The Impact of Relationship Quality on Childbearing in Finland

Using the data from the 2008 Finnish Well-Being and Social Relationship Survey I examine how relationship quality is associated with childbearing. The respondents are 25-44-year-old married and cohabiting Finns with no or one children in 2008 and who were followed up with register data in 2011. The combined data (N=1402) gives an opportunity to examine the effect of relationship quality to actual births during the period 2008-2011. Different perceptions of current relationship, relationship satisfaction and frequency and reasons of arguing are included to analysis. The independent variables controlling for structural factors include number of children, age and education, both partners childbearing intention and duration of current relationship. Results indicate that childless men in medium and high quality relationships are most likely to have children. Men (who have a child) in medium quality relationships are most likely to have more children. Relationship quality can shape childless womens childbearing in two ways. Higher relationship quality can strengthen womens intention to have a child and so impact positively on childbearing. Also high relationship quality can result less births among childless women. Women with an earlier child in medium or high quality relationships are most likely to have more children

Spatial trends of fertility rates in Finland between 1980 and 2014

Recent research has shown that in many Western countries fertility rates are highest in suburban areas and lower in urban and rural areas. Here, we illustrate the changing patterns of spatial fertility in Finland between 1980 and 2014. Fertility in Finland started conforming the high suburban pattern during the 1990’s. This interestingly predates the first large scale urban sprawl (i.e., positive net migration in suburban areas) in the first decade of the 21st century in Finland

ARVOT JA EUROOPPALAISTUMINEN - Euroopan arvoklustereista Kreikan perhepolitiikkaan

Euroopan unionista on tullut niin voimakas organisaatio, että vain harvoin kohdataan keskustelua poliittisesta muutoksesta ilman mainintaa Euroopan unionin vaikutuksesta. Useimmiten eurooppalaistumisella tarkoitetaan prosessia, jonka vuoksi kansallinen politiikka tulee lisääntyvässä määrin Euroopan unionin politiikan vaikutuksen alaiseksi. Muutos voi sisältää myös kansallisen identiteetin muovautumisen yleiseurooppalaiseen suuntaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan eurooppalaistumisprosessia kahdella eri tasolla. Tutkielman ensimmäisessä osassa tutkimuskohteena on eurooppalainen arvomaailma ja toisessa osassa kysymyksessä on jäsenmaakohtainen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan Kreikan eurooppalaistumista. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin eurooppalaisten arvokäsityksiä ja tiettyjen arvojen tärkeyttä vuosien 2002/2003 ja 2004/2005 yhdistetyn European Social Survey-aineiston avulla. Pääkomponenttianalyysin avulla muodostettiin tulkittavissa oleva kuva erilaisten arvojen painottumista Euroopan maissa ja analyysiä jatkettiin klusterianalyysillä, jotta saataisiin kuva siitä, mitkä Euroopan maat eroavat arvoiltaan muista ja millaisia ryhmiä muodostuu. Lopuksi pohdittiin eri maiden arvopainotusten vaikutusta eurooppalaistumisprosessiin. Kreikalla on ollut vaikeuksia toteuttaa eurooppalaistumisprosessiin liittyviä Lissabonin strategian tavoitteita. Muutosta vastaan ovat toimineet poliittis-institutionaalinen suorituskyky, poliittinen perintö sekä politiikan preferenssit. Toisessa osassa keskityttiin sisällönanalyysin avulla tarkastelemaan Kreikan talous- ja finanssiministeriön valmistelemaa syksyn 2006 Lissabonin strategiaan liittyvää strategiaraporttia. Raportista etsittiin työmarkkina- ja perhepolitiikkaan viittaavia asioita ja tarkasteltiin, onko eurooppalaistumista tapahtunut näillä politiikka-alueilla. Ensimmäisen osan pääkomponenttianalyysin tulokseksi saatiin, että arvomaailma euroopassa on tiivistettävissä yhteisöön ja yksilöön, turvallisuuteen ja perinteisiin ja menestymiseen ja hauskanpitoon liittyviin arvoihin. Klusterianalyysin tuloksien perusteella päädyttiin jakamaan tarkastelussa mukana olleet valtiot viiteen ryhmään, joista Kreikan ja Italian, Unkarin ja Slovenian ja Ruotsin, Tanskan ja Norjan muodostamat ryhmät erosivat eniten muusta Euroopasta arvoiltaan. Perinteisiin liittyvien arvojen voimakas esiintyminen Kreikassa ja Italiassa ei luo otollista kasvualustaa eurooppalaistumiselle, kun taas esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa arvomaailma tukee muutosvalmiutta. Lissabonin strategian tavoitteiden ja kansallisten politiikkaperinteiden vuorovaikutus osoittautui mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. EU-tasolta on omaksuttu toimintatapojen logiikka, mutta asioiden käytännön tason toteuttaminen on ollut vaikeaa. Toimenpiteet, jotka liittyivät osa-aikatöiden lisäämiseen, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen, nähtiin eurooppalaistumiseksi. Lastenhoitoon liittyvät järjestelyt ja tiettyjen ammattiryhmien ja perhemallien suosiminen nähtiin kuuluvan Kreikan perinteiseen tapaan järjestää asiat. Mielenkiintoista on, että analyysin perusteella suurin este eurooppalaistumiselle järjestelmävastustuksen ja kehittymättömien hallintorakenteiden lisäksi on vahvasti perinteinen arvomaailma. Perheen merkityksen korostuminen ja sukupuoliroolit toimivat Lissabonin strategian tavoitteita vastaan. Yleistäen Kreikka on omaksunut eurooppalaisen toimintakehyksen, jossa se kuitenkin toteuttaa perinteisin ideoin värittynyttä politiikkaa. Avainsanat: Eurooppalaistuminen, arvot, Kreikk

ARVOT JA EUROOPPALAISTUMINEN - Euroopan arvoklustereista Kreikan perhepolitiikkaan

Euroopan unionista on tullut niin voimakas organisaatio, että vain harvoin kohdataan keskustelua poliittisesta muutoksesta ilman mainintaa Euroopan unionin vaikutuksesta. Useimmiten eurooppalaistumisella tarkoitetaan prosessia, jonka vuoksi kansallinen politiikka tulee lisääntyvässä määrin Euroopan unionin politiikan vaikutuksen alaiseksi. Muutos voi sisältää myös kansallisen identiteetin muovautumisen yleiseurooppalaiseen suuntaan. Tässä tutkielmassa tarkastellaan eurooppalaistumisprosessia kahdella eri tasolla. Tutkielman ensimmäisessä osassa tutkimuskohteena on eurooppalainen arvomaailma ja toisessa osassa kysymyksessä on jäsenmaakohtainen tapaustutkimus, jossa tarkastellaan Kreikan eurooppalaistumista. Ensimmäisessä osassa tarkasteltiin eurooppalaisten arvokäsityksiä ja tiettyjen arvojen tärkeyttä vuosien 2002/2003 ja 2004/2005 yhdistetyn European Social Survey-aineiston avulla. Pääkomponenttianalyysin avulla muodostettiin tulkittavissa oleva kuva erilaisten arvojen painottumista Euroopan maissa ja analyysiä jatkettiin klusterianalyysillä, jotta saataisiin kuva siitä, mitkä Euroopan maat eroavat arvoiltaan muista ja millaisia ryhmiä muodostuu. Lopuksi pohdittiin eri maiden arvopainotusten vaikutusta eurooppalaistumisprosessiin. Kreikalla on ollut vaikeuksia toteuttaa eurooppalaistumisprosessiin liittyviä Lissabonin strategian tavoitteita. Muutosta vastaan ovat toimineet poliittis-institutionaalinen suorituskyky, poliittinen perintö sekä politiikan preferenssit. Toisessa osassa keskityttiin sisällönanalyysin avulla tarkastelemaan Kreikan talous- ja finanssiministeriön valmistelemaa syksyn 2006 Lissabonin strategiaan liittyvää strategiaraporttia. Raportista etsittiin työmarkkina- ja perhepolitiikkaan viittaavia asioita ja tarkasteltiin, onko eurooppalaistumista tapahtunut näillä politiikka-alueilla. Ensimmäisen osan pääkomponenttianalyysin tulokseksi saatiin, että arvomaailma euroopassa on tiivistettävissä yhteisöön ja yksilöön, turvallisuuteen ja perinteisiin ja menestymiseen ja hauskanpitoon liittyviin arvoihin. Klusterianalyysin tuloksien perusteella päädyttiin jakamaan tarkastelussa mukana olleet valtiot viiteen ryhmään, joista Kreikan ja Italian, Unkarin ja Slovenian ja Ruotsin, Tanskan ja Norjan muodostamat ryhmät erosivat eniten muusta Euroopasta arvoiltaan. Perinteisiin liittyvien arvojen voimakas esiintyminen Kreikassa ja Italiassa ei luo otollista kasvualustaa eurooppalaistumiselle, kun taas esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa arvomaailma tukee muutosvalmiutta. Lissabonin strategian tavoitteiden ja kansallisten politiikkaperinteiden vuorovaikutus osoittautui mielenkiintoiseksi kokonaisuudeksi. EU-tasolta on omaksuttu toimintatapojen logiikka, mutta asioiden käytännön tason toteuttaminen on ollut vaikeaa. Toimenpiteet, jotka liittyivät osa-aikatöiden lisäämiseen, aktiiviseen työvoimapolitiikkaan ja työ- ja perhe-elämän yhdistämiseen, nähtiin eurooppalaistumiseksi. Lastenhoitoon liittyvät järjestelyt ja tiettyjen ammattiryhmien ja perhemallien suosiminen nähtiin kuuluvan Kreikan perinteiseen tapaan järjestää asiat. Mielenkiintoista on, että analyysin perusteella suurin este eurooppalaistumiselle järjestelmävastustuksen ja kehittymättömien hallintorakenteiden lisäksi on vahvasti perinteinen arvomaailma. Perheen merkityksen korostuminen ja sukupuoliroolit toimivat Lissabonin strategian tavoitteita vastaan. Yleistäen Kreikka on omaksunut eurooppalaisen toimintakehyksen, jossa se kuitenkin toteuttaa perinteisin ideoin värittynyttä politiikkaa. Avainsanat: Eurooppalaistuminen, arvot, Kreikk

Skewed Marriage Markets and Sex Ratios of Finnish People in their Twenties

This article studies variation in regional sex ratios in Finland and outlines potential implications of the skewed sex ratios for family formation patterns. Difficulties in finding a suitable partner are typically mentioned as one of the most important reasons for remaining childless, and we explore if this reason is apparent structurally at the regional macro level. We found significant variation in sex ratios in age-groups 18–30 at the regional and sub-regional levels. Of the whole 20–29-year old population in Finland, almost 50 percent live in sub-region areas with a male surplus. As expected, a higher proportion of men compared to women appears to increase fertility of women in younger age groups. Contrary to expectations, high male-female ratios were not related to higher proportion of women living with a partne