Kuvataidekasvatus ujon lapsen osallisuuden tukena varhaiskasvatuksessa

Tiivistelmä. Lapsen osallisuus on saanut viime vuosina paljon huomiota niin tutkimusalana kuin varhaiskasvatustoimintaa ohjaavissa asiakirjoissa. Myös kuvataidekasvatuksen laaja-alaiset vaikutukset ihmisen kasvulle ja hyvinvoinnille ovat nykyään runsaasti todistettuja, joskin siitä huolimatta merkittävyydeltään huonosti tunnustettuja, erityisesti eri koulutusasteiden resurssoinneissa. Ujon lapsen osallisuus puolestaan on haaste, joka on jäänyt kokonaisuudessaan valitettavan vähälle huomiolle. Tutkimuksellani vastaan kysymykseen siitä, miten varhaiskasvatuksen kuvataidekasvatuksen avulla on mahdollista tukea ujon lapsen osallisuutta. Tavoitteenani on laajentaa varhaiskasvatustyötä tekevien näkemystä ujon lapsen osallisuudesta ja kuvataidekasvatuksen mahdollisuuksista ujon lapsen osallisuuden, oppimisen ja hyvinvoinnin tukemisessa, tärkeimpänä tavoitteenani ujon lapsen etu. Kyseessä on kuvaileva kirjallisuuskatsaus, jonka aineisto koostuu kattavasti eri asiantuntijoiden näkemyksistä ja tutkimustiedosta ujouteen, osallisuuteen ja taidekasvatuksen hyvinvointivaikutuksiin liittyen. Tutkimukseni sijoittuu varhaiskasvatukseen eli alle kouluikäisten lasten kasvatukselliseen, opetukselliseen ja hoidolliseen kokonaisuuteen, jonka keskeisiä tavoitteita ovat tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja osallisuuden edistäminen sekä syrjäytymisen ehkäiseminen. Osallisuudella tarkoitan yksilöllistä kokemusta ja identiteettiin kytkeytynyttä tunnetta yhteisöön kuulumisesta ja siinä vaikuttamisesta. Ujous on temperamenttipiirre ja uusiin sosiaalisiin tilanteisiin liittyvä jännittyneisyyden tunne, joka haastaa varhaiskasvatukselle asetettujen tavoitteiden saavuttamista. Varhaiskasvatuksessa vallitseva osallisuutta, toimijuutta ja vuorovaikutuksellisuutta korostava oppimiskäsitys muodostuu ujolle lapselle haasteelliseksi ujon lapsen itseilmaisun ollessa estynyttä. Tutkimustulosteni pohjalta ujon lapsen osallisuuden tukemisen keskiöön nouseekin varhaiskasvatuksen opettajan ja taidepedagogian rooli ujon lapsen identiteetin ja itseilmaisun vahvistamisessa. Tutkimukseni muodostaa yhden näkökulman ujon lapsen osallisuuteen, eivätkä tulokset sellaisenaan ole yleistettävissä. Ne ovat kuitenkin omiaan kiinnittämään kasvattajien huomiota ujon lapsen osallisuuteen ja sovellettavissa sen tukemiseen taidepedagogisin keinoin varkaiskasvatuksen kentällä

”Se oli sen tytön tähtihetki ja todella yksi upeimmista kokemuksista urallani.”:pedagoginen nukke ja ujon lapsen osallisuus kasvattajien kertomuksissa

Tiivistelmä. Lapsen osallisuus on noussut viime vuosina kasvatuksen ja oppimisen keskiöön. Osallisuudella tarkoitetaan yhteisön toimintaan osallistumista ja vaikuttamista, mutta myös tunnetta yhteenkuuluvuudesta. Kansallisen arviointikeskuksen mukaan jokaisen lapsen osallisuuden mahdollisuudet eivät kuitenkaan vielä täyty ja sen merkityksistä sekä käytänteistä osana varhaiskasvatuksen arkea on syytä käydä keskustelua. Ujous voidaan tätä taustaa vasten nähdä yhtenä haasteellisimmista kasvatuskysymyksistämme. Ujous on tunne, joka ilmenee arkuutena, hiljaisuutena ja vetäytyneisyytenä, ja rajoittaa lapsen kykyä olla osa sosiaalista kanssakäymistä. Hiljaiset lapset ovat vaarassa jäädä vaille kasvattajan huomiota. Kasvattajan toiminta, sensitiivisyys ja pedagogiset valinnat korostuvat ujon lapsen osallisuuden mahdollistajina. Kasvattajan tehtävä on pohtia, kuinka jokaisen lapsen mielipiteet, tarpeet ja toiveet tulevat kuuluviin, jotta jokaisella lapsella olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua, oppia ja vaikuttaa oman varhaiskasvatusryhmänsä toimintaan. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet linjaa taiteellisen toiminnan ja draamakasvatuksen yhdeksi toiminnallisista, osallisuutta edistävistä työtavoista. Paneudun tässä laadullisessa ja narratiivisessa tutkimuksessa kuuden ammatikseen kasvatustyötä tekevän henkilön kokemusperäisiin kertomuksiin pedagogisen nuken käytöstä ja ujon lapsen osallisuudesta näissä hetkissä. Kiinnostuksenkohteeni on draamakasvatuksen menetelmiin kuuluvan pedagogisen nuken mahdollisuudet rohkaista ja tukea ujoa lasta osallisuuteen. Haluan selvittää, millaisissa yhteyksissä ja millä tavoin pedagogista nukkea on käytetty, mutta ennen kaikkea, millaisia havaintoja kasvattajat ovat näissä tilanteissa tehneet ujon lapsen osallisuudesta. Pedagogisella nukella tarkoitan käsinuken, pehmolelun tai jonkin muun figuurin tavoitteellista käyttöä osana lasten kanssa tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta ja toimintaa. Tutkimustyöni tuloksena syntyneet kuusi moniäänistä kertomusta tuovat lukijan aistittavaksi tutkimukseeni osallistuneiden kasvattajien henkilökohtaiset kokemukset pedagogisen nuken tarjoamista monipuolisista mahdollisuuksista ujon lapsen osallisuuden vahvistamiseksi. Kertomuksista välittyy niin suuret tähtihetket kuin arkiset ilon ja onnistumisen kokemuksetkin. Tavoitteenani on tuottamieni kertomusten avulla herätellä kasvattajia uudenlaiseen tapaan ajatella ujon lapsen osallisuutta ja pedagogisen nuken sille suomia mahdollisuuksia. Ujo lapsi tarvitsee kasvattajaltaan luovia ratkaisuja oman osallisuutensa tueksi. Kasvattajien on tunnistettava taidekasvatuksen laaja-alaiset merkitykset lapsen kokonaisvaltaiselle kasvulle, kehitykselle ja oppimiselle. Heidän on opittava yhdistämään taidekasvatus kokonaisvaltaisesti osaksi varhaiskasvatuksen arkea ja lasten tuen tarpeita, monipuolisesti erilaisia tekniikoita, menetelmiä ja materiaaleja hyödyntäen. Tutkielmani on näin ollen kannanotto myös taito- ja taideaineiden puolesta, paitsi osana opettajankoulutusta, myös kautta koko koulutusjärjestelmän.“It was that girl’s stellar moment and really one of the most amazing experiences in my career.” : pedagogical puppet and the participation of a shy child in the stories of educators. Abstract. In recent years, the participation of children has become the focus of education and learning. Participation refers to participation and influence in the activities of the community, but also to a sense of belonging. However, according to the National Assessment Centre, the opportunities for participation of every child are not yet met, and its meanings and practices as part of the everyday life of early childhood education and care should be discussed. Against this background, shyness can be seen as one of our most challenging educational issues. Shyness is a feeling that manifests itself in tenderness, silence, and withdrawal, and limits the child’s ability to be part of social interaction. Quiet children run the risk of being overlooked by the educators. The educator’s actions, sensitivity and pedagogical choices are emphasized as enablers of the participation of a shy child. It is the educator’s task to consider how each child’s opinions, needs and wishes are heard, so that every child has equal opportunities to participate, learn and influence the activities of their own group. The Finnish National Core Curriculum for Early Childhood Education and Care outlines artistic activities and drama education as one of the functional, participatory working methods. In this qualitative and narrative study, I will delve into the experiential accounts of six educational professionals about the use of pedagogical puppets and the participation of shy children in these moments. My area of interest is the possibilities of a pedagogical puppet to encourage and support a shy child to participation. I want to find out in what contexts and in what ways the pedagogical puppet has been used, but above all what kind of observations the educators have made in these situations about the participation of a shy child. By pedagogical puppet, I mean the goal-oriented use of a hand puppet, a soft toy, or some other figure as part of educational interaction and activities with children. The six polyphonic narratives created as a result of my research make the reader aware of the educators’ personal experiences about the diverse possibilities offered by the pedagogical puppet to strengthen the participation of the shy child. My goal is to awake educators to a new way of thinking about the participation of a shy child and the opportunities that a pedagogical puppet gives it. A shy child needs creative solutions from their educators to support their own participation. Educators need to recognize the broad meanings of art education for a child’s holistic growth, development, and learning. They must learn to integrate art education into the everyday life of early childhood education and care and the needs of children’s support, by using different techniques, methods and materials. My thesis is therefore also a statement in favour of arts and crafts, not only as part of teacher training, but also throughout the entire education system

Toiminnalliset työtavat tukemassa matemaattisia oppimisvalmiuksia esi- ja alkuopetuksessa

Tiivistelmä. Tämän kandidaatintyön tavoitteena on selvittää, miten toiminnalliset työtavat tukevat matemaattisia oppimisvalmiuksia esi- ja alkuopetuksessa. Lisäksi tarkastelemme kouluvalmiutta eri näkökulmista. Aiheen valintaan vaikutti toiminnallisten työtapojen ajankohtaisuus ja sen ilmeneminen muuttuvassa koulumaailmassa. Perehdymme työssämme esi- ja perusopetuksen opetussuunnitelmien sisältöihin ja tarkastelemme erityisesti matematiikan sisältöjä ja tavoitteita esi- ja alkuopetuksessa. Kandidaatintyö on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, johon on kerätty ajankohtaisia kirjallisuus- ja artikkelilähteitä. Esi- ja alkuopetuksen tavoitteena on kehittää uusia ja vahvistaa jo olemassa olevia taitoja. Olemme poimineet kandidaatintyöhömme sellaisia toiminnallisia työtapoja, joilla voidaan edistää lapsen oppimista ja myös matemaattisten perustaitojen kehittymistä. Näitä työtapoja ovat muun muassa leikki, yhteisöllinen oppiminen, ilmiöpohjainen oppiminen ja elämyksellinen oppiminen. Valitsemamme työtavat tuovat opetukseen toiminnallisuutta ja konkreettisuutta tuoden samalla koulupäivään liikettä, joka on yksi lapsen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kulmakivi. Jatkamme samojen teemojen parissa pro gradu -tutkielmassamme. Haluamme selvittää, millaisia käsityksiä luokanopettajilla on toiminnallisesta opetuksesta ja sen vaikuttavuudesta oppimiseen

Alakoulun opettajien käsityksiä toiminnallisesta opetuksesta, toiminnalliseen opetukseen soveltuvista työtavoista ja niiden käytöstä matematiikassa

Tiivistelmä. Toiminnallisessa opetuksessa korostuu oppilaslähtöisyys, opetuksen konkreettisuus ja oppilaan fyysinen aktiivisuus. Toiminnalliset työtavat lisäävät oppilaan aktiivisuutta useasta eri näkökulmasta. Toiminnallisen opetuksen konkreettisesta ja oppilaslähtöisestä luonteesta johtuen se soveltuu hyvin myös matematiikan opetukseen. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena oli selvittää alakoulun opettajien käsityksiä toiminnallisesta opetuksesta ja siihen soveltuvista työtavoista. Lisäksi tavoitteena oli selvittää alakoulun opettajien käsityksiä matematiikkaan soveltuvista toiminnallisista työtavoista. Tutkimus on laadullinen tutkimus, jossa käytetään fenomenografista lähestymistapaa. Fenomenografia keskittyy tarkastelemaan ihmisten käsityksiä tutkittavasta ilmiöstä. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla neljää alakoulun opettajaa kesän ja syksyn 2017 aikana. Opettajista kolme toimi tutkimushetkellä luokanopettajana ja yksi erityisopettajana. Aineisto analysoitiin fenomenografista analyysimallia mukaillen. Tulosten perusteella toiminnallinen opetus edistää oppimista ja soveltuu kaikille oppilaille. Alakoulun opettajat näkivät toiminnallisen opetuksen konkreettisena ja monipuolisena menetelmänä. Toiminnalliseen opetukseen soveltuvissa työtavoissa korostuivat moniaistillisuus, konkreettisuus, fyysinen aktiivisuus ja oppilaslähtöisyys. Toiminnalliset työtavat koettiin soveltuvan erityisesti matematiikkaan, koska ne lisäävät ymmärrystä, motivoivat ja tuovat oppimiseen laaja-alaisuutta. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2014) nähtiin edistävän toiminnallisen opetuksen toteuttamista. Alakoulun opettajat kokivat toiminnallisen opetuksen helposti toteutettavissa ja sovellettavissa olevaksi kokonaisuudeksi. Tutkimuksen luotettavuutta vahvistava tekijä on tutkijatriangulaatio. Fenomenografiselle tutkimukselle on tyypillistä kontekstuaalisuus, jolloin tutkimustulokset eivät ole sellaisenaan siirrettävissä muihin konteksteihin. Tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä suppeasta aineistosta johtuen, mutta ne ovat hyödyllisiä tarkasteltaessa niitä koulukontekstissa. Opettajien aidot käsitykset antavat tuoreen näkökulman siitä, millaisena toiminnallinen opetus koulukontekstissa näyttäytyy. Tutkimustulokset kannustavat opettajia käyttämään toiminnallista opetusta, joka tuo opetukseen vaihtelevuutta ja monipuolisuutta. Laajempi aineisto mahdollistaisi tutkimustulosten yleistettävyyden. Tutkimustietoa tarvitaan lisää siitä, millaisena oppilaat kokevat toiminnallisen opetuksen

Assessment of eutrophication abatement scenarios for the Baltic Sea by multi-model ensemble simulations

Peer reviewe

Could Seals Prevent Cod Recovery in the Baltic Sea?

Fish populations are increasingly affected by multiple human and natural impacts including exploitation, eutrophication, habitat alteration and climate change. As a result many collapsed populations may have to recover in ecosystems whose structure and functioning differ from those in which they were formerly productive and supported sustainable fisheries. Here we investigate how a cod (Gadus morhua) population in the Baltic Sea whose biomass was reduced due to a combination of high exploitation and deteriorating environmental conditions might recover and develop in the 21st century in an ecosystem that likely will change due to both the already started recovery of a cod predator, the grey seal Halichoerus grypus, and projected climate impacts. Simulation modelling, assuming increased seal predation, fishing levels consistent with management plan targets and stable salinity, shows that the cod population could reach high levels well above the long-term average. Scenarios with similar seal and fishing levels but with 15% lower salinity suggest that the Baltic will still be able to support a cod population which can sustain a fishery, but biomass and yields will be lower. At present knowledge of cod and seal interactions, seal predation was found to have much lower impact on cod recovery, compared to the effects of exploitation and salinity. These results suggest that dual management objectives (recovery of both seal and cod populations) are realistic but success in achieving these goals will also depend on how climate change affects cod recruitment