Työyhteisön oikeudenmukaisuus, työntekijöiden vaikutusmahdollisuudet ja työterveys

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkentaa empiirisesti työelämässä vaikuttavien psykososiaalisten tekijöiden, erityisesti työntekijöiden oikeudenmukaisuuskäsitysten ja työterveyden välistä yhteyttä. Viitekehyksenä näiden tekijöiden välisiä suhteita tarkasteltaessa oli Karasekin (1979) esittämä malli, jonka mukaan vaikutusmahdollisuudet työhön ja sosiaalinen tuki ovat tärkeitä työterveyttä ennustavia tekijöitä. Työterveyttä tarkasteltiin työkyvyn ja koetun terveyden näkökulmasta. Tekijöiden välisistä suhteista muodostettiin aikaisempien tutkimusten (Elovainio ym. 2001) pohjalta seuraavat hypoteesit: 1) Käsitykset päätöksenteon ja esimiehen oikeudenmukaisuudesta välittävät vaikutusmahdollisuuksien ja työkyvyn sekä vaikutusmahdollisuuksien ja koetun terveyden välistä yhteyttä, 2) Käsitys esimiehen oikeudenmukaisuudesta muuntaa vaikutusmahdollisuuksien ja työkyvyn sekä vaikutusmahdollisuuksien ja koetun terveyden välistä yhteyttä ja 3) Käsitys esimiehen tuesta ja luottamuksesta muuntaa vaikutusmahdollisuuksien ja työkyvyn sekä vaikutusmahdollisuuksien ja koetun terveyden välistä yhteyttä. Hypoteeseja testattiin kyselylomakkeen avulla kerätyssä poikkileikkausaineistossa. Tutkimukseen osallistui 1443 kunta-alan teknisen sektorin työntekijää. Tutkittavista oli miehiä 75% ja naisia 25%. Sukupuolen lisäksi taustatekijöistä vakioitiin vastaajien ikä, ammattiasema sekä työsuhteen muoto (määräaikaisuus). Vaikutusmahdollisuuksia työhön ja esimiehen tukea selvitettiin Terve Organisaatio -kyselyyn sisältyvillä mittareilla. Käsityksiä päätöksenteon ja esimiehen oikeudenmukaisuudesta arvioitiin kahdella asteikolla (alkup. Moorman). Työkykyä mitattiin työkykyindeksillä ja koettua terveyttä selvitettiin yksittäisellä kysymyksellä. Tekijöiden välisiä yhteyksiä tarkasteltiin hierarkkisten lineaaristen regressiomallien avulla. Tulokset tukivat aikaisemmissa tutkimuksissa esitettyjä käsityksiä koetun oikeudenmukaisuuden merkityksestä työterveydelle, mutta antoivat oikeudenmukaisuuskäsitysten ja työterveyden välisistä yhteyksistä hieman tarkemman kuvan. Esimiehen oikeudenmukaisuus toimi vaikutusmahdollisuuksien ja työkyvyn sekä vaikutusmahdollisuuksien ja koetun terveyden välistä yhteyttä muuntavana tekijänä. Esimiehen oikeudenmukaisuus on tulosten perusteella työterveyden yksi edellytys siten, että hyvät vaikutusmahdollisuudet työhön ennustavat työntekijöiden hyvinvointia ja terveyttä etenkin, jos esimies-alaissuhteeseen sisältyvä vuorovaikutus koetaan oikeudenmukaiseksi

Effect of partial sick leave on work participation

In Finland, partial sickness benefit is used to promote recovery and return to work (RTW) to full-time employment after sickness absence since 2007. This thesis aimed to examine the effectiveness and efficacy of the benefit and related partial sick leave on RTW, work retention and work participation mainly in four diagnostic categories: musculoskeletal diseases, mental disorders and traumas and tumors. The first of the five substudies was a literature review which investigated the empirical evidence on the use and effects of partial sick leave on RTW in the Nordic countries. Three of the substudies were longitudinal register-based studies examining the effects of partial sick leave on return to work, work retention and work participation in working populations with prolonged sickness absence. In addition, it was assessed whether the effects differed between men and women or by age, socioeconomic position or diagnostic category. The fifth study, a randomized controlled trial (RCT), focused on the efficacy of partial sick leave on sustained RTW at an earlier phase of work disability attributable to musculoskeletal diseases. Two register-based samples (n = 38 865 and n = 68 924) of the working population with prolonged sickness absence were drawn from the sickness insurance register of The Social Insurance Institution of Finland (SII). Comprehensive prospective and retrospective register data on work participation were collected from the national registers of the SII and the Finnish Centre for Pensions. There were methodological and analytical challenges in comparing work participation between the studied groups in the register-based substudies, namely the selection of individuals into partial sick leave and the complexity of the context. This was taken into account by investigating the study questions in different study samples, with different study designs and several statistical methods. A contrafactual approach with propensity score and difference-in differences methods were applied. A systematic search of literature was carried out in 2008 and replicated in 2012. A total of five methodologically rigorous studies from other Nordic countries were identified. In four of them, partial sick leave was associated with an increased likelihood of return to regular working hours or a higher subsequent employment rate. Some of the reviewed studies suffered from methodological limitations. The register-based substudies showed that both men and women on partial sick leave when compared with individuals on full sick leave, had their first recurrent sick leave sooner and they also had more periods of sick leaves during the follow up. Approximately 60% of subjects on partial sick leave and 30% of those on full sick leave had at least one recurrent sick leave during the follow up time. The adjusted risks of the first recurrent sick leave were 1.8 and 1.7 for men and women, respectively, when subjects on partial sick leave were compared with those on full sick leave. Partial sickness benefit reduced the risk (change in absolute risk) of full disability pension by 6% but conversely increased the risk of partial disability pension by 8% compared with full sick leave. In men, the use of full disability pension was reduced by 10% and in women by 4%. Corresponding 5% and 9% increases in the use of partial disability pension were detected. The effects were stronger in the group of mental disorders than in the group of musculoskeletal diseases. During a follow-up period of five years, the decline in work participation was 5% smaller among those on partial sick leave than in the comparison group. The favorable effect of partial sick leave on work participation was found in those aged from 45 to 65 years, in those with mental disorders and among those with a higher socioeconomic position. No major difference was found in the effect between men and women. In the RCT, both the intervention and the control group consisted of 31 participants with early work disability due to musculoskeletal diseases. In addition to the clinical data collected by the physicians, the participants filled in six questionnaires during the follow up year. Survey information was linked with register-based data on sickness absences and employment periods, obtained from the registers of the occupational health services and employers. Time to RTW sustained for at least four weeks was found to be shorter in the intervention group (median 12 versus 20 days, p = 0.10) and the fully adjusted hazard ratio of RTW was 1.8 (95% CI 1.2-2.8). Compliance with the intervention was high. Overall, the results were rather consistent across the four substudies revealing beneficial effects of partial sick leave on RTW and work participation irrespective of the methodological differences and varying outcomes. Partial sick leave was found to be an effective and efficient way of enhancing RTW and work participation. The findings of this study suggest that, even if the practice so far has been mainly benefitted by women, the use of partial sick leave can be recommended among men as well. Partial sick leave is a relevant measure both in musculoskeletal and mental disorders, at least in the context of the Finnish societal system. More attention needs to be paid to the implementation of the measure among young workers and individuals in physically strenuous, low pay jobs. To conclude, the overall results suggest that partial sickness benefit - if applied in a larger scale in the future - may prove to be an effective tool in increasing the work participation of working population with long term sickness absence.Osasairauspäiväraha on etuus, jonka tarkoitus on edistää työntekijän toipumista ja kokoaikaiseen ansiotyöhön paluuta sairauspoissaolon jälkeen. Suomessa osasairauspäiväraha otettiin käyttöön vuonna 2007. Väitöskirjatutkimuksen tavoitteena oli selvittää tämän etuuden ja siihen liittyvän osasairausvapaan vaikutuksia työhön osallistumiseen lähinnä neljässä eri tautiryhmässä: tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa, mielenterveyden häiriöissä sekä vammojen ja kasvaimien yhteydessä. Tutkimus koostuu viidestä osatutkimuksesta, joista ensimmäisessä selvitettiin kirjallisuuskatsauksen avulla, mitä tutkimustietoa osasairausvapaan käytöstä ja vaikutuksista on kertynyt muista Pohjoismaista. Toinen, kolmas ja neljäs osatutkimus olivat pitkittäisiä rekisteritutkimuksia, joissa selvitettiin osasairauspäivärahan käytön vaikutuksia työhön paluuseen, työssä jatkamiseen ja työhön osallistumiseen pitkittyneen sairauspoissaolon jälkeen. Lisäksi tarkasteltiin eroavatko nämä vaikutukset miesten ja naisten välillä, eri ikä- tai sairausryhmissä tai sosioekonomisen aseman mukaan. Viides osatutkimus oli satunnaistettu interventiotutkimus, jossa selvitettiin osasairausvapaan vaikutuksia työhön paluuseen ja työssä jatkamiseen tuki- ja liikuntaelinten sairauksissa työkyvyttömyyden varhaisemmassa vaiheessa. Rekisteritutkimuksissa 38 865 ja 68 924 tutkittavaa poimittiin KELAn sairausvakuutusrekisteristä. Samasta rekisteristä saatiin tutkittavien taustatiedot sekä kattavat etenevät ja takautuvat tiedot sairauspäivärahakausista ja kansaneläkkeistä. Nämä tiedot yhdistettiin Eläketurvakeskuksen ansainta- ja eläkerekistereistä poimittuihin tietoihin. Osasairauspäivärahan (osasairausvapaan) ja tavanomaisen sairauspäivärahan (sairausloman) vaikutuksia verrattaessa menetelmällisenä haasteena on osasairauspäivärahan saajien valikoitumisen huomioiminen tutkimusasetelmassa ja analyyseissa. Tämän vuoksi tutkimuksessa sovellettiin satunnaistettua kokeellista tutkimusasetelmaa ja rekisteritutkimuksissa ns. kontrafaktuaalilähestymistapaa. Vuonna 2008 laadittu ja vuonna 2012 päivitetty kirjallisuuskatsaus osoitti, että aiheesta oli julkaistu vain vähän tutkimustietoa. Tulokset neljästä tutkimuksesta osoittivat, että osasairausvapaalla olleet palasivat kokoaikaiseen työhön ja jatkoivat työssä todennäköisemmin kuin tavanomaisella sairauslomalla olleet. Joissakin tutkimuksissa oli havaittavissa menetelmällisiä puutteita. Rekisteritutkimukset osoittivat, että osasairauspäivärahakauden jälkeen sairausloma uusiutui nopeammin kuin tavanomaisen sairausloman jälkeen. Osasairauspäiväraharyhmässä oli seuranta-aikana myös sairauslomapäiviä verrokkiryhmää enemmän. Osasairausvapaan yhteys sairauslomalle paluuseen oli miehillä 1,8- ja naisilla 1,7-kertainen tavanomaiseen sairauslomaan verrattuna, kun taustatekijät vakioitiin. Koko aineistossa osasairausvapaa vähensi täyden työkyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä 6 %:lla ja kasvatti osatyökyvyttömyyseläkkeen todennäköisyyttä 8 %:lla. Miehillä vastaavat luvut olivat 10 % ja 5 % ja naisilla 4 % ja 9 %. Yhteydet olivat voimakkaampia mielenterveyden häiriöiden kuin tuki- ja liikuntaelinten sairauksien ryhmässä. Työhön osallistuminen väheni viiden seurantavuoden aikana molemmissa sairauslomaryhmissä. Osasairausvapaaryhmässä lasku oli kuitenkin keskimäärin 5 % pienempi kuin verrokkiryhmässä. Selvin ero havaittiin 45-65-vuotiailla, mielenterveyden häiriöissä ja korkeammassa sosioekonomisessa asemassa olevilla. Miesten ja naisten välillä ei tuloksissa ollut merkittäviä eroja. Interventiotutkimukseen osallistui 31 henkilöä sekä osasairausvapaaryhmässä että vertailuryhmässä. He olivat hakeutuneet työterveyshuoltoon tuki- ja liikuntaelinsairauden aiheuttaman työkyvyttömyyden vuoksi. Lähtötilanteessa kerättyjen kliinisten tietojen lisäksi tutkittavat vastasivat seuranvuoden aikana kuuteen kyselyyn, joista saadut tiedot yhdistettiin työterveyshuoltojen ja työnantajien rekistereistä saatuihin sairauspoissaolo- ja työsuhdetietoihin. Osasairausvapaalla olleet palasivat työhön ilman uutta sairauslomaa keskimäärin 12 päivässä, kun verrokkiryhmässä vastaava aika oli 20 päivää. Työhön paluun todennäköisyys oli osasairausvapaaryhmässä 1,8-kertainen verrokkiryhmään verrattuna, kun tutkittavien taustatekijöiden vaikutus huomioitiin. Osa-aikainen työskentely toteutui interventioryhmässä suunnitellusti. Tämän tutkimuksen tulokset viittaavat siihen, että osasairausvapaa tukee työhön paluuta ja työssä jatkamista. Tulokset ovat yhdenmukaisia tutkimusasetelmien ja vasteiden eroista huolimatta. Tähän mennessä osasairauspäivärahaa ovat hyödyntäneet pääasiassa naiset, mutta tulosten perusteella etuuden käyttöä voidaan suositella myös miehille. Osasairausvapaa helpotti työssä jatkamista sekä tuki- ja liikuntaelinten sairauksista että mielenterveyden häiriöistä toivuttaessa. Erityistä huomiota etuuden käyttöön tulee kiinnittää nuorten ja alempien sosioekonomisten ryhmien kohdalla. Yleistyessään osasairauspäivärahan ja osasairausvapaan käyttö todennäköisesti lisäisi työllisen väestön työhön osallistumista

Psychotherapy and change in mental health-related work disability : a prospective Finnish population-level register-based study with a quasi-experimental design

Background Mental disorders are a major cause of work disability among the working-age population. Psychotherapy has shown to be an effective treatment for mental disorders, but the evidence is mainly based on small-scale randomised trials with relatively short follow-ups. We used population-based register data to examine the association between statutory rehabilitative psychotherapy and change in depression or anxiety-related work disability. Methods We drew a nationally representative sample of the working-age population (aged 18-55 in 2010). The study group comprised all those who started rehabilitative psychotherapy in 2011-2014. A total of 10 436 participants who were followed from 3 years prior to 4 years after the onset of rehabilitative psychotherapy. This resulted in 83 488 observations. The annual total number of mental health-related work disability months (0 to 12) was calculated from the total number of annual compensated sickness absence and disability pension days. A quasi-experimental interrupted time series analysis was applied. Results The onset of rehabilitative psychotherapy marked a decline in work disability in comparison to the counterfactual trend. Specifically, a 20% decrease in the level (incidence rate ratio, IRR 0.80; 95% CI 0.76 to 0.85) and a 48% decrease in the slope (IRR 0.52; 95% CI 0.50 to 0.54) of work disability were detected in comparison to the counterfactual scenario. No significant gender differences were observed. The decline in work disability was the steepest in the oldest age group. Conclusions This study suggests that statutory psychotherapy may decrease work disability at the population level. However, further evidence of causal inference and the potential heterogeneity of the association is required.Peer reviewe

Length of sickness absence and sustained return-to-work in mental disorders and musculoskeletal diseases : a cohort study of public sector employees

Objectives The aim of this study was to investigate the association between the length of sickness absence and sustained return to work (SRTW) and the predictors of SRTW in depression, anxiety disorders, intervertebral disc disorders, and back pain in a population-based cohort of employees in the Finnish public sector. Methods We linked data from employers' registers and four national population registers. Cox proportional hazards regression analysis with a cluster option was applied. SRTW was defined as the end of the sickness benefit period not followed by a recurrent sickness benefit period in 30 days. Results For depression, the median time to SRTW was 46 and 38 days among men and women, respectively. For anxiety disorders, the figures were 24 and 22 days, for intervertebral disc disorders, 42 and 41 days, and, for back pain, 21 and 22 days among men and women respectively. Higher age and the persistence of the health problem predicted longer time to SRTW throughout the diagnostic categories. Comorbid conditions predicted longer time to SRTW in depression and back pain among women. Conclusions This large cohort study adds scientific evidence on the length of sickness absence and SRTW in four important diagnostic categories among public sector employees in Finland. Further research taking into account, eg, features of the work environment is suggested. Recommendations on the length of sickness absence at this point should be based on expert opinion and supplemented with research findings.Peer reviewe

Vaihdevuodet, monikipuisuus ja työkyky kuntatyöntekijöillä

VertaisarvioituJoissakin maissa on laadittu vaihdevuosiin liittyviä ohjeistuksia työnantajille ja ¬työntekijöille.Peer reviewe

Alternative duty work as workplace-initiated procedure to reduce sickness absence

PurposeAlternative duty work is a procedure that enables an employee with a short-term disability to perform modified duties as an alternative to sickness absence. We examined whether the implementation of an alternative duty policy was associated with reduced sickness absence in the Finnish public sector.MethodsTwo city administrations (A and D) that implemented an alternative duty work policy to their employees (n=5341 and n=7538) served as our intervention cities, and two city administrations (B and C) that did not implement the policy represented the reference cities (n=6976 and n=6720). The outcomes were the number of annual days, all episodes, and short-term (Peer reviewe

Sairauspoissaolojen kesto, uusiutuminen ja onnistunut työhön paluu : Kuntatyöntekijöiden seurantatutkimus

Sairauspoissaolojen pitkittyminen ja uusiutuminen aiheuttavat haittaa ja kustannuksia sekä yksilölle että yhteiskunnalle. Oikea-aikainen työhön paluu on näin ollen tärkeää. Suomessa on pohdittu sairauspoissaolojen tarpeen ja keston arviointiin liittyvän ohjeistuksen laatimista. Tämä tutkimus tuotti uut- ta sairausryhmäkohtaista tietoa sairauspoissaolojen kestosta, uusiutumisesta ja onnistuneeseen työhön paluuseen kuluneesta ajasta vuosina 2005–2011 laajassa kuntatyöntekijöiden aineistossa. Tarkasteluun valittiin sairauspois- saolojen kannalta tärkeistä tuki− ja liikuntaelinten sekä mielenterveyden ja käyttäytymisen häiriöiden sairausryhmistä sellaisia keskeisiä sairauksia, jotka olivat useimmiten kuntatyöntekijöiden sairauspoissaolojen taustalla. Tällaisia olivat esimerkiksi selkäsärky ja masennus

Labor Market Participation Before and After Long-Term Part-Time Sickness Absence in Finland A Population-Based Cohort Study

Objective: To examine trends in labor market participation among those with long-term part-time or long-term full-time sickness absence. Methods: Finnish population-based cohort study including 3406 individuals with greater than 30-day part-time sickness absence in 2011 and 42,944 individuals with greater than 30-day full-time sickness absence in 2011. Results: Compared to previous years, the rates of sickness absence and vocational rehabilitation increased after 2011 in both groups. Sickness absence rate was higher in 2012 in the full-time sickness absence group than in the part-time sickness absence group. An increasing trend in unemployment after 2011 was observed in both groups, but the absolute level of unemployment was higher in the full-time sickness absence group. Conclusion: Long-term part-time sickness absence seems to mark a decline in labor market participation, but the decline is smaller than that in employees with full-time sickness absence.Peer reviewe