Dopamiinireseptorien merkitys 1-bentsyylipiperatsiinin palkitsevuudessa

1-Bentsyylipiperatsiini (BZP) on viime vuosina laittomille markkinoille ilmaantunut ns. design-huume, jonka on todettu muistuttavan vaikutuksiltaan amfetamiinia. Sen myynti tapahtuu tyypillisesti tanssiklubeilla ja Internetin välityksellä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa BZP on luokiteltu laittomaksi, mutta suurimmassa osassa maailmaa aine on huumausainelainsäädännön ulkopuolella. Suomesta ainetta takavarikoitiin neljästi vuosina 2002-04. Tässä tutkimuksessa selvitetään ehdollistetun paikkahakuisuuskokeen avulla, onko BZP:lla palkitsevia ominaisuuksia. Kokeessa koe-eläimet opetetaan yhdistämään tutkittavan aineen vaikutukset tiettyyn ympäristöön, ja mikäli eläin alkaa tämän jälkeen suosia ympäristöä, eli aine aiheuttaa paikkahakuisuutta, tulkitaan aineella olevan palkitsevia ominaisuuksia. Palkitsevien ominaisuuksien katsotaan heijastavan aineen riippuvuuspotentiaalia, sillä useimpien ihmisten väärinkäyttämien aineiden on todettu aiheuttavan ehdollistettua paikkahakuisuutta. BZP:n todettiin aiheuttavan rotille ehdollistettua paikkahakuisuutta annosriippuvaisesti, minkä jälkeen selvitettiin reseptorisalpaajien avulla dopamiinireseptorien merkitystä paikkahakuisuuden synnylle. Dopamiini-1-, eli D1-reseptorisalpaus esti paikkahakuisuuden, kun taas D2-salpauksella ei ollut siihen vaikutusta. Kokeiden perusteella BZP:lla on palkitsevia vaikutuksia, jotka välittyvät D1-, mutteivät D2-reseptorien kautta. Tulokset viittaavat BZP:lla olevan väärinkäyttö- ja riippuvuuspotentiaalia, minkä vuoksi olisi perusteltua, että se kuuluisi lainsäädännöllisesti samaan kategoriaan mm. amfetamiinin kanssa

"Hyvin saatavilla, mutta huonosti tarjolla" : kolmannen sektorin toimijoiden näkemyksiä päihdepalvelujärjestelmän aukoista

Opinnäytetyössäni pyrin selvittämään kolmannen sektorin toimijoiden käsityksiä päihdepal­velujärjestelmän epäkohdista ja niiden korjaamisesta. Kansallisen Mielenterveys- ja päihdesuunnitelman (Mieli 2009) mukaan asiakkaan asemaa tulisi vahvistaa, mielenterveys- ja päihdepalvelut tulisi yhdistää, ja niiden tulisi painottua perustasolle ja avohuoltoon. Haastattelin maalis-toukokuussa 2013 yhteensä 15 seurakuntien ja päihdejärjestöjen edustajaa viidellä kohderyhmähaastattelulla ja yhdellä yksilöhaastattelulla. Työn teoreetti­nen viitekehys oli kansalaislähtöinen kehittäminen, ja se on tehty Suomen Akatemian ra­hoituksella Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksella. Haastatellut luettelivat useita päihdepalveluiden väliinputoajaryhmiä: maahanmuuttajat, asunnottomat, suonensisäisesti huumeita käyttävät, nuoret, vanhukset, seksityöntekijät, paperittomat siirtolaiset, romanit, ansioturvalla elävät, viihdekäyttäjät, vammaiset, vapautuvat vangit, monihäiriöiset, epämotivoituneet ja päihdeongelmista kärsivien läheiset. Järjestelmään liittyviä syitä väliinputoamiselle olivat palvelujärjestelmän pirstaleisuus ja sattumanvaraisuus, laitoshuollon alasajo, byrokratia, pitkät jonot, palveluiden kilpailuttaminen, työhyvinvointiongelmat sekä todellisten verkostojen ja anonyymien asiointimahdollisuuksien puute. Työntekijään liittyviä syitä olivat päihteiden käyttäjiin kohdistuvat pelot ja negatiiviset asenteet sekä tiedon puute. Asiakkaaseen liittyviä syitä olivat häpeä, ylpeys, aggressiivisuus, viranomaispelko sekä tiedon ja motivaation puute. Päihdeongelmiin kytkeytyvä leimaantuminen ja vahvat stereotypiat olivat keskeinen väliinputoamisen syy kaikilla tasoilla. Tutkimuksen mukaan kolmannen sektorin toimijat peräänkuuluttavat lisää erityisesti ehkäi­sevää, etsivää ja haittoja vähentävää päihdetyötä sekä pidempiä laitosjaksoja ja laajempaa palvelukirjoa. Työntekijöille kaivataan lisää koulutusta, ja työhyvinvointia tulisi kohentaa. Uusia toimintatapoja tulisi etsiä ennakkoluulottomammin, kolmannen sektorin arvostusta tulisi lisätä, eikä ketään saisi mieltää toivottomaksi tapaukseksi. Päihdeongelmaan liittyviä kielteisiä leimoja, ennakkoluuloja ja stereotypioita pitäisi pyrkiä rikkomaan kaikkialla yhteiskunnassa, eikä vain päihdepalvelujärjestelmän sisällä.The aim of this study was to investigate third sector actors' opinions and improvement sug­gestions on the substance abuse treatment system. The national plan for mental health and substance abuse work, Mieli 2009, suggests integrating these services, emphasising basic and outpatient treatment, and reinforcing the client's status. I conducted five focus group interviews and one individual interview of a total of 15 em­ployees, peers and volunteers of parishes and non-governmental organisations during March - May in 2013.The theoretical background of the study was based on citizen-ori­ented development. The study was performed in the National Institute for Health and Wel­fare (THL) and funded by the Academy of Finland. The interviewees listed the following groups excluded from the substance abuse treatment system: immigrants, homeless people, intravenous drug users, young people, seniors, sex workers, paperless immigrants, recreational drug users, Roma, prisoners, relatives and people with disabilities, dual diagnosis or lack of motivation. The system associated reasons for exclusion were randomness and fragmentation of the system, running down the inpatient treatment, long waiting times, tendering of services, bureaucracy, job dissatisfaction and lack of real networks and anonymous services. The employee-associated reasons included negative attitudes towards substance abusers, fear and lack of information. The client-associated reasons were shame, pride, fear towards authority, aggressive behaviour and lack of information and motivation. The strong stigma and stereotypes attributed to substance abuse were significant reasons for exclusion on all the levels. This study suggests that there should be much more preventive and outreach work, more anonymous services and harm reduction, longer inpatient periods and a larger scale of different services. The employees need more education and the working circumstances should be improved. There should be hope for every client despite the possible lack of mo­tivation at a particular moment. New procedures should be searched open-mindedly, and the stigma attributed to substance abuse should be broken everywhere in society