Käytäntöön pohjautuvia näkemyksiä esitutkintayhteistyön tilasta, kipukohdista ja alueellisista innovaatioista : Tilannekatsaus 2021

Oikeusministeriö on 30.11.2020 tehdyllä toimeksiantosopimuksella (VN/19958/2020) sopinut Syyttäjälaitoksen kanssa käynnistettävästä esitutkintayhteistyön toimivuutta selvittävästä tutkimushankkeesta. Hanke toteutettiin tiiviissä yhteistyössä poliisihallituksen kanssa. Tutkimushankkeeseen nimettiin erikoissyyttäjä Hannu Koistinen Pohjois-Suomen syyttäjäalueelta ja rikoskomisario Eveliina Karjalainen Oulun poliisilaitokselta. Hankkeen kuulemisissa pyrittiin huomioimaan kaikki rikosprosessiketjun toimijat. Tutkimushankkeessa tuli toteutussuunnitelman mukaisesti arvioida esitutkintayhteistyövelvoitteen noudattamista ja tarkastella kehittämismahdollisuuksia esitutkintaviranomaisten ja syyttäjien toiminnassa. Tavoitteena oli saada tietoa esitutkintayhteistyön toimivuudesta eri rikoslajeissa; vaativissa rikosasioissa, tavanomaisissa rikosasioissa ja nopeasti käsiteltävissä rikosasioissa käsittäen myös esitutkinnan rajoittamisasiat sekä kansainvälisliityntäisissä asioissa. Huomioon tuli ottaa rikosasiassa tehtävät esitutkintatoimenpiteet ja arvioida esitutkintayhteistyötä niiden kannalta. Erityisesti tuli arvioida, miten syyttäjän juridista ja strategista asiantuntemusta voitaisiin hyödyntää enemmän esitutkintavaiheessa. Esitutkintaprosessista tuli erityisesti tarkastella erityisesti tutkintasuunnitelman ja loppulausuntomenettelyn käyttöä ja toimivuutta sekä syyttäjän osallistumista niihin sekä avustajien aktiivisempaa roolia. Valtakunnallisia eroja ja poikkeavuuksia tuli selvittää sekä kerätä parhaita käytäntöjä eri alueilta. Hankkeessa tuli kuulla poliisin ja muiden esitutkintaviranomaisten, Syyttäjälaitoksen, tuomioistuinten ja asianajajien edustajia. Loppuraportissa tuli esittää hankkeessa tehdyt havainnot ja johtopäätökset esitutkintayhteistyön toimivuudesta sekä arvio havaituista ongelmista ja esittää ratkaisuehdotuksia niihin. Eri alueilla havaittuja hyviä käytäntöjä tuli esittää monistettavaksi valtakunnallisesti sovellettavaksi. Lisäksi havaittuja tarpeellisia muutostarpeita yhteistyökäytäntöihin, Syyttäjälaitoksen ja Poliisihallituksen ohjeistukseen ja lainsäädäntöön tuli tuoda perustellusti esiin. Tutkimushankkeen raportti on toimitettu oikeusministeriöön 10.5.2021

Maastoliikennemaksutyöryhmän mietintö

Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureittien rahoitusta tulisi monipuolistaa maastoliikenteen ympäristönsuojelun ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä luontomatkailun edellytysten lisäämiseksi. Työryhmän mielestä ei ole perusteltua ottaa käyttöön maastoliikennettä koskevia verojärjestelmiä eikä yleistä moottorikelkkailureittimaksua. Edellytykset rahoittaa moottorikelkkailureittejä valtion talousarvion kautta tulisi kuitenkin luoda. Moottorikelkkailureittien nykyinen rahoituspohja tulee säilyttää ja sitä pitää kehittää niin, että moottorikelkkamatkailusta hyötyvät tahot ovat laajasti mukana väylien rahoituksessa. Valtion rahoituksen mukaantulo edellyttää moottorikelkkailureittejä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä niin tarvittavan reitistön määrän kuin laadunkin osalta. Valtakunnallisten tavoitteiden selkiinnyttyä tulisi liikenne- ja viestintäministeriön menoluokkaan kohta ”Tienpidon valtionavut” (31.25.50) saada harkinnanvarainen valtionavustusmääräraha yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelkkailureittien perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Moottorikelkkailureittien perustamista tulisi edistää tasapuolisesti eri osissa maata. Työryhmä katsoo, että maastoliikennelakia on tarpeen uudistaa moottorikelkkailureitin määritelmän ja perustamismenettelyn osalta. Työryhmä katsoo myös, että tulisi selvittää, voidaanko tieliikennelainsäädäntöä kehittää siten että moottorikelkkailu teillä olisi nykyistä joustavampaa

Maastoliikennemaksutyöryhmän mietintö

Työryhmä katsoo, että moottorikelkkailureittien rahoitusta tulisi monipuolistaa maastoliikenteen ympäristönsuojelun ja liikenneturvallisuuden parantamiseksi sekä luontomatkailun edellytysten lisäämiseksi. Työryhmän mielestä ei ole perusteltua ottaa käyttöön maastoliikennettä koskevia verojärjestelmiä eikä yleistä moottorikelkkailureittimaksua. Edellytykset rahoittaa moottorikelkkailureittejä valtion talousarvion kautta tulisi kuitenkin luoda. Moottorikelkkailureittien nykyinen rahoituspohja tulee säilyttää ja sitä pitää kehittää niin, että moottorikelkkamatkailusta hyötyvät tahot ovat laajasti mukana väylien rahoituksessa. Valtion rahoituksen mukaantulo edellyttää moottorikelkkailureittejä koskevien valtakunnallisten tavoitteiden määrittelyä niin tarvittavan reitistön määrän kuin laadunkin osalta. Valtakunnallisten tavoitteiden selkiinnyttyä tulisi liikenne- ja viestintäministeriön menoluokkaan kohta ”Tienpidon valtionavut” (31.25.50) saada harkinnanvarainen valtionavustusmääräraha yleiseen käyttöön tarkoitettujen moottorikelkkailureittien perustamiseen, rakentamiseen ja ylläpitämiseen. Moottorikelkkailureittien perustamista tulisi edistää tasapuolisesti eri osissa maata. Työryhmä katsoo, että maastoliikennelakia on tarpeen uudistaa moottorikelkkailureitin määritelmän ja perustamismenettelyn osalta. Työryhmä katsoo myös, että tulisi selvittää, voidaanko tieliikennelainsäädäntöä kehittää siten että moottorikelkkailu teillä olisi nykyistä joustavampaa

Kidney function and nephrotoxic drug use among older home-dwelling persons with or without diabetes in Finland

Background Due to these changes in kidney function, aging kidneys are more prone to drug-induced impairments in renal properties. Diabetes has been associated with the declined kidney function and an elevated risk of renal failure. The aim of this study is to compare kidney function and potentially nephrotoxic drug use among home-dwelling older persons with or without diabetes. Methods A total of 259 persons with and 259 persons without diabetes and aged >= 65 years were randomly selected to participate in a health examination with complete data gathered from 363 individuals (187 with diabetes and 176 without diabetes). The estimated glomerular filtration rate (eGFR) was calculated using CKD-EPI equation. Each participant was categorized based on the nephrotoxic profile of their medications. Results There were no differences in mean eGFR values (77.5 +/- 18.8 vs. 80.5 +/- 14.8 ml/min/1.73m(2), p = 0.089) or in the proportion of participants with eGFR <60 ml/min/1.73m(2) among persons with diabetes (16% vs. 10%, p = 0.070), compared to persons without diabetes. Potentially nephrotoxic drug use was similar between the groups. The mean number of potentially nephrotoxic drugs was 1.06 +/- 0.88 in those with and 0.97 +/- 1.05 in those without diabetes (p = 0.39). Conclusions The kidney function of older persons with diabetes does not differ from that of older persons without diabetes and furthermore potentially nephrotoxic drug use seem to play only a minor role in the decline in kidney function among home-dwelling persons in the Inner-Savo district.Peer reviewe

Clinically relevant drug-drug interactions and the risk for drug adverse effects among home-dwelling older persons with and without type 2 diabetes

What is known and objective Polypharmacy and age are known to increase the risk for potential drug interactions. Type 2 diabetes has been associated with polypharmacy and several comorbidities. Currently, there is no information on whether the frequency of clinically relevant drug-drug interactions and the risk for drug adverse effects differ between older persons with and without diabetes. The aim of this study was to investigate the frequency of drug-drug interactions and the risk for drug adverse effects in these two groups in primary care. Methods The basic study population consisted of Finnish home-dwelling primary care patients aged >= 65 years (N = 3039). For each person with diabetes, two controls were selected with adjusted age and gender. To collect data, electronic primary care patient records, a structured health questionnaire and a structured health examination conducted by a physician were utilized. Using the SFINX-PHARAO (R) database, drug-drug interactions and the risk for drug adverse effects were evaluated in 182 persons with type 2 diabetes and 176 persons without diabetes. Results and discussion There were no significant differences in the frequency of drug-drug interactions or the risk for drug adverse effects in persons with and without diabetes. At least one clinically relevant interaction was found in 81 (44.5%) persons with diabetes and 73 (41.5%) persons without diabetes. The most common drugs causing interactions included non-steroidal anti-inflammatory drugs (NSAIDs) and warfarin. What is new and conclusion There is no difference in the frequency of drug-drug interactions or risk for drug adverse effects in older home-dwelling persons with and without diabetes. Due to common comorbidities and commonly used drugs among persons with diabetes, drug-drug interactions involving warfarin or NSAIDs in particular should be carefully monitored to avoid drug adverse effects.Peer reviewe

Omaisuudensuojan ja oikeusturvan kehittämistarpeet ympäristölainsäädännössä

Selvityksessä tarkastellaan eräitä lunastus-, maankäyttö-, luonnonsuojelu- ja maa-aineslainsäädäntöön sisältyvien säännösten soveltamisessa esiinnousseita kysymyksiä maaomaisuudensuojan ja oikeusturvan näkökulmasta. Selvitys on laadittu oikeusministeriön ja ympäristöministeriön yhteistyönä. Selvityksen mukaan maanomistajien oikeusturva on puutteellinen eräissä asema- ja yleiskaavojen muutoksenhakutilanteissa. Lakia ehdotetaan sen vuoksi muutettavaksi siten, että maanomistajalla olisi oikeus valittaa asema- tai yleiskaavan osittaista kumoamista koskevasta päätöksestä. Rantojen kaavoituksen yhteydessä suojeltavien rantojen laskennallinen rakennusoikeus pyritään siirtämään maanomistajan toisaalla omistamille alueille. Kaavassa suojelualueiksi määrättäville rannoille osoittamatta jäänyt rakennusoikeus on korvattava, jollei sitä ole voitu siirtää toisaalle. Korvattavat rakennuspaikat voidaan tarvittaessa osoittaa kaavassa. Selvityksessä ei ehdoteta tältä osin tehtäväksi muutoksia lainsäädäntöön. Luonnonsuojelulaissa, maa-aineslaissa ja kiinteän omaisuuden lunastamista koskevassa lainsäädännössä ei havaittu puutteita omaisuudensuojan näkökulmasta. Selvityksessä ei ehdoteta tältä osin tehtäväksi muutoksia lainsäädäntöön. Korvauksen määräämistä koskevissa käytännöissä saattaa kuitenkin esiintyä tapauskohtaista vaihtelua. Selvityksessä korostetaan lunastuskorvauksen määräämistä koskevien arviointikäytäntöjen kehittämistä sen varmistamiseksi, että lunastuskorvaus kattaa kaikki luovuttajan taloudelliset menetykset

Use of primary health care services among older patients with and without diabetes

Background The aim of this study was to compare the utilization of primary healthcare services by older patients with and without type 2 diabetes. Methods Electronic patient records were used to identify persons over 65 years of age with a diagnosis of diabetes. Two age- and sex-adjusted controls without diabetes were extracted for each person with diagnosis of diabetes. A health questionnaire was sent by mail to 527 people with diabetes and 890 controls. Of the persons who answered the questionnaire, 518 persons were randomly selected to participate in a health examination. The study group in this analysis consisted of 187 persons with diabetes and 176 persons without diabetes who attended the health examination. The data on primary health care utilization were extracted from electronic patient records one year before and one after the health examination. Results Before the onset of the study, the patients with diabetes had more doctor's appointments (p < 0.001), nurse's appointments (< 0.001) and laboratory tests taken (p < 0.001) than those without diabetes After 1-year follow-up period the patients with diabetes had more doctor's appointments (p = 0.002), nurse's appointments (p = 0.006), laboratory tests taken (p = 0.006) and inpatient care at the community hospital (p = 0.004) than patients without a diagnosis of type 2 diabetes. The use of the community hospital increased significantly among patients with diabetes (ratio 2.50; 95% Cl 1.16-5.36) but not by patients without diabetes (ratio 0.91; 95% Cl 0.40.2.06). The number of nurse's appointments increased for patients without diabetes (ratio 1.31; 95% Cl 1.07-1.60) but not for those with diabetes (ratio 1.04; 95% Cl 0.88-1.24). Conclusions Patients with diabetes visit more often physicians and nurses compared with those without diabetes. During a 1-year follow-up, the use of community hospital care increased significantly among patients with diabetes. In addition to focusing on prevention and care of diabetes, these results suggest the importance of diabetes in planning community-based health care services.Peer reviewe

Anticholinergic drug use and its association with self-reported symptoms among older persons with and without diabetes

What is known and objective Anticholinergic drug use has been associated with a risk of central and peripheral adverse effects. There is a lack of information on anticholinergic drug use in persons with diabetes. The aim of this study is to investigate anticholinergic drug use and the association between anticholinergic drug use and self-reported symptoms in older community-dwelling persons with and without diabetes. Methods The basic population was comprised of Finnish community-dwelling primary care patients aged 65 and older. Persons with diabetes were identified according to the ICD-10 diagnostic codes from electronic patient records. Two controls adjusted by age and gender were selected for each person with diabetes. This cross-sectional study was based on electronic primary care patient records and a structured health questionnaire. The health questionnaire was returned by 430 (81.6%) persons with diabetes and 654 (73.5%) persons without diabetes. Data on prescribed drugs were obtained from the electronic patient records. Anticholinergic drug use was measured according to the Anticholinergic Risk Scale. The presence and strength of anticholinergic symptoms were asked in the health questionnaire. Results and discussion The prevalence of anticholinergic drug use was 8.9% in the total study cohort. There were no significant differences in anticholinergic drug use between persons with and without diabetes. There was no consistent association between anticholinergic drug use and self-reported symptoms. What is new and conclusion There is no difference in anticholinergic drug use in older community-dwelling persons with and without diabetes. Anticholinergic drug use should be considered individually and monitored carefully.Peer reviewe