Forecasting Stock Time-Series using Data Approximation and Pattern Sequence Similarity

Time series analysis is the process of building a model using statistical techniques to represent characteristics of time series data. Processing and forecasting huge time series data is a challenging task. This paper presents Approximation and Prediction of Stock Time-series data (APST), which is a two step approach to predict the direction of change of stock price indices. First, performs data approximation by using the technique called Multilevel Segment Mean (MSM). In second phase, prediction is performed for the approximated data using Euclidian distance and Nearest-Neighbour technique. The computational cost of data approximation is O(n ni) and computational cost of prediction task is O(m |NN|). Thus, the accuracy and the time required for prediction in the proposed method is comparatively efficient than the existing Label Based Forecasting (LBF) method [1].Comment: 11 page

Pedagogisen työn johtaminen positiivisen psykologian viitekehyksessä

Tiivistelmä. Tässä kasvatus- ja hallintotieteitä sekä psykologiaa yhdistävässä tutkielmassa tarkastellaan pedagogisen työn johtamista ja sen merkitystä pedagogisen instituution toimintakulttuurille sekä pedagogiselle hyvinvoinnille. Aihe on ajankohtainen, sillä koulutusinstituutiomme on nykyään jatkuvassa muutoksessa. Tämä haastaa pedagogisen työn tekemistä sekä sen johtamista. Muutokset vaativat usein näkökulmien uudelleen tarkastelua sekä toimintakulttuurin kehittämistä. Johtaminen vaikuttaa keskeisesti pedagogisen instituution toimintakulttuuriin. Toimintakulttuurilla puolestaan on keskeinen merkitys lapsen / oppilaan kohtaaman pedagogisen työn laatuun. Toimintakulttuuri on kokonaisuus, joka rakentuu pedagogista työtä ohjaavien normien ja toiminnan tavoitteiden tulkinnasta, johtamisesta ja työn organisoinnista, suunnittelusta, toteuttamisesta ja arvioinnista. Koulut ja päiväkodit ovat yhteiskuntamme keskeisiä pedagogisia instituutioita, joilla on suuri merkitys lasten / oppilaiden hyvinvoinnille. Koulujen ja päiväkotien johtaminen on tänä päivänä oma, vaativa professionsa, jota tekevillä ihmisillä on erityinen vastuu pedagogisen hyvinvoinnin tavoittelussa ja ylläpitämisessä. Pedagoginen hyvinvointi pitää sisällään sekä pedagogista työtä tekevien ihmisten että päiväkodissa tai koulussa olevien lasten / oppilaiden hyvinvoinnin ja oppimisen. Tutkielmassa tarkastellaan, miten positiiviseen psykologiaan perustuva positiivinen johtaminen voi mahdollistaa pedagogisen instituution toimintakulttuurin kehittämistä sekä edistää pedagogista hyvinvointia. Pedagogisen hyvinvoinnin merkitys tulisi jokaisen opetus- ja kasvatustyötä tekevän tiedostaa, sillä oppiminen on todennäköisempää ympäristöissä, joissa kaikenikäiset ihmiset voivat hyvin

Autonominen tila valtion sisällä:semioottinen analyysi Ateena Exarchian katutaiteesta ja graffiteista

Tiivistelmä. Tässä pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan valokuvien ja katutaiteen kautta, kuinka pyrkimys autonomiaan valtion sisällä voi näkyä kaupunkitilassa ja vaikuttaa autonomian kehittymiseen. Tarkastelun kohteena on Exarchian kaupunginosa Ateenassa. Tilan ja autonomian välillä on merkityksellinen suhde, sillä tilallisen muutoksen luominen voi toimia tärkeänä keinona alueellisen autonomian saavuttamisessa. Huomio on siis myös siinä, kuinka katutaide ja graffitit osallistuvat autonomian muodostumiseen. Aineisto koostuu Exarchian katutaiteesta ja graffiteista syksyllä 2019 otetuista valokuvista. Kuvien analyysissa on hyödynnetty semiotiikkaa, joka nojasi erityisesti strukturalistisesta semiotiikasta kumpuaviin analyysityökaluihin. Näitä ovat denotaatio, konnotaatio, intertekstuaalisuus ja geosemiotiikka. Semiotiikka mahdollisti katutaiteen ja graffitien merkitysten pohtimisen suhteessa autonomiaan. Katutaiteesta on luettavissa merkityksiä, jotka tukevat käsitystä siitä, että Exarchia on osa laajempaa autonomisten maantieteiden verkostoa. Tämä näkyy katutaiteessa esimerkiksi kansainvälisenä solidaarisuutena, hallinnanvastaisuutena, kiinteistöihin liittyvänä valtakamppailuna sekä kamppailuna siitä, kuka saa määrittä millainen Exarchian tilan tulee olla ja millaiselta sen tulee näyttää. Näihin eri teemoihin liittyvät voimasuhteet eivät olleet vain Exarchian ja Kreikan valtion välisiä, vaan niillä oli myös Exarchian sisäinen ja Kreikan rajojen ulkopuolinen ulottuvuus. Katutaiteen ja graffitien tilallinen merkitys ei muodostunut vain niiden asioiden kautta mitä ne esittivät. Olennaista oli myös se, missä katutaide ja graffiti sijaitsivat, miten ne oli tehty, millaisessa intertekstuaalisessa suhteessa ne olivat toisiinsa nähden, millaisessa kontekstissa niitä tulkitaan sekä millaisessa kulttuurisessa ja poliittisessa kontekstissa merkit oli tehty. Katutaide ilmentää autonomista pyrkimystä, mutta se on myös itsessään osa sen muodostumista. Exarchiassa katutaide rajaa kaupunginosan muusta Ateenasta poikkeavaksi ja sen välityksellä viestitään, ketkä ovat tervetulleita Ateenan Exarchiaan

Päiväkoti positiivisena organisaationa:päiväkodin johtajien käsityksiä positiivisen organisaation toimintakulttuurista ja johtamisesta

Tiivistelmä. Tutkimuksen ”Päiväkoti positiivisena organisaationa” tavoitteena on tarkastella päiväkodin johtajien käsityksiä siitä, minkälainen toimintakulttuuri luo päiväkodista laadukasta varhaiskasvatusta toteuttavan positiivisen organisaation sekä sitä, minkälaisen johtamisen päi-väkodin johtajat kokevat edistävän positiivista toimintakulttuuria. Tutkimus pyrkii lisäämään tietoisuutta johtamisen vaikutuksesta varhaiskasvatuksen toimintakulttuuriin sekä laatuun ja näiden kautta pedagogisen hyvinvoinnin edistämiseen. Samalla tutkimus ottaa kantaa varhaiskasvatusalalla vallitsevaan työvoimapulaan sekä alan veto- ja pitovoiman haasteisiin. Tutkimuksen teoreettinen lähtökohta on monitieteinen. Teoreettisten lähtökohtien määrittelyssä on käytetty kasvatustieteen, hallintotieteen sekä psykologian tieteenalojen käsitteitä ja tutkimustietoa. Tutkimuksen teoriaosuus muodostuu johtamiseen, pedagogiseen johtamiseen, positiiviseen organisaatioon sekä pedagogiseen hyvinvointiin liittyvien teoreettisten näkökulmien ja tutkimustiedon esittelemisestä. Päiväkodissa toteutuva johtajuus on ensisijaisesti pedagogista johtamista sekä pedagogisen työn ja työyhteisön johtamista. Tutkimuksessa päiväkotia tarkastellaan positiivisena organisaationa, jossa johtaminen edistää ja kehittää myönteistä toimintakulttuuria sekä yhteisön hyvinvointia. Päiväkodissa toteutuvaa pedagogista johtamista lähestytään positiivisen organisaation PRIDE-teorian näkökulmasta. Tutkimuksen kohderyhmänä olivat keskisuuren Etelä-Suomessa sijaitsevan kaupungin kunnallisella sektorilla työskentelevät päiväkodin johtajat, joiden käsityksiä toimintakulttuurista, johtamisen merkityksestä ja vaikutuksesta kerättiin keväällä 2023 sähköisellä puolistruk-turoidulla kyselyllä. Tutkimus on toteutettu laadullisena fenomenografisena tutkimuksena, jossa tutkimusaineisto on analysoitu fenomenografisen tutkimuksen neljän vaiheen mukaan. Tutkimustulokset on esitelty käyttämällä horisontaalisia kuvauskategoriajärjestelmiä, jotka esittävät samalla vastauksia tutkimuskysymyksiin. Tutkimuksen tulosten mukaan päiväkodin johtajien käsitykset laadukasta varhaiskasvatusta tuottavasta päiväkodin toimintakulttuurista sekä johtamisesta pitävät sisällään kaikkia positiivisen organisaation PRIDE-teorian kriteereitä ja ominaisuuksia. Täten tutkimuksen lähtöoletus siitä, että päiväkoti positiivisena organisaationa pyrkii PRIDE-teoriaan sisältyvien osatekijöiden kautta vahvistamaan positiivisia ominaisuuksiaan, tuottamaan laadukasta varhaiskasvatusta sekä edistämään pedagogista hyvinvointia sai vahvistusta tässä tutkimuksessa

Haastavan käyttäytymisen ilmeneminen ja sen ennaltaehkäisy pedagogisin tuen keinoin varhaiskasvattajien kuvaamana

Tiivistelmä. Tämä tutkielma käsittelee lasten haastavan käyttäytymisen ilmenemistä ja sen ennaltaehkäisyä pedagogisin tuen keinoin varhaiskasvattajien kuvaamana. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, millaisen lasten käyttäytymisen varhaiskasvattajat kokevat haastavana ja millaisia pedagogisia tuen keinoja he käyttävät haastavan käyttäytymisen ilmenemisessä sekä ennaltaehkäisyssä. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena ja sen analyysimenetelmänä käytettiin aineistolähtöistä sisällönanalyysia. Aineisto kerättiin helmikuun 2023 aikana Webropol -kyselylomakkeen avulla. Kysely sisälsi kymmenen avointa kysymystä, pois lukien taustatietokysymykset. Kyselyyn vastasi 19 henkilöä kaikilla ammattinimikkeillä työskenteleviä varhaiskasvattajia. Tulosten mukaan vastaajat kokivat lasten haastavan käyttäytymisen ilmenevän monin eri tavoin, jota kuvattiin lapsen aggressiivisuutena, joustamattomuutena, vaaratilanteiden syntymisenä, tunneilmaisun haasteina, reaktiivisuutena ja säännöllisenä ohjauksen tarpeena. Näistä aggressiivista käyttäytymistä kuvattiin kuitenkin eniten haastavana. Vastauksissa haastavan käyttäytymisen ilmenemiseen vaikutti myös pedagogisen osaamisen puute, joka näkyi kasvattajan keinottomuutena, kuten resurssin tai osaamisen puutteena. Tulokset osoittivat, että varhaiskasvattajat käyttävät työssään pedagogisia tuen keinoja monipuolisesti. Pedagogisia tuen keinoja kuvattiin kasvattajan ammatillisuuteen, pedagogiikan toteuttamiseen, pedagogiseen arviointiin ja kehittämiseen sekä yhteistyöhön liittyen. Haasteena vastaajat kokivat lisäkoulutuksen ja osaamattomuuden puutteen. Yhteistyö kaikkien toimijoiden välillä, erityisesti lapsiryhmän oman tiimin kesken, nähtiin tärkeänä osana haastavan käyttäytymisen arviointia ja kehittämistä. Tutkimuksen keskeisenä johtopäätöksenä voidaan todeta, että lapsuuden ja varhaiskasvatuksen tieteellisten juurien ymmärtäminen on pedagogisten tuen keinojen toteuttamisen ydin haastavan käyttäytymisen ilmenemiseen ja ennaltaehkäisyyn

Matematiikka-ahdistus esiopetusikäisillä lapsilla

Tiivistelmä. Helasen kandidaatintutkielmassa (2009) matematiikka-ahdistuksen piirteiden esiintyvyydestä ilmeni, että jo esiopetusikäisillä lapsilla esiintyy matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Pro gradu -tutkielmamme tavoitteena oli selvittää, missä määrin matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyy. Halusimme myös tarkastella, millaisia matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiopetusikäisillä esiintyy sekä vertailla eroja matematiikka-ahdistuksen piirteissä matemaattisesti heikkojen ja matemaattisesti vahvojen lasten välillä. Tutkimuksessa tuodaan esille lapsen näkökulma itsestään matematiikan oppijana sekä tunteista, jotka liittyvät matematiikkaan. Teoreettinen viitekehys muodostuu neljästä tutkimuksemme kannalta keskeisestä käsitteestä, jotka ovat 1) minäkäsitys, 2) matematiikkakuva, 3) asenne matematiikkaa kohtaan sekä 4) matematiikka-ahdistus. Näiden käsitteiden kautta olemme avanneet matematiikan luonnetta ja merkitystä sekä matematiikka-ahdistuksen piirteitä, niiden ilmenemisen syitä ja ahdistuksen seurauksia lapsen minäkäsitykselle ja oppimiselle. Tutkimus toteutettiin kvantitatiivisin menetelmin. Aineisto kerättiin keväällä 2010 ja 2011 Pohjois-Suomessa. Mahdollistaaksemme laajan tutkimusotannan (N=83), tiedonkeruumenetelmänä käytettiin strukturoitua lomakehaastattelua. Esiopettajat esittivät kyselylomakkeen kysymykset lapsille ja kirjasivat vastaukset lomakkeisiin. Opettajat haastattelivat ryhmänsä matemaattisesti heikointa tyttöä ja poikaa sekä matemaattisesti vahvinta tyttöä ja poikaa. Lisäksi opettajat vastasivat muutamiin suoraan heille esitettyihin kysymyksiin. Analysoimme aineistoa yksiulotteisen tarkastelun kautta sekä ristiintaulukoinnin avulla. Tutkimustulokset osoittivat, että esiopetusikäisillä lapsilla esiintyi matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Niitä esiintyi sekä matemaattisesti vahvoilla että heikoilla lapsilla. Kuitenkin matemaattisesti heikoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteitä esiintyi selvästi enemmän ja ne olivat monimuotoisempia. Heikoilla lapsilla piirteet ilmenivät enemmän arkailuna, epäröintinä ja levottomuutena matemaattisissa tilanteissa sekä matemaattisen toiminnan välttelynä. Matemaattisesti vahvoilla lapsilla matematiikka-ahdistuksen piirteet liittyivät voimakkaasti jännittämiseen ja suorituspaineisiin. Pääasiassa lapset suhtautuivat matematiikkaan positiivisesti sekä pitivät matematiikan parissa työskentelyssä. Lähes kaikki lapset pitivät matematiikkaa tärkeänä. Yli puolet tunsivat osaavansa matematiikkaa hyvin. Kuitenkin aineistosta nousi esille noin kymmenen prosentin joukko, joilla oli negatiivisia tuntemuksia matematiikkaa kohtaan tai jopa selviä matematiikka-ahdistuksen piirteitä. Tutkimus tarjoaa esiopetuksen kentälle informaatiota matematiikka-ahdistuksen piirteistä. Opettajan on tärkeää havainnoida lapsen toimintaa matematiikan parissa, pystyäkseen tukemaan lasta yksilöllisten tarpeiden mukaan sekä ehkäisemään matematiikka-ahdistuksen syntymistä

Kaikki saavat tulla:perusopetuksen opetussuunnitelman perusteprosessi 2009–2014

Tiivistelmä. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi jo vuonna 2009 ensimmäisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Voimaan jäänyt, toisen tuntijako- ja tavoitetyöryhmän esitys perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksesta (422/2012) annettiin kesäkuussa 2012, jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Perustetyö toteutettiin laajapohjaisena valmisteluna ja yhteistyönä opetuksen järjestäjien, rehtoreiden, opettajien ja muun koulun henkilöstön, opettajankoulutuksen, tutkijoiden ja muiden mukaan kutsuttujen sidosryhmien kanssa. Esimerkiksi opetuksenjärjestäjiä ja sidosryhmiä pyydettiin kohdennetusti antamaan palautetta perusteluonnoksista. Perusteluonnokset myös julkaistiin avoimesti Opetushallituksen verkkosivuilla kolme kertaa prosessin aikana, ja yleisöä pyydettiin osallistumaan tekoprosessiin kommentoimalla luonnoksia. Yhteisöllinen työskentely ja osallistumisen tasa-arvoisuus läpileikkaavat ohjaavina periaatteina niin perusteprosessin kuin perusopetuksenkin toimintakulttuuria. Suomalainen opetussuunnitelmaprosessi erottuu kansainvälisestikin vertailtuna eri tasojen välisen yhteistyön ja laajan osallistujajoukon vuoksi. Kun kyseessä on sekä ajallisesti pitkä, useita ihmisiä ja tahoja sitouttava ja työllistävä prosessi, että asemansa vakiinnuttanut normiohjauksen väline, ei ole samantekevää, miten asiakirja valmistellaan. Tällöin on olennaista pohtia, miten yhteisöllinen päätöksenteko ja osallistuminen on organisoitu, kenen toimesta ja miten toimintakulttuurin tavoitteet ilmenevät rakenteissa todella. Tutkimusta ohjaavat seuraavat tutkimuskysymykset: 1) Millainen on opetussuunnitelman uudistusprosessin toiminta- ja hallintokulttuuri? 2) Millaista osallistumista ja vaikuttamista opetussuunnitelmaprosessissa mahdollistetaan? 3) Miten prosessin yhteisöllisen tuottamisen tavoite ja tekemisen tavat ilmenevät opetussuunnitelman perustetyön rakenteissa? Kysymykset kohdistuvat perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistustyön julkisivuun eli viralliseen prosessiin ja siinä ilmaistuihin julkisiin määrittelyihin. Aineistona tutkimuksessa on kaksi asiantuntijahaastattelua, jotka on tehty uudistusprosessin aikana. Taustoittavana materiaalina on käytetty perusopetuksen ohjausasiakirjoja ja Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista. Kokonaisuudessaan tarkastelu perustuu deliberatiivisen demokratian päätöksentekofilosofiaan ja kollaboratiivisen toiminnan teoriaan. Perustetyö on vahvasti keskusjohtoinen projekti, joka näyttäytyy tutkimuksen perusteella toimintakulttuurinsa periaatteilta yhteisöllisenä ja osallistumisen huomioivana. Prosessin rakenteet sen sijaan ovat sekä osallisuutta edistäviä että estäviä. Opetussuunnitelmatyön kaltaisessa kokonaisvaltaisessa kehittämistyössä onkin väistämättä oltava erimuotoista ja eri tasolla tapahtuvaa osallistumista. Toisaalta eri muotojen olemassaolo ei yksinään takaa todellista osallisuutta ja vaikuttamismahdollisuuksia. Tähän asti kyseessä on ollut paremminkin yhteisöllisen hengen ylläpitämisen tavoite asiakirjan legitiimiyden nimissä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien selkeä määrittely, julkituominen ja arviointi.Abstract. The national core curriculum reform began 2009. The preliminary work started by setting working groups. The second group’s presentation (422/2012) in June 2012, was laid as a foundation for the curriculum process. The actual working process was conducted during 2012–2014 and was operated by The Finnish National Board of Education. The curriculum process was carried out as comprehensive and collaborative work with school principals, teachers and other school personnel, teacher education, researchers and some interest groups that were invited. For example, education providers and interest groups were specifically asked to give feedback on the drafts. The curriculum drafts were publicly open on internet pages three times during the process. The public were asked to take part to the process by giving comments on the drafts. Collaboration and equal participation have been named as organizational culture’s leading principles in the curriculum process, as well as in basic education in schools. The Finnish curriculum process is also internationally known for its cooperative character, concretely meaning numerous participants and partners. The long process plays a key role in education policy and involves and engages several participants. Therefore, how the core curriculum itself is created does matter: How collaborative decision making and participation are organised and from whose part? How do these aims become visible in and as structures? This thesis is guided by following questions: 1) What type of organizational and governance culture the national core curriculum reform process represents? 2) What kinds of forms of participation and involvement the curriculum process allows? 3) How is the aim of collaboration and collaborative work methods present in the process’ structures? The presented questions focus on the national core curriculum reform process as its official and declared form and definitions. As research data there are used two interviews and as background material official publishments on the reform process by The Finnish National Board of Education. The data was collected during the reform process. The philosophy of policy-making in deliberative democracy’s tradition and theory of collaboration offers each a theoretical viewpoint on the topic. Forming the core curriculum is relatively centralized process. At the same time, in sense of organizational principles and values, it seems to be communal and encouraging to participation. The structures in the process themselves then, can be seen both, to allow and to inhibit participation. In such a wide process, forms and levels of participation vary naturally. But not only the amount of different forms makes the difference. When keeping up collaborative spirit certain legitimacy can be achieved. For serious, veritable changemaking towards even more shared and crowdsourced process, the possibilities and structures for participation need to be defined, revealed, estimated and surveyed

Luokanopettajien käsityksiä ja kokemuksia yksilöllisestä oppimisesta ja sen tukemisesta yleisopetuksen 3.–6. luokilla

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassa käsitellään yksilöllistä oppimista ja sen tukemista yleisopetuksessa opettajien näkökulmasta. Teoreettisessa viitekehyksessä kuvataan yksilölliseen oppimiseen liittyviä tekijöitä ja käsitellään aihetta viitaten aikaisempiin tutkimuksiin. Oppiminen nähdään yksilöllisenä prosessina, jossa oppija itse työstää tiedon. Oppimisprosessiin nähdään vaikuttavan oppilaaseen liittyvät sekä oppilaasta riippumattomat tekijät. Tutkimuksessa selvitetään sitä, miten opettajat tukevat oppilaiden yksilöllistä oppimista alakoulun 3.–6. -luokilla. Tutkimukselle asetettiin seuraavat tutkimusongelmat: 1. Millaisia käsityksiä ja kokemuksia opettajilla on yksilöllisestä oppimisesta alakoulun 3.–6. -luokilla? 2. Miten opettajat arvioivat yksilöllisen oppimisen tukemisen toteutuvan omassa opetuksessaan? Pro gradu -tutkielman empiirisessä osassa noudatetaan laadullisen tutkimuksen lähestymistapaa ja tutkimusstrategiana sovelletaan fenomenografista tutkimusstrategiaa. Aineisto on kerätty avoimella kyselyllä 16 tutkittavalta sekä parikeskustelulla 4 tutkittavalta. Tutkimusaineisto on analysoitu teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä käyttäen. Tutkimuksen tärkeänä tuloksena voidaan pitää, että opettajat toteuttavat yksilöllisen oppimisen tukemista omalla persoonallaan monin eri keinoin. Toisena tärkeänä tutkimustuloksena on saatu, että opettajien yksilöllisen oppimisen tukemisen pohjalla vaikuttaa konstruktivistinen oppimiskäsitys. Tutkimuksen mukaan yksilöllisen oppimisen tukemista edesauttavat opettajien yhteistyö, syvällinen oppilaantuntemus sekä opettajan positiivinen ammatti-identiteetti. Psyykkisen ja sosiaalisen oppimisympäristön huomiointi koetaan tärkeänä, mutta tutkittavat eivät kertoneet, kuinka toteuttavat sitä. Tutkimustuloksista on muodostettu kokonaiskuva kertomaan opettajien käsityksistä yksilöllisen oppimisen tukemisesta sekä sen toteuttamisesta. Tutkimustuloksia havainnollistetaan kolmen kuvion avulla, jotka kertovat opettajien käsityksistä yksilöllisestä oppimisesta, yksilöllisen oppimisen huomioinnista sekä huomiointia edistävistä ja rajoittavista tekijöistä. Tutkimustuloksia ei voida yleistää, mutta yksittäinen opettaja voi verrata tuloksia omiin käsityksiin ja kokemuksiin yksilöllisestä oppimisesta ja sen tukemisesta

Elämään herättävä keskustelu:deliberatiivinen demokratia ja perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden uudistusprosessi

Tiivistelmä. Demokratia vaatii toimiakseen yleisön hyväksyntää ja sen on mahdollistettava erilaisia tapoja osallistua. Deliberaatio terminä on ollut viime aikoina paljon esillä ja sitä onkin tarjottu toimintavaihtoehdoksi vahvistamaan edustuksellisen demokratian legitimiteettiä. Deliberaatio näyttäytyy sekä teoreettisena ihanteena että käytännöntoimintana, jota voidaan implementoida päätöksenteon eri tasoilla. Perusopetuksen uusi opetussuunnitelma otetaan käyttöön valtakunnallisesti syksyllä 2016. Opetussuunnitelmauudistus käynnistyi vuonna 2012 tuntijako- ja tavoitetyöryhmän asettamisella ja työllä. Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2012 perusopetuslain mukaisen tavoite- ja tuntijakoasetuksen (422/2012), jonka pohjalta varsinainen perustetyö tehtiin. Opetushallitus hallinnoi uudistuksen konkreettista työtä 2012–2014. Työhön osallistui laaja tekijäryhmä, kuitenkin asiakirjan lopullisesta sisällöstä vastasi viime kädessä Opetushallitus. Varsinaista asiakirjaa on tutkittu paljonkin, mutta tutkimusta tekemisprosessista on vaikeampi löytää. Tässä opinnäytetyössä on hahmotettu deliberatiivisen demokratian ja deliberaation käsitteitä, niiden taustaa, näkökulmia, realistisuutta, yleensäkin sitä, mitä ja minkälaisena deliberatiivisuus näyttäytyy. Erityisenä tutkimuksellisena kontekstina ovat opetussuunnitelmauudistus ja sen prosessit. Pohdimme deliberaation näkymistä ja sen mahdollisuuksia uudistustyössä deliberaation teoriasta käsin. Työssä tarkastellaan nimenomaan opetussuunnitelmaprosessia ja sen deliberatiivisuutta prosessin ulospäin välittyvän imagon ja julkikuvan kautta. Ongelmanasettelu on muotoiltu seuraavin kysymyksin: 1) Mitä deliberatiivisen demokratian ja deliberatiivisuuden käsitteet tarkoittavat? Sen jatkokysymyksiä ovat: millaista päätöksentekokulttuuria ja keskustelua deliberatiivinen demokratia edustaa ja edistää? Miten päätöksentekoprosessia legitimoidaan deliberaatiolla? 2) Mitä deliberatiivisen demokratian periaatteita ilmenee opetussuunnitelmaprosessissa? Ja alakysymyksenä, millaisia mahdollisuuksia deliberaation periaatteet avaavat opetussuunnitelmatyöhön? Deliberaation näkökulmasta opetussuunnitelmaprosessissa on demokratiariskejä. Nykyisellään, keskusjohtoisuudesta huolimatta, prosessi on hengeltään kaikkien tasojen osallistumista edellyttävä, mutta todellisuudessa tasavertaiselle osallistumiselle on esteitä, eikä opetussuunnitelmaprosessi ole kaikilla tasoilla auki demokraattiselle keskustelulle. Deliberaatio on periaatteiltaan kuitenkin päätöksenteon ihannemalli. Realistisesti arvioituna sen mahdollisuus on toimimattomien rakenteiden haastajana ja vaihtoehtoisten toimintatapojen kehittäjänä ja näin eri tahojen ja tasojen vuoropuhelun lisääjänä. Olennaista olisikin päätöksenteon rakenteiden ja osallistumisen mahdollisuuksien julkituominen. Opetussuunnitelmaohjauksen vaikuttavuuden kannalta pelkkä tradition tuoma legitimiteetti ei riitä. Aineistona tutkimuksessa on käytetty Opetushallituksen julkaisemaa materiaalia uudistusprosessista sekä kahta asiantuntijahaastattelua, joista toinen on tehty huhtikuussa 2014 ja toinen tammikuussa 2015. Tutkimus pohjaa deliberaatioon liittyvään lähdekirjallisuuteen sekä nostaa keskeiseen osaan teoreetikot Jürgen Habermasin ja John Rawlsin