Lapin brändi-imagon kanssatuottaminen matkailukohteena sosiaalisessa mediassa

Internetin sosiaalisten medioiden käytön yleistymisen ja matkailijoiden tuottamien digitaalisten sisältöjen myötä matkailun alueorganisaatiot (DMO:t) eivät voi enää sanoa kontrolloivansa matkailukohteen mainetta, imagoa tai brändiä samalla tavalla kuin aikaisemmin. Lapin matkailun kontekstissa brändin rakentumista on tutkittu Suomen maakontekstissa (Saraniemi, 2009) sekä Levin matkailukeskuksen brändi-identiteetin rakentumisen (Pahkamaa, 2015), Pohjois-Lapin matkailualueen identiteetin (Haantie, 2013) ja Rovaniemellä toimivien matkailuyritysten kokeman Rovaniemen brändi-imagon kautta (Törmälä, 2012). Matkailijoiden ja DMO:iden kanssatuottaman matkailukohteen brändi-imagon rakentuminen on kuitenkin vielä pääosin tuntematon ilmiö matkailualan tutkijoille ja harjoittajille, mikä osoittaa matkailun teoreettisen ja empiirisen bränditutkimuksen tarpeellisuutta tästä näkökulmasta katsottuna. Tutkimukseni yleisenä tavoitteena on lisätä tietämystä matkailijoiden ja DMO:n kanssatuottaman sisällön merkityksestä osana matkailukohteen brändi-imagon rakentumista. Tutkimuskohteena on matkailijoiden ja DMO:n kanssatuottaman Lapin matkailukohteen brändi-imagon rakentuminen sosiaalisessa mediassa. Tutkimukseni tieteellisenä tehtävänä on oppia ymmärtämään, miten matkailijoiden ja matkailun alueorganisaation kanssatuottama matkailukohteen brändi-imago rakentuu sosiaalisessa mediassa. Tutkimusaineisto koostuu Lapin matkailun alueorganisaation alaisuudessa toteutetun Lapland – The North of Finland -imagomarkkinointihankkeen pohjalta syntyneiden Only In Lapland -sivustojen kanssatuotetusta sisällöstä Facebookissa ja Twitterissä. Olen analysoinut keräämääni laadullista tutkimusaineistoa teorialähtöisen sisällönanalyysin pohjalta. Tutkimustulosten mukaan Lapin matkailukohteen brändi-imagon kanssatuottamisella on erityisen suuri merkitys Lappiin liitettävien ainutlaatuisten, eksoottisten ja taianomaisten matkailuelämyksien kuvastamisessa. Brändi-imagon kanssatuottaminen korostuu etenkin matkailijoiden Lappiin liittyvien odotuksiin ja kokemuksiin perustuvien kuva- ja tekstijulkaisujen yhteydessä. Kanssatuotetun sisällön perusteella voidaan todeta, että useat matkailijat liittävät keskeisesti taianomaiset revontulet, satumaiset lumimaisemat, aidon joulupukin ja lempeät porot vahvasti osaksi kokemaansa Lapin brändi-imagoa. Lisäksi tutkimuksessa ilmeni, että DMO voi vaikuttaa matkailukohteen brändi-imagon kanssatuottamisen laatuun ja määrään olemalla aktiivisessa vuorovaikutuksessa matkailijoiden kanssa. Tutkimustuloksia voidaan tulevaisuudessa hyödyntää Lapin matkailukohteen brändin johtamis- ja kehittämistoimenpiteissä. Laadullisessa tutkimuksessa nousivat erityisesti esille tutkimuksen validiuteen ja Internetaineiston käyttöön liittyvät eettiset kysymykset

Assessment of a portable UV–Vis spectrophotometer's performance for stream water DOC and Fe content monitoring in remote areas

Quantification of dissolved organic carbon (DOC) and iron (Fe) in surface waters is critical for understanding the water quality dynamics, brownification and carbon balance in the northern hemisphere. Especially in the remote areas, sampling and laboratory analysis of DOC and Fe content at a sufficient temporal frequency is difficult. Ultraviolet-visible (UV-Vis) spectrophotometry is a promising tool for water quality monitoring to increase the sampling frequency and applications in remote regions. The aim of this study was (1) to investigate the performance of an in-situ UV-Vis spectrophotometer for detecting spectral absorbances in comparison with a laboratory benchtop instrument; (2) to analyse the stability of DOC and Fe estimates from UV-Vis spectrophotometers among different rivers using multivariate methods; (3) to compare site-specific calibration of models to pooled models and investigate the extrapolation of DOC and Fe predictions from one catchment to another. This study indicates that absorbances that were measured by UV-Vis sensor explained 96% of the absorbance data from the laboratory benchtop instrument. Among the three tested multivariate methods, multiple stepwise regression (MSR) was the best model for both DOC and Fe predictions. Accurate and unbiased models for multiple watersheds for DOC were built successfully, and these models could be extrapolated from one watershed to another even without site-specific calibration for DOC. However, for Fe the combination of different datasets was not possible.Peer reviewe

The effect of gypsum on phosphorus losses at the catchment scale

The ability of novel measures to reduce the loss of phosphorus from fields to surface waters is seeing increasing testing. Gypsum, by elevating the ionic strength in soil solution, has been shown to reduce phosphorus losses from Finnish soils under laboratory conditions. This report presents the results of a catchment-scale gypsum experiment. In a 2.45 km2 catchment in southern Finland, 91% of the field area (93 out of 101 hectares, mostly on clayey soils) was amended with gypsum after the harvest in 2008. Runoff volume and quality (e.g., turbidity, nutrients, cations, and anions) were monitored for six high-flow periods in February 2008 to November 2010 – i.e., before, during, and after the amendment – by means of on-line sensors and manual sampling. Additional data were collected by a local water protection association at the site and in a nearby ‘reference’ catchment where gypsum was not used. Moreover, the effect of gypsum was simulated with the ICECREAM model and scaled for the clay fields in the catchment of the Archipelago Sea via the assessment tool VIHMA. Potential changes in soil chemistry were monitored with soil analyses. Finally, the impact on lakes caused by sulphate lost from gypsum was studied by means of laboratory soil and sediment incubations. The turbidity recorded by the on-line sensors from the runoff correlated with the concentration of particulate phosphorus analysed in the laboratory, which enabled the evaluation of changes in particulate phosphorus loss from the on-line data. Using a covariance model with gypsum application as a qualitative and runoff volume as a quantitative variable, we approximated gypsum as having reduced the loss of particulate phosphorus by 57 %. The loss of dissolved reactive phosphorus decreased by approximately one third. The total phosphorus reduction was about 54 %. According to the ICECREAM model, the reduction in total phosphorus was 45 %. No corresponding changes were found in the reference catchment. Gypsum did not affect soil test values for phosphorus, potassium, magnesium, or calcium but did increase the ionic strength and sulphur in soil. The proportion of gypsum lost in runoff could not be estimated precisely, because there were insufficient background data on sulphate losses. At maximum, 45 % of the gypsum was lost, as calculated from conductivity values recorded by the sensors. Since sulphate may aggravate eutrophication in sulphate-poor lakes, the sulphate lost from gypsum may restrict extensive gypsum application to only those catchments discharging directly into the Baltic Sea. Fortunately, most clayey fields in Finland with a risk of erosion are located in the coastal catchments without a great presence of lakes. As an example, the application of gypsum on all clayey fields used for cereals or high-value crops in the catchment of the Archipelago Sea could reduce the total phosphorus load by 68 t y−1, as calculated with the assessment tool VIHMA. That would be more than half of the national target (120 t y−1) for this sea area. The duration of the gypsum effect and impact of gypsum-derived sulphate on the ecology of rivers and lakes has yet to be determined

Uudet menetelmät ympäristöntutkimuksessa ja seurannassa – pilottina Säkylän Pyhäjärvi

Vesistöalueiden ja vesivarojen hoidon ja suojelun tutkimuksessa tulevat jatkossa vieläkin enemmän korostumaan kokonaisvaltaiset ratkaisut, joilla etsitään kestäviä ja taloudellisia ratkaisuja vesiensuojeluongelmiin. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvät leudot talvet aiheuttavat haasteita sekä hajakuormituksen vähentämistavoitteille että ympäristön seurannalle. Ympäristöntutkimuksessa ja -seurannassa tarvitaan uusien menetelmien käyttöönottoa, mutta menetelmät vaativat kehitystyötä, testausta ja validointia. Tekesin rahoittaman CatchLake-hankkeen päätavoitteena oli uusien menetelmien testaaminen pilottialueen mittakaavassa. Alueena oli vesihuollon ja virkistyskäytön kannalta merkittävä Säkylän Pyhäjärvi valuma-alueineen. Hanke koostui kolmesta toisiaan täydentävästä osasta: mallinnuksesta, mittauksista valuma-alueella ja järvellä, sekä kaukokartoituksesta. Julkaisussa tarkastellaan uutta tietoa ympäristöntutkimuksessa ja seurannassa, sekä pohditaan uuden tiedon käyttöä, sovelluksia sekä mahdollisia kehityssuuntia

Vesien tila 1990-2000. Vesiensuojelun tavoiteohjelman väliarviointi

Julkaisussa tarkastellaan vesiensuojelulle asetettujen tavoitteiden toteutumista 1990-luvun aikana (Valtioneuvoston periaatepäätös 19.3.1998 vesien suojelun tavoitteista vuoteen 2005). Vesiensuojelutoimenpiteiden vaikutuksia pintavesien tilan kehitykseen tarkasteltiin eräillä esimerkkialueilla. Rannikkovesistä, järvistä ja jokivesistöistä valitut esimerkkialueet edustavat pääasiassa metsäteollisuuden, yhdyskuntien, turvetuotannon, kalankasvatuksen ja maa- tai metsätalouden kuormittamia alueita. Erityistä huomiota kiinnitettiin pintavesien ravinteisiin ja niiden aiheuttamaan rehevyyteen. Lisäksi tarkasteltiin muita vesien tilaa kuvaavia tekijöitä, kuten hapen pitoisuuksia, sähkönjohtavuutta, kemiallista hapen kulutusta, väriä ja hygienian indikaattoribakteereja. Aineistona käytettiin ympäristöhallinnon pintavesien tietojärjestelmään tallennettuja veden laatutietoja. Vesiensuojelutoimenpiteiden positiiviset vaikutukset näkyivät selvimmin 1990-luvulla suurten jätevesikuormittajien alapuolisissa vesistöissä. Veden laadun paranemisesta huolimatta jätevesien haitalliset vaikutukset näkyvät kaikilla pistekuormitetuilla alueilla. Maa- ja metsätalouden kuormittamissa vesistöissä ei havaittu merkkejä rehevyyden olennaisesta vähenemisestä. Maatalouden kuormittamien järvien tila näytti jopa heikentyneen joidenkin vedenlatumuuttujien osalta. Muutamilla sisävesien havaintopaikoilla sähkönjohtavuusarvot näyttivät kohonneen 1990-luvulla. Lyhyt tarkastelujakso ja vuosien väliset vaihtelut kuormituksessa sekä sää- ja hydrologisissa oloissa vaikeuttivat luotettavien johtopäätösten tekoa veden laadun muutoksista