Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen

Seri-tukikeskuksissa hoidetaan seksuaaliväkivaltaa kohdanneita riippumatta siitä, onko hän ilmoittanut asiasta poliisille. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä rekisteri- että kyselytutkimuksen keinoin Seri-tukikeskuksen asiakkaiden taustatietoja, rikosprosessin etenemistä, rikosilmoituksen tekemiseen liittyviä seikkoja ja kokemuksia palveluista. Hankkeen väliraportissa raportoitiin jo aiemmin, että kyselyssä tukikeskuksen asiakkaat olivat tyytyväisiä tukikeskuksen palveluihin, mutta mm. parempaa jatkohoitoon pääsyä ja pidempää tuen kestoa toivottiin. Asiakkaat jättivät rikosilmoituksen usein tekemättä, koska tapahtuma haluttiin unohtaa, siitä koettiin häpeää tai oikeusprosessin pelättiin olevan liian raskas. Tässä loppuraportissa täydennetään tukikeskuksen asiakkaiden rikosprosesseista saatua tietoa. Rekisteritutkimuksessa tukikeskuksen 688 asiakkaasta 74 % teki rikosilmoituksen. Mediaaniaika ilmoituksesta esitutkinnan päätökseen oli noin 5 kk, käräjäoikeuden tuomioon 1 v 9 kk ja hovioikeuden tuomioon 2 v 8 kk. Käräjäoikeuden tuomioita aineistossa oli 119 ja hovioikeuden tuomioita 37. Psykososiaalisen tuen palvelut tulee saada tarjolle tasa-arvoisesti koko maahan sekä Seri-tukikeskuksiin että muihin sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköihin, joissa hoidetaan seksuaaliväkivallan uhreja. Palveluiden tulee olla saatavilla riittävän pitkään huomioiden oikeusprosessien pitkä kesto.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa (tietokayttoon.fi). Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

Seri-tukikeskusten asiakkaiden tausta, tukipalveluiden käyttö ja rikosprosessin eteneminen : Väliraportti

Seksuaaliväkivaltaa kohdanneiden tutkimukset ja tukipalvelut ollaan Suomessa keskittämässä Seri-tukikeskuksiin. Tässä tutkimuksessa selvitettiin sekä rekisteri- että kyselytutkimuksen keinoin Seri-tukikeskuksen asiakkaiden taustatietoja, rikosprosessin etenemistä, rikosilmoituksen tekemiseen liittyviä seikkoja ja kokemuksia palveluista. Seri-tukikeskuksen asiakkaista 70% oli alle 30-vuotiaita ja 96% naisia. Rekisteritutkimuksessa tukikeskuksen 688 asiakkaasta 74% teki rikosilmoituksen. Tapauksista 36% eteni syyteharkintaan ja 22% tapauksista nostettiin syyte. Aikaa rikosilmoituksesta syyteharkinnan päätökseen kului yli vuosi. Kyselytutkimuksessa 235 (29%) asiakasta vastasi kyselyyn. Aiemmat väkivaltakokemukset ja mielenterveysongelmat olivat yleisiä. Poliisille ilmoittamisen motiiveina oli mm. toive estää saman tapahtumista muille tai toive oikeuden saamisesta. Rikosilmoitus jätettiin usein tekemättä, koska tapahtuma haluttiin unohtaa, siitä koettiin häpeää tai oikeusprosessin pelättiin olevan liian raskas. Seri-tukikeskuksen asiakkaat olivat tyytyväisiä saamiinsa palveluihin. Psykologin, sosiaalityöntekijän tai sairaalapastorin tukipalveluita käytti 75% vastaajista ja heistä 86% koki saamansa tuen riittävänä. Kuitenkin mm. parempaa jatkohoitoon pääsyä, pidempää tuen kestoa ja lähipalveluita olisi kaivattu. Yleisin syy palveluiden käyttämättömyyteen oli toive asian unohtamisesta.Tämä julkaisu on toteutettu osana valtioneuvoston selvitys- ja tutkimussuunnitelman toimeenpanoa. (tietokayttoon.fi) Julkaisun sisällöstä vastaavat tiedon tuottajat, eikä tekstisisältö välttämättä edusta valtioneuvoston näkemystä

"Särkynyt onni" Systemaattinen kirjallisuuskatsaus lapsensa menettäneiden vanhempien tuentarpeesta hoitohenkilökunnalta

Kuoleman kohtaaminen on vaikeaa erityisesti silloin, kun on kyse lapsen kuolemasta. Vanhempien suru lapsen kuoleman jälkeen on elämän raskaimpia kokemuksia. Lapsen kuolema herättää voimakkaita tunteita hoitohenkilökunnassa; hekin pelkäävät, tuntevat avuttomuutta ja epävarmuutta. Silti heillä täytyy olla ammatillista voimaa ja rohkeutta olla aidosti lapsensa menettäneiden vanhempien tukena. Mielestämme se on yksi kätilötyön tärkeimmistä hoitotehtävistä. Koimme tarvitsevamme aiheesta lisää tietoa, mikä vaikutti opinnäytetyömme aiheen valintaan. Tämän opinnäytetyön tarkoituksena oli systemaattisen kirjallisuuskatsauksen avulla selvittää millaista tukea lapsensa menettäneet vanhemmat tarvitsevat hoitohenkilökunnalta. Tutkimusmenetelmänä opinnäytetyössä käytettiin systemaattista kirjallisuuskatsausta, jonka tarkoituksena on koota yhteen tutkittua tietoa eri tietolähteistä. Opinnäytetyön toteutus eteni systemaattisen kirjallisuuskatsauksen vaiheiden mukaisesti. Tutkimusaineiston haku suoritettiin kirjallisuushaun avulla viidestä eri elektronisesta tietokannasta. Lisäksi suoritettiin käsihaku. Tutkimukseen valittiin lopulta viisi opinnäytetyötä, neljä kirjaa, kolme lehtiartikkelia, kaksi väitöskirjaa sekä yksi pro gradu. Aineisto analysoitiin sisällön analyysin avulla induktiivisesti. Tulokset osoittivat, että lapsensa menettäneet vanhemmat tarvitsevat hoitohenkilökunnalta tiedollista, konkreettista sekä emotionaalista tukea. Tuloksissa korostui emotionaalisen sekä konkreettisen tuen merkitys. Vanhemmat toivoivat hoitohenkilökunnalta läsnäoloa, kuuntelemista sekä yksilöllistä kohtelua. Vanhemmat toivoivat tukea, ohjausta ja kannustusta lapsen kohtaamiseen, yhteisten muistojen luomiseen sekä hyvästelyyn kuoleman jälkeen. Vanhemmat halusivat, että lapsesta tallennettaisiin konkreettisia muistoja kuten valokuvia, käden- ja jalanjäljet sekä hiuskiehkura. Tiedollista tukea vanhemmat halusivat lapsen kuolemaan johtaneista syistä, käytännön järjestelyistä sekä surusta selviytymisestä. Tiedollista tukea vanhemmat toivoivat saavansa sekä suullisesti että kirjallisesti.Facing death is challenging, particularly when a child dies. Parents’ grief over their dead child is the heaviest experience of life. Death of a child awakens strong feelings also in health care professionals. They feel fear, helplessness and insecurity. Despite of that they are expected to show a professional attitude and courage to genuinely support parents in their loss. We needed more information on this matter, thus it became the subject of our bachelor’s thesis. The aim of this thesis was to study what type of support parents needed from health care professionals when they had lost their child. The study was carried out using a systematic literature review as a research method. Its purpose was to collect previous evidence-based information from various sources. The stages of systematic literature review were followed in the process. The data collection was done by literature search from five different electronic databases and by manual search. Eventually five theses, four books, three articles, two dissertations and one master’s thesis were chosen to be studied. The data was analyzed using the method of content analysis inductively. The research results showed that bereaved parents needed concrete and emotional support as well as information from health care professionals. Particularly, the necessity of emotional and concrete support was emphasized in the results. In addition to the presence of health care professionals, parents desired individual treatment and listening. Moreover, they wished to have support, guidance and encouragement for facing the child, creating memories and for post death valediction. Parents also wished to have concrete memories of the child, such as photos and hand or foot prints to be saved. In addition to this emotional and concrete support, parents needed information of the reasons leading to the death of their child, how to cope with the heavy grief and forthcoming arrangements. Parents hoped to receive the information both orally and in a written form