”Ne pilas mun elämän”:koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä

Tiivistelmä. Tässä Pro gradu -tutkielmassa tarkastellaan koulukiusaamisen vaikutuksia aikuisiällä. Tämän lisäksi tutkimuksen tavoitteena on tarkastella tutkimushenkilöiden koulukiusaamiskokemuksia yleisesti, kiusaamisen muotoja, kiusaamiseen liittyneitä tunnetiloja, sekä heidän näkemyksiään koulukiusaamiseen johtaneista syistä. Tutkimuksen tarkoituksena on myös selvittää millaisia selviytymiskeinoja tutkimushenkilöt ovat käyttäneet koulukiusaamisprosessista selviytymiseen. Tutkimus on laadullinen eli kvalitatiivinen, jonka lähestymistapa on fenomenologinen. Aineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Haastateltavana oli kuusi entistä koulukiusattua, jotka olivat iältään 21- 38 -vuotiaita. Haastattelut suoritettiin yksilöhaastatteluina. Tutkimuksen tarkoituksena on tarkastella erityisesti kokemuksia, ja ymmärtää kiusaamisilmiön pitkäaikaisia vaikutuksia. Aineiston analyysissä ja tulosten käsittelyssä käytettiin aineistolähtöistä eli induktiivista sisällönanalyysia. Tutkimusjoukon miehillä ja naisilla ilmeni lähes yhtä paljon niin fyysistä kuin psyykkistäkin kiusaamista. Tutkimuksessa ilmeni, että kiusattu oli kiusaamistilanteessa aina yksin ilman puolustajaa. Opettajan puuttuminen kiusaamistilanteisiin oli myös olematonta. Tutkimuksessa kiusaamiseen johtavat syyt olivat ihmisten erilaisuuteen liittyviä. Informanttien kokemukset koulukiusaamisesta olivat keskenään hyvin erilaisia. Koulukiusaamisen vaikutukset ovat tutkimustulosten mukaan yleisesti pitkäaikaisia. Suurin osa tutkimushenkilöistä kärsi vielä vuosia myöhemmin kiusaamistilanteen jälkeen sosiaalisten tilanteiden epävarmuudesta. Merkittävä koulukiusaamisen seuraus oli masennus tutkimushenkilöiden keskuudessa, masennuksesta kärsi puolet tutkimusjoukosta. Toinen vakava koulukiusaamisen seuraus tutkimuksessa oli anoreksia, josta kärsi kolmasosa tutkimusjoukosta. Tutkimusjoukossa käytettiin paljon erilaisia selviytymiskeinoja. Koulukisaamisen unohtaminen koettiin merkitykselliseksi tekijäksi koulukiusaamisesta selviytymiseen. Osa tutkimushenkilöistä käyttää koulukiusaamisesta selviytymiseen terapiahoitoa vielä nykyäänkin. Merkittävä tutkimustulos oli, että koulunvaihto ei tuonut koulukiusaamiseen toivottua helpotusta, päinvastoin se altisti kiusaamisen jatkumiselle. Erityisen merkittävänä selviytymisen kannalta pidettiin sosiaalisia suhteita, läheisten tukea, mielekästä työtä, harrastuksia ja muuta virkistäytymistä. Koulukiusaamisen anteeksianto on tärkeää selviytymisen kannalta, jotta entinen kiusattu pystyy suhtautumaan elämään positiivisesti ja avarakatseisesti. Tutkimus tarjoaa hyödyllistä tietoa lasten ja nuorten kasvattajille, kuten vanhemmille ja opettajille. Myös terveydenhuoltoalalla sekä oppilaitoksissa olisi mahdollisuuksia hyödyntää tutkimuksen antia. Kasvattajat saavat tietoa, millaista kiusaaminen on nykypäivänä ja pystyvät suhtautumaan kiusaamiseen tarvittavalla vakavuudella. Toivottavaa olisi, että opettajat ottaisivat kiusaamiseen uusia näkökulmia ja toimintamalleja, koska tutkimuksen valossa nykyiset toimintamallit eivät ole toimivia ja riittäviä

Laparoscopic versus conventional appendectomy - a meta-analysis of randomized controlled trials

<p>Abstract</p> <p>Background</p> <p>Although laparoscopic surgery has been available for a long time and laparoscopic cholecystectomy has been performed universally, it is still not clear whether open appendectomy (OA) or laparoscopic appendectomy (LA) is the most appropriate surgical approach to acute appendicitis. The purpose of this work is to compare the therapeutic effects and safety of laparoscopic and conventional "open" appendectomy by means of a meta-analysis.</p> <p>Methods</p> <p>A meta-analysis was performed of all randomized controlled trials published in English that compared LA and OA in adults and children between 1990 and 2009. Calculations were made of the effect sizes of: operating time, postoperative length of hospital stay, postoperative pain, return to normal activity, resumption of diet, complications rates, and conversion to open surgery. The effect sizes were then pooled by a fixed or random-effects model.</p> <p>Results</p> <p>Forty-four randomized controlled trials with 5292 patients were included in the meta-analysis. Operating time was 12.35 min longer for LA (95% CI: 7.99 to 16.72, p < 0.00001). Hospital stay after LA was 0.60 days shorter (95% CI: -0.85 to -0.36, p < 0.00001). Patients returned to their normal activity 4.52 days earlier after LA (95% CI: -5.95 to -3.10, p < 0.00001), and resumed their diet 0.34 days earlier(95% CI: -0.46 to -0.21, p < 0.00001). Pain after LA on the first postoperative day was significantly less (p = 0.008). The overall conversion rate from LA to OA was 9.51%. With regard to the rate of complications, wound infection after LA was definitely reduced (OR = 0.45, 95% CI: 0.34 to 0.59, p < 0.00001), while postoperative ileus was not significantly reduced(OR = 0.91, 95% CI: 0.57 to 1.47, p = 0.71). However, intra-abdominal abscess (IAA), intraoperative bleeding and urinary tract infection (UIT) after LA, occurred slightly more frequently(OR = 1.56, 95% CI: 1.01 to 2.43, p = 0.05; OR = 1.56, 95% CI: 0.54 to 4.48, p = 0.41; OR = 1.76, 95% CI: 0.58 to 5.29, p = 0.32).</p> <p>Conclusion</p> <p>LA provides considerable benefits over OA, including a shorter length of hospital stay, less postoperative pain, earlier postoperative recovery, and a lower complication rate. Furthermore, over the study period it was obvious that there had been a trend toward fewer differences in operating time for the two procedures. Although LA was associated with a slight increase in the incidence of IAA, intraoperative bleeding and UIT, it is a safe procedure. It may be that the widespread use of LA is due to its better therapeutic effect.</p

Outcome reporting in randomised controlled trials and meta-analyses of appendicitis treatments in children: a systematic review

Background: Acute appendicitis is the most common surgical emergency in children. Despite this, there is no core outcome set (COS) described for randomised controlled trials (RCTs) in children with appendicitis and hence no consensus regarding outcome selection, definition and reporting. We aimed to identify outcomes currently reported in studies of paediatric appendicitis. / Methods: Using a defined, sensitive search strategy, we identified RCTs and systematic reviews (SRs) of treatment interventions in children with appendicitis. Included studies were all in English and investigated the effect of one or more treatment interventions in children with acute appendicitis or undergoing appendicectomy for presumed acute appendicitis. Studies were reviewed and data extracted by two reviewers. Primary (if defined) and all other outcomes were recorded and assigned to the core areas ‘Death’, ‘Pathophysiological Manifestations’, ‘Life Impact’, ‘Resource Use’ and ‘Adverse Events’, using OMERACT Filter 2.0. / Results: A total of 63 studies met the inclusion criteria reporting outcomes from 51 RCTs and nine SRs. Only 25 RCTs and four SRs defined a primary outcome. A total of 115 unique and different outcomes were identified. RCTs reported a median of nine outcomes each (range 1 to 14). The most frequently reported outcomes were wound infection (43 RCTs, nine SRs), intra-peritoneal abscess (41 RCTs, seven SRs) and length of stay (35 RCTs, six SRs) yet all three were reported in just 25 RCTs and five SRs. Common outcomes had multiple different definitions or were frequently not defined. Although outcomes were reported within all core areas, just one RCT and no SR reported outcomes for all core areas. Outcomes assigned to the ‘Death’ and ‘Life Impact’ core areas were reported least frequently (in six and 15 RCTs respectively). / Conclusions: There is a wide heterogeneity in the selection and definition of outcomes in paediatric appendicitis, and little overlap in outcomes used across studies. A paucity of studies report patient relevant outcomes within the ‘Life Impact’ core area. These factors preclude meaningful evidence synthesis, and pose challenges to designing prospective clinical trials and cohort studies. The development of a COS for paediatric appendicitis is warranted

Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients