Pahasta hyvään demokratiaan : Demokratia kapitalististen yhteiskuntien historian osatekijänä

publishedVersio

Marxin Feuerbach-teeseistä "filosofian uuteen käytäntöön"

Tarkastelen artikkelissani marxilaisten teoreettisten ja poliittisten keskustelujen peruskysymystä teorian ja käytännön suhteesta. Analyysin keskiössä on Karl Marxin Feuerbach-teesit (kirj. 1845) ja varsinkin viimeinen, yhdestoista teesi, jossa nousevat esille ”maailman tulkitseminen” ja ”maailman muuttaminen”. Feuerbach-teesejä koskevan esitykseni pohjustukseksi luon katsauksen Marxin näkemyksiin hänen intellektuaalisen työnsä kahdesta ”kohdeyleisöstä”, työväenluokasta ja porvaristosta, sellaisina kuin ne nousevat esille hänen Pääomansa yhteydessä. Artikkelissani luen Feuerbach-teesejä eräänlaisena ”agendana”, toimintasuunnitelmana, joka pohjustaa ja suuntaa Marxin käsityksiä teorian ja käytännön, työväenluokan ja hänen (”marxilaisen”) teoriansa suhteista. Artikkelin loppuosassa valaisen sitä, millaisia aineksia nämä Marxin näkemykset ovat tarjonneen Antonio Labriolalle ja Antonio Gramscille heidän työstäessään Marxin materialistista historiankäsitystä ”praksiksen filosofiana”. Tässä yhteydessä tuon esille Louis Althusserin esittämän näkemyksen, jonka mukaan Marx ja Gramsci (kuten myös Lenin) avasivat näkymiä ”filosofian uuteen käytäntöön”. Artikkelini viimeisessä osiossa pohdin Gramscin Vankilavihkojen (kirj. 1929–1935) valossa sitä, mitä tämä ”filosofian uusi käytäntö” voisi konkreettisesti tarkoittaa. Avainsanat: teoria, käytäntö, filosofia, historiallinen materialism

Modernisaation puolesta ja sitä vastaan

Kirjallisuusarvostel

Joukkoistetun paikkatiedon laatu ja luotettavuus : Turun kaupunkiseudun pyöräilyverkosto OpenStreetMap-karttapalvelussa

Kansalaislähtöinen joukkoistettu paikkatieto on noussut varteenotettavaksi tietolähteeksi viranomaisten ja kaupallisen sektorin tuottaman auktoritatiivisen paikkatiedon rinnalle. Tuotantotavat poikkeavat toisistaan merkittävästi, mikä ilmenee joukkoistetun lopputuotteen laatuvaihteluna. Sitä aiheuttavat tavoitteiltaan ja taitotasoltaan kirjava kartoittajajoukko, tuotantoalustojen ominaisuudet ja avoin tuotantotapa, joka ei pakota vaatimustenmukaisuutta. Jotta joukkoistettua paikkatietoa voidaan luotettavasti hyödyntää auktoritatiivisessa yhteydessä, on ymmärrettävä sen laadullisia piirteitä. Niitä koskevaa kotimaista tutkimustietoa on vähän ja tiedon tarve on uusiutuva joukkoistetun paikkatiedon jatkuvasti päivittyessä ja rikastuessa teemoiltaan. Tutkielmassa tähän tarpeeseen pyrittiin vastaamaan vertaamalla joukkoistetun OpenStreetMap-karttapalvelun pyöräilyverkostotietoa Turun kaupungin ja sen ympäryskuntien ylläpitämän paikkatietoaineiston laatuvaatimuksiin. Laatu mitattiin ISO 19157:2013-standardin mukaisesti täydellisyyden, sijaintitarkkuuden ja topologisen eheyden laatuparametreille. Niitä määrällistettiin verkoston kokonaispituudella, keskimääräisellä etäisyydellä ja geometrisella yhdenmukaisuudella sekä kappalemääräisellä laskennalla. Alueellista vaihtelua arvioitiin visuaalisesti, keskihajonnalla ja tilastollisesti Anselinin paikallisella Moranin I -tunnusluvulla. Koska paikkatietoaineiston kokonaislaadun muodostaa kvantitatiivisen laadun lisäksi sopivuus käyttötarkoitukseen ja lisäksi kokonaislaadun molempien komponenttien yhteisvaikutus luotettavuuteen on aiemmassa tutkimuksessa jäänyt vähälle huomiolle, aineiston käytettävyyttä arvioitiin pyöräilyverkoston kartoitustarpeiden näkökulmasta laatuarvioon perustuen. Luotaava käytettävyysmittaus painotti pyöräilyverkoston kartoitustarpeille kriittisiä laatuparametreja käytettävyyttä ilmaisevassa aggregaatissa. Joukkoistetun paikkatiedon laatuun vaikuttavat tekijät ovat osin tilasidonnaisia. Tätä tutkittiin laatu- ja käytettävyysarvioiden tulosten alueellisen vaihtelun arviolla. OpenStreetMap-aineiston täydellisyyden ja sijaintitarkkuuden havaittiin olevan lähellä laatuvaatimusta ja osin täyttävän sen. Topologinen eheys osoittautui sen sijaan heikoksi. Käytettävyysmittaus puolestaan osoitti virheettömyyden vaatimuksen korostuvan sovellustarpeiden monimutkaistuessa. Sama aineisto voi soveltua hyvin yhteen käyttötarkoitukseen, mutta olla kelvoton toiseen. Kvantitatiivisen laadun ja käytettävyyden suuri alueellinen vaihtelu heikensi selvästi aineiston luotettavuutta. Vaikka laajoja yhtenäisiä hyvätasoisia alueita paikallisesti havaittiin, aineistotason luotettavuus oli välttävä. Tulokset osoittavat joukkoistetun paikkatiedon lunastavan osan sen hyödyntämiseen liittyvistä odotuksista, mutta sen luotettavuutta on vaikea ennakoida. Tämä viittaa laadunvarmistuksen jatkuvaan välttämättömyyteen sekä tarpeeseen asettaa laatumittauksen tavoitteet tapauskohtaisesti. Tällöin myös laatuparametreiltään tai alueellisesti osittain heikkolaatuista aineistoa voidaan käyttää sovelluskohteiden niin salliessa ja joukkoistetun paikkatiedon temaattisesta moninaisuudesta päästään erityyppisissä sovellusyhteyksissä hyötymään.Citizen-sourced volunteered geographic information (VGI) has emerged as a significant data source alongside authoritative spatial data produced by governmental agencies and the commercial sector. The modes of production differ substantially, resulting in variable quality in the crowdsourced final product. This variability stems from a diverse group of mappers in terms of objectives and skill levels, platform attributes, and an open production method that does not enforce conformity to standards. To reliably utilize crowdsourced spatial data in authoritative contexts, one must comprehend its quality attributes. There's a paucity of domestic research on this topic, and the need for information is recurrent, with VGI continually updating and diversifying in themes. This study aimed to address this gap by comparing the cycling network data from the crowdsourced OpenStreetMap service to the quality standards of spatial datasets maintained by the city of Turku and its surrounding municipalities. Quality was assessed based on the ISO 19157:2013 standard, focusing on completeness, positional accuracy, and topological integrity quality parameters. These were quantified by the total network length, average distance, geometric consistency, and count-based calculations. The regional variability was assessed both visually and statistically, using standard deviation and Anselin's local Moran's I index. Given that the overall quality of spatial datasets is not only defined by quantitative quality but also its suitability for intended use, and considering previous research has often overlooked the combined impact of these components on reliability, the usability of the dataset was evaluated from the perspective of cycling network mapping needs based on the quality assessment. This exploratory usability assessment emphasized quality parameters critical to cycling network mapping in an aggregate indicating usability. Factors influencing the quality of crowdsourced spatial data are partly location dependent. This was examined by analyzing the regional variability in the results of quality and usability assessments. The completeness and positional accuracy of the OpenStreetMap dataset were found to be close to the quality requirements and in some cases meeting them. However, topological integrity was notably weak. The usability assessment indicated an increased emphasis on the requirement for accuracy as application needs become more complex. The same dataset might be well-suited for one purpose but unsuitable for another. The significant regional variability in quantitative quality and usability markedly reduced the dataset's reliability. Even though extensive, consistently high-quality areas were observed locally, the dataset's overall reliability was found to be subpar. The results suggest that crowdsourced spatial data meets some of the expectations related to its utilization but remains a volatile data source in terms of reliability. This underscores the continuous necessity for quality assurance and the need to set quality assessment objectives on a case-by-case basis. This approach allows for the use of datasets that may be subpar in quality parameters or regional attributes, given the application permits, capitalizing on the thematic diversity of crowdsourced spatial data in various application contexts

Mihin yliopistokritiikki hävisi yliopistoista?

Yliopistojen historiassa ei ole koskaan vallinnut yksimielisyyttä yliopiston luonteesta, tehtävistä tai päämääristä. Ei ole ollut yhtä ja ainoaa ”yliopiston ideaa”. On esitetty monenlaisia näkemyksiä siitä, millaisia tehtäviä tai velvoitteita yliopistolla on yhteiskunnassa tai millaisia kriteerejä yliopistoissa tehtävälle tutkimukselle ja niissä annettavalle opetukselle tulisi asettaa tai kuinka autonomisia yliopistojen tulisi olla oman toimintansa määrittelemisessä ja järjestämisessä. Yliopisto onkin universitas myös siksi, että on olemassa erilaisia näkemyksiä yliopiston yhteiskunnallisesta asemasta, tehtävistä ja tavoitteista. Erilaiset yliopistokäsitykset ja niihin perustuvat akateemisen toiminnan ”logiikat” näkyvät ja vaikuttavat samanaikaisesti paitsi yliopistossa instituutiona myös yksittäisen yliopistoyhteisön jäsenen elämässä. Tässä pääkirjoituksessa Politiikka-lehden vastaava päätoimittaja Mikko Lahtinen pohtii yliopiston poliittisuutta

Ilmastokriisi sukupolvikokemuksena?

Perjantaina 27.9.2019 miljoonat huolestuneet kansalaiset ympäri maailmaa kokoontuivat ilmastolakkoon vaatiakseen poliittisilta päätöksentekijöiltä käytännön tekoja ilmastokriisin pysäyttämiseksi. Ilmastolakon eturintamassa kulkivat koululaiset ja opiskelijat. Kenties tästä johtuen ilmastolakkolaisten viesti ei vaikuta suuntautuvan ainoastaan vallassa olevalle eliitille, vaan laajemmin niille vanhemmille sukupolville, joiden tarpeiden sekä kulutustottumusten pohjalle nykyinen fossiilitalous on järjestelmänä rakentunut. Kysymys sukupolvien välisestä oikeudenmukaisuudesta vaikuttaakin nousseen keskeiseksi ristiriitaulottuvuudeksi ilmastolakkoa koskevassa julkisessa keskustelussa, vaikka kysymys ilmastokriisin torjumiseen liittyvästä taakanjaosta ja vastuunkannosta onkin eittämättä monisyisempi

Uusi toimitus, uusi julkaisutapa

Harvemmin tuntuu että vanha sanonta ”uusi vuosi, uudet kujeet” osuu näin kohdalleen. Tämän numeron myötä Politiikka siirtyy avoimen digitaalisen julkaisun aikakauteen. Rinnalla ei enää julkaista perinteistä paperilehteä. Jatkossa lehteä voi lukea kokonaisuudessaan tai vaikkapa artikkeli kerrallaan Tieteellisten seurain valtuuskunnan ylläpitämän Journal.fi -portaalin kautta (https://journal.fi/politiikka). Politiika-lehden tiedot kirjoittajaohjeineen löytyvät myös sujuvasti samasta osoitteesta. Uudella toimituskunnalla on ilo edistää tässä suhteessa politiikan tutkimuksen avointa tiedejulkaisemista. Avoimen julkaisun tarkoitus on tuoda tieteellistä tutkimustietoa yhä laajemmin ja aiempaa alemmalla kynnyksellä moninaisten yleisöjen saataville säilyttäen samalla tieteelliselle julkaisuprosessille ominaiset piirteet kuten anonymiteettiin perustuvan laadukkaan vertaisarviointikäytännön. Tieteellisten julkaisujen avoin saatavuus on luonnollisesti vain yksi osa avoimen tieteen toimintakulttuurin kokonaisuutta (ks. Rosti ym. 2019). Avoimesti saatavilla oleva vertaisarvioitu tutkimustieto johtopäätöksineen ja argumentteineen kuitenkin korostuu aikakautena, jolle ovat tyypillisiä niin kutsutun totuuden jälkeisen politiikan patologiset piirteet (ks. esim. Hyvönen 2018). Tieteen ja tutkimuksen tulosten avoin saatavuus on jo itsessään muistutus totuudellisuuden merkityksestä julkisen keskustelun keskeisenä ankkurina

Muuttuva yliopisto

Ensimmäisen avoimesti digitaalisena julkaistun Politiikka-lehden pääkirjoituksemme teemana oli muutos julkaisutoiminnassa. Tähän toiseen numeroon tuntui luonnolliselta niin ikään kirjoittaa muutoksesta. Muutos ottaa monia muotoja, mikä on jo työnkin puolesta meille politologeille tuttua. Vaalikevät 2019 toi mukanaan muutoksia myös Suomen hallituskokoonpanoon sekä europarlamenttiin. Vaikka poliittiset muutokset saattavat vaikuttaa myös politogin omaan elämään – esimerkiksi korkeakoulupolitiikan kautta – poliittinen muutos on tutkimuskohteemme. Tähän muutokseen pyrimme säilyttämään analyyttisen otteen ja kriittisen etäisyyden. Ohjenuora koskee myös tilanteita, joissa organisaatiot ja muut työskentelyyn vaikuttavat rakenteet muuttuvat tutkijan ympärillä. Näin on käynyt myös uutta tamperelaista korkeakoulukonsernia perustettaessa, jonka puitteissa tämäkin toimituskunta arkeaan elää. Niin ikään jotkut tutkijat ovat paikantaneet merkittävän murroskohdan suomalaisessa yliopistokentässä vuoden 2010 yliopistolain muutoksen yhteyteen (ks. Välimaa 2012). Murrosta on lähestytty myös niin muuttuneen akateemisen ammattieetoksen (Kallio ym. 2016) kuin akateemisen ammattijohtajuudenkin näkökulmasta (Kohtamäki 2019)