Yhteiskuntatieteilijät evoluutioteorian asialla

Artikkeli on vastine J.P. Roosin ja Anna Rotkirchin kaksiosaiseen artikkeliin "Evoluutioteorian huomioimisesta sosiologian ihmisnäkemyksessä" (Tieteessä tapahtuu 1&2/2003

Korkeakoulutus tutkimuskohteena

Arvosteltu teos: Arto Nevala: Korkeakoulutuksen kasvu, lohkoutuminen ja eriarvoisuus Suomessa. Suomen historiallinen seura. Bibliotheca Historica 43. 1999 Helsinki. 274 s

Hyvät ja pahat – J. P. Roos luokittelijoiden luokittelijana

Vastine J.P. Roosin kirjoitukseen Tieteessä tapahtuu -lehdessä 200

Lukemalla pragmatisteja enemmän luulee vähemmän

Olemme J.P. Roosin kanssa keskustelleet itsemme tilanteeseen, jossa Roosin sanoja lainatakseni kummatkin ottavat evoluutioteorian vakavasti, mutta muuten varsinaista yhteisymmärrystä ei näytä syntyvän (Roos 2003, Roos & Rotkirch 2003a, 2003b). Roos edustaa tätä nykyä jonkinlaista terveen järjen realismia ja itse otan mieluusti ajatuksilleni vauhtia klassikkopragmatisti John Deweyn ja neopragmatisti Richard Rortyn kirjoituksista. Vaikka Roos tunnustaa tuntevansa Rortya vain kuulopuheista, katsoo hän silti asiakseen julistaa Rortyn ajatukset heppoisiksi, paikoin suorastaan naurettaviksi

Towards the Best A++ Rating Productivity of Research and Teaching in Finnish Universities

Tämän tutkimusraportin suomenkielinen versio on osoitteessa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-4509-2Siirretty Doriast

The evolution of Homo Discens: natural selection and human learning

This article takes an evolutionary “reverse engineering” standpoint on Homo discens, learning man, to track down the (learning) mechanisms that played a pivotal role in the natural selection of human being. The approach is “evolutionary sociological”—as opposed to gene‐centred or psychologising—and utilises notions of co‐evolutionary organism–environment transactions and niche construction. These are compatible with a Deweyan theory of action, which entails that in action one cannot but learn and one can only learn in action. Special attention is paid to apprentice‐like learning‐by‐doing peculiar to human socio‐cultural niches since the Pleistocene, which has permitted each subsequent generation to learn the many habits and skills needed in utilising the affordances of action that constitute their ecological niche. Affordances and actions have changed over the history of human–environment transactions, but the core mechanisms of human learning have not changed much. It is increasingly important to appreciate these mechanisms now in the global age “knowledge society,” which is in a way similar to the Pleistocene era: characterised by uncertainty and life‐determining problem‐situations without any ready‐made solutions, it calls for capacities to adapt to changing circumstances, and thus apprentice‐like learning in action supported by savvy epistemological engineering of learning environments.</p