Väinö Katajan venäläistämispolitiikkaa ja puolueita käsitelleet sanomalehtikirjoitukset Kalevassa, Liitossa ja Perä-Pohjolaisessa vuosina 1900–1911

Tiivistelmä. Tarkastelin kanditutkielmassani Väinö Katajan pakinatyylisiä sanomalehtikirjoituksia Kalevassa, Liitossa ja Perä-Pohjolaisessa vuosina 1900–1911. Tutkin, mitä Kataja kirjoitti venäläistämispolitiikasta, ja miten hän kuvaili poliittisia puolueita. Tarkastelin myös näiden kannanottojen ilmaisutapoja. Yhdessäkään teksteistään Kataja ei kirjoittanut suoraan, mitä mieltä hän olivenäläistämistoimista, mutta mitä ilmeisimmin hän oli kovin huolissaan venäläistämispolitiikasta ja Suomen tulevaisuudesta. Tämän huolen vastapainona hän näki tulevaisuudessa myös toivoa. Kataja oli todennäköisesti Venäjän-kysymyksen suhteen perustuslaillinen, eli kannatti vastarintaa. Hän piilotti omat näkemyksensä esimerkiksi Suomen ja Ruotsin vertailuun, tai luonnonilmiöiden ja kertojan näkemän unen kuvailuun. Tämä epäsuora ja vertauskuvallinen ilmaisutapa oli sanomalehdissä yleistä sortokausien aikana, mikä johtui sensuuripolitiikasta. Venäjän hallinto pyrki lehtien sensuurilla hillitsemään heihin kohdistuvaa kritiikkiä ja siten ylläpitämään yhteiskuntarauhaa, joten lehdissä ei voinut vapaasti kirjoittaa tulenaroista asioista. Katajan kielellinen ilmaisu oli hyvin eläväistä ja kuvailevaa. Kataja pyrki vetoamaan lukijaansaadakseen tätä potemaan vastuuntuntoa Suomesta, ja hän puhutteli toisinaan lukijaa suoraan. Toistuva tehokeino oli joidenkin sanojen korostaminen harventamalla kirjaimia toisistaan. Lisäksi Kataja esitti teksteissään retorisia kysymyksiä, ja jätti tekstien lopun usein auki ja lukijan itse mietittäväksi. Hänen tavoitteenaan oli todennäköisesti saada lukija pohtimaan Venäjän-kysymystä. Kataja kirjoitti sensuurin takia poliittisista puolueista avoimemmin kuin venäläistämistoimista. Venäläistämisaiheiden käsittelyn ollessa rajoitettua ja vaikeaa, katse kääntyi teemoihin, joita sai vapaammin käsitellä. Puolueista kirjoittaessaan Katajan ei täytynyt enää käyttää vertauskuvia ja piiloteltuja ilmaisun keinoja. Puoluepolitiikka oli aiheena kevyempi kuin venäläistämispolitiikka, joten Katajan teksteissä näkyi paljon huumoria ja liioittelua. Tekstin korostamisen keinona hän käytti kirjaimien harvennusta toisistaan. Kataja ei kirjoittanut puolueista organisaatioina tai niiden ideologioista, vaan hän kuvaili teksteissään erilaisia puolueita edustavia miehiä. Miesten puoluekannat tuotiin aina selvästi esiin. Kataja kuvaili vanhasuomalaisia eli suomettarelaisia teksteissään eniten, ja heidät kuvattiin usein ylimielisinä ja omahyväisinä. Iäkkyys, varakkuus ja lihavuus olivat heillä toistuvia piirteitä. He olivat kristillisiä, mutta käyttivät uskontoa omien tarkoitusperiensä ajamiseen. Nuorsuomalaisia kuvailtiin usein kiivaiksi, taipumattomiksi ja oikeamielisiksi. Heidän kuvailtiin tuomitsevan muita, ja olevan vihaisia. Nuorsuomalaisten kuvailu oli suurimmaksi osaksi positiivista, mikä saattoi johtua tutkittavien lehtien Kalevan ja Perä-Pohjolaisen nuorsuomalaisesta puoluetaustasta. Kataja saattoi itse olla puoluekannaltaan nuorsuomalainen. Maalaisliittolaisia kuvailtiin usein varakkaiksi ja nuoriksi miehiksi, jotka olivat puoluekannassaan kiihkeitä ja taistelunhaluisia. Kataja tuntui suhtautuvan Maalaisliittoon positiivisesti ja ymmärtäväisesti, mikä saattoi johtua hänen omasta maanviljelijän taustastaan. Tutkimistani lehdistä Liitto oli maalaisliittolainen. Sosialisteja eli sosiaalidemokraatteja kuvailtiin teksteissä usein kielteiseen sävyyn tyhmiksi, köyhiksi ja toimintatavoiltaan kyseenalaisiksi. Heidän kuvailtiin suhtautuvan alentuvasti tavallisiin ihmisiin. Heitä kuvailtiin usein myös hyvinä puhujina. Tulevaisuudessa jatkotutkimusta voisi tehdä Katajan sanomalehtikirjoituksista esimerkiksi lehdissä, joilla oli monipuolisemmat poliittiset kannat kuin tutkielmaani valikoituneilla lehdillä. Tutkimuksen edetessä havaitsin, että Kataja oli kirjoittanut tekstejään ainakin oululaiseen myöntyvyysmieliseen Kaikuun, mutta en voinut ottaa sitä tarkasteltavaksi tutkimuksen liiallisen paisumisen takia. Olisi mielenkiintoista nähdä, muuttuisivatko Katajan venäläistämispolitiikan kannanotot myöntyvyyslehdessä, tai tämän kritisoiva suomettarelaisten kuvailu jossakin vanhasuomalaisessa lehdessä. Katajan teksteissä käsiteltiin usein raittiusliikettä ja kieltolakia sekä maaseutuelämän modernisoitumista vuosisatojen vaiheessa. Hän kritisoi teksteissään toisinaan politiikan ja demokratian toimivuutta. Näissä teemoissa voisi myös olla jatkotutkimukseen aineksia

Biologian kenttäopetus yliopistoissa: yhteistyöllä uuteen nousuun

Kenttäkurssit ovat keskeinen osa biologian ja lähitieteiden opetusta yliopistoissa. Luonnossa tapahtuva opetus kehittää sekä ymmärrystä tieteenalan teoreettisista perusteista että ammatillisia käytännön taitoja. Kenttäkursseilla omat havainnot muodostuvat oppimisen perustaksi muiden oppimistapojen rinnalla. Vaikka kenttäopetuksen tarpeellisuudesta ollaan yksimielisiä, kenttäkursseja uhkaavat yliopistojen rahoituksen väheneminen ja tutkimusasemaverkoston karsiminen. Tässä kirjoituksessa pohdimme, kuinka uhkista huolimatta kenttäopetuksen määrää, laatua ja kustannustehokkuutta voidaan lisätä yliopistojen ja niiden tutkimusasemien välisellä yhteistyöllä.</p

Characteristics of idiopathic pulmonary fibrosis -associated cough:a case-control study

Abstract Background: Most patients with idiopathic pulmonary fibrosis (IPF) complain of cough. IPF-associated cough is widely characterized as dry or non-productive. The aim of this study was to compare chronic cough in early stage IPF patients to cough in subjects with chronic cough from a community-based sample and, especially, to investigate whether cough in IPF is less productive than chronic cough in a community-based sample. Methods: The IPF cough population consisted of 46 biopsy-confirmed patients who complained of chronic cough. Control population consisted of subjects with chronic cough, gathered by a community-based email survey sent to public service employees and the Finnish Pensioners’ Federation. A case-control setting was applied by having four age, gender, and smoking-status matched subjects from the community sample for each IPF cough patient. A cough specific quality of life questionnaire (Leicester Cough Questionnaire (LCQ)) was filled in by all subjects. The LCQ questionnaire contains 19 questions, each question is scored from 1 to 7 and total score from 3 to 21 with a smaller value indicating more severe impairment. Results: The sputum production frequency, as assessed by LCQ question 2, was 5.0 (3.0-6.0) in the IPF chronic cough population and 5.0 (3.0–6.0) in the community-based chronic cough population (median and interquartile range p= 0.72). The LCQ total score was 14.8 (11.5-18.1) in the IPF chronic cough population and 15.4 (13.0–17.5) in the community-based chronic cough population (p=0.76). The domain impact scores were physical, 4.9 (3.9–6.1) vs. 5.1 (4.5–5.6) (p=0.80); psychological, 4.6 (3.7–5.9) vs. 4.7 (3.9–5.7) (p=0.90); and social, 5.5 (3.7–6.5) vs. 5.5 (4.5–6.3) (p=0.84), respectively. Furthermore, cough response to paint or fumes, cough disturbing sleep, and cough frequency per day did not differ between the groups. Conclusion: Cough in early stage IPF patients was not distinguishable from chronic cough in the community-based population by LCQ. Especially, there was no difference in the self-reported frequency of cough-associated sputum production

Biologian kenttäopetus yliopistoissa : yhteistyöllä uuteen nousuun

Kenttäkurssit ovat keskeinen osa biologian ja lähitieteiden opetusta yliopistoissa. Luonnossa tapahtuva opetus kehittää sekä ymmärrystä tieteenalan teoreettisista perusteista että ammatillisia käytännön taitoja. Kenttäkursseilla omat havainnot muodostuvat oppimisen perustaksi muiden oppimistapojen rinnalla. Vaikka kenttäopetuksen tarpeellisuudesta ollaan yksimielisiä, kenttäkursseja uhkaavat yliopistojen rahoituksen väheneminen ja tutkimusasemaverkoston karsiminen. Tässä kirjoituksessa pohdimme, kuinka uhkista huolimatta kenttäopetuksen määrää, laatua ja kustannustehokkuutta voidaan lisätä yliopistojen ja niiden tutkimusasemien välisellä yhteistyöllä.nonPeerReviewe

Reticulation pattern without honeycombing on high-resolution CT is associated with the risk of disease progression in interstitial lung diseases

Abstract Background: The disease course of idiopathic pulmonary fibrosis (IPF) is progressive and occasionally, other types of interstitial lung disease (ILD) may progress similarly to IPF. This study aimed to evaluate risk factors for disease progression within 24 months in patients with various ILDs. Methods: This prospective study obtained 97 patients with a suspected ILD who underwent a transbronchial lung cryobiopsy. The extent of several high-resolution computed tomography (HRCT) patterns was assessed. Due to the inclusion criteria the study population presented a low extent of honeycombing and definite usual interstitial pneumonia (UIP) pattern on HRCT suggesting an early stage of ILD. Disease progression within 24 months despite treatment was defined as a relative decline of ≥ 10% in forced vital capacity (FVC), or a relative decline in FVC of ≥ 5% and one of the three additional criteria: (1) a decline in diffusion capacity to carbon monoxide (DLCO) ≥ 15%; (2) increased fibrosis on HRCT; (3) progressive symptoms, or progressive symptoms and increased fibrosis on HRCT. The same definition was utilized in patients with IPF and other ILDs. Risk factors for disease progression were evaluated in a multivariable logistic regression model. Results: Disease progression was revealed in 52% of the patients with ILD, 51% of the patients with IPF, and 53% of the patients with other types of ILD. A high extent of reticulation on HRCT (Odds ratio [OR] 3.11, 95% Confidence interval [CI] 1.21–7.98, P = 0.019) and never smoking (OR 3.11, CI 1.12–8.63, P = 0.029) were associated with disease progression whereas platelet count (OR 2.06 per 100 units increase, CI 0.96–4.45, P = 0.065) did not quite reach statistical significance. Conclusion: Higher extent of reticulation on HRCT and never smoking appeared to associate with the risk of disease progression within 24 months in ILD patients without honeycombing. Approximately half of the patients with ILD revealed disease progression, and similar proportions were observed in patients with IPF and in other types of ILD

Genetic architecture of human plasma lipidome and its link to cardiovascular disease

Abstract Understanding genetic architecture of plasma lipidome could provide better insights into lipid metabolism and its link to cardiovascular diseases (CVDs). Here, we perform genome-wide association analyses of 141 lipid species (n = 2,181 individuals), followed by phenome-wide scans with 25 CVD related phenotypes (n = 511,700 individuals). We identify 35 lipid-species-associated loci (P &lt;5 ×10−8), 10 of which associate with CVD risk including five new loci-COL5A1, GLTPD2, SPTLC3, MBOAT7 and GALNT16 (false discovery rate&lt;0.05). We identify loci for lipid species that are shown to predict CVD e.g., SPTLC3 for CER(d18:1/24:1). We show that lipoprotein lipase (LPL) may more efficiently hydrolyze medium length triacylglycerides (TAGs) than others. Polyunsaturated lipids have highest heritability and genetic correlations, suggesting considerable genetic regulation at fatty acids levels. We find low genetic correlations between traditional lipids and lipid species. Our results show that lipidomic profiles capture information beyond traditional lipids and identify genetic variants modifying lipid levels and risk of CVD

Guidelines for the use and interpretation of assays for monitoring autophagy (4th edition)

In 2008, we published the first set of guidelines for standardizing research in autophagy. Since then, this topic has received increasing attention, and many scientists have entered the field. Our knowledge base and relevant new technologies have also been expanding. Thus, it is important to formulate on a regular basis updated guidelines for monitoring autophagy in different organisms. Despite numerous reviews, there continues to be confusion regarding acceptable methods to evaluate autophagy, especially in multicellular eukaryotes. Here, we present a set of guidelines for investigators to select and interpret methods to examine autophagy and related processes, and for reviewers to provide realistic and reasonable critiques of reports that are focused on these processes. These guidelines are not meant to be a dogmatic set of rules, because the appropriateness of any assay largely depends on the question being asked and the system being used. Moreover, no individual assay is perfect for every situation, calling for the use of multiple techniques to properly monitor autophagy in each experimental setting. Finally, several core components of the autophagy machinery have been implicated in distinct autophagic processes (canonical and noncanonical autophagy), implying that genetic approaches to block autophagy should rely on targeting two or more autophagy-related genes that ideally participate in distinct steps of the pathway. Along similar lines, because multiple proteins involved in autophagy also regulate other cellular pathways including apoptosis, not all of them can be used as a specific marker for bona fide autophagic responses. Here, we critically discuss current methods of assessing autophagy and the information they can, or cannot, provide. Our ultimate goal is to encourage intellectual and technical innovation in the field