Climate migration: Towards a better understanding and management : Finland and a Global Perspective

Climate migration is expected to increase in the future. This study brings together knowledge on climate and environmental change-induced migration and displacement within and across country borders, their effects and management. Climate migration is first examined from the perspective of vulnerable countries, regions and people. The EU INFORM Risk Index is used to identify vulnerable countries. In addition, potential migration routes are investigated, considering the areas of origin, transit and destination. Second, the management frameworks of climate migration are examined. In terms of governance, the international and regional perspective and respect for human rights are emphasised. The study shows that development of regular migration routes currently offers the most realistic possibility for protection and adaptation of climate migrants. Thirdly, good practices and their implementation to influence climate migration and adaptation with a particular focus on the international activities, knowledge and expertise in Finland are discussed. Climate migration is a multidimensional phenomenon, which is why actors in different sectors should increasingly work together to meet the challenges. In addition to international cooperation and partnerships, there is a need to promote cross-sectoral cooperation in managing climate migration at international and national levels.This publication is part of the implementation of the Government Plan for Analysis, Assessment and Research (tietokayttoon.fi). The content is the responsibility of the producers of the information and does not necessarily represent the view of the Government

Resort-oriented tourism development and local tourism networks:a case study from Northern Finland

Abstract In tourism studies, it has been widely recognized that resort-oriented tourism development creates challenges for regional development, mainly due to its enclave nature and lack of regional economic linkages. However, there have been relatively few studies on the destination-scale cooperative networks, although, they are vital in increasing the positive regional economic impacts of tourism development. This paper is an empirical qualitative study exploring the connections between resort-oriented tourism development and tourism business cooperation in the case study area of the Ruka-Kuusamo tourism destination in Northeast Finland. The interest is on how the local cooperative networks of the Ruka tourist resort are spatially constructed within the Ruka-Kuusamo tourism destination. The research data consists of semi-structured interviews conducted for ten tourism actors located in the Ruka resort. The results show that the businesses located in the Ruka resort cooperate at the regional scale mainly in marketing, while their partners in production cooperation are located mostly within the resort, particularly in its very core area. The resort appears to function as a basis for spatial identification for tourism actors, which, in turn, affects entrepreneurs’ motivation to cooperate at the local and regional scale. Tourism entrepreneurs operating in the very core of the resort perceive the area as the principal area for their operations, and therefore, they do not particularly engage with the surrounding areas and businesses or with other actors located there. Thus, for smaller enterprises outside the core, it can be difficult to benefit from the resort’s core’s growth via network relations. This contributes mainly to the development of the core areas alone, creates challenges for sustainable regional economic development in the destination region, and hinders the resort’s tourism growth in the long run

Sustainable destination development in northern peripheries:a focus on alternative tourism paths

Abstract Research has pointed out how tourism destinations in northern, sparsely populated areas are typically developed in accordance with the ideals of growth. This hinders efforts towards sustainable development in destination communities. The objective of this paper is to look into the large-scale growth-focused path creation process by studying how such tourism path creation appears from the perspective of various tourism actors in a destination community. The research draws on insights from local tourism actors in the case study area of the Ylläs in Finnish Lapland. This paper approaches tourism path creation by combining poststructural political economy thinking with evolutionary economic geography perspectives. The analysis highlights the existence of alternative economic knowledge on tourism development in the Ylläs tourism destination community, which deviates from the strongly growth-focused tourism path. The paper proposes that if regional economies of northern sparsely populated areas are to be developed in line with the goals of sustainability, tourism path creation should appreciate such alternative economic thinking existing in the community. In doing so, the paper suggests there is a possibility for less resource-intensive and more locally-led path creation through tourism in the sparsely populated north

Towards a poststructural political economy of tourism:a critical sustainability perspective on destination development in the Finnish North

Abstract Tourism has developed into an important field of economy in the northern sparsely populated areas of Finland. State bodies of different spatial scales continuously put efforts to foster tourism growth and tourism is viewed as a prosperous economic path for the future. The prevailing tourism development is resort-oriented, which has transformed rural geographies in the North. Critical tourism geography research highlights that such market-driven tourism development has negative social and environmental consequences. Thus, tourism change needs to be examined from a broader perspective than economic benefits alone. It is required that tourism economy serves people and not vice versa. To increase sustainability in destination localities, collective economic agency in destinations is encouraged in tourism research and development. To date, tourism research has tended to draw on multiple, often contradicting, theoretical perspectives in an attempt to clarify how collective agency in tourism destinations should be best organized in order to foster social justice and ecological sustainability. The aim of this thesis is to understand how sustainability can be facilitated through local economic relations in resort-oriented destination development contexts. Sustainability discussions in tourism research are advanced by drawing on economic geography and its critical takes. The thesis consists of three studies that each examine sustainability in tourism destinations from a different viewpoint. The thesis first examines how (un)sustainability currently manifests in local economic relations and then discusses what changes are required to move towards more sustainable tourism futures. Ethnographically oriented case studies and a contemporary variant of the grounded theory method enables approaching tourism economies from the perspective of everyday tourism realities. The empirical part of the research is conducted in the Ruka and Ylläs destinations in the Finnish North. Insights were gathered by semi-structured in-depth interviews with local tourism actors in 2012 and 2015. The study introduces a poststructural political economy approach to sustainability transformations in tourism destinations. The less growth-focused economic thinking that exists in destinations is brought to light. Tourism actors’ motives and aims can differ drastically from the rationales of growth-focused tourism destination development that dominate in networked tourism governance. Many of the tourism actors desire conservation of natural and cultural environment in destinations. This creates conflict between the coexisting tourism paths. In the thesis, it is argued that economic difference in tourism should not be conceptualized merely as a source of diversification of tourism supply and thus as beneficial for destination growth; it should be recognized as political agency in tourism economy. Tourism networking is already now often value-driven, and this needs to be encouraged. That is, transformative agency for tourism change can be gained and new tourism paths created also through incremental changes ‘from below’, not only via policy actions. To contribute to the critical (economic) geography research on social and economic change, this thesis highlights that it is central to understand not only what new economic futures look like but also how to work towards them in everyday politics. Although the alternative and critical voices are valuable as they accurately state a socially just view of how things ought to be, these voices may not be the best way to bring about a change. This is because power hierarchies are not easily recognized in everyday tourism work. Each actor interprets the social from their subjective point of view. Even actors with the most power can have personal experiences of powerlessness. Thus, to foster change, it is necessary to facilitate the transformation of the existing conflictual inter-group relations. Dialogical everyday politics could work as a means to foster understanding of different groups’ tourism realities and their mutual influence. Conflict could be regarded not solely as an innate feature of capitalist economic relations but also as moments where mutual understanding can be facilitated. This is a way to establish local economic relations that enable community building. Destination sustainability touches not only firm-level practices but the mode of economic organization in tourism destinations. The thesis highlights that to advance social justice and environmental sustainability in destinations, destination development and planning should account for the possibility for a less growth-focused destination development path. As alternative tourism paths do not, as a rule, depend on new, large-scale tourism construction, they would likewise not foster growth in international tourist numbers and air travel. This unconventional view on economic path creation is to be encouraged as it is better in line with climate change mitigation needs and critical sustainability theorizing

Vastuullinen vuorovaikutteisuus matkailukohteiden maankäytön suunnittelussa

Matkailukohteiden maankäytön suunnittelu luo edellytykset ja reunaehdot matkailun kehittämiselle ja matkailuinvestoinneille. Erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi suunnittelun on oltava vuorovaikutteista. Matkailukohteen sidosryhmien osallistaminen kohteen kehittämiseen ei kuitenkaan ole mutkatonta. Matkailusuunnittelu on sidoksissa talouden kasvun ja aluekehittämisen päämääriin. Matkailukohde nähdään usein yksikkönä, jonka kasvua ja valittua kehittämisen suuntaa sidosryhmien tulisi tukea yksissä tuumin. Vaikka kasvun tavoittelun ohella suunnittelulla tulisi pyrkiä takaamaan myös kohteen kehittämisen kestävyys, ottaa kunta suunnittelussa useimmiten elinkeinon edistäjän roolin sääntelijän roolin sijaan. Suunnittelun vuorovaikutteisuus nähdään usein neuvottelun ja yhteisymmärryksen rakentamisen välineenä sekä suunnitteluteoreettisessa tutkimuksessa että matkailukohteiden kestävän kehittämisen tutkimuksessa. Matkailutoimijoiden konfliktiton rinnakkaiselo on nähty merkkinä kestävästä matkailusuunnittelusta. Maankäytön suunnittelun vuorovaikutteisuutta ei kuitenkaan tulisi nähdä kapeasti keinona etsiä hyväksyntää uusille matkailun kaavahankkeille ja kasvuun keskittyvälle matkailukohteen kehittämiselle. Erilaiset intressit eivät ole aina yhteensovitettavissa. Punnitessaan erilaisia ulospääsyreittejä ristiriitaisista tilanteista vastuullisen suunnittelijan on arvioitava kehittämishankkeiden vaikutuksia suhteessa suunnittelulle asetettuihin kestävyystavoitteisiin.peerReviewe

Vastuullinen vuorovaikutteisuus matkailukohteiden maankäytön suunnittelussa

Matkailukohteiden maankäytön suunnittelu luo edellytykset ja reunaehdot matkailun kehittämiselle ja matkailuinvestoinneille. Erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi suunnittelun on oltava vuorovaikutteista. Matkailukohteen sidosryhmien osallistaminen kohteen kehittämiseen ei kuitenkaan ole mutkatonta. Matkailusuunnittelu on sidoksissa talouden kasvun ja aluekehittämisen päämääriin. Matkailukohde nähdään usein yksikkönä, jonka kasvua ja valittua kehittämisen suuntaa sidosryhmien tulisi tukea yksissä tuumin. Vaikka kasvun tavoittelun ohella suunnittelulla tulisi pyrkiä takaamaan myös kohteen kehittämisen kestävyys, ottaa kunta suunnittelussa useimmiten elinkeinon edistäjän roolin sääntelijän roolin sijaan. Suunnittelun vuorovaikutteisuus nähdään usein neuvottelun ja yhteisymmärryksen rakentamisen välineenä sekä suunnitteluteoreettisessa tutkimuksessa että matkailukohteiden kestävän kehittämisen tutkimuksessa. Matkailutoimijoiden konfliktiton rinnakkaiselo on nähty merkkinä kestävästä matkailusuunnittelusta. Maankäytön suunnittelun vuorovaikutteisuutta ei kuitenkaan tulisi nähdä kapeasti keinona etsiä hyväksyntää uusille matkailun kaavahankkeille ja kasvuun keskittyvälle matkailukohteen kehittämiselle. Erilaiset intressit eivät ole aina yhteensovitettavissa. Punnitessaan erilaisia ulospääsyreittejä ristiriitaisista tilanteista vastuullisen suunnittelijan on arvioitava kehittämishankkeiden vaikutuksia suhteessa suunnittelulle asetettuihin kestävyystavoitteisiin.Matkailukohteiden maankäytön suunnittelu luo edellytykset ja reunaehdot matkailun kehittämiselle ja matkailuinvestoinneille. Erilaisten yhteiskunnallisten tavoitteiden yhteensovittamisen helpottamiseksi suunnittelun on oltava vuorovaikutteista. Matkailukohteen sidosryhmien osallistaminen kohteen kehittämiseen ei kuitenkaan ole mutkatonta. Matkailusuunnittelu on sidoksissa talouden kasvun ja aluekehittämisen päämääriin. Matkailukohde nähdään usein yksikkönä, jonka kasvua ja valittua kehittämisen suuntaa sidosryhmien tulisi tukea yksissä tuumin. Vaikka kasvun tavoittelun ohella suunnittelulla tulisi pyrkiä takaamaan myös kohteen kehittämisen kestävyys, ottaa kunta suunnittelussa useimmiten elinkeinon edistäjän roolin sääntelijän roolin sijaan. Suunnittelun vuorovaikutteisuus nähdään usein neuvottelun ja yhteisymmärryksen rakentamisen välineenä sekä suunnitteluteoreettisessa tutkimuksessa että matkailukohteiden kestävän kehittämisen tutkimuksessa. Matkailutoimijoiden konfliktiton rinnakkaiselo on nähty merkkinä kestävästä matkailusuunnittelusta. Maankäytön suunnittelun vuorovaikutteisuutta ei kuitenkaan tulisi nähdä kapeasti keinona etsiä hyväksyntää uusille matkailun kaavahankkeille ja kasvuun keskittyvälle matkailukohteen kehittämiselle. Erilaiset intressit eivät ole aina yhteensovitettavissa. Punnitessaan erilaisia ulospääsyreittejä ristiriitaisista tilanteista vastuullisen suunnittelijan on arvioitava kehittämishankkeiden vaikutuksia suhteessa suunnittelulle asetettuihin kestävyystavoitteisiin.Peer reviewe