Bridging the gap between ecosystem service indicators and ecosystem accounting in Finland

In this paper, we examine how progress on ecosystem service indicators could contribute to ecosystem accounting within the scope of environmental-economic accounting in Finland. We propose an integration framework and examine the integration of ecosystem service indicators into environmental-economic accounting with two case studies relevant for Finland: (1) water-related ecosystem services and (2) the ecosystem services of fish provisioning in marine ecosystems. In light of these case studies, we evaluate the relevance of existing Finnish ecosystem service indicators, the data availability for ecosystem accounting in Finland, and the applicability of the System of Environmental-Economic Accounting o Experimental Ecosystem Accounting (SEEA-EEA) framework to integrate Finnish ecosystem service indicators and other relevant data into environmental-economic accounts. The results indicate that the present ecosystem service indicators can assist in creating a basis for ecosystem accounting, but the indicators require further elaboration to be more compatible with the existing environmental-economic accounting system.Peer reviewe

Paimionjoen alaosan ympäristövirtaama : Elinympäristömallinnukset ja Building Block -menetelmä

Ympäristövirtaama on virtaama, joka on määrällisesti, laadullisesti ja ajallisesti riittävä turvaamaan joen ekosysteemin hyvän tilan. Ympäristövirtaamaa hyödynnetään mm. tärkeiden kalalajien ja jokivarsien kasvillisuuden suojelemisessa, vedenlaadun hyvän tilan turvaamisessa sekä virkistyskäytön parantamisessa. Paimionjoen alaosan ympäristövirtaaman määrittäminen on ollut keskusteluista vuosia. Tässä työssä Paimionjoen alajuoksulla, Askalankosken voimalaitoksen alapuolisella osuudella tarvittavaa ympäristövirtaamaa selvitettiin aluksi kalataloudellisesta näkökulmasta vuosina 2021–2022 soveltaen elinympäristömallinnusta. Taimenen, lohen ja siian elinympäristöjä mallinnettiin koski- ja virtapaikkakohteille. Tavoitteena oli määrittää riittävä virtaamataso, jolla turvattaisiin mahdollisimman suuri elinympäristön pinta-ala kohteissa kohdelajien eri elämänvaiheille, joen hydrologia huomioiden. Tämän jälkeen tarkasteltiin ympäristövirtaamaa laajemmin Building Block -menetelmällä, ottaen huomioon myös vesistön muun käytön ja tarpeet. Paimionjoen alajuoksu on usein kesällä pitkiä aikoja lähes kuivillaan tulovirtaaman pienuuden ja vesivoimalaitosten voimakkaan lyhytaikaissäännöstelyn vuoksi. Säännöstelyn kehittämishankkeiden perusteella on ehdotettu, että tästä säännöstelystä luovuttaisiin, sillä se on käynyt vedenoton loppumisen vuoksi tarpeettomaksi ja aiheuttaa lisäksi haittaa vesistölle ja virkistyskäytölle. Paimionjoen säännöstelystä luopuminen tasaa virtaamien vaihtelua vuodenaikojen välillä nykysäännöstelyyn verrattuna. Tästä huolimatta loppukesän ja syksyn aikana hyvin pienten virtaamien riski on edelleen suuri. Elinympäristömallinnuksen mukaan Paimionjoen alaosa ei nykyisenkaltaisilla virtaamaolosuhteilla pysty tarjoamaan sopivia virtaamaolosuhteita lohikalojen lisääntymiselle. Mallinnusten perusteella optimaalisimpaan tulokseen kaikki tarkastellut lajit huomioon ottaen päästäisiin noin 2–3 m3/s virtaamalla, mutta jo 1 m3/s parantaisi joen olosuhteita lohikalojen kannalta merkittävästi. Building Block -tarkastelun perusteella annettiin useita suosituksia. Ehdotettiin, että nykyistä kalatalousvelvoitetta sovelletaan määräaikaisesti ympäristövirtaaman toimeenpanemiseksi ja tätä seurattaisiin tarkoitukseen laadittavan tutkimussuunnitelman pohjalta. Tulosten perusteella arvioidaan ympäristövirtaaman hyötyjä ja tehdään jatkosuunnitelma tarvittavista toimenpiteistä. Ympäristövirtaaman käyttöönotto velvoitteena kohdistaisi kustannukset toiminnanharjoittajalle. Uoman elinympäristökunnostuksia voitaisiin mahdollisesti rahoittaa valtion kalataloudellisista kunnostusmäärärahoista tai vesienhoidon hankeavustuksista

Kiintoaineen eroosio ja sedimentaatio virtavesissä - luonnollisesta prosessista virtavesien ongelmaksi

Valuma-alueiden eroosio ja vedessä kulkeutuvan kiintoaineen sedimentaatio ovat luonnollisia prosesseja virtavesissä. Ne ylläpitävät virtavesien elinympäristöjen monimuotoisuutta. Ihmistoiminta, erityisesti maankäyttö, on kuitenkin merkittävästi lisännyt eroosiota ja hienon kiintoaineksen määrää virtavesissä, millä on lukuisia haitallisia vaikutuksia virtavesien ekosysteemeihin. Tässä kirjallisuuskatsauksessa kuvataan virtavesien luontaisen sekä ihmistoiminnan muuttaman kiintoaineen eroosion ja sedimentaation merkitystä virtavesissä. Katsauksessa käsitellään liiallisen kiintoainekuormituksen ja sedimentaation vaikutuksia virtavesien perustuotantoon ja vesikasvillisuuteen, pohjaeläimiin, kaloihin sekä mikrobeihin ja hajotusprosesseihin. Lisäksi käsitellään kiintoainekuormituksen ja sedimentaation arvioinnin ja vesienhoidon kannalta keskeisiä seuranta-, vesiensuojelu- ja kunnostusmenetelmiä sekä tutkimustarpeita

Puruveden harjuksen lisääntymis- ja pienpoikasalueet suhteessa erilaisiin rantatyyppeihin : FRESHABIT LIFE IP -projektin lisääntymisaluekartoitus Puruvedellä.

Osana Freshabit Life IP -hanketta kartoitettiin Puruvedellä järviharjuksen poikastuotantoalueita. Vuoksen vesistön järvikutuiset harjuskannat on luokiteltu vaarantuneiksi. Kartoitukset tehtiin nuottaamalla vuosina 2017 ja 2018. Nuottauspaikoiksi valittiin ennalta tiedettyjä harjuspaikkoja sekä samantyyppisiksi arvioituja alueita. Harjuksenpoikasten esiintymistä analysoitiin syvyyden, vuoden, rannan avoimuuden, pohjan leikkausjännityksen, pohjan karkeuden ja rannan suuntautumisen suhteen. Vuonna 2017 harjuksen poikasia saatiin 29 % nuotanvedoista ja vuonna 21 % nuottauksista. Rannan avoimuus ja pohjan karkeus olivat tilastollisesti merkitseviä selittäviä muuttujia. Mitä avoimempi ranta, sitä todennäköisemmin harjuksenpoikasia löytyi. Pohjan karkeudessa suurin todennäköisyys oli hiekan ja soran dominoidessa. Tulokset vahvistavat aiempaa käsitystä siitä, että järvikutuisen harjuksen tärkeimpiä lisääntymisalueita ovat avoimet ja karut rannat. Käytetyn nuottausmenetelmän pyytävyys on voinut vaihdella erilaisissa habitaateissa, mikä on voinut vaikuttaa poikasten pyydystettävyyteen nimenomaan hienojakoisilla pohjilla

Imatran kaupunkipuron suunnittelu, toteutus ja seuranta

Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö voi edistää vaelluskalojen poikastuotantoa vesivoimalaitoksen tai muun patorakenteen yhteydessä. Elinympäristö toimii samalla kokonaisen ekosysteemin perustana. Tyypillisesti vesivoiman rakentamisessa on menetetty huomattavasti virtavesien eliöstölle soveltuvaa elinympäristöä, jota luonnonmukaiset ratkaisut voivat korvata osana ekologista kompensaatiota. Toimenpiteellä voidaan siis parantaa rakennetun vesistön ekologista arvoa ja tilaa. Tässä raportissa kuvataan Imatran kaupunkipuron suunnittelu- ja rakennusvaiheet sekä raportoidaan seurannan tulokset rakennusvaiheen jälkeen. Imatran kaupunkipuron suunnittelussa korostettiin puron soveltuvuutta taimenelle sopivana elinympäristönä. Vaikka kaupunkipuroa ei ole suunniteltu vaellusreitiksi, käytettyjä suunnitteluperiaatteita voi soveltaa suoraan myös luonnonmukaisiin ohitusuomiin. Imatran kaupunkipuro valmistui vuonna 2014 puistomaiselle alueelle ja joutomaalle Imatrankosken voimalaitoksen läheisyyteen. Puro on noin yhden kilometrin mittainen ja sen leveys vaihtelee 2–10 metrin välillä. Uoman suunnittelussa huomioitiin erilaisten elinympäristöjen ja taimenen kutu- ja poikasalueiden lisäksi myös maisemalliset tekijät ja soveltuvuus virkistyskäyttöön. Imatrankosken padon putouskorkeus, 24 m, ja käytettävissä oleva alue pyrittiin hyödyntämään mahdollisimman hyvin. Lisäksi mutkittelemalla uomaa sen pituus voitiin maksimoida. Uoman materiaalina käytettiin (vaihtelevan kokoista) soraa, isompia kiviä sekä puumateriaalia. Kaupunkipuron virtaama on kesäaikaan noin 250 l/s ja talvella noin 100 l/s. Tavoite purosta taimenen lisääntymisympäristönä näyttää toteutuneen, sillä taimen ja muutkin kala- ja eliölajit ovat ottaneet puron käyttöönsä. Imatran kaupunkipurossa taimenen lisääntyminen on onnistunut jopa odotuksia paremmin ja poikastiheys on korkeampi kuin vastaavissa luonnonpuroissa. Kaupunkipuron pinta-ala on huomattavan vähäinen verrattuna valtavaan määrään patoamisen seurauksena menetettyä koskipinta-alaa. Rakennettu luonnonmukainen elinympäristö kuitenkin tarjoaa uhanalaiselle taimenelle soveltuvaa elinympäristöä. Jokaista luonnossa syntynyttä yksilöä voidaan pitää lajin kannalta tärkeänä. Pohjaeläimistö on runsastunut lajirikkaudeltaan joka vuosi. Samalla pohjaeläinten lukumäärä on moninkertaistunut neljän tarkkailuvuoden aikana. Luonnolle, lajistolle ja ekosysteemeille aiheutettujen haittojen vähentäminen on tulossa myös olemassa olevan vesivoiman vastuulle. Pelkät kalataloudelliset kompensaatiot tai pelkkä kalatie eivät riitä ratkaisemaan ongelmia, jotka vesirakentaminen ja vesivoima ovat aiheuttaneet erityisesti soveltuvien elinympäristöjen määrälle ja laadulle. Imatran kaupunkipurolta saadut tulokset rohkaisevat jatkossa nostamaan erilaiset rakennetut luonnonmukaiset elinympäristöt ja kompensaatiohabitaatit toimivaksi vaihtoehdoksi virtavesien tilan parantamisessa.Abstract Nature-like habitat as ecological compensation in streams Built nature-like habitat can promote the juvenile production of migratory fish in vicinity of a hydropower plant or a distinct dam structure. At the same time, the habitat serves as the basis for the entire ecosystem. Typically, the construction of hydropower has resulted in a significant loss of habitat suitable for aquatic life, which can be replaced by nature-like solutions as part of ecological compensation. The measure can therefore improve the ecological value and status of the human-modified water body. This report describes the design and construction phases of the Imatra City Brook and reports the results of monitoring after the construction phase. The design of the Imatra City Brook emphasized that the brook will become suitable habitat for trout. However, brook is not designed as a bypass, albeit the design principles used can be applied directly to natural bypasses. The Imatra City Brook was completed in 2014 in a park-like area in the vicinity of the Imatrankoski power plant. The brook is about one kilometer long and varies in width from 2 to 10 meters. In addition to different habitats and spawning and juvenile areas for trout, landscape design and suitability for recreational use were also taken into account in the design of the area. The height of the Imatrankoski dam, 24 m, and the available area were utilized to make the best possible use, and by meandering the brook, its length could be maximized. Gravel of varying sizes, larger stones and wood were used as the base material for the structures. The flow of the brook is about 250 l/s in summer and about 100 l/s during winter. The goal of the stream being a spawning and rearing ground for trout seems to have been achieved, as trout and other species of fish and organisms have taken over the stream. In the Imatra City Brook, trout reproduction has been even better than expected and the density of juvenile fish is higher than in the compared natural streams. The total area of the brook is remarkably small compared to the huge amount of rapids and riverine habitats lost for hydropower production and construction of dams. However, the built natural-like habitat provides a suitable habitat for trout as an endangered species and any individual born in the wild can be considered important for the population of the species. The species richness of benthic macroinvertebrates increases every year. At the same time, the number of macroinvertebrate individuals has multiplied during the four years of observation. Reducing damage to nature, species and ecosystems is becoming the responsibility of existing hydropower. Fisheries compensation alone (stockings) or the technical fishways alone are not enough to solve the problems that hydropower and damming have caused, especially for the quantity and quality of suitable habitats. In the future, the results from the Imatra City Brook will encourage the upgrading of various built natural-like habitats or compensatory habitats as one viable option for improving the status of the water bodies

Preventing biodiversity loss with ecological restoration

Restoration of watersheds, wetlands, and forests is a way to compensate for the human-caused damage on biodiversity. Halting biodiversity loss is essential for safeguarding ecosystems and human well-being. A key to successful restoration is targeting large enough landscape units. For example, planning at a catchment level can ensure that a forest drainage conducted upstream does not threaten the condition of the waterbodies downstream