The Experience of Displacement and Social Engineering in Kola Saami Oral Histories

The thesis examines people’s experiences of Soviet-time, state-initiated displacement and (re)emplacement on the Kola Peninsula as well as the consequences of these developments. Sources show that Saami communities bore the brunt of these processes. The work seeks to draw for the first time a holistic picture of the social transformation among the Kola Saami, while nevertheless respecting the reality of mixed and multiple ethnic belongings as well as other categories of identity in the region. Tapping extensive fieldwork by the author, the research systematically identifies, analyses and contextualises the processes and consequences of displacement as one of the most profound social transformations of the twentieth century in the Arctic. The consequences discussed include a chronic housing shortage, changed gender relations, skewed dynamics in boarding schools, self-harming behaviour, and social rifts that persist to this day. Perspectives characteristic of the state are juxtaposed with grassroots experiences. This work is in many ways a historical anthropology of suffering, one laying bare mechanisms of scapegoating and social exclusion. Yet traumatic events are dealt with in ways acknowledging that victims can be simultaneously agents who accommodate, subvert and resist. The stages and consequences of displacement are contextualised within the larger frame of social engineering undertaken by modern nation-states across the circumpolar world, thus relativising Soviet–Western dichotomies. Conceived as a historical-anthropological inquiry, the study draws on empirical materials produced and gathered using a combined approach of open-ended biographical interviewing, participant observation and archival research. Ethical questions prompted by this co-productive approach with a long-term commitment to field partners are taken up as an additional strand of the research. The main methodological principle of this thesis is that the production and the analysis of materials should be phenomenologically driven and rooted in a radically interpretive, non-positivist approach. Embracing this commitment, the work tries to show that the common — but mostly unspoken — link between oral history and anthropology lies in phenomenological philosophy as the study of experience. Making this link more explicit is an important and long overdue task, because xperience is the pivot between the universal and the singular.Väitöskirja keskittyy ihmisten kokemuksiin neuvostoajasta ja valtion toimeenpanemasta väestön siirrosta ja takaisin asuttamisesta Kuolan niemimaalla sekä siihen, mitä tästä kaikesta on seurannut. Lähteiden perusteella saamelaiset ovat kärsineet prosessista eniten. Väitöskirjassa pyritään ensimmäistä kertaa luomaan holistinen kuva Kuolan saamelaisten kokemasta sosiaalisesta muutoksesta unohtamatta alueen etnisen diversiteetin ja muiden identiteettikategorioiden realiteetteja. Laajan kenttätyön pohjalta tutkija identifioi, analysoi ja kontekstualisoi siirtoprosesseja ja niiden seurauksia yhtenä arktisen alueen vaikuttavimmista sosiaalisista transformaatioista 1900-luvulla. Tekijän pohtimia seurauksia ovat muun muassa jatkuva asuntopula, sukupuolten välisten suhteiden muutos, sisäoppilaitosten vääristyneet käytännöt, itsetuhoinen käytös ja vielä tänä päivänä vallitseva sosiaalinen epätasa-arvo. Tutkimuksessa vertaillaan valtiollisia lähtökohtia ja ruohonjuuritason kokemuksia. Se on eräänlainen kärsimyksen antropologinen kuvaus, jossa syitä vieritetään muiden niskaan ja ihmiset päätyvät yhteiskunnan ulkopuolelle. Traumaattisia tapahtumia silti käsitellään pitäen mielessä, että uhrit voivat samalla olla mukautuvia, mitätöiviä ja vastustavia toimijoita. Siirtojen vaiheita ja seurauksia verrataan nykyajan kansallisvaltioiden sosiaaliseen suunnitteluun kaikkialla sirkumpolaarisessa maailmassa, mikä antaa mittasuhteet neuvostojärjestelmän ja länsimaisen järjestelmän väliselle dikotomialle. Tutkimuksen lähestymistapa pohjautuu historialliseen antropologiaan ja sen empiirinen materiaali on tuotettu ja kerätty avointen biografisten haastattelujen, osallistujahavaintojen ja arkistotutkimuksen keinoin. Tämän pitkään sitoutumiseen perustuvan, yhteistuotannollisen metodin esiin nostamat eettiset kysymykset poikivat ylimääräisen tutkimushaaran. Väitöskirjan metodologinen pääperiaate on, että materiaalia tulee tuottaa ja analysoida fenomenologisista lähtökohdista ja lähestymistavan tulee olla vahvasti tulkinnallinen ja ei-positivistinen. Tätä silmällä pitäen tutkimus pyrkii osoittamaan, että suullisen historian ja antropologian yhdistävä – joskin vaiettu – yhteys juontuu kokemuksen tutkimukseen osana fenomenologista filosofiaa. Tämä yhteys tulee viimeinkin saada selkeämmin esille, koska juuri kokemus on universaalin ja erityisyyden keskipisteessä

Youth wellbeing in “Atomic Towns” : The cases of Polyarnye Zori and Pyhäjoki

This chapter compares how young people relate to the presence of a nuclear power company as a dominant presence and significant social actor in two northern industrial towns, one in Finland, the other in Russia. In both, Rosatom is building/maintaining the power plant. The entire town of Polyarnye Zori (northwest Russia) was planned and built at the same time as its nuclear power plant, whereas Pyhäjoki (northern Finland) is currently entering a new stage of development with Rosatom building a plant in an existing community. Based on ethnographic fieldwork among teenagers, young adults and professionals dealing with youth issues, it became apparent that in single-industry towns the strong presence of corporate actors and municipal institutions has an influence on youth wellbeing. However, as the policy analysis demonstrates, while in Russia Rosatom significantly shapes social life in the community, the role of the company in Finland is not—and is unlikely to become—as prominent. In both towns, the young generation’s aspirations and expectations revealed dissonances with what municipal policymakers and the corporations offered to them. In a comparative approach, and using the theoretical concepts of hedonic and eudaimonic wellbeing, this research contributes to identifying the wishes and needs of local youth in northern single-industry towns.Peer reviewe

The Sami of the Kola Peninsula:About the life of an ethnic minority in the Soviet Union

With this study of the Sami population in the Russian part of Lapland, Lukas Allemann closes a research gap. The author focuses on the little explored period between the end of the war in 1945 and beginning of perestroika. Applying an oral history approach with biographical interviews the author opens up the inner world and structural relationships of this minority ethnic group. For all the differences, contradictions and diverging assessments of the Soviet era, what emerges from this study is that - contrary to the widespread view expressed in the secondary literature - it was not collectivization and terror, but the forced relocations between the 1930s and 70s that represented the deepest rupture in the life of the Sami.  The opinion that it was Soviet rule that initiated the destruction of Sami culture is also relativized. Russification and changes in reindeer herding patterns had set in already before the October Revolution.Translated from German language by Michael Lomax.Originally published (in German) by:Verlag Peter Lang, 'Menschen und Strukturen' series. Historisch-sozialwissenschaftliche Studien, Ed. Heiko Haumann, Vol.  18, Frankfurt am Main, Berlin, Bern, Brussels, New York, Oxford, Vienna, 2010