Metsätuhojen kokonaisvaltainen arviointi : METKOKA-hankkeen loppuraportti

Metsätuhojen kokonaisvaltaiset kustannukset eli METKOKA-hankkeen aikana arvioitiin Suomen metsien tärkeimpien tuhonaiheuttajien aiheuttamat taloudelliset tappiot hyödyntäen saatavilla olevia tietoja metsistä ja tuhoista, sekä Luonnonvarakeskuksessa kehitettyä Motti-metsikkösimulaattoria, jonka avulla ennustettiin puuston kehitystä eri tilanteissa metsikkötasolla, josta ne skaalattiin edelleen laajemmille alueille. Tutkimuksen aikana kuitenkin ilmeni, että lähes kaikkien tarkasteltujen tuhonaiheuttajien (juurikäävät, tervasroso, kirjanpainaja, tukkimiehentäi, mäntypistiäiset, ytimennävertäjät, myyrät, hirvieläimet sekä tuuli- ja lumituhot) osalta tiedot olivat enemmän tai vähemmän puutteellisia. Tässä tarkastelussa taloudellisesti merkittävimmiksi suomalaisten metsien tuhonaiheuttajiksi osoittautuivat kuusenjuurikääpä, hirvieläimet, tuuli ja kirjanpainaja, mutta myös lähes kaikkien muiden tarkasteltujen tuhonaiheuttajien aiheuttamat tappiot olivat merkittäviä. Kaikkien metsätuhojen keskimääräiseksi kokonaiskustannukseksi saatiin noin 100 miljoonaa euroa vuodessa eli viisi prosenttia kantorahatuloista, mutta arviossa on huomattavaa vuosien välistä vaihtelua. Sitä on pidettävä suuruusluokaltaan oikeansuuntaisena, mutta laskennan lähtötietojen puutteellisuuden takia kuitenkin selkeänä aliarviona metsätuhojen aiheuttamista todellisista kokonaiskustannuksista metsänomistajille. Siksi nyt ilmenneet tiedonpuutteet olisi hyvä täydentää uudella tutkimustiedolla sekä tuhotietojen entistä systemaattisemmalla keräämisellä. Lisäksi kansataloudellisen päätöksenteon kannalta tulisi analyysiin sisällyttää tuhojen aiheuttamat metsäsektorin arvonlisäys- ja työllisyysvaikutukset sekä kerrannaisvaikutukset muilla toimialoilla. METKOKA hankkeen aikana päivitettiin myös vuodelta 2014 olevaa Maa- ja metsätalousministeriön varautumissuunnitelmaa metsätuhoihin. Työssä hyödynnetään METKOKA-hankkeen tuloksia ja varautumissuunnitelma julkaistaan erillisenä Maa- ja metsätalousministeriön julkaisusarjassa

Metsätuhot vuonna 2022

Luonnonvarakeskus tuottaa vuosittaista Metsätuhot - raporttisarjaa. Raporteissa käydään läpi mitä metsissä, taimitarhoilla sekä puisto- että pihapuilla menneenä vuonna tapahtui eri tuhonaiheuttajien osalta. Lisäksi raportissa käydään läpi muitakin metsien mielenkiintoisiä ilmiöitä, vaikkeivat ne varsinaisia tuhoja olisivatkaan olleet. Vuosi 2022 oli tältä osin mielenkiintoinen, sillä helteisen kesän 2021 jäljet näkyivät osin vasta tällöin. Vuonna 2022 kirjanpainajan (Ips typographus) takia hakattiin metsiä metsäkeskuksen keräämien ilmoitusten perusteella enemmän kuin kertaakaan tilastointihistoriassa (2 834 ha). Laji myös parveili aiempaa runsaampana Luken feromoniseurannan pohjoisimmilla alueilla. Kirjanpainajan lisäksi myös toinen havupuiden kaarnakuoriainen, kuusentähtikirjaaja, aiheutti näkyviä latvakuolemia kuuselle eri puolilla Suomea. Molempien ilmiöiden takana vaikutti paitsi kuoriaisille kohtuullinen kesä 2022, niin ennen kaikkea helteinen ja lämmin kesä 2021. Ilmiö konkretisoikin omalla tavallaan ilmaston lämpenemisen mahdollisia vaikutuksia metsissämme. Helteiden tuhoja lisäävät vaikutukset eivät kuitenkaan näkyneet valtakunnan metsien inventoinnissa (VMI) samalla tavalla. VMI:ssä havaitut kirjanpainajatuhot jopa laskivat (-14 %) hieman vuoden takaisesta. Tässä on kuitenkin muistettava, että VMI otanta ei ole ajallisesti eikä spatiaaliselta tarkkuudeltaan soveltuva useimpien hyönteis- ja sienituhojen seurantaan. Merkittävimpinä tuhonaiheuttajina VMI:ssä olivat aiempien vuosien tapaan lumi, tuuli ja hirvieläimet – eli tuhot, joita voidaan yleisesti havaita maastossa inventointiajankohdasta riippumatta. Lämpenevään ilmastoon reagoivat hyönteisten lisäksi useat muutkin kotoperäiset taudinaiheuttajat. Ne hyötyvät ilmastonmuutoksesta mm. laajentamalla esiintymisaluettaan sekä aiheuttamalla puissa enemmän vaurioita, etenkin kun säät muuttuvat suopeimmaksi niille, mutta huonommiksi niiden isäntäpuille. Kuusenjuurikääpää eteläisempi männynjuurikääpä (Heterobasidion annosum s.s.) raportoitiinkin vuonna 2022 Pohjois-Pohjanmaalta saakka. Juurikääpätuhot myös lisääntyivät noin 30 % vuonna 2022 edellisvuoteen verrattuna. Lämpimät ja kuivat kesät ovat myös edesauttaneet tulokaslaji havuparikkaan (Diplodia sapinea) aiheuttaman taudin etelänversosurman puhkeamista. Havuparikkaan levinneisyysaluetta kartoitettiin vuonna 2022 kansalaistieteen avulla, ja sienen esiintyminen olikin ennakoitua laajempi. Myös tulokaslaji havununna (Lymantria monacha) tavattiin hieman aiempaa runsaampana lajin pohjoisemmilla esiintymisalueilla. Vuonna 2022 päätään nostivat valitettavasti myös ilmastosta riippumattomat uhkatekijät: kansainvälisen kasvikaupan ja turismin mukana leviävät haitalliset vieraslajit. Uusia vierasperäisiä tuhonaiheuttajia löydettiin niin taimitarhoilta, kuin puistopuistakin. Koivuilla todettiin Discula betulina-sienen aiheuttamaa versolaikkua, pihdoilta taas löydettiin pihtanäppyä (Neonectria macrospora). Haitallisten vieraslajien leviäminen on kansainvälinen ongelma, jolta pohjoinen Suomikaan ei ole turvassa. Luken tutkijat julkaisivat vuonna 2022 suomenkielisen artikkelisarjan mikä sisälsi tietoa useiden eri vieraslajien uhasta. Katsaus muistuttaa, ettei metsiemme valtapuilla useinkaan ole vastustuskykyä näitä uusia tuholaisia vastaan, mikä tekee niistä merkittävän uhan metsien terveydelle. Haitallisten vieraslajien leviämisen estäminen on siis erityisen tärkeää niin nyt kuin tulevaisuudessakin. Tässä kansainvälinen kasvikauppa on pahin uhkatekijä. Metsien ja puutarhojen osalta ulkomaisten taimien ja koristekasvien tuonti muodostaa tehokkaan haitallisten vieraslajien leviämisväylän. Kotimainen taimituotanto taasen tuottaa paitsi terveitä, niin myös alkuperältään tunnettuja ja laadultaan varmistettuja taimia. Näitä taimia jokaisen tulisi suosia niin metsänuudistamisessa kuin kotipihoilla, sillä olemassa oleva lainsäädäntö ei kansainvälistä kasvikauppaa hillitse. Luke kerää ja koosta myös kansalaisten tekemiä ilmoituksia havaituista puustotuhoista tai muista metsien ilmiöstä. Vuonna 2022 okakaarnakuoriaisten (Ips acuminatus) takia tehdyt tuhoilmoitukset jatkoivat kasvuaan vuodelta 2021. Ilmoituksissa ja niiden perusteella tehdyissä maastotarkastuksissa mäntyjen todettiin kuolevan etenkin lounaisrannikolla, missä okakaarnakuoriaiset tuntuivat viihtyvän hyvin yhdessä havuparikkaan kanssa. Selvitys näiden kahden tuholaisen mahdollisesta yhteisvaikutuksesta äkillisesti kuivuneiden mäntyjen kuolemiin jatkuu Lukessa. Tämän vuoden raporttiin omaksi tarinakseen nostettiin myös ilmoituksia kerännyt lehtikuoriaisten runsas esiintyminen, missä etenkin lepillä esiintyvä idänlehtikuoriainen (Agelastica alni) oli näkyvässä roolissa. Vaikka vuoden 2022 perusteella tilanne Suomen metsissä on tuhojen suhteen pääosin hyvä, vuosi muistutti meitä konkreettisesti sekä muuttuvan ilmaston että kansainvälisen kasvikaupan meille tuomista uhkista. Sekä vieras- että tulokaslajien aiheuttamat riskit tulevat kasvamaan lämpenevässä ilmastossa, sillä sen ansiosta nämä lajit pystyvät todennäköisemmin vakiinnuttamaan asemansa uudella alueellaan. Meillä jo ongelmia aiheuttavien lajien kuten juurikäävän tai kirjanpainajan osalta lämpenevä ilmasto ei niin ikään lupaa missään määrin hyvää metsillemme. Ollaksemme varautuneita mahdolliseen tuhojen äkilliseen lisääntymiseen tarvitsemme paitsi aktiivista seurantaa, niin myös perus- ja soveltavaa tutkimusta. sekä tarkempaa analyysiä siitä miten eri tuhonaiheuttajien uhat voivat meillä tulevaisuudessa realisoitua

Metsätuhot vuonna 2023

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa vuosittain raportin edellisenä vuonna havaituista puustoon kohdistuneista tuhoista. Kuten aiemmin, myös nyt sivutaan muitakin, ei välttämättä tuhoksi laskettavia ilmiöitä. Valtakunnan metsien inventointi (VMI) tuottaa systemaattisesti tuhotietoa metsistä. Joka vuosi inventoidaan viidesosa VMI:n koealoista. Vuoden 2023 mittaukset päättivät 13. inventoinnin (VMI13), joka toteutettiin vuosina 2019–2023. Ilmaston lämpenemisen myötä luonto ja metsät kohtaavat sään ääri-ilmiöitä, häiriöitä ja muutoksia lajien elinolosuhteisiin. Vuosi 2023 oli maailman säähavaintohistorian lämpimin. Suomessakin vuoden keskilämpötila oli 0,3 astetta kauden 1991–2020 keskilämpötilaa korkeampi. Keväällä ja alkukesällä oli kuivaa ja sateetonta, minkä vuoksi metsäpalot ajoittuivat poikkeuksellisesti kevääseen ja alkukesään. Metsäpalot jäivät pinta-alaltaan pieniksi, kiitos tehokkaan palontorjunnan. Alkukesään osui kuitenkin yöpakkasia, joka aiheutti kuusen taimikoissa kasvaimien paleltumista. Metsänviljelyä ja puuntuotantoa haittaavat VMI:n mukaan eniten hirvet, lähes puolella miljoonalla hehtaarilla. Pääsääntöisesti tuoreiden tuhojen määrän havaitaan vähenevän hirvikannan pienennyttyä. Luke julkaisi verkkotyökalun, jolla voi tarkastella hirvikannan vaikutuksia hirven aiheuttamien tuhojen pinta-alaan. Eksponentiaalisesti kasvava valkohäntäkauriskanta ei vielä vuonna 2023 erottunut VMI:n otannassa merkittävästi lisääntyneinä pienten taimikoiden tuhoina. Hirvien ja kauriiden lisäksi taimia vioittavat myös myyrät, joiden aiheuttamat tuhot ajoittuvat myyräsyklin huippuvaiheeseen. Myyrien aiheuttamia taimituhoa ei seurata, mutta alueellisia myyräkannan huippuja havaittiin mm. lounaisessa Suomessa, Oulun ja Kainuun seudulla. Juurikääpä on merkittävä tuhonaiheuttaja kuusikoissa ja männiköissä. VMI:ssä havaitaan helposti näkyvät lahovauriot, kuten myös tervasroson mäntyihin jättämät korot. Juurikääpä on Suomessa merkittävä lahottaja, mutta pystypuista piilevää juurikääpätartuntaa ei aina havaita, ja VMI:n 40 000 hehtaarin tuhoala onkin luultavasti aliarvio. Suomen tähänastisesti pohjoisin juurikäävän aiheuttama männyntyvitervastauti varmistui Yli-Kiimingistä. Metsänkäyttöilmoitukset, joissa on merkintä juurikäävästä tai männyntyvitervastaudista, ovat tärkeitä taudin esiintyvyyden kartoittamisessa. Juurikäävistä ja niiden torjunnasta valmistui Metsäkeskuksen sivuille kattava verkkokurssi. Kantokäsittely on tehokas estämään juurikääpätartunnan, mutta käsittely on tehtävä huolella kanto peittäen. Juurikäävän torjuntaa kannattaa toteuttaa lainsäädännössä määriteltyä laajempana, mm. taimikoissa ja nuorissa metsissä. Juurikääpäopas päivittyy vuonna 2024. Elo-, syys- ja lokakuun myrskyt näkyivät tuulituhojen vuoksi tehtyinä metsänkäyttöilmoituksina. VMI:n mukaan tuulituhoa havaittiin 236 300 hehtaarilla. Lumen kaatamia, katkomia tai luokille painamia puita esiintyi kuitenkin jopa viisi kertaa suuremmalla alalla kuin tuulenkaatoja. Kaarnakuoriaistuhoille merkittäviä ovat myrskytuhot, jos niiden jäljiltä jää paljon korjaamatonta vahingoittunutta puuta metsiin. Kirjanpainajan aiheuttamat kuusen tuhot moninkertaistuvat VMI:ssa aiempiin vuosiin verrattuna 64 300 hehtaariin. Metsäkeskus vastaanotti metsänkäyttöilmoituksia kirjanpainajan vuoksi tehtävistä hakkuista yli 3 500 hehtaarilta. Kirjanpainajan loppukesän parveilua vähensi sateisuus heinäkuussa. Kirjanpainajan ja muiden hyönteis- ja tautiongelmien takana on puiden heikentynyt elinvoima ja kasvu. Kirjanpainaja on runsastuessaan tullut tutuksi ja loppukesällä kansalaisilta saatiin tuhoilmoituksia eniten mäntyyn kohdistuneista tuhoista. Varsinais-Suomen saaristossa ja rannikolla mäntyjen kuolleisuus on lisääntynyt vuoden 2019 ensimmäisistä ilmoituksista. Selvitysten mukaan taustalla on havuparikkaan aktivoima etelänversosurma. Lämpö ja sateettomuus yhdessä ja erikseen havuparikkaan kanssa on altistanut männyt edelleen kaarnakuoriaisille. Saaristossa selvärajaiset okakaarnakuoriaisesiintymät ovat silmäänpistäviä. Taimituhoista ei ole laajalaista seurantaa, mutta istutetuissa kokeissa abioottiset tekijät olivat yleisimpiä ongelmia, esimerkiksi kuivuus vaikutti koivuistutuksiin. Taimista havaittiin mm. punavyökaristetta, männynneulasruostetta, männynversoruostetta ja todennettiin etelänversosurmaa. Tulevaisuuteen varautuen vinkattiin ennakkotorjumaan puuvartisia vieraslajeja, jotta metsänuudistusaloille vältetään niistä tulevaisuudessa koituvia haittoja. Nuorissa männiköissä ei havaittu metsätaloudellisesti merkittäviä laajoja sienitautiepidemioita, mutta useaa taudinaiheuttajaa tavattiin vaihtelevia määriä. Ruskettuneet lehdet puissa ja pensaissa, joita hyönteiset olivat nakertaneet ja kalvaneet, herättivät huomiota, kuten myös kehrääjäkoiden seittien peittämät tuomet. Metsätaloutta kosketti enemmän Etelä-Savon alueen laajat ruskomäntypistiäisesiintymät. Yyterissä pitkäkestoinen tähtikudospistiäisesiintymä hiipuu, vaikka viime vuosien helle- ja kuivuusjaksot olisivat olleet lajille suotuisia. Toistaiseksi vielä tuhoja aiheuttamaton havununna on runsastunut pohjoisemmassa, kun taas etelässä koirasperhosten määrä pysytteli pääosin edellisen vuoden tasolla. Kaupungeissa ja muuallakin ihminen on tuonut ympäristöön myös muita puulajeja kuin luontaisia kotimaisia. Tänä vuonna pihtakuusilta havaittiin useassa paikassa oireita, jotka varmistuivat pihtanäpyksi. Vuorimännyistä havaittiin havuparikasta siinä missä kotimaisista männyistä

Tuotannon työtapojen ja laadun yhtenäistäminen tilaelementtitehtaassa

Tämän opinnäytetyön tavoitteena oli tuottaa Parmaco Production Oy:lle lattiaelementin valmistusta kuvaava opetusvideo, jota voidaan yrityksessä hyödyntää uusien työntekijöiden perehdytyksessä sekä työtapojen ja laadun yhtenäistämisessä. Yrityksessä on jo pidemmän aikaa ollut tarvetta eri elementtien valmistusvaiheita kuvaaville opetusvideoille. Toisena tavoitteena oli tarkastella rakentamisen laatua ja työtapojen vaikutusta laatuun yleisellä tasolla sekä erityisesti tilaelementtitehtaan olosuhteissa. Työ aloitettiin hahmottelemalla opetusvideon sisältö, jonka jälkeen ryhdyttiin kirjoittamaan kirjallista osuutta. Aluksi keskityttiin tarkastelemaan rakentamisen laatua ja työmenetelmiä kirjallisia lähteitä ja kokemusperäistä tietoa hyödyntäen. Seuraavassa vaiheessa kuvattiin videolle lattiaelementin valmistuksen työvaiheet. Kuvausten jälkeen editoitiin ja yhdistettiin kuvattu videomateriaali yhdeksi yhtenäiseksi videoksi. Tämän jälkeen kuvattiin raporttiin opetusvideon toteutuksen eri vaiheet suunnittelusta lopputulokseen. Lopuksi videota katsottiin yhdessä toimeksiantajayrityksen toimihenkilöstön kanssa ja pyydettiin palautetta valmiista videosta. Lopputuloksena saatiin aikaiseksi video, jossa on kuvattu kaikki yksittäisen lattiaelementin valmistukseen sisältyvät oleelliset työvaiheet. Työvaiheet on kuvattu videolla tiivistetysti niin, että mitään oleellista ei ole jätetty pois. Parmacon tehtailla valmistetaan rakenteeltaan ja ominaisuuksiltaan erityyppisiä lattiaelementtejä, vaikka perusrakenne samassa rakennusmallissa on kutakuinkin sama. Kaikkia eri ominaisuuksia ja rakennevaihtoehtoja ei ollut mahdollista kuvata järkevästi yhdelle videolle, joten tässä työssä keskityttiin vain yhden tietyntyyppisen lattiaelementin valmistuksen kuvaamiseen. Jatkokehityskohteena voisi olla tarpeen kuvata opetusvideoita myös erilaista rakennetyyppiä edustavien lattiaelementtien valmistuksesta

Doges go to war – The influence mechanisms of NAFO memes in Russia-Ukraine conflict

Digitaalisen viestinnän aikakaudella digitaaliset alustat vaikuttavat yhä enemmän kulttuurisiin ja poliittisiin kertomuksiin. Tässä tutkielmassa keskityttiin meemien roo-liin geopoliittisissa konflikteissa, erityisesti meemien käyttöön Venäjän ja Ukrainan välisessä konfliktissa. Tutkimuksessa analysoitiin yksityiskohtaisesti Nordic Atlantic Fella Organizationin (NAFO) meemejä sekä tutkittiin, millaisia mekanismeja mee-meissä hyödynnettiin yleisöön vaikuttamiseksi. Tutkimuksessa tutkitaan myös, miten nämä digitaaliset artefaktit toimivat välineinä, joilla muokataan sotaa ja geopoliittisia jännitteitä koskevia narratiiveja. Meemit ovat tiedon yksiköitä, joita voidaan jäljitellä ja kopioida (Shifman, 2014). Myös narratiiveilla oli tärkeä rooli tutkimuksessa, ja se mää-ritellään tapahtuman tai tapahtumien esittämiseksi, mukaan lukien tarina ja sen ker-tomisen tapa (Abbott, 2008). Tutkimuksessa tarkasteltiin 20 NAFO-meemistä koostu-vaa aineistoa käyttämällä laadullisen sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin yhdis-telmää meemien ja niiden merkitysten monien kerrosten analysoimiseksi. Kukin meemi analysoitiin erikseen, jonka jälkeen elementit teemoitettiin. Tutkimuksessa käy-tettiin kvalitatiivisen sisällönanalyysin ja temaattisen analyysin yhdistelmää meemien ja niiden merkitysten analysoimiseksi. Analyysi paljasti, että meemit toimivat voimak-kaina tekijöinä poliittisten narratiivien muokkaamisessa ja levittämisessä. Meemeillä on kyky kumota vakiintuneita diskursseja ja edistää erilaista virtuaalista yhtenäisyyttä internetin käyttäjien keskuudessa maailmanlaajuisesti. Meemit voivat olla myös haital-lisia esimerkiksi disinformaation levittämiseen erilaisissa ympäristöissä. Tutkimuksen tulokset korostavat meemiviestinnän merkitystä ja sitä, miten ne voivat muuttaa narra-tiivia erilaisilla elementeillä

Ilmastonmuutoksen hillinnän ruokaturvavaikutukset Itä-Afrikassa : kohti indikaattoreita

Tutkimuksen tavoitteena oli identifioida sosioekonomisia ja agroekologisia tekijöitä, jotka ilmentävät maatalouden hillintätoimien vaikutuksia ruokaturvaan Etiopiassa ja mahdollisuuksia kehittää niitten pohjalta indikaattoreita, joilla arvioida Clean Development Mechanism -hankkeiden ruokaturvavaikutusta. Tutkimuksessa analysoitiin Etiopiassa kolmessa eri kohteessa suoritettuja yksilö- ja ryhmähaastatteluja. Haastattelut koodattiin ja koodaukset yhdisteltiin teemoiksi. Teemojen pohjalta pystyttiin luomaan kategorioita eri ruokaturvavaikutuksille. Tarkasteltaessa CDM- hankkeita teemojen ja kategorioiden kautta pyrittiin muodostamaan indikaattoreita, joilla ruokaturvavaikutuksia voitaisiin arvioida. Analysoitavat hillintätoimet olivat kompostointi, terassien rakentaminen, alueitten käytön rajaus ja peltometsäviljely. Hillintätoimilla havaittiin olevan positiivinen vaikutus ruokaturvaan ja ilmastonmuutoksen hillintään. Viljelijät kokivat hillintätoimet toimiviksi ja päättivät jatkaa niiden käyttämistä, vaikka osa toimista koettiinkin työläiksi. Hillintätoimien kehittämisessä tulee kiinnittää huomiota toimien työläyteen ja toteutettavuuteen. Analyysin pohjalta pystyttiin muodostamaan indikaattoreita, joilla CDM-hankkeiden ruokaturvavaikutuksia voitiin arvioida. Kaikilla arvioiduilla hankkeilla havaittiin olevan positiivisia ruokaturvavaikutuksia indikaattorien perusteella. CDM-hankkeiden raportoinnista voitiin muodostetuilla indikaattoreilla tehdä suuntaa antava arviointi ruokaturvan parantumisesta. Hankkeet eivät suoranaisesti huomioi ruokaturvavaikutuksia.The aim of this study was to identify the socio-economic and agro-ecological factors, reflecting the impact of agricultural mitigation actions for food security in Ethiopia and opportunities to develop on the basis of these factors indicators to assess the food security impact of Clean Development Mechanism projects. The study analyzed interviews conducted in three different locations in Ethiopia. The interviews were coded and the encodings were combined in to themes. Different categories of food security impacts were created on the basis of the themes. The CDM projects were analyzed using the themes and categories to form indicators so that the food security impact of the projects could be evaluated. The analyzed mitigation measures were composting, construction of terraces, limited use of areas and the use of agroforestry. Mitigation actions were found to have a positive impact on food security and climate change mitigation. Farmers felt that the mitigation measures were effective and decided to continue their use although the workload of the measures was described great. When developing of mitigation measures attention should be paid to the technical difficulties and feasibility of the action. Based on this analysis it was possible to form indicators for food security impacts of CDM projects. All the evaluated projects were found to have positive effects on food security on the basis of the indicators. Using the indicators directional assessment of food security impacts of CDM project can be made. The projects do not explicitly consider the food safety implications

Valmennusosaamisen kehittäjien työn vaikutus seuroihin

Opinnäytetyön tarkoituksena oli kerätä valmennusosaamisen kehittämisen (VOK)-projektissa mukana olevien seurojen kokemuksia VOK-projektin vaikutuksista seurayhteisöön. Tarkoituksena oli konkreettisesti ymmärtää, mikä projektissa oli ollut hyvää ja mitä valmennusosaamisen osalta tulisi edelleen kehittää. Opinnäytetyön tavoitteena oli, että toimeksiantaja (Suomen Palloliitto) voi kehittää seurayhteistyötä ja valmennusosaamista yhä laadukkaammaksi tulevaisuudessa. Opinnäytetyön tutkimuskysymykset liittyivät seurayhteisön valmentajien sekä valmennusosaamisen kehittäjien valmennus- ja kokemustaustaan, valmennusosaamisen kehittäjien kokemuksiin tehtävässä toimimisesta, seurayhteisön valmentajien kokemuksiin valmennusosaamisen kehittäjän roolista sekä valmennusosaamisen kehittämistoiminnasta valmentajan roolissaan. Aineistonkeruu toteutettiin Webropol-kyselytyökalulla. Valmennusosaamisen kehittäjille ja seurayhteisöjen valmentajille lähetettiin eri kyselyt, joissa kysymykset kohdennettiin vastaajaryhmän mukaisesti. Kyselyt esitestattiin luotettavuuden varmistamiseksi. Ennen lopullista kyselylomakkeiden lähettämistä kyselylomakkeet hyväksytettiin toimeksiantajalla. Valmennusosaamisen kehittäjistä kyselyyn vastasi 6 henkilöä vastausprosentin ollessa 54,5 %. VOK- seurojen ja yhteistyöseurojen valmentajista kyselyyn vastasi yhteensä 61 henkilöä, joista 67,2 % (n=41) oli valmennusosaamisen tukea saavasta ydinseurasta (VOK-seura) ja loput 32,8 % (n=20) seurayhteisön yhteistyöseuroista. Opinnäytetyöhön saatujen vastausten perusteella VOK-projektiin oltiin pääosin tyytyväisiä. Tulevaisuudessa VOK-henkilöiden pysyvyyteen ja heille annettavaan tukeen kannattaa kiinnittää huomiota. VOK-henkilön aktiivisuus vaikuttaa merkittävästi seurayhteistyöhön ja valmennusosaamisen kehittämiseen. VOK-henkilön rooli kannattaa tehdä näkyvämmäksi etenkin yhteistyöseuroissa ja varmistaa että VOK-henkilöillä on käytössään valmentajien ryhmäsähköpostiosoitteet. Hyödyllistä saattaisi olla toistaa tämä opinnäytetyökysely seurayhteisön valmentajilla.The purpose of the thesis was to collect the experiences of the clubs involved in the Development of Coaching Competence (VOK) project about the effects of the VOK project on the club community. The purpose was to concretely understand what had been good about the project and what should be further developed in terms of coaching expertise. The goal of the thesis was that the client (the Finnish Football Association) can develop club cooperation and coaching competence to an even higher quality in the future. The research questions of the thesis were related to the coaching and experience background of the coaches of the club community and the Developers of Coaching Competence, the experiences of the coaches of the coaching competence on working in the task, the experiences of the coaches of the club community on the role of the Developer of Coaching Competence and the development of coaching competence in their role as a coach. The data collection was carried out using the Webropol survey tool. Different questionnaires were sent to the Developers of Coaching Competence and the coaches of club communities, where the questions were targeted according to the respondent groups. The questionnaires were tested to ensure reliability. The questionnaires were approved by the client. Among the Developers of Coaching Competence, 6 people responded to the survey, with a response rate of 54.5 %. A total of 61 people responded to the survey from the coaches of VOK clubs and cooperation clubs, of which 67.2 % (n=41) were from the VOK clubs and the remaining 32.8 % (n=20) from the cooperation clubs of the club community. Based on the responses to the thesis, the responders were mostly satisfied with the VOK project. In the future, attention should be paid to the permanence of Developers of Coaching Competence, and the support given to them. The activity of a Developers of Coaching Competence has a significant impact on club cooperation and the development of coaching skills. The role of the Developers of Coaching Competence should be made more visible, especially in cooperation clubs, and ensure that the Developers of Coaching Competence have access to the coaches' group e-mail addresses

Peer-to-Peer Community Management using Structured Overlay Network

In this paper, we present a system for the distributed management of user communities. The system utilizes multiple DHT overlay networks where nodes communicate in a peer-to-peer manner. Our system works on top of a P2PSIP protocol implementation that carries out the DHT signaling. The key idea behind our system is to use one overlay network per community; this results in multiple small overlays that are subsets of the main overlay. We evaluate how the usage of small community-overlays affects the nodes ’ load, as opposed to doing all activities in the main overlay. We also evaluate how the maintenance of community-overlays affects the nodes ’ load. Finally, we observe the tradeoff between these two quantities; while multiple small overlays decrease DHTrelated network traffic in community activities, the management of multiple overlays also introduces some additional load to the nodes

KURU – ”Reduction of consumer food waste as a part of food chain responsibility”

KURU -hankkeen tavoitteena oli tuottaa tietoa kuluttajien ruokahävikistä, sen syntymiseen vaikuttavista tekijöistä ja toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää. KURU -hankkeessa selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruokahävikin synnystä ja vähentämiskeinoista sekä tutkittiin lajittelututkimuksen avulla pääkau-punkiseudun kotitalouksien tuottamaa ruokahävikkiä. Hanke täydentää ja tarkentaa Foodspill -hankkeessa saatuja tuloksia ruokahävikin määristä ja syistä suomalaisessa elintarvikeketjussa. Lajittelututkimus Kuru -hankkeessa tutkittiin ruokahävikin osuutta sekajätteestä Ämmässuon kaatopaikalla pääkaupunkiseu-dulla. Ruokahävikkiä tutkittiin erilaisissa kiinteistötyypeissä ja huomioitiin asuntojen lukumäärä. Valitut ryhmät olivat omakotitalot, asuintalot, joissa asuntoja on 2–9, 10–20 ja asuintalot, joissa on yli 20 asuntoa. Tutkimuksen mukaan sekajätettä syntyi keskimäärin henkeä kohden 176 kg/vuosi (HSY 2012). Sekajäte lajiteltiin keittiöbiojätteeseen ja edelleen vältettävissä olevaan ruokahävikkiin ja alun perin syömäkelvotto-maan ruokaperäiseen biojätteeseen. Ruokahävikkiä syntyi keskimäärin 18 kg/hlö/vuosi ja biojätettä 26 kg/hlö/vuosi. Ruokahävikistä tutkittiin sen jakautuminen irtonaiseen ruokahävikkiin, avattuihin, ja avaamat-tomiin pakkauksiin sekä selvitettiin koostumus. Ruokahävikki lajiteltiin ryhmiin koostumuksen mukaan seuraavasti: vihannekset; peruna; hedelmät ja mar-jat; omenat; pasta ja riisi; liha, kala ja kanamuna; leipä; juusto ja muut maitotuotteet sekä ryhmä muut, joka koostui valmis- ja noutoruoasta, snack- ja makeistuotteista, mausteista ja kastikkeista, muista leipätuotteista, ja juomista. Eniten ruokahävikkiä syntyi ryhmästä muut 24%, leivästä 21% ja vihanneksista 16%. Suhteelli-sen paljon pois heitettiin myös ryhmän liha ja kala -tuotteita (14%) sekä juustoa ja muita maitotuotteita (7%). Suurin osa ruokahävikistä oli irrallista sekajätteen seassa olevaa ruokaa (46%). Toiseksi eniten sitä oli ava-tuissa pakkauksissa (39%) ja vähiten avaamattomissa pakkauksissa (15%). Tutkimuksessa kokonaismääräi-sesti eniten vältettävissä olevaa ruokahävikkiä syntyi omakotitaloissa noin 22 kg/hlö/vuosi ja vähiten yli 20 asunnon taloissa noin 15 kg/hlö/vuosi. Keskimäärin ruokahävikkiä syntyi noin 18 kg/hlö/vuosi. Yli 10 asunnon yhtiöt kuuluivat biojätteen erilliskeräyksen piiriin, joten osa ruokahävikistä on päätynyt eril-liskerättyyn biojätteeseen. Kokonaisruokahävikin määrän arvioimiseksi biojätteen määrä on huomioitu las-kemalla keskiarvollinen määrä HSY:n biojätettä selvittävän tutkimuksen avulla (HSY 2011). Tämä tasoittaa varsikin yli 20 asunnon talojen hävikkimäärää suhteessa omakotitaloihin. Kun myös erilliskerätty biojäte huomioidaan syntyy pääkaupunkiseudulla yhteensä ruokahävikkiä noin 24 kg/hlö/vuosi. Ruokahävikin taloudellinen arvo henkilöä kohden on noin 125 euroa ja ilmastovaikutus noin 70 kg CO2-ekvivalenttia vuodessa kun huomioidaan sekä sekajätteen seassa oleva ruoka että erilliskerätyn biojätteen seassa oleva ruoka. Ilman erilliskerättyä biojätettä ruokahävikin taloudellinen arvo jää noin sataan euroon henkeä kohti. Aiemmassa Foodspill -päiväkirjatutkimuksessa (Silvennoinen ym. 2012) ruokahävikkiä tutkittiin neljässä kaupungissa ja niiden ympäristössä. Tutkimuksessa ruokahävikin määrät olivat samaa suuruusluokkaa, mutta hävikin koostumus erosi suhteellisen paljon. Taloudellinen vaikutus on lajittelututkimuksen mukaan jonkin verran suurempi henkilöä kohti, johtuen ruokahävikin erilaisesta koostumuksesta (Hartikainen ym. 2013). Erilaiset tutkimusmenetelmät täydentävät toisiaan ja niiden avulla saadaan tietoa, jota ei kummallakaan me-netelmällä yksistään ole mahdollista saada; toisaalta päiväkirjan yksityiskohtainen koostumustieto hävikistä ja toisaalta lajittelututkimuksen riippumattomuus kuluttajan taidosta tai halusta kirjata kaikki poisheitetyt ruokaerät. Kuluttajakysely ja ryhmähaastattelu Tutkimuksessa toteutettiin kuluttajille suunnattu kysely sekä ryhmähaastattelu, joilla selvitettiin kuluttajien näkemyksiä ruokahävikin synnystä, syntymiseen vaikuttavista tekijöistä sekä toimintatavoista, joilla hävikkiä voidaan vähentää kotitalouksissa. Kuluttajakyselyn tutkimusaineisto kerättiin valtakunnallisesti edustavalla otoksella. Mukana kyselyssä oli 1002 18 –69-vuotiasta henkilöä. Ryhmähaastatteluihin osallistui 16 kulutta-jaa, jotka edustivat erilaisia kotitaloustyyppejä (yksinasuvia, pariskuntia ja perheellisiä). Osallistujat rekrytoi-tiin Foodspill -tutkimuksessa olleista kuluttajista. Kuluttajakyselyssä kerättiin monipuolisesti tietoa kuluttajien ostoskäyttäytymisestä, ruoan käytöstä ja poisheittämisestä kotona. Päätavoite kyselyssä oli selvittää, kuinka usein ja miksi kuluttajat heittävät erilaisia elintarvikkeita roskiin sekä mitkä ovat ne mahdollisuudet ja keinot, joilla kuluttajat kokevat voivansa vähen-tää ruokahävikkiä. Ryhmähaastattelussa hävikin syntymisen vaikuttavia tekijöitä lähestyttiin tiedustelemalla kuluttajilta kotona ja kaupan käynnin yhteydessä tapahtuvia toimintoja. Hävikin vähentämiskeinojen osalta tiedusteltiin keinojen lisäksi myös motivaatiotekijöitä ja kannustimia. Kuluttajakyselyn vastauksista selvisi, että yleisimmin ruokaostoksia tehdään 2–4 kertaa viikossa ja ostoksilla käynti on aika tasapuolista sukupuolten kesken. Ryhmähaastattelussa kaupassakäyntien määrät olivat eri kotitalouksissa hyvin vaihtelevia vaihdelleen parista ostoskerrasta viikossa päivittäin tapahtuvaan kaupassa asioimiseen. Osa kotitalouksista kertoi ostavansa isomman erän ruokaa kerran pari viikossa ja käy ns. pie-nemmillä ruokaostoksilla viikon aikana. Ruoka mielletään suhteellisen kalliiksi. Kuluttajakyselyn vastaajat kertoivat valmistavansa usein ruoan itse kotona. Sen sijaan ryhmähaastatteluissa eroavaisuudet kotitaloustyypeittäin ruoan valmistuksen suhteen nousi vahvasti esille. Lapsiperhe- ja paris-kuntatalouksissa ruokaa laitetaan usein, kun taas sinkkutalouksissa harvemmin. Kuluttajakyselyn mukaan kotitalouksissa heitetään harvoin elintarvikkeita roskiin. Jos ruokaa heitetään pois, sitä tapahtuu lähinnä viikoittain tai kuukausittain. Kaikista useammin kotitalouksissa heitetään pois usein syötäviä tai juotavia elintarvikkeita, jotka myös pilaantuvat suhteellisen nopeasti. Näitä ovat leipä, keitetty kahvi ja tee, juurekset, hedelmistä erityisesti sitrushedelmät ja vihanneksista salaatit, kurkut ja tomaatit. Myös itse valmistettua kotiruokaa menee usein roskiin. Tärkeimmät syyt ruoan poisheittämiseen liittyvät lautastähteisiin ja ruokien pilaantumiseen suunnittelemattomuuden vuoksi. Ruokaa unohtuu kaappiin, kahvi-pannuun jää kahvia, ruokaa kuivuu tai homehtuu tai jää tähteiksi. Jopa puolet kuluttajista kertoi, että vähin-tään kuukausittain osa ruoasta oli pilaantunutta jo ostettaessa.. Kuluttajakyselyssä ruokahävikkiä havaittiin syntyvän tietyillä kotitaloustyypeillä tilastollisesti merkittävästi useammin. Erikokoisista kotitalouksista hävikkiä syntyy selvästi useammin lapsiperheissä. Ryhmähaastatte-luissa syiksi nostettiin kiireinen arki ja lasten syömisen vaikea ennustettavuus. Esimerkiksi lapsille ei kel-paakaan heille valmistettu ruoka. Pienten lasten kohdalla taas suurin syy ruokahävikkiin on lautaselle jätetty tai lattialle heitetty ruoka. Korkeammin koulutettujen ja erityisesti suhteellisen hyvätuloisten vastaajien koti-talouksissa heitetään usein ruokaa pois. Alle 50-vuotiailla naisilla päätyy ruokaa roskiin useammin kuin muilla ikäluokilla ja miehillä. Kun ruokaostokset tekee pääsääntöisesti nainen, ruokahävikkiä syntyy use-ammin verrattuna kotitalouksiin, joissa ostokset tekee mies tai pariskunta, joilla ei ole lapsia. Kyselytutki-muksen mukaan ruoan ostotiheydellä on selkeä yhteys ruokahävikkiin. Ryhmähaastattelussa ei tällaista yhte-yttä löydetty. Kuluttajakyselyssä nousi myös esille, että Uudellamaalla syntyy useammin hävikkiä muuhun maahan verrattuna. Puolestaan ruoanlaitto kotona, asuinalue (kaupunkimainen tai maaseutumainen) ja asun-totyyppi (omakoti- rivi- tai kerrostalo) eivät merkittävästi vaikuttaneet ruokahävikkiin. Ruokahävikin vähentämistä pidetään yleisesti tärkeänä. Tutkimustuloksista kuitenkin ilmeni, että osa kulut-tajista ei tiedä aiheesta tarpeeksi. Kuluttajista 22%:lla on vaikeuksia tietää, milloin ruoka on mennyt käyttökelvottomaksi. Reilu neljännes sanoi, ettei ole saanut tarpeeksi tietoa ruokahävikistä. Mitä nuorempi henkilö oli kyseessä, sitä useammin tämä mainittiin. Erityisesti monet heistä, jotka heittävät usein ruokaa roskiin, pitävät ruokahävikkinsä vähentämistä mahdolli-sena. Taloudellisia syitä pidettiin kaikista tärkeimpänä motivaation lähteenä ruokahävikin vähentämiseen. Kuluttajien mielestä ruokahävikkiä voitaisiin vähentää heidän kotitaloudessaan mm. paremmalla ostosten suunnittelulla, syömällä helposti pilaantuvat ruoat ensimmäisenä ja pakastamalla ruokaa. Ryhmähaastatteluissa nousi vahvasti esiin henkilökohtaisen kokemuksen merkitys ruokahävikin vähentämi-sessä. Kaikki ryhmähaastattelussa mukana olleet kuluttajat olivat olleet mukana MTT:n edellisessä hävikki-hankkeessa ja punninneet kahden viikon ajalta oman kotitaloutensa hävikiksi päätyneet ruoat. Tämä oli he-rättänyt näkemään, miten paljon hävikkiä oman kotitalouden toiminnasta voi syntyä. Osallistujat kertoivat toimintatapojen muuttuneen tutkimuksen jälkeen. He esimerkiksi pakastavat ruokaa nykyään enemmän ja ottavat evääksi töihin edellisen päivän ruokia.The focus of KURU - ”Reduction of consumer food waste as a part of food chain responsibility” research pro-ject is to produce detailed information on avoidable consumer food waste, its reasons and prevention methods in both households and food service institutions. Project completes and specifies the results of Foodspill-project on food waste in Finnish food chain, especially in households. The goal of the KURU-project is also to respond to new research needs that have been detected in Foodspill-project. KURU-project explores consumers perceptions of food waste issue and conducts household waste analysis. In order to increase the ecological and economical responsibility of food chain it is very important that the amount of food waste is reduced. The production and waste management of discarded food is an enor-mous and totally unnecessary environmental burden