Online brand community practices and the construction of brand legitimacy

Contemporary marketers build online brand communities to communicate with the organization’s social surroundings, yet there is a lack of understanding of how brand legitimization unfolds in these platforms. To understand how legitimacy is constructed and contested every day, the current study adopts a practice-theoretical lens and discourse analysis to investigate two online communities. The contribution of the study is twofold: First, the insights from the discursive praxis, online community posts, comments and reactions illustrate the connections between multiple levels of legitimization discourse. Second, this study builds a theoretical framework for legitimization practice. Individual perceptions, judgements of the texts and actions on them in the online community intertwine with the organizational and societal context shaping the legitimacy of the brand in the community and beyond. This practice supports or challenges the brand as an institution and may legitimize or delegitimize the brand.</p

Age-associated changes in the immune system may influence the response to anti-PD1 therapy in metastatic melanoma patients

Anti-PD1 treatment has improved the survival of metastatic melanoma patients, yet it is unknown which patients benefit from the treatment. In this exploratory study, we aimed to understand the effects of anti-PD1 therapy on the patients' immune system and discover the characteristics that would result in successful treatment. We collected peripheral blood (PB) samples from 17 immuno-oncology-naive metastatic melanoma patients before and after 1 and 3 months of anti-PD1 therapy. In addition, matching tumor biopsies at the time of diagnosis were collected for tissue microarray. The complete blood counts, PB immunophenotype, serum cytokine profiles, and tumor-infiltrating lymphocytes were analyzed and correlated with the clinical data. Patients were categorized based on their disease control into responders (complete response, partial response, stable disease > 6 months, N = 11) and non-responders (progressive disease, stable diseasePeer reviewe

High-throughput ex vivo drug testing identifies potential drugs and drug combinations for NRAS-positive malignant melanoma

Therapy options for patients with metastatic melanoma (MM) have considerably improved over the past decade. However, many patients still need effective therapy after unsuccessful immunotherapy, especially patients with BRAF-negative tumors who lack the option of targeted treatment second line. Therefore, the elucidation of efficient and personalized therapy options for these patients is required. In this study, three patient-derived cancer cells (PDCs) were established from NRAS Q61-positive MM patients. The response of PDCs and five established melanoma cell lines (two NRAS-positive, one wild type, and two BRAF V600-positive) was evaluated toward a panel of 527 oncology drugs using high-throughput drug sensitivity and resistance testing. The PDCs and cell lines displayed strong responses to MAPK inhibitors, as expected. Additionally, the PDCs and cell lines were responsive to PI3K/mTOR, mTOR, and PLK1 inhibitors among other effective drugs currently undergoing clinical trials. Combinations with a MEK inhibitor were tested with other targeted agents to identify effective synergies. MEK inhibitor showed synergy with multikinase inhibitor ponatinib, ABL inhibitor nilotinib, PI3K/ mTOR inhibitor pictilisib, and pan-RAF inhibitor LY3009120. The application of the patients' cancer cells for functional drug testing ex vivo is one step further in the process of identifying potential agents and agent combinations to personalize treatment for patients with MM. Our preliminary study results suggest that this approach has the potential for larger-scale drug testing and personalized treatment applications in our expansion trial. Our results show that drug sensitivity and resistance testing may be implementable in the treatment planning of patients with MM.Peer reviewe

Ihomelanooman onkologinen hoito päivittyi

Suomen Melanoomaryhmä ry päivitti suosituksensa ihomelanooman onkologisesta hoidosta. Vuoden kestävää liitännäislääkehoitoa PD-1-vasta-aineella eli immuuniaktivaation vapauttajalla (nivolumabi tai pembrolitsumabi) tai dabrafenibilla ja trametinibilla harkitaan leikatuille, levinneisyysasteen IIIB-IV melanoomapotilaille melanooman uusiutumisriskin pienentämiseksi. Päätös liitännäishoidosta tehdään yhdessä potilaan kanssa hyödyt ja haitat huomioiden. Levinneen melanooman ensilinjan hoitovaihtoehtona ovat PD-1-vasta-aineet, joiden lisäksi BRAFV600-mutaatiopositiivisille potilaille soveltuvat hoidot BRAF:n ja MEK:n estäjillä. Immunologista yhdistelmähoitoa CTLA-4- ja PD-1-vasta-aineilla (ipilimumabi ja nivolumabi) harkitaan huonoennusteisille hyväkuntoisille potilaille. Muita edenneen melanooman lääkehoitovaihtoehtoja ovat onkolyyttinen virushoito (TVEC) pinnallisen metastasoinnin ja isoloitu raajaperfuusio- eli ILP-hoito raajaan rajoittuvan metastasoinnin yhteydessä sekä solunsalpaajahoidot. Nopeasti kehittyvän hoidon vuoksi melanoomapotilaat pyritään rekrytoimaan kliinisiin hoitotutkimuksiin aina kun se on mahdollista

The developing treatment of metastatic melanoma

In 2020, in women and men, cutaneous melanoma was the seventh-most common cancer in Finland. Before the year 2011, no treatment options with survival benefit were available and the overall survival of patients with metastatic melanoma was only six to nine months. By the introduction of checkpoint inhibitor ipilimumab (Yervoy®, Bristol Myers Squibb, Princeton, New Jersey, US), a CTLA-4 antibody; PD-1 antibodies nivolumab (Opdivo®, Bristol Myers Squibb, Princeton, New Jersey, US); and pembrolizumab (Keytruda®, Merck, Darmstadt, Germany), as well as targeted therapy agents blocking the mitogen-activated protein kinase (MAPK) pathway, the whole treatment landscape of metastatic melanoma changed very rapidly. Suddenly, patients with metastatic melanoma were experiencing complete responses that lasted, even for years. Because the drug development in melanoma has been very fast, with many new drugs entering the market in only a decade, the data and knowledge of how to use these new compounds have only started to accumulate. We wanted to study these new drugs in Finnish patients with melanoma to elucidate the new drugs’ use and to be able to treat these patients better in the future. We studied metastatic melanoma patients treated at Helsinki University Cancer Center between 2011 and 2020, who had received anti-PD-1 therapy for a maximum of six months, or who were over 75 years of age receiving targeted therapy with a single BRAF inhibitor (BRAFi) or as a combination BRAF and MEK inhibitor (MEKi). We collected data on patient characteristics, adverse events, progression-free survival (PFS), and overall survival (OS). We calculated toxicity and survival data and compared our results to international published trial data. We used NanoString gene-expression analysis on primary and metastatic melanoma samples to find changes or similarities in the tumor microenvironment during disease evolution. In a translational pilot study, we assessed the potential of an ex vivo drug-screening platform to detect personalized treatment options for metastatic melanoma patients lacking treatment options. We established patient-derived cancer cell cultures, which were used for an oncologic drug-screening and resistance-testing platform. The drugs were tested as single agents and in combinations. We found that the limited duration (6 months) anti-PD-1 therapy was inferior to the international protocols in which the duration of the therapy was based on radiographic imaging results and response to the therapy. As a result of this study, the limited-duration therapy protocol was abandoned at our hospital, and treatment discontinuation is based either on toxicity or radiographic response evaluation. In the gene-expression analysis, we found that the loss of expression of many immune-related genes in metastatic samples elucidates the changes in the tumor microenvironment (TME) during tumor evolution. These findings confirm the need for taking tumor biopsies at the time of new metastatic lesions and the concept of immunotherapy being more beneficial in the neoadjuvant or adjuvant setting, when the TME is probably more sensitive to immunological stimuli. We found that treating patients with BRAF-mutated metastatic melanoma and old age was both safe and efficacious compared to international data from clinical trials. Adverse effects were manageable. Our study results on the ex vivo drug-sensitivity and resistance-testing platform indicated that the platform could find potential drug candidates for patients with metastatic melanoma. Cell culturing required approximately six weeks and drug testing results were ready in four days. This study has elucidated the use of immunotherapy and targeted therapy in the treatment of metastatic melanoma in Finland and offers guidance for the length of immunotherapy use, use of targeted agents in older age groups, and even possibilities for promising agents still in the investigational phase for patients with metastatic melanoma in a need of therapy.Vuonna 2020 ihomelanooma oli naisten ja miesten 7:nneksi yleisin syöpä Suomessa. Ennen vuotta 2011 ei ollut saatavilla hoitovaihtoehtoja, joilla oli elossaoloaikahyötyä, ja levinnyttä melanoomaa sairastavien potilaiden elossaoloaika olikin vain kuudesta yhdeksään kuukautta. Tarkastuspisteen estäjä ipilimumabin (CTLA-4-vasta-aine), PD-1-vasta-aineiden nivolumabin ja pembrolitsumabin sekä mitogeeniaktivoitua proteiinikinaasi (MAPK) reittiä estävien täsmälääkkeiden käyttöönoton myötä levinneen melanooman hoitomahdollisuudet paranivat nopeasti. Yhtäkkiä potilaat, joilla oli levinnyt melanooma, saavuttivat täydellisiä hoitovasteita, jotka kestivät jopa vuosia. Koska melanooman lääkekehitys on ollut nopeaa ja uusia lääkkeitä on tullut saataville viimeisen kymmenen vuoden aikana, tieto uusien yhdisteiden käytöstä on vasta alkanut kertyä. Halusimme tutkia näitä uusia lääkkeitä suomalaisilla melanoomapotilailla kerätäksemme niistä käyttökokemuksia ja voidaksemme hoitaa näitä potilaita paremmin tulevaisuudessa. Tutkimme Helsingin yliopistollisen sairaalan syöpäkeskuksessa vuosina 2011–2020 hoidettuja levinnyttä melanoomaa sairastavia potilaita, jotka olivat saaneet anti-PD-1-hoitoa enintään kuusi kuukautta tai yli 75-vuotiaita, jotka ovat saaneet täsmälääkehoitoa BRAF-estäjällä tai BRAF:n ja MEK:n estäjän yhdistelmänä. Keräsimme tietoja potilaiden ominaisuuksista, haittatapahtumista, etenemisvapaasta eloonjäämisestä (PFS) ja kokonaiselossaoloajasta (OS) ja vertasimme haittatapahtumia ja eloonjäämistuloksia kansainvälisiin tutkimustuloksiin. Teimme melanoomapotilaista otetuille diagnostisille näytteille NanoString-geenianalyysin löytääksemme muutoksia tai yhtäläisyyksiä kasvaimen mikroympäristössä syövän edetessä. Translaationaalisessa tutkimuksessa arvioimme ex vivo -lääkeseulan mahdollisuuksia löytää yksilöllisiä hoitovaihtoehtoja potilaille, joilla on levinnyt melanooma mutta joilta puuttui hoitovaihtoehtoja. Muodostimme syöpäsoluviljelmiä potilaista peräisin olevasta syöpäsolukosta, joille tehtiin syöpälääkkeiden lääkeherkkyystestaus. Lääkkeitä testattiin yksittäisaineina ja yhdistelminä. Havaitsimme rajatun keston (6 kk) anti-PD-1-hoidon huonommaksi kuin kansainvälisien protokollien tutkimustulokset, minkä seurauksena rajatun keston hoitoprotokollasta luovuttiin. Hoidon keskeyttämisestä päätetään nykyisin yksilöllisesti hoitovasteen ja haittojen perusteella. Tutkiessamme geenien ilmentymistä kasvaimen mikroympäristössä havaitsimme, että monien immuunijärjestelmään liittyvien geenien ilmentyminen väheni etäpesäkenäytteissä sopien oletukseen kasvaimen mikroympäristön muutoksesta syövän edetessä. Havaintojemme perusteella on suositeltavaa ottaa uusi koepalan uusien etäpesäkkeiden havaitsemisen yhteydessä, koska primaarikasvaimen mikroympäristö ei todennäköisesti enää edusta etäpesäkkeisen taudin mikroympäristöä eikä täten auta hoidon suunnittelussa. Havaintomme mukaan oletamme, että immunoterapia on hyödyllistä erityisesti syövän hoidon alkuvaiheessa esi- tai liitännäishoitona, koska silloin kasvaimen mikroympäristö on luultavasti herkempi immunologisille ärsykkeille. Havaitsimme, että BRAF-mutatoituneen levinneen melanooman hoito iäkkäillä potilailla oli sekä turvallista että tehokasta verrattuna kansainvälisiin tuloksiin. Haittavaikutukset olivat hallittavissa. Moniammatillinen tiimi ja geriatrinen arviointi auttoivat haittavaikutuksen hallinnassa. Ex vivo -lääketestauksen avulla löysimme mahdollisia lääkevaihtoehtoja levinnyttä melanooma sairastaville potilaille. Soluviljelmän perustaminen kesti noin kuusi viikkoa ja lääkeherkkyystestauksen tulokset olivat valmiit neljässä päivässä. Tämä tutkimus on tuonut lisätietoa immunologisten ja täsmälääkkeiden käytöstä melanooman hoitona Suomessa, immunoterapian potilasta hyödyttävästä kestosta, täsmälääkehoidon käytöstä vanhemmissa ikäryhmissä ja jopa lupaavien, vielä tutkimusvaiheessa olevien lääkeaineiden hyödyntämiseen levinneen melanooman hoidossa

Intra-patient evolution of tumor microenvironment in the pathogenesis of treatment-naïve metastatic melanoma patients

Peer reviewe

Ihomelanooman onkologinen hoito päivittyi

publishedVersionPeer reviewe

Antibiotic Treatment is an Independent Poor Risk Factor in NSCLC But Not in Melanoma Patients Who had Received Anti-PD-1/L1 Monotherapy

Peer reviewe

Ihomelanooman onkologinen hoito päivittyi

Tiivistelmä Suomen Melanoomaryhmä ry päivitti suosituksensa ihomelanooman onkologisesta hoidosta. Vuoden kestävää liitännäislääkehoitoa PD-1-vasta-aineella eli immuuniaktivaation vapauttajalla (nivolumabi tai pembrolitsumabi) tai dabrafenibilla ja trametinibilla harkitaan leikatuille, levinneisyysasteen IIIB-IV melanoomapotilaille melanooman uusiutumisriskin pienentämiseksi. Päätös liitännäishoidosta tehdään yhdessä potilaan kanssa hyödyt ja haitat huomioiden. Levinneen melanooman ensilinjan hoitovaihtoehtona ovat PD-1-vasta-aineet, joiden lisäksi BRAFV600-mutaatiopositiivisille potilaille soveltuvat hoidot BRAF:n ja MEK:n estäjillä. Immunologista yhdistelmähoitoa CTLA-4- ja PD-1-vasta-aineilla (ipilimumabi ja nivolumabi) harkitaan huonoennusteisille hyväkuntoisille potilaille. Muita edenneen melanooman lääkehoitovaihtoehtoja ovat onkolyyttinen virushoito (TVEC) pinnallisen metastasoinnin ja isoloitu raajaperfuusio- eli ILP-hoito raajaan rajoittuvan metastasoinnin yhteydessä sekä solunsalpaajahoidot. Nopeasti kehittyvän hoidon vuoksi melanoomapotilaat pyritään rekrytoimaan kliinisiin hoitotutkimuksiin aina kun se on mahdollista