Swimming and Asthma : Differences between Women and Men

Peer reviewe

Seurantakäsikirja Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaan vuosille 2020–2026

Tämä merenhoidon seurantakäsikirja käsittää merenhoitosuunnitelman seurantaohjelman kuvauksen kokonaisuudessaan. Se päivittää vuoden 2014–2020 seurantaohjelman ja sitä sovelletaan vuoden 2020 heinäkuusta vuoden 2026 heinäkuuhun. Seurantaohjelma on osa merenhoidon suunnittelua, jota tehdään vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (272/2011) ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen (980/2011) toteuttamiseksi. Tämä laki ja asetus on annettu meristrategiadirektiivin (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista) kansallista toimeenpanoa varten. Suomessa meristrategiadirektiivin mukaista meristrategiaa kutsutaan merenhoitosuunnitelmaksi. Suomen seurantaohjelma koostuu 13:sta ohjelmasta, joiden alla on yhteensä 44 alaohjelmaa. Tähän päivitettyyn seurantaohjelmaan lisättiin kuusi uutta alaohjelmaa ja useita alaohjelmia muokattiin joko muuttuneiden vaatimusten, kehittyneempien menetelmien tai muuttuneen toimintaympäristön takia. Merenhoidon uusia vaatimuksia ovat meristrategiadirektiivin liitteen 3 päivitys (EU/2017/845), Euroopan komission päätös EU/2017/848 merivesien hyvän ekologisen tilan vertailuperusteista ja menetelmästandardeista sekä seurantaa ja arviointia varten tarkoitetut täsmennykset standardoiduista menetelmistä. Seurantakäsikirja koostuu kolmesta osasta: seurantaohjelman tausta, varsinainen seurantaohjelma, ja kolmas osa, joka käsittelee seurannan kehitystarpeita, kustannuksia ja riittävyyttä. Seurantaohjelma kattaa ekosysteemilähestymistavan mukaisesti erilaisia muuttujia, jotka kuvaavat toisaalta veden ominaisuuksia ja laatua ja toisaalta ekosysteemin osia ja niiden tilaa sekä niihin kohdistuvia ihmisestä johtuvia paineita. Seurannan alaohjelmissa on kuvattu mitattavat meriympäristön ominaisuudet tai paineet, niiden seurantatiheys, indikaattorit, joihin seurantatietoa käytetään, seurannalla kootun tiedon hallinta ja yhteydet meristrategiadirektiivin hyvän tilan laadullisiin kuvaajiin ja kriteereihin

Relationships between energetic stroke determinants, and velocity in butterfly

The purpose of this study was to identify the relationship between the bioenergetical and the biomechanical variables (stroke parameters), through a range of swimming velocities, in butterfly stroke. Three male and one female butterflier of international level were submitted to an incremental set of 200-m butterfly swims. The starting velocity was 1.18 m(.)s(-1) for the males and 1.03 m(.)s(-1) for the female swimmer. Thereafter, the velocity was increased by 0.05 m(.)s(-1) after each swim until exhaustion. Cardio-pulmonary and gas exchange parameters were measured breath by breath for each swim to analyze oxygen consumption and other energetic parameters by portable metabolic cart (K4b(2), Cosmed, Rome, Italy). A respiratory snorkel and valve system with low hydrodynamic resistance was used to measure pulmonary ventilation and to collect breathing air samples. Blood samples from the ear lobe were collected before and after each swim to analyze blood lactate concentration (YSI 1500 L, Yellow Springs, US). Total energy expenditure energetic cost (E-tot), stroke frequency (SF), stroke length (SL), mean swimming velocity (V), and stroke index (SI) were Calculated for each lap and average for each 200-m stage. Correlation coefficients between E-tot and V, EC, and SF, as well as between EC and SI were statistically significant. For the relation between EC and SL, only one regression equation presented a correlation coefficient with statistical significance. Relations between SF and V, as well as between SI and V were significant in all of the swimmers. Only two individual regression equations presented statistically significant correlation coefficient values for the relation established between V and the SL. As a conclusion, the present sample of swims demonstrated large inter individual variations concerning the relationships between bioenergetic and biomechanical variables in butterfly stroke. Practitioners should be encouraged to analyze the relationships between V, SF, and SL individually to detect the deflection point in SL in function of swimming velocity to further determine appropriate training intensities when trying to improve EC

Energy cost and intracyclic variation of the velocity of the centre of mass in butterfly stoke

The purpose of this study was to examine the relationship between the intra-cycle variation of the horizontal velocity of displacement (dV) and the energy cost (EC) in butterfly stroke. Five Portuguese national level swimmers performed one maximal and two submaximal 200-m butterfly swims. The oxygen consumption was measured breath-by-breath by portable metabolic cart. A respiratory snorkel and valve system with low hydrodynamic resistance was used to measure pulmonary ventilation and to collect breathing air samples. Blood samples from the ear lobe were collected before and after each swim to analyse blood lactate concentration. Total energy expenditure (Etot) and EC were calculated for each swim. The swims were videotaped in the sagittal plane with a set of two cameras providing dual projection from both underwater and above the water surface. The APAS system was used to analyse dV for the centre of mass. The Etot increased linearly with the increasing V, presenting a significant correlation coefficient between these parameters (r=0.827, P<0.001). The increase in EC was significantly associated with the increase in the dV (r=0.807, P<0.001). All data were presented as the mean value and the standard deviation. It is concluded that high intra-cycle variation of the velocity of the centre of mass was related to less efficient swimming and vice versa for the butterfly stroke

Handbok till övervakningsprogrammet för Finlands havsförvaltningsplan 2020–2026

Denna handbok är ett bakgrundsdokument till övervakningsprogrammet i Finlands havsförvaltningsplan och omfattar hela beskrivningen av programmet. Den uppdaterar övervakningsprogrammet 2014-2020 och tillämpar från juli 2020 till juli 2026. Övervakningsprogrammet är en del av havsvårdsplaneringen, som ingår i verkställandet av lagen om vattenvårds- och havsvårdsförvaltningen (272/2011) och statsrådets förordning om havsvårdsförvaltningen (980/2011). Med lagen och förordningen genomförs EU:s ramdirektiv om en marin strategi nationellt (Europaparlamentets och rådets direktiv 2008/56/EG om upprättande av en ram för gemenskapens åtgärder på havsmiljöpolitikens område, nedan MSD). I Finland kallas marina strategi för havsförvaltningsplan. Finlands övervakningsprogram består av 13 programhelheter med totalt 44 delprogram. Fyra nya delprogram lades till det uppdaterade övervakningsprogrammet, och flera delprogram reviderades antingen på grund av ändrade krav, mer avancerade metoder eller en förändrad operativmiljö. Nya krav under den andra havsförvaltningsperioden är uppdateringarna i bilaga 3 till ramdirektivet om en marin strategi (EU/2017/845) samt Europeiska kommissionens beslut EU/2017/848 om fastställande av kriterier och metodstandarder för god miljöstatus i marina vatten, specifikationer och standardiserade metoder för övervakning och bedömning. Övervakningshandboken består av tre delar: del I presenterar bakgrunden till övervakningsprogrammet, del II presenterar själva programmet och del III innehåller utvecklingsbehov, kostnader, övervakningens tillräcklighet och slutsatser. I enlighet med ekosystemansatsen omfattar övervakningsprogrammet olika variabler som dels beskriver vattnets egenskaper och kvalitet, dels ekosystemets delar och deras status samt mänsklig belastning på dessa. Handbokens presentationer av delprogrammen beskriver havsmiljöns egenskaper eller belastningar, övervakningsfrekvens, indikatorer för vilka övervakningsdata används, hantering av insamlade data och kopplingar till kvalitativa deskriptorer och kriterier för god miljöstatus enligt MSD