Acoustic modeling using the digital waveguide mesh

The digital waveguide mesh has been an active area of music acoustics research for over ten years. Although founded in 1-D digital waveguide modeling, the principles on which it is based are not new to researchers grounded in numerical simulation, FDTD methods, electromagnetic simulation, etc. This article has attempted to provide a considerable review of how the DWM has been applied to acoustic modeling and sound synthesis problems, including new 2-D object synthesis and an overview of recent research activities in articulatory vocal tract modeling, RIR synthesis, and reverberation simulation. The extensive, although not by any means exhaustive, list of references indicates that though the DWM may have parallels in other disciplines, it still offers something new in the field of acoustic simulation and sound synth

Huoneakustiikan mallintaminen aaltojohtoverkkoa käyttäen – rajapintoja ja approksimaatiomenetelmiä

The goal of this research was to develop realistic and efficient simulation models and approximation methods for sound wave propagation in rooms and other closed spaces. The focus was on optimization of boundary structures and on the use of models with high or low dimensionality in the simulation of three-dimensional wave propagation. Modeling of wave phenomena such as diffusion and interference is needed for precise physical simulations of architectural acoustics. Approximation of sound propagation by geometrical methods is not sufficient in spaces with small dimensions or complicated shapes, and at low frequencies. The digital waveguide mesh method studied in this thesis research includes these phenomena automatically. In this work, improvement of boundary model accuracy was pursued. Reflection coefficient values were modeled using novel equations relating the input and output signals at the mesh junctions. First, constant real-valued reflection coefficients were implemented with special attention to the absorbing boundary condition. Then, a more flexible solution was introduced, offering the possibility of directional dependency of the reflection coefficient. The last boundary structure proposed in this work makes it possible to define the boundary characteristics in a frequency-dependent manner. In addition to the boundary methods, new ways of approximating the reverberation characteristics of a space have been addressed. As a full three-dimensional mesh is too demanding of computer resources and an unnecessarily exact simulation method for many uses, a computationally lighter solution using multiple two-dimensional meshes was introduced. Its benefits in spatial wave propagation modeling and visualization are discussed. Also, the concept of hyperdimensional meshes is exploited to show that small sized "hypermeshes" can be used as efficient models of high-frequency reverberation. The novel techniques proposed in this research improve the accuracy and efficiency of the digital waveguide mesh models. These techniques are expected to be used in simulations of room acoustics and musical instruments, as well as in visualizations of wave propagation and in the creation of artificial reverberation effects.Tutkimuksen tavoitteena oli suljetussa tilassa tapahtuvan äänen aaltoliikkeen tehokas ja realistinen mallintaminen sekä tila-akustiikan approksimointi aaltojohtoverkko-tekniikkaa käyttäen. Työssä kehitettiin erityisesti rajapintojen mallinnusta sekä kolmiulotteisen aaltoliikkeen approksimointimenetelmiä. Aaltoliikkeeseen liittyvien ilmiöiden kuten diffraktion ja interferenssin mallintaminen on tarpeen tarkkojen fysikaalisten tila-akustiikan simulaatioiden luomiseksi. Geometriset menetelmät ovat riittämättömiä äänen etenemisen mallintamisessa erityisesti matalilla taajuuksilla ja pienissä tai monimutkaisissa tiloissa. Aaltojohtoverkko-menetelmässä nämä ilmiöt tulevat automaattisesti huomioitua. Tässä työssä keskityttiin reunojen mallintamisen tarkkuuden parantamiseen. Heijastuskertoimet mallinnettiin uusia verkon solmujen arvojen päivitysmenetelmiä käyttäen. Ensin mallinnettiin kertoimia, joilla on reaalinen vakioarvo. Erityistä huomiota kiinnitettiin täysin heijastamattomaan reunaehtoon. Seuraavaksi kehitettiin joustavampi ratkaisu, jota käyttäen suuntariippuvien kertoimien määrittäminen on mahdollista. Viimeisenä esitettiin reunaehtojen taajuusriippuvuuden mahdollistava menetelmä. Rajapintojen toteutusmenetelmien lisäksi työssä käsiteltiin tila-akustiikan approksimointimenetelmiä. Täydellinen kolmiulotteinen aaltojohtoverkko on moneen käyttöön laskennallisesti liian raskas ja epätarkempikin ratkaisu olisi riittävä. Työssä esiteltiin vaihtoehtona useita kaksiulotteisia verkkoja käyttävä menetelmä, joka on merkittävästi kevyempi laskea. Kaksiulotteinen verkko on käytännöllinen myös aaltoliikkeen visualisoinnissa. Tutkimus ulotettiin kattamaan myös yli kolmiulotteiset aaltojohtoverkot. Pienten hyperulotteisten verkkojen todettiin toimivan tehokkaina kaiunnan malleina korkeilla taajuuksilla. Työssä kehitetyt uudet menetelmät parantavat aaltojohtoverkko-mallinnuksen tarkkuutta ja tehokkuutta. Niiden uskotaan tulevan käyttöön tilojen ja soitinten akustisissa simulaatioissa, sekä aaltoliikkeen visualisoinneissa ja keinotekoisten kaiuntaefektien kehityksessä.reviewe