The Urheilupuisto House and Other Corded Ware Houses from Finland: Mingling between Traditions

Although numerous settlement sites of Corded Ware culture have been discovered in Finland, only a few houses have been identified. This is in stark contrast to the abundant number of pithouses of local hunter-gatherers. This paper takes a closer look at the houses associated with Corded Ware culture, first, by introducing a recently excavated Corded Ware house from southern Finland and other houses connected to Corded Ware culture from Finland and the Karelian Isthmus, Russia, and second, by outlining the various types of Corded Ware houses around the Baltic Sea. After that, the emerging picture suggesting interaction between the regional variants of Corded Ware culture as well as between Corded Ware cultures and local hunter-gatherers will be discussed. Even if the remains of Corded Ware houses are few and often quite ambiguous, it will be concluded that several types of houses have existed in the area north of the Gulf of Finland, and the contacts between cultural traditions affected settlement types and house structures in each party involved in the process.&nbsp

Quantifying Mineral Raw Materials in Neolithic Knapped Tool Production in the Lake Saimaa Area, Finnish Inland

In Finland, the Neolithic period begins with the appearance of ceramics ca. 5200 calBC and ends at the beginning of the Bronze Age ca. 1800 calBC. The co-occurrence of widespread and abundant flint import and Typical Comb Ware pottery (3900–3400 calBC) has been recognised since the very early days of Finnish archaeology, but so far, only one study has quantified the volume of Neolithic flint import to Finland. In general, the exploitation of domestic lithic raw materials has not been quantified at all. The present study provides an overview of the main trends in the use of mineral raw materials that were exploited in knapped tool production during the Neolithic in the Lake Saimaa area, Finnish inland. Firstly, the results show temporal and spatial variation in the selection of raw materials. As expected, the linkage between the heyday of flint import and Typical Comb Ware pottery is clearly visible. Moreover, during the span from the beginning of the Neolithic to the end of the Typical Comb Ware period, the utilisation of high-quality quartzes was very high. On the contrary, the latter part of the Neolithic was completely dominated by the exploitation of vein quartzes. The results also indicate spatio-temporal changes in the used reduction techniques, as well as in the reduction sequences present at the studied sites

Asumuspainannetutkimuksia Fennoskandiassa (4000 - 2000 eKr.) : Muutoksia pohjakaavassa, sijainnissa ja asutuksen paikallaan pysyvyydessä

Housepits have a remarkably short research history as compared to Fennoscandian archaeological research on the Stone Age in general. The current understanding of the numbers and the distribution of Stone Age housepits in the Nordic countries has, for the most part, been shaped by archaeological studies carried out over the last twenty to thirty years. The main subjects of this research are Neolithic housepits, which are archaeological remains of semi-subterranean pithouses. This dissertation consists of five peer-reviewed articles and a synthesis paper. The articles deal with the development of housepits as seen in the data gathered from Finland (the Lake Saimaa area and south-eastern Finland) and Russia (the Karelian Isthmus). This synthesis expands the discussion of the changes observed in the Papers to include Fennoscandian housepit research as a whole. Certain changes in the size, shape, environmental location, and clustering of housepits extended into various cultures and ecological zones in northern Fennoscandia. Previously, the evolution of housepits has been interpreted to have been caused by the adaptation of Neolithic societies to prevailing environmental circumstances or to re-organization following contacts with the agrarian Corded Ware/Battle Axe Cultures spreading to North. This dissertation argues for two waves of change in the pithouse building tradition. Both waves brought with them certain changes in the pithouses themselves and in the practices of locating the dwellings in the environment/landscape. The changes in housepits do not go hand in hand with other changes in material culture, nor are the changes restricted to certain ecological environments. Based on current information, it appears that the changes relate primarily to the spread of new concepts of housing and possibly to new technology, as opposed to representing merely a local response to environmental factors. This development commenced already before the birth of the Corded Ware/Battle Axe Cultures. Therefore, the changes are argued to have resulted from the spreading of new ideas through the same networks that actively distributed commodities, exotic goods, and raw materials over vast areas between the southern Baltic Sea, the north-west Russian forest zone, and Fennoscandia.Asumuspainanteiden tutkimushistoria on varsin lyhyt verrattuna koko Fennoskandian kivikauden arkeologiseen tutkimukseen. Vallitseva käsitys kivikautisten asumuspainanteiden määrästä ja alueellisesta jakaumasta Pohjoismaissa on muotoutunut vasta viimeisen kahden kolmenkymmenen vuoden aikana tehdyn tutkimuksen kautta. Tämä tutkimus keskittyy neoliittisiin asumuspainanteisiin, jotka ovat osaksi pohjaltaan maahan kaivettujen kuoppatalojen arkeologisia jäänteitä. Väitöskirja koostuu viidestä vertaisarvioidusta artikkelista ja tuloksia yhdistävästä synteesiosiosta. Artikkeleissa käsitellään asumuspainanteiden kehitystä Suomesta (Saimaan vesistöalue ja Kaakkois-Suomi) ja Venäjältä (Karjalankannas) kerätyn aineiston kautta. Synteesiosiossa artikkeleissa tehdyt havainnot liitetään osaksi Fennoskandian aikaisempaa asumuspainannetutkimusta. Tietyn suuntaiset muutokset asumuspainanteiden koossa, muodossa, sijoittumisessa luonnonympäristöön ja ryvästymisessä leviävät pohjoisessa Fennoskandiassa eri kulttuuripiireihin ja luonnonympäristöltään erilaisille alueille. Aiemmin asumuspainanteissa havaitun kehityksen on selitetty olevan seurasta joko neoliittisten yhteisöjen mukautumisesta vallitseviin ympäristöolosuhteisiin tai paikallisyhteisöjen ja pohjoiseen levittäytyvien, taustaltaan agraaristen nuora-/sotakirveskulttuurien välisten kontaktien aiheuttamista yhteisöjen uudelleenorganisoitumisesta. Tässä väitöskirjassa esitetään asumuspainanteiden rakennustradition muuttuneen kahden muutosaallon seurauksena. Molemmat aallot tuovat mukanaan tiettyjä muutoksia sekä asumuspainanteisiin että tapaan sijoittaa asumukset ympäristöön. Nämä muutokset eivät kulje käsi kädessä muiden materiaalisessa kulttuurissa tapahtuneiden muutosten kanssa, eivätkä ne rajoitu vain tietynlaisiin luonnonympäristöihin. Asumuspainanteissa näkyvät muutokset liittyvät ennemmin uusien asumiseen liittyvien käsitysten ja mahdollisesti teknisten innovaatioiden leviämiseen kuin paikallisen yhteisön luonnonympäristön muutosta seurailevaan kehitykseen. Havaitut muutokset alkoivat jo ennen nuora-/sotakirveskulttuurien muotoutumista. Väitöskirjassa argumentoidaan asumuspainanteissa näkyvien muutosten olevan seurausta uusista käsityksistä, jotka levisivät saman kontaktiverkon kautta, joka levitti niin raaka-aineita kuin arkipäiväisiä ja eksoottisiakin tavaroita laajoille alueille eteläisen Itämeren, Luoteis-Venäjän metsäalueen ja Fennoskandian välillä

Kivikautinen maanviljely Suomessa

Viimeisimpien maanviljelyn alkua käsittelevien julkaisujen mukaan Suomen vanhimmat viljojen siitepölyt ajoittuvat kivikauden lopulle noin 2500–1800 cal BC. 2000-luvulla Suomen lähialueilta on saatu runsaasti aiempaa vanhempia viljan siitepölyjen ajoituksia. Sen sijaan Suomessa vanhimman kivikautisen viljelyn tutkimustilanne ei ole juuri muuttunut sitten 1990-luvun. Tämän artikkelin ensimmäisenä tavoitteena on esitellä vanhimmat viljelyn merkit Suomesta ja Suomen lähiympäristöstä. Toisena tavoitteena on esittää näkemys siitä, miten vanhoja maanviljelyn merkkejä Suomesta on odotettavissa. Tätä näkemystä perustellaan olemassa olevien siitepölytutkimusten lisäksi myös arkeologisessa aineistossa näkyvillä muutoksilla yhteisöjen tavoissa asua ja toimia ympäristössään. Kivikauti sen maanviljelyn leviämistä pohjoiseen käsitellään useimmiten yhä 1980-luvulla luotujen mallien pohjalta. Baltian pohjoisosien tutkimustilanne on kuitenkin muuttunut merkittävästi viimeisen kymmenen vuoden aikana. Artikkelissa pohditaan myös maanviljelyn leviämistä kuvaavien mallien soveltuvuutta nykyiseen tutkimustilanteeseen