Suurten laboratorio- ja opetusrakennusten ilmanvaihto: Laboratorio ja erikoistilat

Suurten laboratoriotiloja sisältävien tutkimus- ja koulurakennusten ilmanvaihtojärjestelmät poikkeavat merkittävästi normaaleista koulu- tai toimistorakennusten järjestelmistä. Käytännössä laboratoriotiloja sisältävän rakennuksen ilmanvaihto perustuu paikallisten prosessien tarpeisiin, ja on siinä mielessä lähempänä teollisuuden- kuin tavanomaisten rakennusten ilmanvaihdon suunnittelua. Suuri mittakaava vaikuttaa suunnitteluun ja toteutukseen ilmamäärien kasvaessa merkittävästi palveltavan laitekannan mukana. Lisäksi eri tyyppisiä tiloja ja prosesseja tilojen sisällä on paljon, ja niillä on omat erityistarpeensa ja rajoitteensa. Samaan aikaan tulisi kyetä varmistamaan terveelliset olosuhteet tiloja käyttäville henkilöille kattaen sisäilmanlaadun niin ilman puhtauden, ilman nopeuden, lämpötilan, kuin äänien suhteen. Erilaiset vaatimukset muodostavat vaativan kokonaisuuden ja projektien tiukka aikataulu vaatii ennakointia, yhteistyötä, ja selkeät puitteet ja rajaukset siitä, mitä ollaan tekemässä, projektin sisällä yhteisen käsitteistön, sekä selkeät kirjaukset tehdyistä päätöksistä. Tämän opinnäytetyön tekeminen pohjautuu omakohtaisesti koettuun tarpeeseen erikoistilojen suunnittelun ohjeistuksen osalta. Työssä on käyty läpi erilaisia toteutusvaihtoehtoja ja tilakohtaisia tarpeita. Menetelmänä on käytetty havainnointia, kirjallisia lähteitä, ja niiden analysointia. Opinnäytetyön sisältöä laadittaessa on käyty läpi suunnitteluratkaisuja, toteutustapoja ja syitä, miksi niihin on päädytty. Listattu havaittuja ongelmia, ja käyty läpi niiden aiheuttamat vaikutukset sekä keinot ehkäistä vastaavia ongelmia jatkossa. Työssä on pyritty kuvaamaan kokonaisuuksia LVI-suunnittelun kannalta. Sujuvan yhteistyön kannalta on tärkeää nimetä eri laitteet ja prosessit siten, että kaikki osapuolet keskustelevat keskenään samoin termein väärinkäsitysten välttämiseksi. Työssä esitellään erilaisia määriteltyjä laitteita, joiden on todettu aiheuttavan ongelmia suunnittelun ja toteutuksen kannalta. Ilmanvaihdon ratkaisuja käydään läpi lähtien tarpeista ja tilojen asettamista rajoituksista, jatkaen tilakohtaiseen mitoitukseen sekä ilmanvaihtojärjestelmän mitoitukseen ja toimintaan kokonaisuutena. Lisäksi tarkennetaan huomioin yksittäisiä tiloja ja niiden ilmanvaihdon laitteita, joiden mitoitukseen ja valintaan tulee kiinnittää eritystä huomiota niin lähtötietoja määriteltäessä, kuin itse laitetta mitoittaessa ja valittaessa. Työn lopputuloksena havaittiin, että merkittävin saavutettavissa oleva etu niin LVI-suunnittelun, mallintamisen, kuin hankeen kustannusten kannalta oli tilojen määrittely eri olosuhdevaatimusten mukaan jo hankesuunnitteluvaiheessa. Tällöin tilojen keskinäiseen sijoitteluun voidaan aktiivisesti vaikuttaa, sekä tunnistaa kohdistettuja CFD simuloinneilla vaativat tilat riittävien pinta-alojen varmistamiseksi. Saatuja tuloksia liitteiden osalta ei julkaista

Tietomallipohjaisen LVI-suunnittelun mahdollisuudet käytetään vajavaisesti

Rakentamisen työkaluksi kehitetystä suunnitteluvaiheen tietomallintamisesta on tullut tukevan työkalun sijasta suunnittelun päätuote. Suunnittelusisällön vaativuuden kasvu ei kuitenkaan ole siirtynyt käytettäviin resursseihin hankkeiden budjetissa. Talotekniikan kannalta suunnittelun sisältöä ja tilaohjelmaa tulisi päästä ohjaamaan voimakkaammin hankesuunnitteluvaiheessa. Lisäksi suunnitelmat tulisi laatia toteutussuunnitelmatasolle ennen laskentavaihetta. Näillä toimenpiteillä voidaan rajata odottamattomia kustannuksia ja vähentää materiaalikuluja. Tämä korostuu hankkeissa, joissa on esimerkiksi tutkimus- tai laboratoriotiloja sisältäen vaihtelevan määrän palveltavia laitteita sekä erilaisia olosuhdevaatimuksia lämpötilojen, kosteuden ja äänien osalta. Artikkeli perustuu Jussi Malkin opinnäytetyöhön