Taimenen perinnöllinen erilaistuminen ja hoidon järjestäminen Isojoen vesistössä

Lapväärtin-Isojoen vesistön (jatkossa Isojoen vesistö) pääuoman, sivujokien ja purojen eli luomien koskialueilta kerättiin sähkökalastamalla taimenen kudosnäytteitä DNA-analyysiä varten vuosina 2002–2013, pääosa kuitenkin vuosina 2011 ja 2012. Tämän lisäksi näytteitä saatiin Vanhankylän ja Laukaan kalanviljelylaitosten Isojoen meritaimenen emokalaparvien jälkeläisistä. Yhteensä analysoitiin näytteet 1 218 taimenesta. Näytteistä analysoitiin 16 DNA:n mikrosatelliittilokuksen muuntelu. Populaatioiden sisäisen monimuotoisuuden määrää arvioitiin mm. havaittujen geenimuotojen eli alleelien määrän avulla. Yhteensä löydettiin 198 erilaista alleelia, eniten niitä oli Laukaan kalanviljelylaitoksen ja Tuimalankoskien näytteissä (145 kpl). Näytteiden kokonaisalleelirikkaus vaihteli välillä 42,9–99,8 ja oli keskimäärin 78,3. Korkea alleelirikkaus oli Laukaan, Isojoen pääuoman koskien, Heikkilänjoen Risukosken ja Pajuluoman alaosan näytteissä. Selvästi keskiarvon alapuolelle jäivät Idbäckenin, Kortesluoman, Kortesnevanojan, Näätäluoman, Lohiluoman ja Hanhiojan näytteet. Pitkällä aikavälillä suositeltava vähintään 50 kutuparin populaatiokoko oli yksittäisistä koskista vain Tuimalankosken ja Kärkiluoman näytteissä. Kaikkien vesistön päähaarojen geneettisesti teholliset koot olivat kuitenkin tätä lukua suurempia. Suojeltavalle yksikölle suositeltava yli 50 perheen koko löytyi samoin joen kaikilta osa-alueilta paitsi Idbäckenin, Hanhiojan ja Pajuluoman latvan alueelta. Lievästi kohonnutta sukulaisuutta todettiin Pajuluoman latvoilla, Kortesnevanojan, Kortesluoman, Näätäluoman ja Idbäckenin näytteissä. Kun samoilta koskialueilta kerätyt näytteet testausten jälkeen yhdistettiin perinnöllisen samankaltaisuuden perusteella, jäljelle jäi 21 eri koskialueiden näytettä sekä 2 viljelyperäistä näytettä, joiden perinnöllistä erilaisuutta mittaavat Fst-arvot erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Näistä osa oli kuitenkin edelleen keskenään hyvin samankaltaisia, kuten viljelykantojen näytteet keskenään sekä Tuimalankoskien ja Vanhankylänkoskien näytteet. Myös Karijoen ja Metsäjoen näytteiden kesken oli merkittävää samankaltaisuutta samoin kuin Lohiluoman ja Riitaluoman näytteiden välillä. Isojoen vesistön taimenet ryhmiteltiin kuuluvaksi neljään pääryhmään: 1) Isojoen pääuoma, 2) Karijoki, 3) Heikkilänjoki ja 4) Isojoen latvat. Isojoen pääuoma edustaa vaeltavaa taimenta ja molemmat viljelykannat ryhmittyvät myös tähän pääryhmään. Laukaan näytteet sijoittuvat hyvin lähelle Tuimalankosken näytteitä ja Vanhankylän kalanviljelylaitoksen näytteet lähelle Vanhankylänkoskien näytteitä. Myös Risukosken ja Pajuluoman alaosan näytteet ryhmittyvät tähän haaraan. Karijoen, Heikkilänjoen alueen ja Isojoen yläosan näytteet muodostavat kukin oman tiiviin ja geneettisesti selkeän ryhmänsä. Tuohiluoma, Pajuluoman latva sekä Hanhioja ja Idbäcken ovat välittäviä muotoja pääryhmien populaatioiden välillä. Geneettisen analyysin perusteella erillisenä säilytettäviä hoitoyksiköitä ovat 1) Isojoen päähaa-ran vaeltava taimen sekä 2) Karijoen, 3) Heikkilänjoen yläosan ja 4) Isojoen latvojen populaatiot. Taimenkantojen hoidon kannalta pienet populaatiot Idbäcken, Hanhioja ja Pajuluoman latva edellyttävät erillistä tarkastelua. Isojoen vesistöalueelle laadittiin taimenen hoitosuositus. Hoidon tavoitteena on vesistön geneettisesti erilaistuneiden taimenpopulaatioden säilyttäminen omassa elinympäristössään elinvoimaisina ja itse itsensä ylläpitävinä. Hoidon keskeisiä tehtäviä ovat taimenten elinympäristöstä huolehtiminen, vaellusmahdollisuuksien turvaaminen sekä kalastuksen järjestely meressä ja joessa täysimääräisen poikastuoton mahdollistavalla tavalla. Meritaimenen luontaisen poikastuotannon elvyttämisessä voidaan käyttää tuki-istutuksia väliaikaisesti, mutta tuotannon vakiinnuttua niitä tulisi tehdä vain tutkimustarkoituksiin.201

Kauhajoen vesistön taimenkantojen geneettinen rakenne ja hoitosuositus

Kauhajoen vesistöstä, joka sijaitsee Kyrönjoen vesistöalueen latvoilla, kerättiin vuosina 2011‒2013 taimenen kudosnäytteitä DNA-analyysiä varten sähkökalastamalla pääuoman, sivujokien ja purojen eli luomien koskialueilta. Näytteistä analysoitiin 16 DNA:n mikrosatelliittilokuksen muuntelu. Yhteensä löydettiin 183 erilaista geenimuotoa, eniten niitä oli Ikkelänjoen pääuoman näytteissä (147 kpl). Näytteiden kokonaisalleelirikkaus vaihteli varsin paljon, välillä 54,1 – 107,1, ja oli keskimäärin 77,3. Korkea alleelirikkaus oli Ikkelänjoen pääuoman ja Sotkanluoman lisäksi myös Päntäneenjoen alaosan näytteissä. Pitkällä aikavälillä suositeltava vähintään 50 kutuparin populaatiokoko oli yksittäisistä kohteista Ikkelänjoen pääuoman sekä Päntäneenjoen ala- ja yläosan alueilla. Samoin sekä Ikkelänjoen että Päntäneenjoen näytteissä geneettisesti teholliset koot olivat tätä lukua suuremmat. Niistä löytyi myös suojeltavalle yksikölle suositeltava yli 50 perheen koko, mutta Hyypänjoen ja Kauhajoen alaosan pienissä puroissa perhemäärät olivat sitä alhaisempia. Kohonnutta sukulaisuutta todettiin Päntäneenjoen Pajuluoman näytteissä. Kun eri koskialueilta kerätyt näytteet testausten jälkeen yhdistettiin perinnöllisen samankaltaisuuden perusteella, niin jäljelle jäivät yhdeksän eri koskialueen näytteet, joiden perinnöllistä erilai-suutta kuvaavat Fst-arvot erosivat tilastollisesti merkitsevästi toisistaan. Kauhajoen vesistön taimenet ryhmiteltiin kuuluvaksi neljään pääryhmään: I) Kyttäluoma-Lohiluoma (Kauhajoen alaosan purot), II) Ikkelänjoki, III) Päntäneenjoki ja IV) Hyypänjoki. Näistä ryhmistä Kauhajoen alaosan purot Kyttäluoma ja Lohiluoma muodostivat oman pienen erillisen ryhmänsä. Ikkelänjoen pääuoman ja Sotkanluoman taimenet ryhmittyivät samaan sukupuun päähaaraan mutta muodostavat kumpikin oman haaransa. Päntäneenjoen taimenpopulaatiot sijoittuivat sukupuussa lähelle toisiaan, mutta muodostivat vähemmän yhtenäisen ryhmän kuin muiden jokihaarojen taimenet. Päntäneenjoen alaosa ja yläosa ryhmittyivät lähelle toisiaan, mutta muodostivat kumpikin oman haaransa. Hieman löyhemmin sukupuuhun sijoittui haara, johon kuuluvat Pajuluoman ja Mustaisluoman taimenet. Kauhajoen latvoilla Hyypänjoen taimenpopulaatiot muodostivat sukupuussa oman päähaaransa, joka jakautui Rajaluoman-Katikanluoman ja Rauhaluoman haaroihin. Geneettisen analyysin perusteella erillisenä säily-tettäviä hoitoyksiköitä olivat 1) Kauhajoen alaosan purojen, 2) Ikkelänjoen, 3) Päntäneenjoen ja 4) Hyypänjoen populaatiot. Istutusten aiheuttamaa vieraan kannan geneettistä vaikutusta havaittiin eniten Ikkelänjoen pääuomassa. Geneettisen monimuotoisuuden määrä on säilynyt Kauhajoen vesistön taimenpopulaatioissa korkeana ja on samaa luokkaa kuin sen naapurivesistössä Isojoessa. Taimenkantojen hoidon tavoitteena tulee olla vesistön geneettisesti erilaistuneiden taimenpopulaatioiden säilyttäminen omassa elinympäristössään elinvoimaisina ja itsensä ylläpitävinä. Hoidon keskeisiä tehtäviä ovat taimenen elinympäristöstä huolehtiminen ja kalastuksen järjestely kestävän käytön mukaisella tavalla. Vesistön alueelle ei tulisi sallia istutuksia vierailla taimenkannoilla, mutta hoitoyksikön sisällä voidaan tarvittaessa tehdä siirtoistutuksia lähipuroista taimenettomiin puroihin.201

System-level policies on appropriate opioid use, a multi-stakeholder consensus

Background:  This consensus statement was developed because there are concerns about the appropriate use of opioids for acute pain management, with opposing views in the literature. Consensus statement on policies for system-level interventions may help inform organisations such as management structures, government agencies and funding bodies. Methods:  We conducted a multi-stakeholder survey using a modified Delphi methodology focusing on policies, at the system level, rather than at the prescriber or patient level. We aimed to provide consensus statements for current developments and priorities for future developments. Results:  Twenty-five experts from a variety of fields with experience in acute pain management were invited to join a review panel, of whom 23 completed a modified Delphi survey of policies designed to improve the safety and quality of opioids prescribing for acute pain in the secondary care setting. Strong agreement, defined as consistent among> 75% of panellists, was observed for ten statements. Conclusions:  Using a modified Delphi study, we found agreement among a multidisciplinary panel, including patient representation, on prioritisation of policies for system-level interventions, to improve governance, pain management, patient/consumers care, safety and engagement.Publisher PDFPeer reviewe

Magneettitutkimusten ajanvaraus todettiin sujuvaksi keskussairaaloissa

Magneettitutkimusten määrä lisääntyy terveydenhuollossa. Jotta kallis magneettikuvauslaite on mahdollisimman tehokkaassa käytössä, on ajanvarauksen toimivuudella merkitystä magneettitutkimustoiminnan sujuvuudelle. Kun ajanvaraus siirretään poliklinikoiden henkilökunnalle röntgenhoitajilta, voivat he käyttää työaikansa potilaiden esitietojen tarkistamiseen, vastaanottamiseen ja ohjaamiseen sekä magneettitutkimusten toteuttamiseen ja potilaiden jälkihoitoon. Artikkelissa kuvaillaan, kuinka poliklinikoilta tehty magneettitutkimusajanvaraus toimii kolmessa keskussairaalassa röntgenhoitajan työn näkökulmasta. Onnistuneita asioita poliklinikoilta tehtävässä ajanvarauskäytännössä on suunnitelmallinen lääkäreiden läsnäolo, kuten anestesialääkärin anestesiapäivinä ja radiologin kuvien tulkinnassa. Hyvänä asiana pidetään ajanvarauslistojen täyttymistä tarkoituksenmukaisesti ja aikojen ennakkovaraamista. Huonoja asioita ovat työpäivien tiiviys sekä aikojen ja työntekijöiden vähyys suhteessa kasvaneeseen magneettitutkimusten kysyntään. Ratkaisuna ovat päivystysmagneettitutkimusaikojen lisääminen, työskentely kahdessa vuorossa tai magneettikuvantamislaitteiden lisähankinta