Verkkopalvelut ikääntyvien hyvinvoinnin edistäjinä

Tutkimuksessa selvitetään, minkälaisia hyvinvointiin vaikuttavia taloudellisia, sosiaalisia ja terveydellisiä seuraamuksia verkkopalvelujen käyttämisellä on yli 50-vuotiaille henkilöille. Tutkimusaineistona käytettiin Asikkalan, Hollolan ja Kärkölän kunnissa asuville henkilöille tehtyä postikyselyä. Aineisto koodattiin ja analysoitiin SPSS-tilasto-ohjelmalla, minkä lisäksi tutkimuksessa hyödynnettiin myös karttapohjaista paikkatietojärjestelmää (GIS). Ikääntyvien henkilöiden Internetin käyttämiselle on vielä monia tiedollisia, taidollisia ja asenteellisia esteitä. Myönteinen suhtautuminen Internetiin liittyy vahvasti kaupunkimaiseen elämäntapaan, jossa innovaatiot omaksutaan ympäröivää maaseutua nopeammin. Vertailtaessa tuloksia aikaisempiin samankaltaisia asuinaluetyyppejä käsitteleviin tutkimuksiin, on ikääntyvien suhtautuminen Internetiin muuttunut muutamassa vuodessa myönteisemmäksi. Vaikka ilman sähköisiä palveluja pärjää tämän päivän Suomessa vielä suuremmitta ongelmitta, runsas palvelujen käyttäminen ja pitkät asiointimatkat näyttävät lisäävän myönteistä suhtautumista Internetiin. Internet tarjoaa erityisesti syrjäisemmillä alueilla asuville mahdollisuuden säästää paikan päällä asioimisesta aiheutuvissa kustannuksissa. Internetin käyttäjien asiointikustannukset olivat keskimäärin noin 13 % Internetiä käyttämättömien asiointikustannuksia pienemmät. Taloudellisten säästöjen lisäksi Internetin käyttäminen tarjoaa ajallisia säästöjä, sillä varsinainen asioiden hoitaminen nopeutuu selvästi. Internetin käyttäminen edellyttää useimmiten suuria tietotekniikan investointi- ja ylläpito-kustannuksia, jotka huomioiden sähköisten palvelujen käyttäminen saattaa vielä tulla kalliimmaksi kuin perinteisten palvelujen käyttäminen. Internet-asiointi voi aiheuttaa myös alueellista epätasa-arvoistumista siinä mielessä, että alueille, joilla ei enää ole perinteisiä palveluja, voivat jäädä asumaan vain ne, joilla on varaa ja mahdollisuudet hoitaa asiointinsa Internetin kautta muiden joutuessa muuttamaan taajamiin. Julkinen keskustelu tietokoneen ja Internetin käyttämisen terveydellisistä haitoista on vaikuttanut siihen, ettei verkkopalvelujen käyttö uhkaa ikääntyvien henkilöiden terveyttä. Koettu terveystilanne ja suhtautuminen Internetiin kytkeytyivät toisiinsa siten, että mitä enemmän alueella asui terveydentilansa huonoksi kokevia sitä kielteisemmin Internetiin suhtauduttiin. Suuri osa ikääntyneistä näki Internet-asioinnin vähentävän perinteisen asioinnin edellyttämää liikkumista sekä sen kuntoa ylläpitävää vaikutusta ja suhtautui tästä syystä kielteisesti Internetiin. Toisaalta potentiaalisten Internetin käyttäjien osuus oli suurin terveydentilansa huonoksi kokevien ryhmässä. Jos Internetin kustannukset olisivat nykyistä pienemmät, lisääntyisi sen käyttäminen asiointiin eniten huonokuntoisten ikääntyvien keskuudessa

Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa

"Pääkaupunkiseudun muuttovirrat muutoksessa" -tutkimuksessa selvitetään pääkaupunkiseudun muuttovirtoja, niiden rakenteita ja muuttovirtoihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkastelun kohteena ovat muuttovirrat, jotka kohdistuvat muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle, tapahtuvat pääkaupunkiseudun sisällä tai suuntautuvat sieltä kehyskuntiin. Tavoitteena on löytää muuttopäätöksiin vaikuttavia syitä sekä jäsentää erilaisia muuttoihin liittyviä kuluttajatyyppejä. Muuttojen suuntautumista, motiiveja ja taustaa kartoittaneeseen postikyselyyn vastasi syksyllä 2008 yli 1 300 (25-60-vuotiaita) vastaajaa. Tutkimusaineistoja kerättiin myös muuttaneille tehdyillä teemahaastatteluilla. Pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin suuntautuvassa muuttoliikkeessä tapahtui vuoden 2008 aikana selvä muutos. Vielä vuonna 2007 pääkaupunkiseutu menetti ympäristökuntiin noin 4 600 asukasta enemmän kuin sai niistä. Vuonna 2008 nettomuuttotappio oli enää noin 3 200 henkilöä. Talouden taantuma selittää osan pääkaupunkiseudun muuttovirtojen vaihtelusta, mutta muutokset saattavat heijastella myös asumiseen liittyviä arvoja ja ympäristötietoisuuden lisääntymistä. Mieluisan asunnon löytäminen oli tärkeimpiä uuden asuinkunnan valintaan vaikuttaneita tekijöitä. Työhön, asuinympäristöön sekä palveluihin liittyvät tekijät vetivät muuttajia muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle. Tulomuuttajat ja pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneet arvostivat kaupunkimaista asuinympäristöä ja tapahtumarikasta elämää. Kehyskuntien vetovoima perustui asuntojen edullisempiin hintoihin ja pientaloasumiseen. Lähes puolet vastaajista piti niiden vaikutusta muuttoon melko tai erittäin suurena. Pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneet arvostivat myös asunnon ominaisuuksia sekä asuinympäristön viihtyisyyttä, rauhallisuutta ja turvallisuutta. Muualta Suomesta pääkaupunkiseudulle muuttaneiden keskimääräinen työmatka lyheni, kun taas pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneiden työmatkat pitenivät keskimäärin 10-30 kilometriä. Pääkaupunkiseudun sisäisessä muutossa työmatkojen pituus pysyi ennallaan. Ympäristökuntiin muuttaneista vastaajista 60 prosentilla työmatkaan käytetty aika lisääntyi ja lähes 70 prosenttia kulki työmatkansa henkilöautolla. Kehyskuntiin muuttaneet kokivat liikkumismahdollisuutensa huomattavasti huonommiksi kuin pääkaupunkiseudun sisällä tai pääkaupunkiseudulla muuttaneet. Noin puolet pääkaupunkiseudulla muuttaneista ja kaksi kolmesta ympäristökuntiin muuttaneista ei olisi todennäköisesti muuttanut nykyiselle asuinalueelleen, jos asuntojen hintataso pääkaupunkiseudulla olisi ollut alhaisempi. Pääkaupunkiseudun sisällä muuttaneista vain viidennes harkitsi muuttoa myös ympäristökuntiin. Monipuolisempi asuntotarjonta sekä viihtyisämpi tai turvallisempi asuinympäristö olisivat vaikuttaneet noin joka toisen pääkaupunkiseudulla ja pääkaupunkiseudulta ympäristökuntiin muuttaneen kotitalouden muuttopäätökseen. Kunnan veroprosentilla, eläkkeelle siirtymisellä tai ekologisella elämäntavalla ei ollut juurikaan vaikutusta asuinkunnan valintaan. Suurin osa kehyskuntiin muuttaneista käytti ravintola- ja kulttuuripalveluja muualla kuin asuinkunnassaan ja osti kestokulutustavarat ja vaatteet naapurikunnista. Noin neljännes kehyskuntiin muuttaneista käytti myös terveys-, urheilu- ja liikuntapalveluja asuinkuntansa ulkopuolella. Muuton seurauksena kulutusmenot kasvoivat riippumatta siitä, minne muutettiin. Noin viidennes pääkaupunkiseudulta kehyskuntiin muuttaneista uskoo asuvansa pääkaupunkiseudulla jälleen viiden vuoden kuluttua. Pääkaupunkiseudulla tai -seudulle muuttaneista yli puolet arvioi asuvansa viiden vuoden kuluttua omakoti- tai rivitalossa, joka viides nykyisessä asuinkunnassaan ja joka toinen muualla pääkaupunkiseudulla. Muuttovirtojen ohjaileminen edellyttäisi kunnilta valmiuksia sujuvaan asuntotuotantoon ja kaavoitukseen. Pääkaupunkiseudulla omakotitaloasumisen lisäksi kohtuuhintaisen pienkerrostalo- ja rivitalotuotannon lisääminen ja ns. matalarakentamisen suosiminen vähentäisi lapsiperheiden muuttoa kehyskuntiin. Uusien asuntojen tulisi olla myös helpommin muunneltavissa asukkaiden muuttuvien tarpeiden mukaan

Kauas kauppa karkaa : vai karkaako? : Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005

Tutkimuksessa "Kauas kauppa karkaa - vai karkaako? - Päivittäistavarakaupan rakennemuutos Suomessa vuosina 2003-2005" tarkastellaan päivittäistavarakauppaverkostossa tapahtuneita muutoksia ja niiden taustatekijöitä. Tutkimuksessa selvitetään miten päivittäistavarakaupan palveluiden tarjonta on muuttunut maan eri osissa ja onko jo syntynyt alueellisia palvelutyhjiöitä, joissa ei ole yhtään päivittäistavarakauppaa. Päivittäistavarakauppaverkoston rakennetta ja siinä tapahtuneita muutoksia vertaillaan etenkin väestörakenteeseen ja sen alueellisiin muutoksiin. Tutkimusajanjaksolla uusia päivittäistavarakauppoja syntyi koko maassa noin kolmesataa. Samaan aikaan lähes kaksisataa kauppaa lopetti toimintansa, joten myymälöiden lukumäärä kasvoi runsaalla sadalla myymälällä. Päivittäistavarakauppojen määrän kasvu keskittyi Etelä- ja Länsi-Suomen kaupunkeihin ja etenkin taajamien reuna-alueille. Myymälöiden nettolisäyksestä lähes puolet oli ns. liikennemyymälöitä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni hieman Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänein haja-asutusalueilla. Haja-asutusalueiden myymälöiden väheneminen on kuitenkin hidastunut selvästi verrattuna aiempaan kehitykseen. Päivittäistavarakauppojen lisäys kohdistui enimmäkseen pieniin alle 400 m2:n myymälöihin, joiden määrä kasvoi runsaalla sadalla. Pienten myymälöiden määrä kasvoi vain Etelä- ja Länsi-Suomen läänien kaupunkimaissa kunnissa. Yli 400 m2:n supermarketit vähenivät selvästi Etelä- Suomen läänissä, mutta lisääntyivät jonkin verran muualla maassa. Päivittäistavarakauppojen saatavuus on heikentynyt etenkin kaukana pääteistä sijaitsevilla haja-asutusalueilla. Kaupattomilla haja-asutusalueilla oli noin 227 000 asukasta kun sellaisissa taajamissa, joissa ei ollut yhtään päivittäistavarakauppaa asui vuonna 2005 noin 5 200 asukasta. Kaupattomilla alueilla asuvien kokonaismäärä kasvoi tutkimusajanjakson aikana noin 15 prosentilla. Päivittäistavarakauppaverkostoa ja sinä tapahtuneita muutoksia voidaan kuvata väestö- ja aluerakenteessa tapahtuneilla muutoksilla. Kuntien väestö- ja työpaikkamäärät, ostovoima- ja verotulokertymät sekä kuntien sisäinen muuttoliike sekä pendelöinti kuvasivat parhaiten päivittäistavarakauppojen määriä ja pinta-aloja sekä niissä tapahtuneita muutoksia. Mitä suurempi kunta oli ja mitä nopeammin sen väestö keskittyi taajamiin sitä enemmän siellä oli päivittäistavarakauppoja ja sitä nopeammin niiden määrä kasvoi. Suuri työpaikkaomavaraisuus ja sen myötä vähäinen pendelöinti naapurikuntiin paransivat kaupan toimintamahdollisuuksia. Myös kesäasutus vaikutti myönteisesti haja-asutusalueiden kauppojen toimintaedellytysten säilymiseen. Myymälämäärät eivät kuitenkaan aina muuttuneet samassa suhteessa kuin väestömäärät. Päivittäistavarakauppojen määrät kasvoivat eniten suurien ja nopeasti kasvavien kaupunkiseutujen keskuskunnissa. Kaupunkiseutujen kehyskuntien väestö kasvoi sen sijaan suhteellisesti nopeammin kuin päivittäistavarakauppojen määrä. Päivittäistavarakauppojen määrä väheni maaseutumaisissa kunnissa suhteellisesti enemmän kuin väestö. Päivittäistavarakauppojen määrä pieneni etenkin Etelä-Suomen, Oulun ja Lapin läänien haja-asutusalueilla nopeammin kuin väestömäärä. Nykyiset aukiolorajoitukset sunnuntaipäivinä näyttäisivät toimivan päivittäistavarakauppojen saatavuuden ja saavutettavuuden kannalta myönteisesti. Aukiololailla pyrittiin vahvistamaan pienten kauppojen kilpailuasema suhteessa suuriin myymälöihin sekä kioskeihin ja huoltoasemamyymälöihin. Myös haja-asutusalueiden kyläkauppojen toiminnan turvaamiseksi vuosina 2004-2006 jaettu investointituki on osaltaan jarruttanut päivittäistavarakaupan keskittymiskehitystä

Muuttovirrat muokkaavat pääkaupunkiseutua

Non peer reviewe

Muuttuva maallemuuttaja : Maallemuuttajien elämäntavat ja maallemuuton mukanaan tuomat muutokset

Tutkimuksen selvitetään maaseudun vetovoimaisuutta ja sitä vahvistavia tekijöitä maaseudulle muuttaneiden näkökulmasta sekä jäsennetään maaseudulla asumista preferoivia elämäntapatyyppejä. Tutkimuksessa analysoidaan ja vertaillaan maallemuuton syitä, maallemuuttoa edistäviä ja "jarruttavia" tekijöitä sekä maaseudulle kiinnittymistä kolmen maaseututyypin, kaupunkien läheisen maaseudun, ydinmaaseudun ja harvaan asutun maaseudun kesken. Tutkimuksen kohteena ovat vuosina 2001-2004 kaupungista maalle tai maaseutukunnasta toiseen muuttaneet 18 vuotta täyttäneet henkilöt, joille tehtiin laaja postikysely. Kolmea maaseututyyppiä edustamaan on valittu sijainniltaan, asuinympäristöltään ja elinkeinorakenteeltaan erilaiset kunnat. Kaupungin läheistä maaseutua edustavat Nurmo ja Vesilahti, ydinmaaseutua Laukaa ja Pohja ja harvaan asuttua maaseutua Mäntyharju, Rautavaara ja Valtimo. Kysely tehtiin vuoden 2004 marras-joulukuussa. Tutkimusaineisto (n = 810) edustaa tutkimusvuosina kaupungeista maaseudulle tai maaseutukunnasta toiseen muuttanutta väestöä. Tutkimustuloksista käy ilmi, että erilaiset maaseutualueet vetävät puoleensa eri elämäntapoja painottavia muuttajia ja että erilaiset elämäntavat sopivat eri lailla erilaisille maaseutualueille. Maaseututyyppejä selkeämpiä eroja tuli esiin taajama-haja-asutusaluejaolla. Lähes kolme neljästä vastaajasta oli muuttanut kaupungista maaseudulle. Maaseudun sisällä oli muuttanut vain noin neljännes vastaajista. Kaupungeista maaseudulle muutettiin asuinympäristön epäkohtien, asunnon ominaisuuksien tai perhetilanteen muutosten vuoksi. Toisaalta voidaan myös päätellä, että kaupunkien kohonneet asuntojen hinnat antavat lisävauhtia etenkin lapsiperheiden maallemuutolle. Etenkin ydinmaaseudulle suuntautuvassa muutossa asuinympäristön paranemiseen liittyi usein työmatkojen pidentyminen. Myös kaikki kulutusmenot kasvoivat useammin kuin vähenivät. Tulokset tukevatkin ns. trade off -mallia, joka kuvaa sitä, kuinka asumisen ja elämisen tasoa kohotetaan kasvavan työmatkan ja kasvavien kulutusmenojen kustannuksella. Kesäasukkaat ovat kunnan kannalta hyödyllinen muuttajaryhmä. Asuinympäristön rauhallisuus, viihtyisyys ja luonto vaikuttivat lähes kaikkien maallemuuttajien uuden asuinalueen valintaan. Myös mieluisan asunnon tai tontin merkitys oli suuri. Asuinympäristön viihtyvyystekijät ja parempi asunto houkuttelivat muuttajia etenkin kaupungin läheiselle maaseudulle. Kauemmas kaupungista muuttaneet olivat usein paluumuuttajia ja etenkin haja-asutusalueille muuttaneet harrastivat ekologista elämäntapaa. Valtaosa kaikista maaseudulle muuttaneista katsoi ihanteellisena pitämänsä elämäntavan toteutuvan täysin tai melko hyvin. Vain joka kymmenes aikoi muuttaa muualle. Maaseudulla viihtyminen lisääntyi aiempiin tutkimuksiin verrattuna selvästi. Yleisimmät jatkomuuton syyt olivat palvelujen puute, talven aiheuttamat ongelmat ja liikkumisen kalleus. Ennestään tuttu alue ja uudesta asuinkunnasta saatu oikea ennakkotieto lisäsivät viihtymistä ja kiinnittymistä. Noin 80 prosenttia vastaajista katsoi ihanteellisena pitämänsä elämäntavan toteutuvan täysin tai melko hyvin ja noin 60 prosenttia ilmoitti viihtyvänsä erinomaisesti uudella asuinalueellaan. Lisäksi kolmannes vastaajista viihtyi asuinalueellaan hyvin, joskin sopeutuminen oli vielä meneillään

Tunnisteilla turvallisuutta : tutkimus sähköisten tunnisteiden käytöstä

Tutkimuksessa selvitetään verkkopalvelujen sähköisten tunnisteiden käyttöä, käyttöhalukkuutta ja turvallisuuskäsityksiä tunnisteista. Tunnisteiden käyttöhalukkuutta ja turvallisuuskäsityksiä tutkitaan sekä sähköisiä palveluja käyttäneiden että niitä käyttämättömien kuluttajien näkökulmasta. Tavoitteena on vertailla sekä eri tunnistetapoja käyttäneitä että tunnisteita käyttäneitä ja käyttämättömiä kuluttajia keskenään. Lisäksi tutkitaan eroavatko eri ryhmien käyttökokemukset ja turvallisuuskäsitykset toisistaan. Tutkimuksessa vertaillaan myös perinteisten palvelujen alueellista palvelutarjontaa ja käyttökustannuksia vastaavien verkkopalvelujen käyttöön. Sähköisten tunnisteiden käyttö tai käyttämättömyys vaihteli iän, kotitaloustyypin, koulutuksen, ammattiaseman sekä asuinalueen ja -seudun mukaan. Nuoret, kotona asuvat opiskelijat käyttivät tunnistetta selvästi useammin kuin kokopäivätyössä tai eläkkeellä olevat henkilöt. Eläkeläiset käyttivät selvästi vähemmän tunnistetta kuin kaikki muissa ammattiasemaluokissa olevat. Tunnisteen käyttö vaihteli myös alueittain. Maaseutumaisten kuntien haja-asutusalueilla asuvat käyttivät useammin sähköisiä tunnisteita kuin kaupungeissa asuvat henkilöt. Myös muualla maassa käytettiin tunnisteita suhteessa enemmän kuin Helsingin seudulla. Verkkopankin tunnukset olivat työvoimahallinnon ja eläketurvakeskuksen sähköisistä tunnisteista ylivoimaisesti käytetyimmät. Näiden julkishallinnon sivujen sähköistä tunnistetta käyttäneistä noin kolme neljästä oli käyttänyt pankkitunnuksia ja vajaa neljännes käyttäjätunnusta ja salasaa. Vain pari prosenttia oli käyttänyt sirullista henkilökorttia. Kuluttajapanelisteista hieman yli puolet käytti pankkitunnuksia ja vajaa puolet käyttäjätunnusta ja salasanaa. Tässä tutkimuksessa osoitettiin, että verkkopalvelujen käytöllä voi säästää aikaa, vaivaa, rahaa ja ympäristöä. Yksilön kannalta rahan säästö saattaa tuntua pieneltä yhtä palvelutapahtumaa kohden, mutta kun säästöjä tarkastellaan kokonaisuutena, ovat summat merkittäviä. Sähköisiä palveluja käytetään paikan päällä tai puhelimitse asioimisen sijaan myös asioinnin helppouden ja nopeuden vuoksi. Asioitaessa aikaa ei kulu turhaan jonottamiseen ja oman vuoron odottelemiseen, vaan asiat voi hoitaa silloin kun itselle parhaiten sopii. Sekä julkisten että yksityisten palvelujen käyttö lisääntyisi selvästi eniten, jos käytössä olisi enemmän pankkitunnisteilla toimivia verkkopalveluja. Myös käyttäjätunnuksella ja salasanalla toimivat palvelut lisäisivät verkkopalvelujen käyttöä. Henkilökortin käyttö tunnistamisessa ei lisäisi sähköisten palvelujen käyttöhalukkuutta. Suuri osa verkkopalveluista ei luonnollisesti edellytä minkään tasoista tunnistamista ja osassa palveluja "ylisuojaus" tunnisteilla saattaakin vähentää palvelujen käyttöhalukkuutta. Verkkopankin tunnuksia pidettiin turvallisimpina tunnisteina. Noin 85 prosenttia kyselyihin vastanneista piti verkkopankin tunnuksia melko tai erittäin turvallisina. Sähköisten palvelujen turvallisuuteen liittyvät epäkohdat nousivatkin keskeisiksi niiden käyttöä rajoittaviksi tekijöiksi. Myös verkkopalvelujen käyttöön ja sähköisiin tunnisteisiin liittyvää tiedottamista pidettiin riittämättömänä. Hallinnon sähköisten palveluiden kehitys on avainasemassa, mikäli julkista sektoria halutaan kehittää tuottavammaksi ja tehokkaammaksi. Myös yksityisille verkkopalveluille ja etenkin verkkokaupalle on runsaasti kysyntää, joka realisoituu vasta kun kuluttajien luottamus verkkoasiointiin vahvistuu. Luottamuksen lisääntyminen riippuu paljon siitä kuinka tunnisteiden kehittämisessä ja niiden käytön harmonisoinnissa onnistutaan. Palveluprosessien kehittäminen ja niiden osittainenkin sähköistäminen edellyttää monipuolista vuorovaikutusta palvelujen käyttäjien kanssa

Terveyskeskuspalvelujen laatu ja saavutettavuus

Tutkimuksessa selvitetään, miten ja mistä syistä terveyskeskusten asiakkaiden kokema palvelujen laatu vaihtelee. Lisäksi tutkitaan eroavatko tuottavuudeltaan erilaisten terveyskeskusten palvelut laadullisesti toisistaan. Laatua mitattiin terveyskeskuspalvelujen käyttäjien antamilla kouluarvosanoilla neljästä kymmeneen. Tuottavuutta kuvataan Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen (VATT) laskemilla keskimääräisillä tehokkuusluvilla. Tutkimukseen kohteina olivat seuraavat terveyskeskusten kuntayhtymät ja yksittäisten kuntien terveyskeskukset sekä niiden palvelujen laatu ja saavutettavuus: Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymä (Riihimäki, Loppi, Hausjärvi/Oitti, Hausjärvi/Ryttylä), Mäntsälän terveyskeskus, Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymä (Säkylä, Köyliö), Elimäen ja Korian terveyskeskus ja Joutsan seudun terveydenhuollon kuntayhtymä (Joutsa). Laatua tutkittiin em. terveyskeskusten asiakkaiden näkökulmasta postikyselyjen ja paikkatietomenetelmien avulla. Tutkimuksen aluksi kartoitettiin asiakkaiden kokeman laadun osatekijöitä Helsingin kaupungin terveysasemien asiakkaille järjestetyillä ryhmäkeskusteluilla. Tutkituista terveyskeskuksista tehokkain, Säkylän ja Köyliön terveydenhuollon kuntayhtymä oli asiakkaiden laatuarvioinneissa (8,7) selvästi palveluiltaan laadukkain. Myös toiseksi tehokkaimman terveyskeskuksen, Riihimäen seudun terveyskeskuksen kuntayhtymän, asiakkaiden antamat laatuarviot olivat melko korkeita (8,1). Toisaalta edellisiä tehottomammat Elimäen terveyskeskus ja Joutsan seudun terveyskeskus saivat hyvät laatuarviot asiakkailtaan (8,2 ja 8,0). Tehokkuudeltaan maan keskikastiin kuuluva Mäntsälän terveyskeskus sai asiakkailtaan selvästi alhaisimmat laatuarviot (7,5). Terveyskeskuspalvelujen laatueroja tarkasteltiin sekä terveyskeskusten kuntayhtymien että yksittäisten terveyskeskuspalveluja tarjoavien kuntien välillä. Molemmissa ryhmissä palvelujen käyttäjien laatuarvioissa oli selviä eroja. Useimmissa saatavuutta kuvaavissa mittareissa (yhteyden saaminen puhelimitse, vastaanottoajan saaminen ja odotusajat) terveyskeskusten väliset erot olivat kuitenkin suuria. Myös lääkärin ammattitaitoa kuvaavissa laatumittareissa oli selviä terveyskeskuskohtaisia eroja. Tutkittujen kuntainyhtymien sisällä oltiin palveluihin lähes yhtä tyytyväisiä asuinkunnasta riippumatta. Terveyskeskusten palvelujen käyttäjien taustaa kuvaavat muuttujat eivät juurikaan selitä heidän antamiaan palveluarvosanoja. Keskimääräisiin palveluarvosanoihin vaikuttavat etenkin terveyskeskuspalvelujen saatavuus ja saavutettavuus sekä niissä olevat terveyskeskuskohtaiset erot. Ajanvarausvastaanoton yleisarvosanaan vaikuttivat vastaanottoajan saamisen lisäksi ammattitaitoon, palvelualttiuteen, odotusaikaan ja terveyskeskuksen tiloihin liittyvät muuttujat. Odotusajat korostuivat päivystysvastaanoton yleisarvosanaa selittävinä muuttujina. Odotusajat, henkilökunnan ammattitaitoa ja terveyskeskuksen sijaintia kuvaavat muuttujat selittivät parhaiten useimpien yksittäisten terveyskeskusten yleisarvosanan vaihtelua. Pinta-alaltaan suurissa kunnissa terveysasemien saavutettavuus vaihteli paljon samalla kun myös tyytyväisyys terveyskeskuksen sijaintiin korreloi voimakkaasti saavutettavuuden kanssa. Pitkät asiointimatkat kasvattivat muuttoalttiutta etenkin pinta-alaltaan suurissa kunnissa, joissa on vain yksi terveysasema. Terveyskeskuspalvelujen huono saatavuus lisäsi lähinnä pienituloisten eläkeläisten muuttoaikeita. Terveyskeskuspalvelujen tehokkuuden, laadun ja saatavuuden välisten yhteyksien tunteminen korostuu lähivuosina etenkin kunta- ja palvelurakenneuudistuksen yhteydessä. Jotta terveyskeskuspalvelujen tehokkuuden ja laadun välisiä yhteyksiä voitaisiin arvioida, täytyy ensin olla tietoa siitä, heijastuuko palveluihin käytettyjen resurssien vaihtelu palvelujen laadun vaihteluun. Tällaisen tiedon saaminen onnistuu ainoastaan monipuolisella ja perusteellisella palvelujen käyttäjille kohdistetulla tutkimuksella

Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen

"Hyvillä palveluilla laadukkaaseen lähiöasumiseen" -tutkimuksen tavoitteena on tuottaa käytäntöön sovellettavaa tietoa lähiöiden yksityisten ja julkisten lähipalveluiden ylläpitämiseksi ja kehittämiseksi siten, että lähiöistä muodostuisi viihtyisiä ja kestävän yhdyskuntarakeen mukaisia asuinalueita. Tutkimusalueina ovat Soukan lähiö Espoossa sekä Koivukylä-Havukosken lähiö Vantaalla. Tutkimusaineistoja kerättiin Soukan ja Koivukylän asukkailta vuoden 2010 keväällä sekä posti- ja internetkyselyillä että asukkaille järjestetyillä ryhmäkeskusteluilla. Kyselyjen vastausprosentti oli Soukassa 51,8 prosenttia (425 kpl) ja Koivukylässä 39 prosenttia (508 kpl). Tutkimus on luonteeltaan sekä kuvaava että syy-yhteyksiä selvittävä. Analyysimenetelminä on käytetty ristiintaulukointia sekä korrelaatio- ja faktorianalyysejä että paikkatietomenetelmiä. Väestörakenteen muutosten myötä kummankin tutkimusalueen lähipalvelujen merkitys korostuu tulevaisuudessa. Väestön ikääntyessä lisääntyy terveyspalvelujen, palveluasumisen ja päivätoimintakeskusten kysyntä. Toisaalta asukaskierron luontainen kehitys lisää myös lapsiperheiden palvelutarpeita tulevaisuudessa. Lähiöiden asukkaat pitivät tärkeimpinä lähipalveluina päivittäistavarakauppaa, kirjastoa ja terveyskeskusta. Kohtuullisena asiointimatkana näihin palveluihin pidettiin enintään kilometrin kävelyetäisyyttä. Internetpalveluja olisi haluttu käyttää lääkärin ajanvarauksessa, vapaa-ajanpalvelujen aikavarauksissa ja taksin tai kuljetuksen tilaamisessa, jos palveluja olisi ollut saatavilla. Kotiin tulevista palveluista eniten kiinnostusta ilmaistiin korjaus- ja asennuspalveluihin, siivous- ja kodinhoitopalveluihin sekä kotisairaanhoitoon. Reilu kolmannes kummankin alueen vastaajista nimesi yhden tai useamman palvelun, jonka puuttuminen hankaloitti kotitalouden arkea. Yksittäisten palvelujen suurimmat ongelmat liittyivät terveyskeskusten toimintaan ja päivittäistavarakauppojen valikoimiin sekä hintoihin. Ongelmia ilmeni myös palveluympäristöjen esteettömyydessä. Koivukylässä noin kolmannes ja Soukassa noin neljännes oli harkinnut muuttamista seuraavan vuoden aikana. Tärkeimpinä muuton syinä mainittiin elämäntilanteiden muutokset ja niiden vaikutus tilantarpeeseen ja asumistoiveisiin. Muuttoaikeita lisäsivät myös asuinrakennusten peruskorjaustarve sekä hissien puute. Palvelujen osuus kaikista mainituista muuttosyistä oli kummallakin alueella noin 14 prosenttia. Lähiöiden asukkaiden viihtymistä ja kotiutumista asuinalueilla edistävät monipuoliset sosiaaliset suhteet, joita palvelut merkittävästi tukevat. Miellyttäviä kohtaamisia asukkaiden kesken syntyy erityisesti kaupoissa ja kirjastossa. Omaleimaisilla palveluilla ylläpidetään myös vahvaa paikallisidentiteettiä. Lähiöiden palvelujen kehittäminen edellyttää eri osapuolten toimivaa vuorovaikutusta, jonka avain on kaupunkien aktiivinen yhteydenpito sekä palvelujen tuottajiin että asukkaisiin. Jos nykyinen palvelutarjonta onnistutaan muokkaamaan sisällöltään ja palveluverkkorakenteeltaan joustavammaksi, on lähiöiden palvelutarjonta muutettavissa nopeasti ja taloudellisesti kulloistakin kysyntätilannetta vastaavaksi. Esimerkiksi julkisten ja kaupallisten palvelujen yhteistyön ja yhteisten tilojen lisääminen toisi synergiaetuja ja vähentäisi liikkumistarvetta. Lähiöiden suuret peruskorjaustarpeet ja täydennysrakentamispotentiaali tarjoavat kehitystyölle hyviä mahdollisuuksia