0-10-vuotiaiden seksuaalisuuden tukeminen : opas vanhempien tueksi

Tämä opinnäytetyö toteutettiin kehittämistyönä ja työn tuotos tehtiin Kuopion kaupungin seksuaaliterveyden edistämisen työryhmän toiveesta. Tuotoksena oli opas lasten seksuaalikasvatuksesta vanhemmille. Tuotos on kaikkien löydettävissä verkosta. Työn tavoitteena oli antaa tukea vanhemmille lasten seksuaaliakasvatusta varten ja kertoa heille, mikä on normaalia lapsen kehitystä. Seksuaalikasvatus tarkoittaa lapsen kokonaisvaltaista seksuaalisuuden tukemista. Tällöin lapselle annetaan hänen kehitystasoonsa nähden tietoa seksuaalisuudesta. Koti on lapsen ensisijaisin seksuaalikasvatuksen antaja. Kodin ja vanhempien tehtävä on kasvattaa lapsen itsetuntoa ja arvomaailmaa sekä turvata lapsen kehitystä ikäluokkaansa nähden. Lisäksi sosiaalinen media on nykyään osa lasten elämää, joten osa lapsen seksuaalisuuden kehitystä on hyvä vanhempien nostaa esille turvataito-ohjeet. Näin lapsi myös kasvaa turvallisesti suojaten omaa seksuaalisuuttaan. Opinnäytetyössä kerrottiin yleisesti seksuaalisuudesta, jonka jälkeen keskitytään seksuaalikasvatukseen ja seksuaalisuuden tukemiseen. Seksuaalikasvatusta tulkittiin seksuaalikasvatuksen standardien sekä ”seksuaalisuuden portaiden” avulla. Niiden avulla on löydetty eri ikäryhmien kehitys seksuaalisuuden parissa. Tästä lähdettiin tekemään tuotosta, missä kerrotttiin ikäryhmittäin seksuaalisuuden piirteitä sekä millaisia tilanteita ja kysymyksiä vanhempi voi kohdata lapsen kanssa. Oppaan avulla tuetaan vanhempia sekä rohkaisemaan heitä ottamaan seksuaalisuus puheeksi lapsen kanssa ja näin luomaan turvallista ja luottamuksellista kasvuympäristöä lapselle.This thesis was carried out as a development work and the output was made in collaboration with sexual health promotion work group of city of Kuopio. The output was a guide about children’s sexual education and it was aimed at parents. The output is accessible to everyone on the internet. The aim of the development work was to give support to parents for children’s sexual education and tell them, what normal child development is like. Sexual education means a child’s comprehensive support of sexuality. In that case, giving to a child knowledge about sexuality compared to his/her level of development. The home is a child’s primary giver in sexual education. The responsibility of home and parents is raise the child’s self-esteem and values, and also to secure child development compared to his/her age group. Furthermore social media is nowadays a bigger part in children’s life, so a part of sexual education is important so that the parents highlight safety skills instructions. Like this, the child grows in safe environment and protects his/her own sexuality. The thesis is telling generally about sexuality, after which there is a focus on sexual education and supporting sexuality. Sexual education was started interpreting standards of sexual education and also with the help of ”stairs of sexuality”. With the help of these it has been found different development between an age group and sexuality. The output contains features of sexuality in every age group and what kind of situations and questions the parent can face with his/her child. With the help of the guide, parents are supported and encouraged to bring up sexuality with the kids. This can create safe and trustful growth environment to the child

Uuden työntekijän psykologisen sopimuksen muodostuminen hybridityössä

Työnantajat käyvät kilpailua parhaista osaajista, joten heidän haasteenaan on houkutella osaajia ja pyrkiä sitouttamaan uudet työntekijänsä. Uudet työntekijät ovat kiinnostuneita työnantajansa tekemistä lupauksista, joiden pohjalta he tekevät päätöksensä hakea uuteen työpaikkaan. Uudet työntekijät muodostavat odotuksia työnantajastaan ja asettavat itselleen velvollisuuksia, mistä muodostuu heidän psykologinen sopimuksensa. Työllistymisen jälkeen uudet työntekijät tarkastelevat odotustensa toteutumista, mikä vaikuttaa heidän asenteisiinsa työnantajaansa kohtaan. Organisatorinen sosialisaatio on tapahtuma, joka vaikuttaa heidän odotusten toteutumiseen, oppimiseen ja sopeutumiseen työpaikan osaaviksi jäseniksi. Samalla hybridityö eli etä- ja lähityön yhdistäminen on yleistynyt 2020-luvulla aiheuttaen uudenlaisia haasteita työntekijöille ja työnantajille. Tässä tutkimuksessa selvitin, millaisia odotuksia uudet työntekijät muodostavat hybridityössä itselleen ja työnantajalleen. Aiempien tutkimusten mukaan näistä odotuksista muodostuu uuden työntekijän psykologisen sopimuksen velvoitteet. Lisäksi halusin selvittää, millaisia odotuksia uudet työntekijät luovat hybridityöstä ja miten se vaikuttaa heidän sopeutumiseensa uuteen työpaikkaan. Tutkimus oli kvalitatiivinen. Keräsin aineiston puolistrukturoitujen haastatteluiden avulla haastattelemalla yhdeksää eri aloilla työskentelevää enintään vuoden uudessa työssään työskennellyttä työntekijää. Käytin psykologisen sopimuksen muodostumisen analysoinnissa apuna aiempia tutkimuksia. Lisäksi analysoin hybridityöhön liitettäviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tutkimuksen tulosten perusteella uuden työntekijän psykologinen sopimus muodostui rekrytoinnin aikaisista kokemuksista, työllistymisen jälkeisistä tapahtumista ja työntekijän itselleen kokemista velvoitteista. Työllistymisen jälkeiset tapahtumat konkretisoivat ennen työllistymistä muodostuneita odotuksia. Uudet työntekijät asettivat itselleen velvollisuuksiksi luottamuksen ylläpitämisen, avoimen viestinnän, itsensä johtamisen, vastavuoroisen joustavuuden ja sosiaalisten suhteiden kehittämisen. Hybridityön haasteiksi ja mahdollisuuksiksi uuden työntekijän psykologiselle sopimukselle ilmeni työssä koettu autonomia, työn ja vapaa-ajan yhteensovittaminen, mahdollisuudet kehittyä ja sosiaaliset suhteet. Tutkimusten tulosten perusteella työnantajan perehdytyskäytännöillä, esihenkilöllä, työkavereilla ja uusien työntekijöiden oma-aloitteisuudella oli vaikutusta tulokkaiden sopeutumiseen uuteen työpaikkaansa. Tutkimuksen perusteella totean hybridityön aiheuttaneen sekä haasteita että mahdollisuuksia uuden työntekijän psykologisen sopimuksen muodostumiseen ja siihen liitettäviin sisältöihin. Lähi- ja etätyön yhdistäminen voi tasapainottaa toistensa haasteita. Työnantaja ja työntekijä voivat löytää itselleen toimivimmat käytännöt yhdistelemällä lähi- ja etätyötä

Tutkimus Eino Siuruaisen henkilöarkistosta sekä hänen maaherrana vuosina 1991–2009 vastaanottamistaan kansalaiskirjeistä

Tiivistelmä. Tutkielmani kohteena on Kansallisarkiston Oulun toimipisteessä säilytettävä Oulun läänin viimeisen maaherran Eino Siuruaisen henkilöarkisto. Tarkastelen Siuruaisen arkistoa kahdesta näkökulmasta: arkistollisesta ja historiallisesta. Tutkin Eino Siuruaisen henkilöarkiston avulla henkilöarkistojen luonnetta ja syntytapoja. Tutkin myös Eino Siuruaisen maaherran toimikautta läänin kansalaisten näkökulmasta katsottuna. Ajallisesti työ painottuu Siuruaisen maaherran toimikauteen eli vuosiin 1991–2009. Tutkielmani päälähteenä toimii Eino Siuruaisen henkilöarkiston kirjeenvaihto. Tarkastelu keskittyy maaherra Siuruaisen vastaanottamiin kansalaiskirjeisiin, eli yksityishenkilöiden lähettämiin kirjeisiin ja vetoomuksiin. Muu arkistomateriaali toimii työssä taustoittajana ja tukena. Kirjeitä käytettäessä tulee ottaa huomioon niiden erityispiirteet lähdemateriaalina. Kirje on aina aikaan ja paikkaan sidottu asiakirja, jonka sisältöä ei voi ottaa kirjaimellisena totuutena. Koska tutkimuskohteena on yksityishenkilöiden asiakirjat, tulee huomioon ottaa myös tutkimuseettiset kysymykset ja voimassa oleva henkilötietolainsäädäntö. Suojellakseni tutkimuskohteiden henkilöllisyyttä olen poistanut tekstistä ja lähdeviitteistä kaikki henkilöitä yksilöivät tiedot. Tutkimuksen lähestymisnäkökulma sijoittuu johonkin arkistollisen, mikrohistoriallisen ja henkilöhistoriallisen tutkimuksen rajamaastoon. Pyrin löytämään lähteiden lähiluvun avulla kansalaiskirjeistä kirjoittajien yksilöllisiä kokemuksia, ja sitä kautta uutta näkökulmaa Eino Siuruaisen toimikauteen. Arkistoteoreettisena kehyksenä tutkimuksessa toimii suomalainen ja englanninkielinen arkistoteoria. Työn ensimmäisessä luvussa tarkastelin henkilöarkistojen määritelmiä ja teoriaa sekä Eino Siuruaisen arkiston luonnetta ja syntyhistoriaa. Arkistoteoria asettaa henkilöarkistot usein viranomaisarkistojen vastakohdiksi. Kun viranomaisarkistot ovat julkisia ja virallisia, henkilöarkistojen katsotaan olevan yksityisiä ja henkilökohtaisia. Eino Siuruaisen arkisto istuu huonosti perinteiseen määritelmään yksityisestä ja henkilökohtaisesta henkilöarkistosta. Se on syntynyt vahvasti Siuruaisen virallisen ja ammatillisen elämän kontekstissa, ja valtaosa arkiston sisältämistä asiakirjoista liittyy maaherra Siuruaisen toimintaan. Arkistossa on läsnä vahvasti yleensä viranomaisarkistoihin liitetty virallisuus. Tarkastelemalla arkistoa tarkemmin selvisi, että siitä on löydettävissä myös henkilöarkistoille ominaista henkilökohtaisuutta. Eino Siuruaisen arkisto todistaakin, että yksityisen ja julkisen elämänpiirien raja ei ole tarkka. Tarkastelin Siuruaisen arkiston muodostumista Jennifer Douglasin määrittelemien arkistonmuodostajatyyppien avulla. Siuruaisen arkiston muodostumiseen ovat vaikuttaneet Eino Siuruainen itse, Kansallisarkisto, arkistoa järjestämässä olleet arkistonhoitajat sekä minä ja muut arkistoa tulevaisuudessa käyttävät tutkijat. Tämän lisäksi arkiston sisältöä ovat muokanneet kaikki ne tahot, jotka kirjoittivat Eino Siuruaiselle eli arkiston kolmannet osapuolet. Tutkimuksen toisessa luvussa käsittelin tarkemmin yksityishenkilöiden lähettämiä kirjeitä. Mitä ne kertovat Siuruaisen asemasta maaherrana, Siuruaista ympäröineestä yhteiskunnasta ja kansalaisista itsestään. Siuruainen vastaanotti maaherrana paljon sisällöltään mielenkiintoisia kirjeitä. Löysin kirjeistä kolme teemaa, joita tarkastelin lähemmin: 90-luvun laman aiheuttama taloudellinen ahdinko, alueellinen eriarvoistuminen laman jälkeisessä Suomessa ja kansalaisten viranomaisten taholta kokema epäoikeudenmukaisuus