Kulutusvalintojen vaikutus kahvilakulttuuriin

Tutkimus käsittelee ihmisten kulutuskäyttäytymistä ja sen muutoksen mahdollisia vaikutuksia kahvilakulttuuriin Helsingissä. Mielenkiinto aiheeseen tulee halusta kartoittaa markkinoita, olemme kiinnostuneita kahvilakulttuurista ja tulevaisuudessa tähtäimessä on kahvilayrittäminen. Aiheella on mielestämme merkitystä alalle, sillä kahvilakulttuuri elää ja kehittyy alituisesti. Kahviloissa vietetään koko ajan enemmän aikaa, kuluttajan kahvikiinnostus kasvaa, jonka myötä ammattilaisen on myös kehityttävä. On tärkeää tiedostaa, mitä asiakas haluaa ja mistä tämä on valmis maksamaan. Kun selvitetään kyseessä olevat tutkimusongelmat, voidaan opinnäytetyöraporttia hyödyntää lähitulevaisuudessa. Tutkimuskysymyksiä ovat ”Millaisia kahvilapalveluita kuluttajat suosivat ja miksi” ja ”Mitkä ilmiöt tai tekijät vaikuttavat kuluttajakäytöksen muuttumiseen”. Työn muita tavoitteita on ottaa selville, mihin kahvilakulttuuri on muokkautumassa ja mitkä tekijät siihen vaikuttavat eniten, mitä asiakkaat haluavat tänä päivänä ja lähitulevaisuudessa. Tietoperusta pohjautuu kahvilakulttuurin kehitykseen ja historiaan, kansainvälisellä tasolla ja Suomessa. Keskeisimpiä vaikutuksia kahvilakulttuurin kehitykselle ovat sosiaaliset tekijät ja kulutusyhteiskunnan muutokset. Osana tietoperustaa käsitellään myös kahvitrendejä ja kahvilakulttuuria osana kaupunkikulttuuria ja sen kehitystä. Lisäksi tietoperustassa tarkastellaan kuluttajakäyttäytymisen muutoksen vaikutuksia palvelualla. Tutkimusmenetelmäksi valittiin kvantitatiivinen tutkimustapa. Tutkimuksessa toteutettiin strukturoitu kyselytutkimus ja se sisälsi kaksikymmentä kysymystä koskien kuluttajan kahvilakäyttäytymistä. Kohderyhmä oli 18- 60 vuotiaat, pääosin pääkaupunkiseudulla asuvat ihmiset. Tutkimuksen tuloksista selviää, että kuluttajien kahvilan valintaan vaikuttavat eniten palvelun ystävällisyys ja nopeus. Kahvituotteen valintaan vaikuttavat eniten laatu ja maku. Vastaajat viettävät kahviloissa paljon aikaa ja kuluttavat mielestään sopivan määrän rahaa. Kahvikulttuurilla on heidän mielestään tärkeä merkitys kaupunkikulttuurin edistäjänä ja tärkeä rooli vastaajien sosiaalisessa elämässä. Johtopäätöksenä todetaan, että Helsingin kahvilakulttuuri on kehittynyt viime vuosina paljon. Pienkahvilat tarjoavat kuluttajien haluamia laadukkaita tuotteita. Ketjukahviloiden etuina on palvelun nopeus ja suuren asiakasmäärän hallitseminen. Kuluttajat yhdessä kahvialan toimijoiden kanssa kehittävät kahvilakulttuuria osana kaupunkikulttuuria

Puruveden Hummonselän rantaluontotyypit ja rantakasvillisuus

Raportti on osa FRESHABIT Life IP hankkeen laajaa A6 toimenpidettä, jossa on tehty kartoituksia ja mallinnuksia tiettyjen kirkasvetisten järvien vedenalaisesta luonnosta. Suomen ympäristökeskuksen toteuttamassa työssä selvitettiin, mitkä rantaluontotyypit liittyvät kartoitettuihin vedenalaisiin luontotyyppeihin Puruveden Hummonselällä ja mitä rantaluontotyyppejä tarkastelualueella esiintyy. Maastossa määritettiin kunkin vesikasvillisuuden tutkimusalan kohdalta niiden rantaluontotyyppi (sekä kansallinen että luontodirektiivin mukainen Natura 2000 luontotyyppi) ja tarkasteltiin rantavyöhykkeen kasvillisuutta, sekä tehtiin kasvillisuusnäytealoja rantakasvillisuuden runsaussuhteiden selvittämiseksi. Selvityksestä on hyötyä rantaluonnon pitkän aikavälin muutosten seurannassa. Hankkeessa kiinnitettiin erityistä huomiota rantaluhtiin. Luhdat ovat lahtien pohjukoiden luontaista suokasvillisuutta, joka on riippuvainen järven pintaveden tasosta ja veden korkeuden vaihtelusta. Luhtien läpi kulkee vesiä yläpuoliselta valuma-alueelta, ja ne toimivat luontaisesti näiden vesien biosuodattimina. Hummonselän rantaluhtien yläpuolisten valuma-alueiden tummat ravinnepitoiset vedet laskevat tavallisesti leveitä valtaojia pitkin luhtien läpi suoraan järveen. Luhtia ja niiden reunusten puustoisia soita on ojitettu paikoin kuivatusmielessä tai luhtien läpi kulkee ainakin yksittäisiä ojia. Ojitukset ovat kuivattaneet luhtia, mikä saa aikaan umpeenkasvua kuten pensoittumista ja puustoittumista. Jo yksittäiset ojat riittävät muuttamaan luhdan kasvillisuutta ja hydrologiaa. Hankkeessa selvitettiin lisäksi miten avointen ja puustoisten rantaluhtien kasvillisuutta voidaan tyypitellä erilaisin kaukokartoitusmenetelmin. Vääräväri-ortoilmakuva soveltuu hyvin puustoisten ja avointen luhtien paikantamiseen ja karkeaan kuviointiin. Tarkempi luontotyypin määrittely ja luhtakasvillisuuden kartoitus edellyttävät maastotarkistuksia, drone-kuvia/videoaineistoa tai mieluiten näiden yhdistelmää. Hieman yllättäen tarkka vedenkorkeusmalli tarjosi parhaan keinon visualisoida nopeasti potentiaalisia luhta- ja tulvametsäkohteita. Tämä perustuu osin siihen, että Saimaan tulvadynamiikka on tunnettu hyvin jo pitkään. Maastotarkastelussa Hummonselän rantojen luhtaluonto osoittautui hyvin monimuotoiseksi. Rehevien lahtien pohjukoissa on ruokoluhtaa, ruoholuhtaa, saraluhtaa, ruoho- ja saraluhtaa, osmankäämiluhtaa, kastikkaluhtaa sekä pensasluhdista suomyrttiluhtia ja pajuluhtia. Luhtien yhteydessä on myös muita rantasoita, kuten nevoja ja rämeitä sekä erilaisia luhtaisia sekatyyppejä. Puustoiset luhdat ovat Hummonselän rannalla harvinaisia, laajojen avoluhtien laidoissa on pienialaisesti etenkin koivuluhtia. Tervaleppäluhtaa tavattiin vain yhdeltä kuviolta. Erikoisuutena Hummonselän rannoilta löydettiin useita pienialaisia suomyrttiluhtia. Suomyrttiluhta on luokiteltu uhanalaiseksi vaarantuneeksi (VU) luontotyypiksi luontotyyppien uhanalaisuuden arvioinnissa. Selvitys tuotti uutta tietoa suomyrttiluhtien levinneisyydestä ja niille tyypillisestä kasvillisuudesta Järvi-Suomessa. Nopeasti tehty rantaluonnon kartoitus osoitti Hummonselällä olevan hyvin monimuotoisen rantaluonnon, jonka lajisto- ja luontotyyppiarvot liittyvät kirkasvetiseen niukkaravinteiseen järveen. Tarkempi rantaluonnon kartoitus ja lajistoselvitys olisi tarpeen tehdä koko Puruveden Natura-alueella. Tietoja ranta- ja vesiluonnosta tarvitaan tulevaisuudessa Puruveden Natura 2000 alueen tilan seurannassa. Puruveden Hummonselän valuma-alueella on ojitettuja soita, joista monet sijaitsevat pohjavesialueilla. Näiden metsäojitettujen soiden käsittelyssä ja vesiensuojelussa tulee olla erityisen tarkkana, etenkin kunnostusojitusten yhteydessä. Valuma-alueella tehtävät kunnostusojitukset ja suometsien hakkuut edellyttävät Natura-arviointia. Ne vaikuttavat todennäköisesti suoraan haitallisesti Natura-luontotyypin karut kirkasvetiset järvet suojelutasoon Hummonselällä ja laajemminkin Puruvedellä. Kaikki vesien tilaa parantavat toimet tulee hyödyntää valuma-alueella. Mahdollisuudet ennallistaa valuma-alueen metsäojitettuja soita ja ojitettuja luhtia (mukaan lukien luhdat, joiden läpi johdettu vesiä) pitää selvittää ja ennallistamissuunnitelmia sekä käytännön toteutusta tulee edistää nopeasti

Vesienhoidon ja luonnonsuojelun yhteensovittaminen Puruvedellä – suositukset toimintamalliksi

Puruvesi-selvitys toteutettiin Suomen ympäristökeskuksessa (SYKE) Etelä-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen aloitteesta vuosina 2017−2018. Työn tavoitteena oli sovittaa erilaisia luonnon-, vesien- ja maisemansuojelun tavoitteita yhteen virkistyskäytön ja rantojen kunnostustavoitteiden kanssa Puruvedellä. Selvitys liittyy läheisesti Metsähallituksen koordinoimaan sisävesien tilan parantamiseen tähtäävään Freshabit LIFE IP -hankkeeseen, jonka osahankkeessa on suunniteltu kunnostuksia Puruveden viidelle toimenpidealueelle. Toimenpidealueet 1, 2 ja 3 sijaitsevat Etelä-Savon, alue 4 Pohjois-Karjalan ja alue 5 molempien elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimialueilla. Puruveden keskeiset osat kuuluvat Puruveden Natura 2000 -alueeseen (FI0500035), jonka suojeluperusteena on luontodirektiivin liitteen I luontotyyppi ’karut kirkasvetiset järvet (3110)’. Puruvesi on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä pääasiassa ympäröivien metsien ja soiden ojitusten sekä maatalouden ja haja-asutuksen kuormituksen vuoksi, ja matalat lahdenpohjukat ovat ruovikoituneet. Luontotyypin tilan parantamiseksi suunniteltujen ruovikoiden niittojen ja ruoppausten toteuttamista varten tehdyissä luontoselvityksissä Puruvedeltä löydettiin elinvoimaisiksi arvioitujen, luontodirektiivin liitteeseen IV (a) kuuluvien viitasammakoiden ja lampikorentojen esiintymiä. Kunnostustoimien toteuttaminen edellyttää näiden lajien huomioon ottamista ja suotuisan suojelutason turvaamista. Tässä työssä selvitettiin luontotyypille tyypillisten pohjalehtisten kasvien tärkeimpiä ja luontodirektiivin lajien potentiaalisia esiintymisalueita, pohjalehtiskasvillisuutta uhkaavien ruovikoiden esiintymistä sekä Freshabit LIFE IP -hankkeessa suunniteltujen toimenpiteiden oikeudellisia edellytyksiä. Tavoitteiden yhteensovittamisen suunnittelua varten koottiin paikkatietoaineistoja ArcGIS-pohjaiseen tietokantaan. Mikkelissä helmikuussa 2018 järjestetyssä asiantuntijatyöpajassa valmisteltiin toimintamalli suunniteltuja niittoja varten. Toimintamallissa esitetään suosituksia luontodirektiivin lajien huomioon ottamiseksi sekä lieventävien toimien ja kompensaatioiden käytön mahdollisuuksia erilaisissa vesistöjen kunnostushankkeissa. Toimintamallikaavioiden toivotaan toimivan esimerkkeinä erilaisten tavoitteiden yhteensovittamisessa myös muissa hankkeissa ja muilla alueilla

High-latitude EU Habitats Directive species at risk due to climate change and land use

Highlights • Climate change-induced risks to EU Habitats Directive species are poorly known. • Adverse land use for species often coincides with high climate change velocity. • Climate change and land use threats vary notably both between and within species. • Mapping risks across species occurrences is central to climate-wise conservation. • Climate change land-use risks hinder Habitats Directive species from reaching a favourable status.The Habitats Directive of the European Union is a key legislative instrument in Europe, supporting the conservation of rare, threatened or endemic species. It aims at ensuring that the species listed in the Annexes of the Habitats Directive show a favourable conservation status, i.e., that they are able to maintain viable populations and that their natural range is sufficient and not decreasing currently, nor will in the future. However, climate change may hamper Habitats Directive species in achieving (or maintaining) a favourable conservation status, particularly when these impacts are amplified by adverse land use. Here, we studied Habitats Directive species in Finland for which ≥70% of the occurrences were recorded with the resolution of ≤100 m. The number of occurrence sites for the 52 species studied ranged from one site to 13,653 sites, summing up to 19,367 sites. For all these sites and their surroundings, we assessed the vulnerabilities caused by climate change and land use. The climate exposure of occurrence sites was measured based on the rapidity of climatic changes (i.e. climate velocity) in three climate variables (growing degree days, mean January air temperature, water balance) at each site. Risks caused by land use were assessed using two negative and four positive variables that respectively described the quantity of land cover and habitats that is either harmful (e.g. clear-cut forest and drained peatlands) or supportive (protected areas and suitable habitats) to species occurrences. To complement climate and land-use variables, three additional variables describing protection status of the sites and the number of occurrences of the same species in the landscape were examined. Comparison of the mean vulnerability values for each species showed that some of the species inhabit, on average, areas with high climate exposure. Moreover, in certain species climate change-induced vulnerabilities consistently coincide with negative land use. However, in many of the 52 species there was large variation in the vulnerability levels between individual occurrence sites, concerning both climate exposure and land-use variables. Considering the vulnerabilities due to climate change separately, 40–60% of the species occurrence sites are expected to face high exposure caused by rapid changes in summer or winter temperatures, which presents challenges in maintaining a favourable conservation status. Our results also revealed numerous species occurrences where high climate velocity coincided with a large amount of negative land use and low amount of suitable habitat, for which climate-wise conservation planning could be targeted

Bear-Baiting May Exacerbate Wolf-Hunting Dog Conflict

Peer reviewe

Suojelualueverkosto muuttuvassa ilmastossa - kohti ilmastoviisasta suojelualuesuunnittelua

Ilmastoviisaan luonnonsuojelusuunnittelun perustana on tieto siitä, millä alueilla ilmasto muuttuu voimakkaimmin, mitkä suojelualueet, lajit ja lajipopulaatiot sekä luontotyypit ovat kaikkein alttiimpia muutokselle ja miten muutokseen sopeudutaan. SUMI-hankkeessa selvitettiin lämpösumman, tammikuun keskilämpötilan ja vuosittaisen vesitaseen muutosnopeutta ja pienilmastollisia muutoksia Suomen Natura 2000 -verkostossa. Lämpösumman ja tammikuun lämpötilan ennustetuissa muutosnopeuksissa on merkittäviä alueellisia eroja ja Natura-alueiden pienilmasto tulee muuttumaan huomattavasti. Avainasemassa on turvata lajit, joiden populaatioiden menestyminen liittyy nopeimmin muuttuviin ilmastotekijöihin. Suojelualuesuunnittelussa tulee painottaa suojelu- ja hoitotoimien joustavaa suunnittelua sekä varautua mittaviin olosuhteiden muutoksiin. Ennallistaminen ja luonnonhoito ovat tärkeitä keinoja lajien elinympäristöjen ja luontotyyppien tilan parantamiseksi muuttuvassa ilmastossa. Kohdentamalla ennallistamista ja luonnonhoitoa ilmastoviisaasti voidaan tukea lajien siirtymistä. Lajien ominaisuudet vaikuttavat niiden haavoittuvuuteen ilmastonmuutokselle; negatiiviset vaikutukset korostuvat pohjoisen viileisiin oloihin, kuten tunturi- ja suoelinympäristöihin, erikoistuneilla lajeilla, joiden leviämiskyky on rajoittunut. Eri eliöryhmillä nousi esille myös muita lajien haavoittuvuutta ilmastonmuutokselle heijastelevia ominaisuuksia, joita on tärkeää huomioida lajien hoito- ja suojelusuunnittelussa. Lajien ominaisuuksien perusteella tunnistettiin joukko ilmastonmuutokselle haavoittuvimpia lajeja, joihin suojelutoimia kannattaa kohdentaa. Luontodirektiivilajien - ja etenkin saman lajin populaatioiden - välillä oli selviä eroja lajien altistumisessa lämpösumman ja tammikuun lämpötilan muutosnopeuteen, sekä esiintymien ympäristön haitallisen maankäytön määrässä. SUMI-hankkeessa tarkasteltiin suojelualueverkoston merkitystä maalinnustolle sekä havaittujen että ennustettujen levinneisyysmuutosten osalta. Suojelullisesti arvokkaiden suo- ja tunturilajien lajimäärä pieneni sekä suojelualueilla että suojelemattomilla alueilla, kun taas kosteikkolajien määrä kasvoi koko maassa. Suojelualueet puskuroivat ilmastonmuutoksen negatiivisia vaikutuksia suojelullisesti merkittäville lajeille, mutta vaikutukset ovat jo nähtävissä niilläkin. Linnuston monimuotoisuuden kannalta suojelualueverkosto on perustettu ilmastonmuutoksen näkökulmasta oikeansuuntaisesti, mutta Etelä- ja Keski-Suomessa metsien suojelualueverkosto on riittämätön turvaamaan lintulajiston monimuotoisuuden. Ilmastonmuutoksen vaikutukset luontotyyppeihin ovat ensisijassa laadullisia. Herkimmiksi luontotyypeiksi on tunnistettu rannikon hauru- ja meriajokasvallit sekä primäärisukkessioon liittyvät luontotyypit, lumenviipymät, tunturikoivikot, tunturikankaat, virtavesien latvapurot, Tunturi-Lapin pienvedet, perinnebiotoopit, palsasuot, eteläiset aapasuot, lähteet ja lähdesuot sekä avoimet ja puoliavoimet kallioluontotyypit. Ilmastonmuutoksen myötä lisääntyvien luontaisten häiriöiden arvioidaan vaikuttavan positiivisesti metsien rakenteeseen lisäämällä kuolleen puun sekä runsaslahopuustoisten nuorten sukkessiovaiheiden ja lehtipuiden määrää. Monimuotoiset metsät ovat avainasemassa metsien ekosysteemipalveluiden ja sopeutumiskyvyn turvaamisessa. SUMI-hankkeessa kehitettiin laskentamenetelmää, jonka avulla voidaan arvioida metsän käsittelytapojen ja ilmastonmuutoksen vaikutuksia metsien hiilitaseeseen tarkalla resoluutiolla. Alustavien mallinnustulosten mukaan puuston ja metsämaan hiilivarasto kasvoi sekä suojelumetsä- että talousmetsäskenaariossa Evon alueella vuosina 2013–2099. Suojelumetsä sitoi hiiltä hitaammin kuin talousmetsä mutta säilyi hiilen nieluna koko tarkastelujakson ajan. Yhdistämällä hiilitasearviot luonnon monimuotoisuutta kuvaaviin paikkatietoaineistoihin voidaan suojelualuesuunnittelussa priorisoida sekä ilmastohyödyiltään että luontoarvoiltaan parhaita kohteita

Wolf depredation on domestic animals in Europe and the United States : characteristics and explanatory factors, and a case study of wolf-dog conflicts

Conflicts are concern for the coexistence of wolves (Canis lupus) and humans, and injuries and deaths of domestic animals (i.e. depredations) are a concrete part of the conflicts. Even though wildlife researchers have studied characteristics, risk factors, and prevention methods of depredation for decades, the diversity and complexity of depredation phenomenon has ensured that there is still a long way to go before the knowledge and management of depredations reach a satisfactory level. The thesis is consisted of three parts that have a broader theme in the description of the depredation phenomenon from slightly different perspectives and so to serve the purpose of increasing the capacity of understanding and managing the depredation. The first part of the thesis gives a literature-based introduction to the problem of depredation and the factors that are likely to contribute to the depredation risk in general. The aim of the first part was to provide a foundation for the second and third parts. The second part of the thesis focuses on the large-scale depredation characteristics by surveying depredation records of Europe and North America via a literature review and personal data requests. The aims of the second part were to generalize the depredation characteristics on the large scale, to compare depredation datasets between study areas, and to study the relationship between depredations and possible large-scale explanatory factors of depredation. The third part of the thesis represents a collective study of wolf attacks on bear-hunting dogs in the states of Michigan and Wisconsin, US. The aim of the third part was to study the relationship between dog depredation rates and bear-hunting practices and to exemplify the benefits of the transregional research approach. The second part of the thesis represented depredation characteristics from 20 study areas in Europe and the US. Small- or medium-sized domestic animals dominated the depredation records. The percentages of depredated livestock stayed small. Sheep and goat depredations occurred more often than expected and bovine and equine depredations less than expected by the occurrence of the animals in the live population. The second part showed also that despite the large variability between the depredation datasets, the composition and number of depredations were geographically clustered. Europe was defined by extensive sheep and goat depredations whereas the US was defined by moderate bovine depredations. The results also showed that wolf abundance and domestic animal densities correlated significantly with the number of depredations and depredation rates (depredations/wolf) whereas the human population density and the forest and farmland coverages correlated less significantly with the depredation rates. The third part of the thesis showed that the depredation rates of bear-hunting dogs in Michigan and Wisconsin are partly influenced by the bear-hunting permits sold per wolf and hunter method. The greater dog depredation rates in Wisconsin compared to Michigan could be affected by the longer duration of bear-baiting and more concurrent timing of baiting with dog training in Wisconsin. The differences in the compensation schemes could also contribute to the differences in depredation rates between the states. In conclusion, the results of the second part indicated that some characteristics of depredation that have been previously identified on the more local scales are applicable also on the large scales. More research is needed to clarify the role of wolf abundance and domestic animal densities in determining the depredation likelihood on the large scales. The depredation records were highly variable in relation to the data collection procedures, and it would be important to set minimum standards for the depredation data. The depredation research and management should be improved also by increasing the transparency and availability of depredation records. The third part of the thesis showed how the differences in natural resources management between the states might have a significant role in defining depredation rates for hunting dogs. The study exemplifies well how the depredation research and management can benefit from the collection and distribution of depredation data across the administrative borders. As the depredation information hopefully increases in the future, the large-scale picture of the depredation characteristics across Europe and North America will also be further defined

Wolf depredation on domestic animals in Europe and the United States : characteristics and explanatory factors, and a case study of wolf-dog conflicts

Conflicts are concern for the coexistence of wolves (Canis lupus) and humans, and injuries and deaths of domestic animals (i.e. depredations) are a concrete part of the conflicts. Even though wildlife researchers have studied characteristics, risk factors, and prevention methods of depredation for decades, the diversity and complexity of depredation phenomenon has ensured that there is still a long way to go before the knowledge and management of depredations reach a satisfactory level. The thesis is consisted of three parts that have a broader theme in the description of the depredation phenomenon from slightly different perspectives and so to serve the purpose of increasing the capacity of understanding and managing the depredation. The first part of the thesis gives a literature-based introduction to the problem of depredation and the factors that are likely to contribute to the depredation risk in general. The aim of the first part was to provide a foundation for the second and third parts. The second part of the thesis focuses on the large-scale depredation characteristics by surveying depredation records of Europe and North America via a literature review and personal data requests. The aims of the second part were to generalize the depredation characteristics on the large scale, to compare depredation datasets between study areas, and to study the relationship between depredations and possible large-scale explanatory factors of depredation. The third part of the thesis represents a collective study of wolf attacks on bear-hunting dogs in the states of Michigan and Wisconsin, US. The aim of the third part was to study the relationship between dog depredation rates and bear-hunting practices and to exemplify the benefits of the transregional research approach. The second part of the thesis represented depredation characteristics from 20 study areas in Europe and the US. Small- or medium-sized domestic animals dominated the depredation records. The percentages of depredated livestock stayed small. Sheep and goat depredations occurred more often than expected and bovine and equine depredations less than expected by the occurrence of the animals in the live population. The second part showed also that despite the large variability between the depredation datasets, the composition and number of depredations were geographically clustered. Europe was defined by extensive sheep and goat depredations whereas the US was defined by moderate bovine depredations. The results also showed that wolf abundance and domestic animal densities correlated significantly with the number of depredations and depredation rates (depredations/wolf) whereas the human population density and the forest and farmland coverages correlated less significantly with the depredation rates. The third part of the thesis showed that the depredation rates of bear-hunting dogs in Michigan and Wisconsin are partly influenced by the bear-hunting permits sold per wolf and hunter method. The greater dog depredation rates in Wisconsin compared to Michigan could be affected by the longer duration of bear-baiting and more concurrent timing of baiting with dog training in Wisconsin. The differences in the compensation schemes could also contribute to the differences in depredation rates between the states. In conclusion, the results of the second part indicated that some characteristics of depredation that have been previously identified on the more local scales are applicable also on the large scales. More research is needed to clarify the role of wolf abundance and domestic animal densities in determining the depredation likelihood on the large scales. The depredation records were highly variable in relation to the data collection procedures, and it would be important to set minimum standards for the depredation data. The depredation research and management should be improved also by increasing the transparency and availability of depredation records. The third part of the thesis showed how the differences in natural resources management between the states might have a significant role in defining depredation rates for hunting dogs. The study exemplifies well how the depredation research and management can benefit from the collection and distribution of depredation data across the administrative borders. As the depredation information hopefully increases in the future, the large-scale picture of the depredation characteristics across Europe and North America will also be further defined

Soidensuojelun täydennysehdotus ottaa huomioon suoluonnon monimuotoisuuden

Soiden laaja-alaisen käytön myötä suoluonto on uhanalaistunut. Suojelualueiden verkostossa pyritään säilyttämään suoluonnon monimuotoisuutta. Soidensuojelun täydennysehdotus valmistui vuonna 2015 täydentämään olemassa olevaa suojeltujen soiden verkostoa. Ehdotusta toteutetaan vapaaehtoisin keinoin

Climate change and land use threats to species of aapa mires, an EU priority habitat

Aapa mires are EU priority habitats that harbour unique biodiversity values but face increasing global change threats. Here, we investigate the exposure of red-listed aapa mire species inhabiting fen and flark fen habitats to the impacts of land use and climate change. Climate change-based threats were assessed across the aapa mire zone of Finland based on climate velocities (a metric describing the speed and direction of climate movement) measured for mean January temperature (TJan), growing degree days (GDD5) and mean annual water balance (WAB). Land use threats were assessed based on the cover of drainage ditches and three other adverse land use types around the species occurrences. Our results suggest that rapid changes in TJan may alter winter thermal conditions and thereby also species performance, particularly in the northernmost part of the aapa mire zone, where the most valuable concentrations of red-listed species are situated. The land use and GDD5 threats are highest in the southern regions where the red-listed aapa mire species occurrences are sparser but face severe risks to their persistence. In the central part of the aapa mire zone, a number of valuable aapa mires with red-listed species are exposed to both intermediately high TJan and GDD5 velocities and a spatially varying amount of ditching. Three conservation approaches to support the persistence of red-listed aapa mire species: (i) restora-tion, (ii) establishment of new protected areas, and (iii) monitoring of the key habitats, should be flexibly and complementarily applied to the preservation of aapa mires subject to accelerating climate change.Peer reviewe