Household MIPS – Natural resource consumption of Finnish households and its reduction

How much natural resources do Finnish households consume? What does resource consumption consist of? How can the resource consumption be reduced? This report answers these and other questions. In the research project the natural resource consumption of 27 Finnish households was calculated with the MIPS method (material input per service unit). The consumption components studied were housing, mobility, foodstuffs, tourism, leisure time activities and household goods and appliances. Differences of even ten-fold were found in the resource consumption of the households studied. The components that consumed the most were mobility, tourism and housing. Besides the research results, the report presents the calculation methods used and the consumption and MIPS data. The report also includes the results of the focus group interviews with the households that participated in the study. On the basis of the interviews the action space of the consumers, that is the social and structural factors influencing sustainable consumption, is shown. In addition to interested consumers, the research can be utilised by consumer and environmental NGOs, governments and politicians, researchers and students from different disciplines and other people interested in resource efficiency. The appendices of the report present a comprehensive summary of the MIPS figures calculated in Finland. The research project FIN-MIPS Household – Promoting Sustainable Consumption, which the Finnish Association for Nature Conservation carried out during 2006 to 2008, was part of the fourth environmental cluster programme “Eco-efficient society” of the Finnish Ministry of the Environment

KotiMIPS – Kotitalouksien luonnonvarojen kulutus ja sen pienentäminen

Paljonko suomalaiset kotitaloudet kuluttavat luonnonvaroja? Mistä luonnonvarojen kulutus koostuu? Miten kotitalouksien luonnonvarojen kulutusta voi pienentää? Tämä raportti vastaa muun muassa näihin kysymyksiin. Tutkimuksessa laskettiin 27 suomalaisen kotitalouden luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmän avulla (material input per service unit). Tutkitut osa-alueet olivat asuminen, liikenne, elintarvikkeet, matkailu, vapaa ajan harrastukset ja kodin tavarat. Tutkimuskotitalouksien luonnonvarojen kulutuksessa oli yli kymmenkertaisia eroja. Merkittävimmät kulutuksen osa-alueet olivat liikenne, matkailu ja asuminen. Raportti esittelee tulosten lisäksi tutkimuksessa käytetyt laskentamenetelmät sekä aineiston MIPS-lukuineen. Raportti kertoo myös osallistuneille kotitalouksille tehtyjen ryhmähaastattelujen tuloksista. Haastatteluaineiston pohjalta muodostettiin kuva kuluttajan toimintatilasta eli kestävämpiin kulutusvalintoihin vaikuttavista sosiaalisista ja rakenteellisista tekijöistä. Tutkimusta voivat hyödyntää kuluttajien lisäksi kuluttaja- ja ympäristöjärjestöt, julkisen vallan päättäjät, useiden eri alojen tutkijat ja opiskelijat sekä muut materiaalitehokkuudesta kiinnostuneet. Raportin liitteet tarjoavat kattavan koosteen Suomessa lasketuista MIPS-luvuista. Suomen luonnonsuojeluliiton vuosina 2006–2008 toteuttaman FIN-MIPS Kotitalous – kestävän kulutuksen juurruttaminen -tutkimushanke toteutettiin osana ympäristöministeriön Ympäristöklusteri -tutkimusohjelman neljättä ohjelmakautta ”Ekotehokas yhteiskunta”

HarrastusMIPS : Vapaa-ajan vieton luonnonvarojen kulutus

Tutkimuksessa on tarkasteltu vapaa-ajan vieton luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmällä (Material input per service unit). Vapaa-ajalla on kasvava merkitys kotitalouksien aiheuttamissa materiaalivirroissa ja näin ollen vaikutuksessa ympäristöön. Suomalaisella on vuorokaudessa keskimäärin 6,5 tuntia vapaa-aikaa. Suosituimpia vapaa-ajan viettotapoja ovat television katselu ja musiikin tai radion kuuntelu. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu veneilyn, soittoharrastuksen sekä teatterissakäynnin materiaalitehokkuutta. Veneilyä harrastaa 47 prosenttia suomalaisista. Tutkimuksessa tarkastellaan veneilyä lasikuitusoutuveneellä, lasikuitu- ja alumiinipulpettiveneellä sekä pienellä purjeveneellä. Soittoa harrastaa ainakin 14 prosenttia suomalaisväestöstä ja harrastusta voidaan verrata urheiluharrastukseen, esimerkiksi jumppatunnilla käymiseen. Teatterissa käy 36 prosenttia suomalaisista vuoden aikana, ja tässä tutkimuksessa teatteri edustaa kulttuuriharrastusta. Kaikki työn laskelmat on tehty tapaustutkimuksen perusteella eikä tuloksia voi yleisesti laajentaa koskemaan harrasteita. Tulokset kertovat kuitenkin luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokasta. Veneilylaskelmissa mukaan on rajattu itse vene sekä veneen kuljetus myyntiin, perämoottori, moottorin polttoaineen kulutus, satama ja matkustus satamaan. Soittoharrastuksen osalta mukana ovat itse soitin eli kitara tai piano, soittopaikka, joka on erillinen musiikkiopisto ja sen ylläpito sekä matkustus musiikkiopistolle. Teatterin osalta on tarkasteltu sekä teatterin toimintaa että teatteriyleisön toimintaa. Teatterin toiminnasta mukana ovat itse teatterirakennus ja sen ylläpito, puvustus ja lavastus sekä lavasteiden kuljetus. Yleisön osalta on laskettu matkustaminen teatteriin. Missään laskelmissa ei ole mukana huoltoja tai korjauksia tai valmistusraaka-aineiden kuljetuksia. Veneilyn abioottisten luonnonvarojen ja veden kulutuksessa merkittävä rooli on satamalla ja matkustuksella satamaan. Perämoottorin kulutuksella on suurin merkitys ilman kategoriassa. Yksi veneilytunti soutuveneellä ilman perämoottoria, satamaa ja matkustusta satamaan kuluttaa 0,7 kg abioottisia luonnonvaroja, kun lasikuitupulpettiveneen luku perämoottorin, sataman ja matkustuksen satamaan kanssa on 113 kg/h. Yhdellä soittotunnilla käyminen linja-autolla kuluttaa abioottisia luonnonvaroja 9 kg/h, henkilöautolla matkustettaessa 35 kg/h. Teatterissakäynti tuntia kohden kuluttaa abioottisia luonnonvaroja 17 kg/h, kun matka taitetaan linja-autolla. Henkilöautolla matkustaessa abioottisten luonnonvarojen kulutus on 25 kg/h. Matkustuksella on suuri merkitys kaikkien tutkimuksessa tarkasteltujen aktiviteettien kannalta. Ekotehokkaampaa on kulkea harrastuspaikkoihin julkisilla liikennevälineillä kuin henkilöautolla, ja lähiharrastuspaikat ovat paras vaihtoehto. Liikenteen lisäksi harrastusten luonnonvarojen kulutusta voi pienentää parantamalla harrastuksiin tarvittavien rakennusten käyttöastetta ja pienentämällä energiankulutusta. Myös esimerkiksi veneiden käyttöiän pidentäminen parantaa materiaalitehokkuutta

LiikuntaMIPS : Liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutus

Tutkimus tarkastelee liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta MIPS-menetelmällä (material input per service unit). MIPS-menetelmä perustuu ekotehokkuusajatteluun ja sen tavoitteena on suhteuttaa tuotteiden ja palveluiden luonnonvarojen kulutus niistä saatavaan palveluun. Tässä tutkimuksessa on tarkasteltu suomalaisten yleisimpien liikuntaharrastusten materiaalivirtoja yhden henkilön liikuntaharrastetuntia kohden. Liikuntaa harrastaa 72 % suomalaisesta aikuisväestöstä ja 90 % lapsista ja nuorista. Tutkimuksessa tarkastellaan liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta eri liikuntapaikoissa: kevyen liikenteen väylällä, kuntoradalla, liikuntasalissa ja -hallissa, jäähallissa, uimahallissa, kuntokeskuksessa sekä tekonurmikentällä. Tutkimuksen laskelmat on tehty osittain tapaustutkimuksiin perustuen eikä tuloksia siten voida yleistää koskemaan liikunnan harrastamista kaikilla liikuntapaikoilla. Laskelmat tuovat kuitenkin esiin eri liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokan. Laskelmissa on huomioitu liikuntapaikalle matkustaminen, liikuntapaikan rakentaminen sekä sen ylläpito ja käyttö. Tarkastelun ulkopuolelle on rajattu mm. liikuntapaikkojen ja harrastajan välineet ja varusteet sekä niiden huolto. Eri liikuntalajien harrastetunnin abioottisten luonnonvarojen kulutus vaihteli 1,7-28 kg:n välillä. Abioottisten luonnonvarojen kulutukseen vaikuttaa eniten liikuntapaikalle matkustaminen. Liikuntaharrastukset erosivat toisistaan eniten veden kulutuksessa. Veden MIPS-luvut vaihtelivat 40 ja 1 400 kg:n välillä. Korkeat veden MIPS-luvut johtuivat pääasiassa liikuntapaikan sähkön kulutuksesta. Ilman kulutus muodostuu pääasiassa liikenteestä ja energiankäytöstä. Bioottisten luonnonvarojen kulutus todettiin liikuntaharrastuksissa vähäiseksi. Liikuntapaikalle kuljettavan matkan lyhentäminen ja julkisen liikenteen käyttö vähentävät liikuntaharrastusten luonnonvarojen kulutusta tehokkaimmin. Myös liikuntapaikkojen käytön tehostaminen on tärkeää harrastetunnille kohdistuvien materiaalivirtojen pienentämiseksi

TavaraMIPS : Kodin tavaroiden luonnonvarojen kulutuksen arviointi

Tässä tutkimuksessa tarkastellaan MIPS-menetelmän (Material Input Per Service Unit) avulla suomalaisten kotitalouksien omistamiin tavaroihin liittyvää luonnonvarojen kulutusta. Tutkimusmenetelmänä käytetty MIPS on Wuppertal-instituutissa Saksassa 1990-luvun alussa ekotehokkuuden mittaamiseen kehitetty menetelmä. MIPS-menetelmä kuvaa tietyn tuotteen tai palvelun vaatimia elinkaariaikaisia materiaalipanoksia (MI) suhteessa saatuun hyötyyn, eli palvelusuoritteeseen (S). Tässä tutkielmassa palvelusuoritteena on käytetty eri tavararyhmien materiaalivirtojen suuruusluokan vertailun mahdollistamiseksi kaikissa tavararyhmissä yhtä käyttövuotta. Tutkimuksen tavoitteena oli saada kattava käsitys kotitalouksien omistamien tavaroiden luonnonvarojen kulutuksen suuruusluokasta. Työssä tarkastellut tavararyhmät olivat sähkö- ja elektroniikkalaitteet, vaatteet, jalkineet ja kodin tekstiilit, huonekalut sekä korut. Luonnonvarojen kulutus laskettiin pääsääntöisesti neljässä luonnonvaraluokassa: abioottiset eli uusiutumattomat luonnonvarat, bioottiset eli uusiutuvat luonnonvarat, vesi ja ilma. Tutkielmassa on pyritty löytämään kotitalouksille keinoja tavaroiden ekotehokkuuden parantamiseksi. Tunnistamalla luonnonvarojen kulutuksen kannalta merkitykselliset tavararyhmät voidaan antaa kotitalouksille valmiuksia kiinnittää huomiota niihin tavararyhmiin, joissa materiaalitehokkuuden lisäämisen mahdollisuudet ovat suurimmat. Tämä työ on ensimmäinen kotitalouksien tavaroiden materiaalivirtoja MIPS-menetelmällä tarkasteleva tutkimus ja sitä voidaan hyödyntää tavaroiden yksityiskohtaisempien materiaalivirtalaskelmien lähtökohtana

Agenda 2030 i Finland - nyckelfrågorna och indikatorerna i hållbar utveckling

Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen toimintaohjelma Agenda 2030 astui voimaan vuoden 2016 alussa. Toimintaohjelmaan sisältyy 17 kestävän kehityksen tavoitetta ja 169 alatavoitetta, jotka tulee saavuttaa vuoteen 2030 mennessä. Tässä raportissa hahmotetaan kokonaiskuva Suomen lähtötilanteesta, haasteista ja mahdollisuuksista Agenda2030:n toimeenpanossa ja tehdään ehdotus niistä aihealueista, joihin tulisi Suomessa kiinnittää huomiota kiireellisimmin. Esitetyt arviot perustuvat indikaattoripohjaisiin kansainvälisiin vertailuihin, osallistavan sidosryhmäprosessin tuloksiin ja asiantuntija-arvioihin. Tulokset tukevat kansallisen kestävän kehityksen toimintasuunnitelman valmistelu

Agenda 2030 in Finland: Key questions and indicators of sustainable development

The Agenda 2030 action plan for sustainable development by the United Nations came into effect on the 1 January 2016. The Agenda 2030 consists of 17 goals and 169 targets of sustainable development to be achieved by 2030. This report outlines the overall picture of the current situation, challenges and opportunities and identifies key topics of primary concern regarding the implementation of Agenda 2030 in Finland. The assessment is based on international indicator-based country comparisons, results from national participatory stakeholder process and expert evaluations. The report aims to support the formulation of national level action plan for sustainable development. Appendix 1 The development in Finland based on OECD indicators Appendix 2 Finland in the selected recent country comparisons Appendix 3 Participants of the stakeholder and expert workshops by the Avain2030-project Kieliversiot: Agenda 2030 Suomessa: Kestävän kehityksen avainkysymykset ja indikaattorit (23.08.2016

Kestävän kehityksen toimenpidesitoumustyökalu: kokonaisarvio ja kehittämismahdollisuudet

Kestävän kehityksen yhteiskuntasitoumus on Suomen kansallinen linjaus kestävän kehityksen tavoitta-miseksi vuoteen 2050 mennessä. Sen toteuttamisen keskeinen väline ovat toimenpidesitoumukset, jotka ovat eri tahojen antamia julkisia lupauksia konkreettisista ja vapaaehtoisista toimista. Tässä rapor-tissa esitetään kokonaisarvio toimenpidesitoumusprosessin tähänastisesta toteutumisesta ja hahmote-taan suositukset jatkokehitystä varten. Esitetyt arviot perustuvat toimenpidesitoumusten antajien rapor-toimiin tietoihin, toimijoille tehtyyn verkkokyselyyn, kahteen yhteistoiminnalliseen työpajaan, media-analyysiin, toimenpidesitoumuksille asetettujen kriteereiden analyysiin sekä vertailutietoihin muista vastaavista vapaaehtoisuuteen perustuvista aloitteista ja järjestelmistä. Hankkeen tulokset auttavat luomaan edellytyksiä nykyistä huomattavasti laajemman toimijajoukon aktiiviselle ja vaikuttavalle osal-listumiselle kestävän kehityksen tavoitteiden toteutuksee

PATH2030 – An Evaluation of Finland’s Sustainable Development Policy

The PATH2030 project has produced an evaluation of Finland’s sustainable development policy and formulated concrete recommendations for the future. The evaluation is based on multidisciplinary meth-ods and broad and diverse material in the form of indicators, documents, and expert views gathered through surveys, interviews and workshops. The evaluation focused particularly on the time after the 2030 Agenda entered into force in 2016. No country has yet presented a credible plan for how to reach the goals of the 2030 Agenda. Finland has various national targets and programmes that point in the right direction, but the policy could be more transformative and coherent. Finland’s sustainable development policy has succeeded in being inclusive, which shows that sustainable development has become a broadly accepted aim in society. Reaching the 2030 goals requires, however, many system-level changes and the mediation of conflicts of interest. The evaluation shows that sustainable development policy should focus on climate change, environmental questions, consumption and increasing inequality. It is recommended that sustainable development should become the basis of future Government Programmes, that a roadmap for how to reach the goals should be created and that, for example, the indicators and the Expert Panel on Sustainable Development should be revised. Appendix 1-13 PATH2030: Detailed descriptions of the evaluations and documentation of data collection (separate document, in Finnish) Appendix 14 PATH2030: The 2030 Agenda, foreign policy and human rights (separate document, in Finnish)This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government