Common Inflammation-Related Candidate Gene Variants and Acute Kidney Injury in 2647 Critically Ill Finnish Patients

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome with high incidence among the critically ill. Because the clinical variables and currently used biomarkers have failed to predict the individual susceptibility to AKI, candidate gene variants for the trait have been studied. Studies about genetic predisposition to AKI have been mainly underpowered and of moderate quality. We report the association study of 27 genetic variants in a cohort of Finnish critically ill patients, focusing on the replication of associations detected with variants in genes related to inflammation, cell survival, or circulation. In this prospective, observational Finnish Acute Kidney Injury (FINNAKI) study, 2647 patients without chronic kidney disease were genotyped. We defined AKI according to Kidney Disease: Improving Global Outcomes (KDIGO) criteria. We compared severe AKI (Stages 2 and 3, n = 625) to controls (Stage 0, n = 1582). For genotyping we used iPLEX(TM) Assay (Agena Bioscience). We performed the association analyses with PLINK software, using an additive genetic model in logistic regression. Despite the numerous, although contradictory, studies about association between polymorphisms rs1800629 in TNFA and rs1800896 in IL10 and AKI, we found no association (odds ratios 1.06 (95% CI 0.89-1.28, p = 0.51) and 0.92 (95% CI 0.80-1.05, p = 0.20), respectively). Adjusting for confounders did not change the results. To conclude, we could not confirm the associations reported in previous studies in a cohort of critically ill patients.Peer reviewe

Heme oxygenase-1 repeat polymorphism in septic acute kidney injury

Acute kidney injury (AKI) is a syndrome that frequently affects the critically ill. Recently, an increased number of dinucleotide repeats in the HMOX1 gene were reported to associate with development of AKI in cardiac surgery. We aimed to test the replicability of this finding in a Finnish cohort of critically ill septic patients. This multicenter study was part of the national FINNAKI study. We genotyped 300 patients with severe AKI (KDIGO 2 or 3) and 353 controls without AKI (KDIGO 0) for the guanine-thymine (GTn) repeat in the promoter region of the HMOX1 gene. The allele calling was based on the number of repeats, the cut off being 27 repeats in the S-L (short to long) classification, and 27 and 34 repeats for the S-M-L2 (short to medium to very long) classification. The plasma concentrations of heme oxygenase-1 (HO-1) enzyme were measured on admission. The allele distribution in our patients was similar to that published previously, with peaks at 23 and 30 repeats. The S-allele increases AKI risk. An adjusted OR was 1.30 for each S-allele in an additive genetic model (95% CI 1.01-1.66; p = 0.041). Alleles with a repeat number greater than 34 were significantly associated with lower HO-1 concentration (p<0.001). In septic patients, we report an association between a short repeat in HMOX1 and AKI risk

”LAPSEN ON TURVALLISTA VOIDA USKOA JUMALAAN…” : USKONTOKASVATUS PORIN PELASTUSARMEIJAN PÄIVÄKODISSA

Jokinen Sanna ja Leppänen Ilona. Uskontokasvatus Porin Pelastusarmeijan päiväkodissa. Pori, kevät 2012, 32,s. 1 liite. Diakonia-ammattikorkeakoulu, Länsi. Porin yksikkö. Sosiaalialan koulutusohjelma, lapsi- ja nuorisotyön suuntautumisvaihtoehto. Sosionomi (AMK)+ Diakonin virkakelpoisuus, lastentarhanopettajan pätevyys. Sosionomi (AMK)+ Lastentarhanopettajan pätevyys. Opinnäytetyömme tarkoitus oli selvittää vanhempien asenteita uskontokasvatusta kohtaan Pelastusarmeijan päiväkodissa Porissa. Työssä haluttiin myös tuoda esiin uskontokasvatuksen perusteita ja pohjaa. Opinnäytetyö toteutettiin kvalitatiivisin menetelmin. Tutkimus toteutettiin nimettömänä lomakkeella. Kyselylomakkeita toimitettiin 56 Pelastusarmeijan päiväkotiin. Vastauksia saimme takaisin 13. Vaikka vastauksia tuli suhteellisen vähän, koettiin ne riittäviksi, sillä vastaukset jotka saatiin, olivat monipuolisia. Kyselylomakkeessa kysyttiin esimerkiksi sitä mihin uskontokuntaan vastaaja kuuluu ja mikä on hänen asenteensa uskontokasvatusta kohtaan. Uskontokasvatusta on tutkittu aiemmin ja siitä on tehty monia opinnäytetöitä. Kuitenkin aiheen ajankohtaisuuden ja yhteiskunnan murroksessa olevan arvomaailman vuoksi halusimme tutkia aihetta. Tutkimuksessa haluttiin keskittyä yhteen päiväkotiin. Uskontokasvatus on tärkeä osa varhaiskasvatusta ja se on listattu varhaiskasvatuksen sisällöllisen oppimisen orientaatio-alueisiin, uskonnollis-katsomukselliseen orientaatioon. Opinnäytetyössä saatiin selville vanhempien positiivinen asenne uskontokasvatusta kohtaan. Monien vanhempien mielestä Jumalaan uskominen tuo lapselle turvallisuuden tunteen. Saatiin myös monia yllättäviäkin vastauksia; kuten esimerkiksi vanhemmalta, joka ei itse uskonut, mutta joka halusi lapsensa oppivan Jumalasta turvallisuudentunteen vuoksi. Asiasanat: päiväkoti, uskontokasvatus, traditio, kulttuuriJokinen Sanna ja Leppänen Ilona. The religious education in the Salvation army-kindergarten of Pori. Pori, spring 2012, 32,p. 1 appendice. Diaconia University of Applied Sciences. West. Pori Unit. Degree Programme of Social Services. Option in Social Services and Education. Bachelor of Social Servies + Diaconial work, qualification of Kindergarten teacher. Bachelor of Social Servies +Qualification of Kindergarten teacher. The aim of this study was to find out what the parents of children in Salvation Army kindergarten in Pori thought about religious education in the kindergarten. The foundation and basis of religious education were also brought up. The study was a qualitative research. It was carried out using anonymous questionnaires. In all, 56 questionnaires were delivered to the kindergarten and 13 responded. The response rate was low, but the responses helped the study a lot. The respondents had clearly spent time in responding. The questionnaire included questions like, for example, did the parent confess any religion and what his or her attitude was towards religious education. Several studies have been made in this field but in our changing society this kind of research is needed. This study wanted to concentrate on one kindergarten. Religious education is an important part of early childhood education and it is listed as a content in The National Curriculum Guidelines on Early Childhood Education and Care in Finland. According to the results, the parents had positive attitudes towards religious education. Many parents felt that believing in God brought safety in the child’s life. There were many surprising responses like, for example, from a parent who did not believe in God, but felt that it is safe for the child to believe. Keywords: A Kindergarten, religious education, tradition and cultur

Mielenterveyden ammattilaisten omat kokemukset mielenterveydenhaasteista - teemahaastattelututkimus

Senja Front ja Ilona Leppänen Mielenterveyden ammattilaisten omat kokemukset mielenterveydenhaasteista - teemahaastattelututkimus 45 sivua, 3 liitettä Kevät 2024 Diakonia-ammattikorkeakoulu Terveysalan ammattikorkeakoulututkinto Terveydenhoitaja (AMK) Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä tietoa järjestöissä työskentelevien mielenterveystyöntekijöiden kokemuksista omassa työssään. Kokemukset liittyivät omiin tai läheisten mielenterveyshaasteisiin. Opinnäytetyö koostuu teoreettisesta viitekehyksestä liittyen mielenterveyteen, sen haasteisiin, mielenterveys- ja järjestötyöhön ja työhyvinvointiin sekä toteuttamaamme haastattelututkimukseen. Haastattelussa on selvitetty, miten omia kokemuksia pystyy hyödyntämään mielenterveystyössä ja mitä mahdollista haittaa se tuo, sekä miten työyhteisöissä suhtaudutaan mielenterveysongelmiin. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, miten omassa elämässä koetut mielenterveysongelmat vaikuttavat ja ohjaavat työntekijöiden tapaa työskennellä ja kohdata asiakkaita. Aineistokeruumenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua teemahaastattelua. Kysymykset oli rakennettu yllä olevien teemojen ympärille. Kohderyhmänä oli järjestöissä työskentelevät mielenterveystyöntekijät, joilla oli kokemusta mielenterveyshaasteista itsellään tai läheisillä. Työntekijät työskentelivät täysi-ikäisten asiakkaiden kanssa. Aineisto analysoitiin käyttämällä laadullisen tutkimuksen teemoittelumenetelmää. Haastateltavat kokivat hyötyä omista kokemuksistaan mielenterveyden haasteista, he kokivat niiden lisäävän merkittävästi ymmärrystä, samaistumista ja empatiaa kohtaamistyössä. Osa koki luottamussuhteen luomisen asiakkaaseen olevan helpompaa omien taustojensa takia. Työ on tekijöilleen merkityksellistä ja tärkeää. Haitoiksi koettiin työn kuormittavuus, liika neuvominen ja omiin taustoihin peilaaminen. Koettiin, että oma menneisyys oli tärkeä tiedostaa ja hyväksyä, jotta työtä pystyy tekemään ammatillisesti. Haastateltavien työyhteisöissä suhtauduttiin mielenterveyden haasteisiin normaaleina elämään kuuluvina asioina ja keskustelu sen ympärillä oli avointa. Tällä oli selkeä yhteys myös työntekijöiden työssä jaksamiseen, apua ja tukea sai helposti. Haastatteluista voitiin tulkita, että työntekijät kokivat taustoistaan paljon enemmän hyötyä, kuin haittaa. Kokemuksien jakamisella oli onnistuttu vähentämään stigmaa aiheen ympäriltä ja lisätty tasa-arvoisuutta, kuitenkin omia kokemuksia oli mahdollista jakaa omien rajojen puitteissa. Haastateltavat kokivat merkityksellisen työn tekemisen sekä omien arvojen pohjalta työskentelyn tärkeäksi. Asiasanat: järjestötyö, mielenterveys, mielenterveysty

Selluloosan luontaisten ja muokattujen ominaisuuksien hyödyntäminen materiaalitekniikassa

Cellulosic materials exhibit significant potential to support the transition towards a circular bioeconomy, providing solutions to major challenges, such as plastic pollution, and resource sufficiency. Cellulose displays attractive properties, including high mechanical strength, biodegradability, and a broad chemical modifying capacity, further intensified in cellulose's nanoscaled forms due to their hierarchical structure and large surface area. This doctoral thesis sourced inspiration from these inherent features and aimed to exploit them in novel material solutions. The first target of this thesis was to investigate the effect of different chemical modifications on these properties focusing on mechanical strength and biodegradability. We showed that both of these properties for the different cellulose derivatives decreased with an increase in the degree of modification. The biodegradability was significantly decreased already at a degree of substitution of one (three being the maximum). These results underlined the importance of controlled modification to retain the inherent properties of cellulose, which we intended to exploit in novel material solutions. This approach was first exemplified using the inherent hygroscopicity and porosity of cellulose nanofibril (CNF) assemblies. We showed that these features, which generate water transport functions, could be utilized to capture nano- and microplastic particles smaller than 1 µm, which is considered the most challenging colloidal plastic fraction. Furthermore, as we introduced novel analytical methods for nanoparticle detection, we were able to bridge the significant methodological gap related to the collection and detection of submicron plastic particles. Next, the high surface reactivity of cellulose nanocrystals (CNCs) was utilized in a controlled manner to tune the attractive interactions between CNCs and silk proteins to demonstrate their suitability for filament formation. Here, we emphasized the detailed characterization of the introduced functionalities using novel analytical techniques and utilized a fresh perspective on determining the degree of substitution on the surface of the crystallites. In addition, using surface-sensitive techniques, we showed that ionic interactions induced sufficient binding between the CNCs and silk, promoting the shear-induced alignment of silk with the CNCs. Finally, CNFs and CNCs were combined in films with varying ratios to tailor the films' properties. With a 50 % CNC content, we could tune the films' optical properties without compromising their mechanical and barrier performance, which are characteristic features induced by cellulose nanofibrils. By exploiting cellulose's inherent and tailored properties and introducing complementary characterization methods for cellulose-based materials, this thesis provides a new angle to redefine the material bioeconomy, paving the way for new avenues for the whole forest sector.Selluloosapohjaiset materiaalit ovat tärkeässä roolissa tukemassa siirtymistä kohti vihreää kiertotaloutta tarjoten ratkaisuja globaaleihin haasteisiin, kuten muovisaasteeseen ja ehtyvien luonnonvarojen riittävyyteen. Selluloosalla on kiehtovia ominaisuuksia, kuten korkea mekaaninen lujuus, biohajoavuus ja kemiallinen muokattavuus, jotka korostuvat selluloosan nanomuodoissa eli nanoselluloosassa sen hierarkkisen rakenteen ja suuren pinta-alan ansiosta. Tämä väitöskirja pohjautuu näiden ominaispiirteiden hyödyntämiseen uusissa materiaaliratkaisuissa. Työn ensimmäisenä tavoitteena oli tutkia miten selluloosan kemiallinen muokkaus vaikuttaa näihin ominaisuuksiin keskittyen mekaaniseen lujuuteen ja biohajoavuuteen. Osoitimme eri selluloosajohdannaisille, että molemmat ominaisuudet heikkenivät substituutioasteen kasvaessa. Biohajoavuus väheni jo merkittävästi, kun substituutioaste oli yksi (maksimi on kolme). Nämä tulokset korostivat hallitun muokkauksen tärkeyttä uusien materiaalien kehityksessä, jotta selluloosan luontaiset ominaisuudet voidaan säilyttää. Tätä lähestymistapaa sovellettiin ensin käyttämällä selluloosa nanofibrillien (CNF) luontaista hygroskooppisuutta ja nanohuokoisuutta. Näiden ominaisuuksien ansiosta nanoselluloosalla on ilmiömäinen kyky imeä kosteutta itseensä, joka mahdollistaa kaikista haitallisimpien nano- ja mikromuovipartikkelien (koko ≤ 1 µm) kulkeutumisen nanoselluloosaverkostoon yhdessä veden virtauksen kanssa. Hyödyntämällä sekä uusia selluloosamateriaaleja, että uusia analyyttisiä menetelmiä nanomuovien havaitsemisessa, pystyimme tarjoamaan ratkaisuja pienimpien muovipartikkelien keräämiseen sekä niiden analysointiin. Seuraavaksi nanokiteisen selluloosan (CNC) korkeaa pintareaktiivisuutta hyödynnettiin hallitusti tavoitteena lisätä niiden vuorovaikutuksia silkkiproteiinien kanssa sekä osoittaa niiden yhdistettävyys filamenttien muodostuksessa. Hyödynsimme uusia analyyttisiä menetelmiä hallitun muokkauksen karakterisoinnissa sekä uutta näkökulmaa CNC:n pinnan substituutioasteen määrittämiseksi. Lisäksi osoitimme pintaherkkiä tekniikoita käyttämällä, että ioniset vuorovaikutukset saivat aikaan riittävän sitoutumisen CNC kiteiden ja silkin välillä, mikä edisti myös silkin järjestäytymistä virtauksessa. Lopuksi CNF ja CNC materiaalit yhdistettiin kalvoissa vaihtelevilla suhteilla, jotta kalvojen ominaisuuksia pystyttiin muokkaamaan. Kun kalvo sisälsi 50 % CNC:tä, pystyimme muokkaamaan kalvojen optisia ominaisuuksia tinkimättä niiden korkeasta mekaanisesta lujuudesta ja happi-barrierista, jotka ovat CNF verkostojen ominaispiirteitä. Hyödyntämällä selluloosan luontaisia ja tarkoin muokattuja ominaisuuksia sekä ottamalla käyttöön uusia selluloosapohjaisten materiaalien karakterisointimenetelmiä, tämä väitöskirja tarjoaa uuden näkökulman biomateriaalitaloudelle ja esittelee uusia innovaatioita koko metsäsektorille

Ärsykkeisiin reagoiva DNA-pohjainen entsyymikaskadi

DNA Nanotechnology utilizes DNA as a building material for the construction of various two- (2D) and three-dimensional (3D) nanoscale objects. The ability to functionalize these objects at the nanometer-level has inspired researchers to assemble, for example, enzyme cascades on the surface of DNA nanostructures to mimic the multienzyme complexes found in Nature. In this thesis, a stimuli-responsive DNA nanostructure was constructed using the DNA origami technique. A two-enzyme cascade, glucose oxidase-horseradish peroxidase, was assembled on the DNA origami, which enabled to control the distance between the enzymes and thus determine, whether close proximity enhances the activity of the cascade. Efficient binding of enzymes onto DNA origami was achieved by heterobifunctional crosslinking and purification of both enzymes was successfully achieved by polyethylene glycol (PEG) precipitation method. Activity measurements of the cascade were performed by spectroscopic methods. The results indicate that proximity alone is not sufficient to increase the cascade activity and induce channeling of the intermediates between the two enzymes. Other factors, such as control over the geometry of the active sites should be considered along with proximity to evoke channeling of the intermediates and thereby increase the cascade efficiency.DNA-nanoteknologia hyödyntää DNA:ta rakennusmateriaalina erilaisten nanomittakaavan 2D- ja 3D-objektien rakentamiseen. Kyky muokata näitä objekteja nanomittakaavan tarkkuudella on innoittanut tutkijoita kokoamaan esimerkiksi entsyymikaskadeja DNA-objektien pinnalle. Näiden rakennelmien tarkoituksena on jäljitellä luonnossa esiintyviä entsyymikomplekseja. Tässä diplomityössä hyödynnettiin DNA-origami -tekniikkaa luomaan ulkoisiin ärsykkeisiin reagoiva DNA-pohjainen nanorakenne. Tämän pinnalle kiinnitettiin entsyymikaskadi, joka koostuu glukoosioksidaasista ja piparjuuriperoksidaasista. Ärsykkeisiin reagoivan DNA-nanorakenteen avulla pystyttiin kontrolloimaan entsyymien välimatkaa ja täten määrittelemään, vaikuttaako entsyymien etäisyys toisistaan kaskadin aktiivisuuteen. Entsyymien kiinnittäminen DNA-origamiin suoritettiin silloittavan reagenssin avulla ja entsyymien puhdistuksessa hyödynnettiin niin sanottua PEG-saostamiseen perustuvaa menetelmää. Aktiivisuusmittaukset suoritettiin spektroskooppisilla menetelmillä. Tulokset osoittavat, että entsyymien läheisyys yksin ei ole riittävä lisäämään entsyymikaskadin aktiivisuutta ja siten aiheuttamaan substraattien kanavointia entsyymien välillä. Jotta entsyymikaskadin tehokkuutta voitaisiin parantaa, muita mekanismeja, kuten aktiivisten keskusten suuntaus, tulisi entsyymien etäisyyden lisäksi ottaa huomioon

Perhepäivähoito laadukkaan varhaiskasvatuksen tarjoajana? : perhepäivähoidon laadunarviointi FCCERS-R-mittarilla

Leppänen, Selina & Peltonen, Ilona. 2011. PERHEPÄIVÄHOITO LAADUKKAAN VARHAISKASVATUKSEN TARJOAJANA? Perhepäivähoidon laadunarviointi FCCERS-R-mittarilla. Pro gradu -tutkielma, Jyväskylän yliopisto, varhaiskasvatuksen yksikkö, 123 sivua sisältäen liitteet 5 kappaletta. Tämä perhepäivähoidon laatua käsittelevä etnografinen tutkimus toi kansainvälisen tuulahduksen suomalaisen perhepäivähoidon laadunarviointiin. Tutkimuksen tarkoitus jakautui kahtaalle. Ensinnäkin tarkoituksena oli selvittää valtakunnallisesti kiinnostusta herättäneen kansainvälisen FCCERS-R-laadunarviointimittarin (Family Child Care Environment Rating Scale Revised edition, Harms, Cryer & Clifford 2007) soveltuvuutta suomalaisen perhepäivähoidon laadunarviointiin. Toiseksi tutkimuksen tarkoituksena oli pilotoida mittaria Suomessa, ja selvittää perhepäivähoidon paikallisen kehittämisen tueksi laadun vahvuuksia ja kehittämiskohteita. Mittari on esitelty Suomessa pääpiirteissään vuonna 2009 (Parrila 2009a), ja olemme suomentaneet mittarin tätä tutkimusta varten. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentui laadun, laadunhallinnan sekä laadunarvioinnin ympärille. Tutkimusaineisto koostui yhdeksästä kunnallisesta perhepäiväkodista. Aineistonkeruu-menetelmänä tässä tutkimuksessa käytettiin FCCERS-R-mittaria, joka sisältää systemaattisen havainnoinnin ja pisteytyslomakkeen täytön lisäksi hoitajien haastattelun. Tämän lisäksi aineistoa kerättiin lomakkeella, joka oli suunnattu tutkimukseen osallistuneille perhepäivähoitajille. Tutkimuksen tulokset antavat vihjeitä siitä, että mikäli FCCERS-R-mittaria alettaisiin käyttää perhepäivähoidon laadunarvioinnissa, sitä tulisi mukauttaa joiltakin osin suomalaiskontekstia paremmin vastaavaksi. Vaikka mittarin laatunäkemyksen ja suomalaisen varhaiskasva¬tuksen laatunäkemyksen havaittiinkin olevan suhteellisen yhteneväiset, tutkimustulokset paljastivat myös eroavaisuuksia, jotka tulisi huomioida mittarin jatkokäytössä. Myös tutkittujen perhepäivähoitajien mielipiteet viittasivat siihen, että joitakin muutoksia mittarilla suoritettuun havainnointiin tulisi tehdä. Tämän tutkimuksen mukaan perhe¬päivähoito näyttäytyi laadukkaana Jyväskylässä. Vahvuusalueina perhepäivähoidossa näyttäytyivät päivän rakentuminen, kielenkehityksen tukeminen, vuorovaikutus sekä perushoitokäytännöt. Kehittämiskohteiksi lukeutuivat oppimistoiminnot, tilat ja välineet sekä hoitajan ammatillisuus ja kasvatuskumppanuus. Perhepäivähoitajat itse korostivat laatua määritellessään erityisesti henkilöstön ja vanhempien välistä yhteistyötä sekä fyysistä ja psyykkistä turvallisuutta. Tutkimus on tehnyt läpileikkauksen kansainvälisen FCCERS-R-mittarin soveltuvuudesta Suomeen valtakunnallisen ja paikallistason perhepäivähoidon huomioiden. Saatuja tuloksia voitaneen hyödyntää niin valtakunnallisesti kuin paikallistasollakin