Vesienhoidon ympäristötavoitteista poikkeaminen – perusteet ja menettely

Vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) ympäristötavoitteina ovat, että vesimuodostumien tila ei heikkene ja pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä viimeistään vuonna 2015. Näistä ympäristötavoitteista voidaan rajoitetuin edellytyksin poiketa 1) uuden merkittävän hankkeen toteuttamiseksi, 2) lieventämällä vesimuodostumakohtaisia ympäristötavoitteita tai 3) pidentämällä tavoitteiden saavuttamisen määräaikoja enintään vuoteen 2027 asti. Suomessa näistä poikkeuksista on käytetty vain määräaikojen pidennyksiä. Ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen sääntelyä on tarpeen arvioida Suomessa uudelleen kahdesta näkökulmasta. Ensiksi EU-tuomioistuin linjasi Weser-tuomiossa (C-461/13), että vesienhoidon ympäristötavoitteet ovat oikeudellisesti sitovia, kun ne Suomessa vesienhoitolain säätämisen aikaan hahmotettiin pikemmin vesienhoidon suunnittelua ohjaaviksi tavoitteiksi. Toiseksi ympäristötavoitteiden määräaikoja on mahdollista pidentää enää seuraavan vesienhoitokauden ajaksi vuoteen 2027 asti. Raportissa arvioidaan Suomen oikeudellista nykytilaa ympäristötavoitteiden ja niistä poikkeamisen kannalta, verrataan sitä muiden valtioiden tilanteeseen ja esitetään vaihtoehtoja lainsäädännön kehittämiseksi. Keskeisinä sääntelyteemoina ovat vesienhoidon ympäristötavoitteiden oikeudellinen merkitys lupaharkinnassa ja ympäristötavoitteista poikkeamisen menettely uuden merkittävän hankkeen toteuttamiseksi. Niiden ohella raportissa kartoitetaan vesienhoidon ympäristötavoitteiden saavuttamisen määräaikojen pidentämistä ja ympäristötavoitteiden lieventämistä

Ympäristöllisten lupien muuttaminen vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella: Lainsäädännön kehittäminen ja sen valtiosääntöoikeudelliset perusteet

Vesienhoidon ympäristötavoitteina ovat vesienhoitolain (1299/2004) ja sen taustalla olevan EU:n vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) mukaan, että 1) vesimuodostumien tila ei heikkene, 2) pinta- ja pohjavesimuodostumien tila on vähintään hyvä ja 3) keinotekoisten ja voimakkaasti muutettujen vesimuodostumien ekologinen tila on vähintään hyvä saavutettavissa oleva ja kemiallinen tila hyvä. Vesipuitedirektiivissä ympäristöllisten lupien muuttaminen on yksi keino ympäristötavoitteiden saavuttamiseen. Suomen lainsäädäntöä on syytä kehittää siten, että vesilain (587/2011) ja ympäristönsuojelulain (527/2014) mukaisia lupia voidaan muuttaa vesienhoidon ympäristötavoitteiden perusteella. Kansallisen sääntelyn mukaan vesienhoitosuunnitelmassa tulee tarvittaessa esittää toimenpiteitä lupien saattamiseksi ajan tasalle, mutta ympäristötavoitteita ei mainita lupien muuttamisen perusteena. Raportissa arvioidaan Suomen nykytilaa, EU-oikeuden vaatimuksia ja perustuslaillisia reunaehtoja lupien muuttamiselle ympäristötavoitteiden perusteella. Lisäksi tarkastellaan Itävallan, Ruotsin ja Saksan oikeusjärjestelmiä. Sääntelyn kehittämiseksi esitetään seuraavia ehdotuksia: - lisätään vesienhoidon ympäristötavoitteet luvan muuttamisen perusteeksi vesilakiin ja ympäristönsuojelulakiin - lievennetään vesilain mukaisen luvan muuttamisen rajoitteita - sovitetaan lupien muuttamisen menettely yhteen vesienhoidon suunnittelun kanssa

Osakassopimuksen sopimusoikeudellinen sitovuus

Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää osakassopimuksen sopimusoikeudellinen sitovuus osakkeenomistajien keskinäisessä suhteessa. Tutkimuksen kohde on rajattu sellaisiin osakassopimuksiin, johon kaikki yhtiön osakkeenomistajat ovat liittyneet. Osakassopimuksen sopimusoikeudellista sitovuutta tarkastellaan erityisesti sopimusvapauden kannalta. Sopimusvapaus on nähtävä sopimusoikeutemme yhtenä perustavanlaatuisimpana periaatteena. Osakassopimus sääntelemättömänä sopimustyyppinä ei tee tähän poikkeusta. Sopimusvapaus ei kuitenkaan ole poikkeukseton. Se ei salli lain tai hyvän tavan vastaista sopimista. Pakottavat lait ja hyvä tapa hyvin usein määrittelevätkin sopimusvapauden rajat. Osakassopimuksen kannalta pakottavaa lainsäädäntöä on ennen kaikkea löydettävissä osakeyhtiölaista. Jotta osakassopimuksen sopimusvapauden rajat voidaan tuntea, on ennen kaikkea tunnettava osakeyhtiölain pakottavat säännökset. Hyvän tavan vastaisuus taas koskee osakassopimuksia siinä määrin kuin mitä tahansa muitakin erikseen sääntelemättömiä sopimustyyppejä. Tutkielmassani tarkastellaan erityisesti osakeyhtiölain osakkeenomistajia ja velkojia suojaavia säännöksiä. Näiden kahden säännöstyypin pakottavuutta osakassopimuksen kannalta tarkastellaan erikseen. Pakottavuuden lisäksi tutkitaan lainvastaisen sopimisen mahdollisia oikeusvaikutuksia osakassopimuksen systeemissä. Lopuksi tutkielma pyrkii antamaan tulkintasuosituksia selkeämmän oikeustilan saavuttamiseksi.Siirretty Doriast