure in order to raise public awareness of the carbon footprint of ordinary living. We examined ten calculation tools and interviewed six calculator hosts to study calculator features and hosts' expectations and experiences on engaging people to use calculators and to steer consumption. Our findings show that knowledge intensive calculators are designed to support a rational reflection of lifestyle and activities from an environmental perspective. Tips and pledges are presented in calculators to support taking action. However, engaging people to use calculators, especially more than once, is often considered to be challenging. We further discuss our findings with a framework based on practice theories and point out how features of calculators hold potential for further development, as well as have limitations. The limitations should be taken seriously in considering the role of calculators in policy-mixes to steer household consumption. We also propose that future studies on calculators would benefit from practice approaches in order to further explore patterns of calculator (non)use and how calculator use is (dis)connected from the practices they aim to change, and to avoid over emphasising the role of knowledge in reconfiguring practices.peerReviewe

Ekogrönsaker för industrins behov med stöd av forskningen

För de ekologiska grönsaker som odlas för att bli industriråvaror krävs hög kvalitet och säker produktion. Eftersom priserna är lägre än på färskvarumarknaden, krävs att odlingen genomförs till en skälig kostnad om odlarens inkomst skall tryggas

Consumption choices to decrease personal carbon footprints of Finns

Climate change mitigation requires action in all spheres of society. The role of household consumption is often overlooked. However, 72% of global greenhouse gas (GHG) emissions are related to household consumption, while the rest stem from government consumption and investments. The result from a Finnish study is quite similar: households accounted for 68% of the GHG emissions of domestic final consumption in Finland, whereas government consumption and investments were responsible for the other 32% The key question in this report is: How much can a typical Finn decrease one’s GHG emissions with consumption decisions? To address this question, we took the average GHG emissions from consumption as a starting point. In Finland in 2010, the average per capita GHG emissions from consumption expenditure was 11.5 tonnes of CO2e. Between 2000 and 2013, the average per capita GHG emissions fluctuated from 9.6 tonnes to 11.8 tonnes. The per capita consumption carbon footprint in Finland is on the high end of the European scale but smaller compared to Australia and the United States, for instance. We listed measures that an ordinary Finnish consumer can use to decrease their GHG emissions with existing technology and solutions, and estimated the potential to avoid emissions with these activities. We focused on the most important sources of GHG emissions in Finland, including housing and especially energy-related emissions, private car travel and food choices. We also examined the consumption of goods and services, although in that particular category the emissions consist of a wide range of goods and services, and the potential of single or small numbers of actions is challenging to define. The GHG emissions include housing, travel, food, consumption of other goods and services. We used the consumption perspective, i.e. the emissions of consumption in Finnish households were taken into account regardless of their geographic origin. Therefore, the embodied emissions of imported goods were included. We estimated that the carbon footprint of an average Finn could be decreased from 11.5 tkg of CO2e to 7.2 tkg. In this paper, we present the measures for housing, travel, food, and goods and services that can be used to reach these savings. While consumption choices have potential in mitigating climate change, we note that there are barriers in reducing GHG emissions with consumption choices. The solutions to overcome the barriers can be market-based, i.e. business models in which the product or service produces less GHG emissions. Informational measures such as labelling help consumers choose products and services with lower GHG emissions. Public policies also play a role in speeding up product development, as shown by the examples of energy labelling of home appliances and phasing out inefficient lighting solutions. Informational measures can also include tools such as carbon footprint calculators and campaigns to raise awareness and engage people to take action. In this report we focused on the GHG emissions. However, other environmental footprints and indicators also show the unsustainability of current consumption patterns

Lentomatkustuksen päästöt - Mistä lentoliikenteen päästöt syntyvät ja miten niitä voidaan vähentää?

Selvitys pyrkii antamaan lukijalle yleiskuvan lentoalasta ja sen vaikutuksista, esittämään mitä tekijöitä huomioidaan kun päästöjä arvioidaan ja lasketaan eri tarkoituksia varten, ja miten suuria lentomatkustuksen päästöt ovat. Lisäksi tarkastellaan erilaisia päästöjen vähentämisen keinoja keskittyen erityisesti teknisiin ja säädöksellisiin toimiin. Selvityksen kohteina ovat myös erilaiset päästöskenaariot sekä muita lentämiseen liittyviä seikkoja kuten lentovero, päästölaskurit, hiilineutraalius, matkustuskäyttäytymisen mahdolliset muutokset ja kuluttajan henkilökohtainen hiilibudjetti. Globaalisti lentoliikenteen osuus on noin 2–3 prosenttia ihmisen toiminnan aiheuttamista suorista hiilidioksidipäästöistä. Lentoala kuitenkin kasvaa nopeasti ja lentomatkustajien määrän odotetaan tuplaantuvan seuraavan 20 vuoden aikana. Lentoliikenteen aiheuttamia melu- ja kasvihuonekaasupäästöjä on jo vähennetty erilaisin teknisin ja operatiivisin keinoin. Standardien ja teknisen kehityksen avulla rajoitetaan lentokoneiden moottori- ja melupäästöjä sekä parannetaan koneiden tehokkuutta. Päästöjä on vähennetty myös tehostamalla lentämistä yhteisten ilmatilasopimusten, lentojen reitityksen ja lennonohjauksen avulla. Fossiilisten lentopolttoaineiden korvaaminen uusiutuvista raaka-aineista kestävästi tuotetuilla vaihtoehtoisilla polttoaineilla on olennaista päästöjen rajoittamiseksi. Raaka-aineiden ja tuotannon kalleus sekä vähäinen tuotantokapasiteetti ovat toistaiseksi olleet suurimpia esteitä vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön yleistymiselle. Sähkön avulla tuotettuja polttoaineita ja sähkölentokoneita kehitetään myös parhaillaan. Euroopan talousalueen sisäiset lennot ovat kuuluneet päästökaupan piiriin vuodesta 2012 lähtien ja kansainvälisesti valtiot ovat sitoutuneet lentoalan hiilineutraaliin kasvuun vuoden 2020 jälkeen. Hiilineutraalius perustuu päästöjen kasvun kompensointiin ICAOn päästöhyvitysjärjestelmä CORSIAn avulla. Päästöjen laskennassa lentoliikenne jaetaan kotimaan ja ulkomaan liikenteeseen. Erottelu perustuu myydyn lentopolttoaineen määrään. Tilastot eivät anna selvää kuvaa eri kansallisuuksiin kuuluvien matkustajien jakautumisesta lentoliikenteessä: Ulkomaalaisen lentämä matka Suomessa vaikuttaa Suomen lentoliikenteen päästöihin, mutta suomalaisten lentomatkat ulkomaisten valtioiden välillä tai ulkomailta Suomeen eivät puolestaan vaikuta Suomen lentoliikennepäästöihin. Vaikka lentojen keskimääräinen merkitys kasvihuonekaasupäästöissä onkin vielä pienehkö, kuluttajan henkilökohtaisessa hiilibudjetissa jo yksittäinen lentomatka voi olla suuressa roolissa. Kuluttaja voi vähentää lentomatkustuksensa päästöjä omien valintojensa avulla, esimerkiksi vaihtamalla matkakohdetta tai kulkutapaa ja jättämällä lentomatkan tekemättä. Päästöjä voi myös kompensoida. Lentoliikenne on kansainvälistä ja säädeltyä toimintaa, joka kietoutuu yhteen eri toimialojen kanssa. Lentoliikenteen kasvuun tulevaisuudessa vaikuttavat useat eri tekijät kuten yleinen talous- ja liike-elämän kasvu, tekninen kehitys, sääntelyjärjestelmät, polttoaineiden ja lentolippujen hinnat sekä niiden kysyntä. Vaihtoehtoisten liikkumistapojen saatavuus ja hinta vaikuttavat niiden kilpailukykyyn lentämiseen verrattuna, samoin kuin ihmisten odotukset matkoille. Tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaa tarvitaan edelleen kestävämpien ratkaisujen kehittämiseksi. Lentämisen verotus ja toimet vaihtoehtoisten polttoaineiden käytön lisäämiseksi voivat olla merkittäviä ohjauskeinoja tulevaisuudessa. Sääntelyn uudistaminen ja yhtenäistäminen globaalisti tai vähintään Euroopan laajuisesti mahdollistaa tasaisemman kilpailuasetelman lentoyhtiöiden ja -asemien välillä. Samaan aikaan kansalliset kokeilut ja uudistukset voivat omalta osaltaan kehittää myös kansainvälistä sääntelyä. Esimerkiksi muutamien valtioiden käyttöön ottamat lentoliikenteen verot herättävät keskustelua myös muissa valtioissa. Lentoliikenteen ennakoitu voimakas kasvu ja kasvun hiilineutraaliuden saavuttaminen kompensoimalla ovat todennäköisesti jatkossakin kriittisen tarkastelun kohteina, kun kansainvälisin ja kansallisin sopimuksin pyritään saavuttamaan kansainvälisen ilmastopaneelin määrittämä ilmaston lämpenemisen kasvun rajoittaminen 1,5 tai 2 asteeseen

Tarjolla luomuvihanneksia teollisuuden tarpeisiin

Luomuvihannesten tuotanto on vähitellen lisääntynyt, mutta niiden käyttö teollisuudessa on vasta lapsenkengissään. Yhtenä syynä lienee luomutuotannon vaativuus. Niinpä MTT:ssa etsitään konsteja luomuvihannesten viljelyvarmuuden ja tuotannon tehokkuuden lisäämiseksi.vo

Viability of Lactobacillus paraplantarum DSM 14485 in human gastrointestinal tract and its molecular and biochemical identification after fermented vegetable consumption

Abstract In this study the viability of a potentially probiotic Lactobacillus paraplantarum DSM 14485 in the intestinal tract of 22 healthy test subjects was qualitatively assessed in a randomised double blinded cross-over study design lasting 2 x 4 weeks (interventions I and II) with a 4-week washout period. The subjects were given in their diet either spontaneously fermented vegetables (SF) or vegetables fermented by starter bacteria which contained  Lb. paraplantarum DSM 14485 (P). The numbers of lactic acid bacteria (LAB) in fecal samples were at the level of 105 cfu g-1 in both groups. The presence of Lb. paraplantarum DSM 14485 was confirmed by biochemical and molecular methods. We were able to show that Lb. paraplantarum DSM 14485, isolated from spontaneously fermented cucumbers, was viable in the intestine of ten test subjects after taking P-diet when the numbers of LAB were sufficiently high in the product

Lisää luomukasviksia pelloilta

Luomuvihannesten tuotantoalat ja luomutilojen koko ovat kasvaneet. Tämä asettaa vaatimuksia viljelytekniikalle.vo

Suomen kansantalouden materiaalivirtojen ympäristövaikutusten arviointi ENVIMAT-mallilla

Tutkimuksessa selvitettiin Suomen tuotannon ja kulutuksen elinkaariset ympäristövaikutukset toimialoittain ja tuoteryhmittäin vuosina 2002 ja 2005. Hankkeen tuloksena syntyi ENVIMAT- malli, jolla voidaan arvioida materiaalivirtojen, ympäristövaikutusten ja taloudellisten vaikutusten välisiä suhteita. Malli edustaa ns. ympäristölaajennettua panos-tuotostyökalua, jossa perustana ovat taloudelliset panos-tuotostaulukot yhdistettynä elinkaarisiin ympäristövaikutuksiin. Suomelle tehty ENVIMAT-malli mahdollistaa tuotanto- ja kulutuslähtöisen ympäristövaikutusten analysoinnin siten, että työllisyys- ja arvonlisäysvaikutukset ovat samanaikaisesti mukana. Kotimaisten ympäristövaikutusten lisäksi on arvioitu tuonnin aiheuttamat vaikutukset ulkomailla poikkeuksellisen kattavasti. Suomen tuotannon elinkaarisista vaikutuksista viennin osuus on eritelty jokaisen toimialan kohdalla. Suomalaisten kulutusta on tarkasteltu sekä yksityisen että julkisen kulutuksen kannalta. Hankkeen laajasta tulosaineistosta mainittakoon, että Suomi aiheuttaa puolet ympäristövaikutuksistaan rajojensa ulkopuolella tuontituotteiden valmistuksen kautta. Ilmastovaikutusten kannalta ulkomailla tapahtuvat päästöt ovat noin 70-80 % kotimaan päästöistä, useiden muiden ympäristövaikutuksien kohdalla osuus on vieläkin suurempi. Samalla Suomi käyttää yhtä paljon ulkomaisia luonnonvaroja kuin kotimaisia. Kotimaan kulutus ja investoinnit (ns. loppukäyttö) aiheuttavat runsaat puolet kansantaloutemme elinkaarisista ympäristövaikutuksista. Vajaa puolet Suomen ympäristövaikutuksista kohdentuu vientituotteille. Ilmastonmuutoksen osalta kotimaan loppukäyttö aiheuttaa hieman vientiteollisuutta suuremmat vaikutukset. Suurin osa kotimaisen kulutuksen vaikutuksista aiheutuu asumisen, ravinnon ja yksityisautoilun kautta. Kiinteistöpalveluiden, julkisen liikenteen ja muiden palveluiden osuus kotimaan loppukäytön ympäristövaikutuksista on noin 40%. ENVIMAT- mallin avulla voidaan laatia nopeasti karkeita elinkaaripohjaisia ympäristövaikutusarvioita erilaisille tuotteille tai tuoteryhmille. Erityisenä sovellusalueena lähitulevaisuudessa on hiilijalanjälkilaskelmat. Mallia voidaan käyttää eri toimintojen seurausvaikutusten kartoittamiseen sekä tuoteketjujen että kansantalouden tasoilla. Jatkossa mallia suunnitellaan käytettäväksi ajallisen kehityksen tarkasteluun, kestävän kehityksen seurantaan, ilmastonmuutoksen hillintätoimenpiteiden suunnitteluun sekä eri muutostekijöiden tunnistamiseen ja vaikutusarviointiin

Kestävän kasvinsuojelun ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa

Kasvikset ovat tulevaisuudessa entistä vankemmin ruokavaliomme perusta. Vaikka vihannestuotannon markkinanäkymät ovat positiiviset, kohdistuu tuotantomenetelmiin avomaalla muutospaineita sekä yhteiskunnan että kuluttajien taholta. Ilmaston muuttuessa kasvintuhoojien aiheuttamat haasteet ovat lisääntyneet ja uusia kasvintuhoojien hallintakeinoja tarvitaan. Myös viljely-ympäristön monimuotoisuutta on tarpeen edistää kasvintuhoojien hallitsemiseksi, viljelyvarmuuden lisäämiseksi ja luontokadon torjumiseksi. Kestävät kasvinsuojeluratkaisut ja monimuotoisuuden edistäminen kasvistuotannossa (KASVIS) -hankkeen päämääränä oli tuoda käytäntöön uusia ratkaisuja ekologiseen kasvinsuojeluun ja viljely-ympäristön monimuotoisuuden lisäämiseen. Hankkeessa kehitettiin vihannesten tuholaisten tarkkailumenetelmiä ja ennustemalleja, testattiin uusia menetelmiä tuholaisten ja tautien torjuntaan sekä pyrittiin lisäämään viljely-ympäristön monimuotoisuutta ja viljelyn kestävyyttä edistämällä kukkivien kaistojen ja kerääjäkasvien käyttöä. Hanke toteutettiin vuosina 2020–2023 Luonnonvarakeskuksen, ProAgria Länsi-Suomen ja ProAgria Etelä-Suomen yhteistyönä. Hankkeen toiminta-alueena olivat Varsinais-Suomi, Satakunta ja Etelä-Savo, joissa tuotetaan merkittävä osa Suomen avomaanvihanneksista. Luken ja ProAgrian tuholaistarkkailutietoja yhdistämällä saatiin riittävän pitkäaikainen seurantadata, josta luotiin ennustemalli porkkanakempin lennolle. Kuluvan vuorokauden ennuste on ollut käytössä vuosina 2021 ja 2022. Kesällä 2023 saatiin karttapohjalle myös viiden vuorokauden ennuste. Myös porkkanakärpäsen lentoennustetta tarkennettiin havaintodatan perusteella. Uusista tarkkailumenetelmistä lanttusääskin feromoniansat osoittautuivat sangen hankaliksi käyttää, sillä niihin tuli runsaasti muita äkämäsääskejä, joiden erottaminen lanttusääskeistä on eritysosaamista vaativaa asiantuntijatyötä. Näitä feromoniansasaaliita ei voida suoraan pitää torjuntapäätöksen perusteena, niin kuin monilla perhostuholaisille tarkoitetulla ansoilla tehdään. Kaalikärpäsen tarkkailussa huovasta tehdyt munintakaulukset eivät helpottaneet munalaskentaa perinteiseen hiekkapesumenetelmään verrattuna. Lisäksi kaalien kasvaessa munamäärät kauluksissa jäivät perinteistä laskentatapaa pienemmiksi, joten menetelmä oli niiltä osin epätarkempi. Myöskään porkkanakärpästen tarkkailu keltaoransseilla Rebell-ansoilla ei tuonut merkittävästi lisätietoa porkkanakärpäsen lennosta mutta lisäsi työmäärää. Uutena kasvitautien hallintakeinona testattu pajuhakkeen lisäys perunamaahan saattaa parantaa kasvuston perunaruton kestävyyttä sekä sadon laatua seittiruven vähenemisen myötä. Tarvittava hakemäärä on kuitenkin peltomittakaavassa suuri. Pieni pajuhakelisäys ei tulosten perusteella heikennä perunan satoa. Kukkivissa seoskasvustoissa testattiin monia eri kasvilajiyhdistelmiä. Kokeilussa yksi keskeinen havainto oli, että jo kolme yleistä viljelykasvilajia – härkäpapu, virnat, hunajakukka – yksivuotisilla kaistoilla lisäsi silmämääräisesti havainnoiden hyötyhyönteisryhmien esiintymistä kaalilohkoilla. Saalistajaniveljalkaisten runsauteen kukkakaistoilla ei ollut selkeää vaikutusta, vaan niiden runsaus vaihteli lohkoittain ja tarkkailuajankohdittain. Peltolohkon monimuotoistamisen hyöty näkyi viljelijöiden mukaan lisääntyneenä kukkakirjona ja pölyttäjähyönteisten runsautena. Käytännön viljelyn kannalta oli tärkeää, että kukkivat kaistat eivät viljelijöiden mukaan haitanneet pääsatokasvin viljelytoimia tai lisänneet havaittavasti tuholaisongelmia. Virnat jätettiin kuitenkin kaalipeltojen seoksesta pois kolmantena vuonna, koska vuoden 2021 haavinäytteissä Lygus-suvun luteiden määrä oli huomattavan korkea. Kokemusten perusteella yksivuotisten kukkakasvustojen kylväminen vihannesviljelysten hoitokaistoille on käytännössä toteutettavissa, mutta satokasvin istutuksen ja harsojen levityksen jälkeen kylvettäessä kukkakaistan ja harson väliin jää helposti alue, jonka rikkakasvit valtaavat. Myös joidenkin kukkivien seosten (esim. ruiskaunokki-veriapilaseos ja mailas-apilaseos) hidas kasvuunlähtö on ongelma rikkakasvien hallinnan kannalta. Kerääjäkasvien kylvöaika ja lajivalinta vaikuttivat selvästi kasvustojen massan tuottoon ja typen ottoon. Ennen elokuun puoliväliä kylvetyt kasvustot ehtivät muodostaa runsaan kasvuston ja sitoa tehokkaasti ravinteita. Myöhemmin kylvettyjen kasvustojen kasvu vaihteli syksyn säiden mukaan, mutta sen havaittiin jatkuneen marraskuulle asti. Ristikukkaiset kerääjäkasvit, hunajakukka ja kevätviljoista käytetty ohra menestyivät loppukesän kylvöissä hyvin. Paljon typpeä sisältävien kaalikasvustojen jälkeen kerääjäkasvien käyttö on erittäin perusteltua ravinnehuuhtoutumien hillitsemiseksi

Mukulaselleri : IPM-ohjeet 2016

Luken kirjat, raportit, oppaat ja esitteet201