Fiktiivisen kirjallisuuden maailmasta monikulttuuriseen Suomeen. Ennakointikertomus kirjallisuudenopetuksen ja monikulttuurisuuskasvatuksen välineenä

From the world of fiction literature into multi-cultural Finland. Anticipatory story as an educational tool in teaching of literature and multiculturalism The research clarifies the relationship between reading fiction literature and multicultural value education in basic education. The research focuses on the subject didactics of mother tongue and literature and on the literature teaching in particular. The objective is to develop a method that is easily transferable into a teaching context so as to intensify the educational discussion based on fiction literature. In essence, understanding fiction literature and the ethical and moral thinking resemble one another, because both of them aim at empathizing with the thinking of a person or with a situation foreign to oneself. For this reason fiction literature is ideally suited for the discussion on ethical and moral values within a subject entity in the basic education. The empirical unit of the research consists of two parts. The first part explains how youth novels published in the years 1993 – 2007 describe multiculturalism in Finnish society. Books on multiculturalism are still few in number within youth literature, and people with a foreign background are mainly minor or background characters in such literary works. Nevertheless, youth novels serve well as a starting point for an educational discussion about multicultural issues. More often than not characters in youth novels are stereotypes and even opposite to each other. The juxtaposing makes a young reader question the stereotypes associated with immigrants. Besides the stereotype, reference to a prototype or a model is possible. The second part tests the usefulness of an anticipatory story based on a fictive text for an educational discussion about multicultural issues. The empirical material was collected from the eighth-grade teaching groups in basic education as follows: one teaching group was an immigrant group, the second one a group of Finns with experience of immigrants while the third group of students had hardly any experience of immigrants. The anticipatory stories were written on the basis of extracts from youth novels with multicultural themes. The material collected for a total of 120 anticipatory stories was analysed by using meaning cue analysis. Using the meaning cue analysis, the anticipatory stories were divided into three groups: stories with predominantly positive meaning cues of interculturalism, ambivalent stories with both positive and negative meaning cues of interculturalism and the stories with predominantly negative meaning cues of interculturalism. The meaning cues produced by girls and boys differ from one another, in particular, by the negative meaning cues of interculturalism. For girls, the predominant meaning cue is fear whereas for boys, it is that of violence. It would also seem that the students, in particular, boys with little experience of immigrants produce more negative meaning cues of interculturalism than do immigrants or Finnish students with experience of immigrants. Further still, it seems that active reading of fiction literature affects the meaning cues of interculturalism in an ambivalent direction. In the way of youth novels this is understandable, because youth novels in general are made up of opposite characters and meaning cues. The less the student takes an interest in reading, the more he used meaning cues from outside the parent text for his anticipatory story. No doubt it would be possible to use fiction literature in the literature education to a much higher extent than it is being used today whereby the literature could be used in basic education for reviewing subject entities or study contents of other study subjects. By way of an anticipatory story and the meaning cue analysis, it is possible to intensify the educational discussions based on fiction literature. However, using fiction literature in the literature education requires consideration of the specific genre of fiction literature.Tutkimuksessa selvitetään fiktiivisen kirjallisuuden lukemisen ja monikulttuurisen arvokasvatuksen yhteyksiä perusopetuksessa. Tutkimus on suunnattu oppiaineen äidinkieli ja kirjallisuus ainedidaktiikkaan, erityisesti kirjallisuudenopetukseen. Tavoitteena on kehittää helposti opetuskontekstiin siirrettävä menetelmä fiktiivisen kirjallisuuden pohjalta käytävän opetuskeskustelun tehostamiseen. Fiktiivisen kirjallisuuden ymmärtäminen ja eettis-moraalinen ajattelu muistuttavat lähtökohtaisesti toisiaan, koska molemmissa on tavoitteena itselle vieraan henkilön ajatuksiin tai itselle vieraaseen tilanteeseen eläytyminen. Tästä syystä fiktiivinen kirjallisuus sopii hyvin perusopetuksen aihekokonaisuuksien sisältämistä eettis-moraalisista arvoista käytävään keskusteluun. Tutkimuksen empiirinen osa on kaksiosainen. Ensimmäisessä osassa selvitettiin, miten vuosina 1993 – 20007 ilmestyneissä nuortenromaaneissa on kuvattu suomalaisen yhteiskunnan monikulttuurisuutta. Monikulttuurisuusaiheista nuortenkirjallisuutta ei ole vielä ilmestynyt paljon ja ulkomaalaistaustaiset henkilöt ovat teoksissa pääasiassa sivu- tai taustahenkilöinä. Nuortenromaanit sopivat kuitenkin hyvin monikulttuurisuusaiheisen opetuskeskustelun lähtökohdaksi.Nuortenromanien henkilöhahmot ovat stereotyyppisiä ja usein toisilleen vastakkaisia. Vastakkainasettelu saavat nuoren lukijan kyseenalaistamaan maahanmuuttajiin liittyviä stereotypioita. Stereotyypin rinnalla on mahdollista puhua prototyypistä tai mallista. Toisessa osassa testattiin fiktiivisen tekstin pohjalta kirjoitetun ennakointikertomuksen käyttökelpoisuutta monikulttuurisuusaiheisessa, fiktiivisen tekstin pohjalta käytävässä opetuskeskustelussa. Empiirinen aineisto kerättiin perusopetuksen kahdeksannen luokan opetusryhmistä niin, että yksi opetusryhmä oli maahanmuuttajaryhmä, toinen suomalainen oppilasryhmä, jolla on maahanmuuttajakokemuksia ja kolmas oli oppilasryhmä, jolla ei ollut juurikaan maahanmuuttajakokemuksia. Ennakointikertomukset kirjoitettiin monikulttuurisuusaiheisten nuortenromaanikatekelmien pohjalta. Kerätyn 120 ennakointikertomuksen aineiston analyysimenetelmänä on merkitysvihjeanalyysi. Ennakointikertomukset jaettiin merkitysvihjeanalyysin avulla kolmeen ryhmään hallitsevasti myönteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset, ambivalentisti sekä myönteisiä että kielteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset ja hallitsevasti kielteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä sisältävät ennakointikertomukset. Tyttöjen ja poikien tuottamat merkitysvihjeet eroavat toisistaan erityisesti kielteisten kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeiden kohdalla: tytöillä hallitseva kulttuurienvälisyyden merkitysvihje on pelko, kun pojilla se on väkivallan merkitysvihje. Näyttää myös siltä, että ne oppilaat, erityisesti pojat, joilla on vain vähän kokemuksia maahanmuuttajista, tuottavat enemmän kielteisiä kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeitä kuin maahanmuuttajat tai suomalaiset oppilaat, joilla on maahanmuuttajakokemuksia. Näyttää myös siltä, että fiktiivisen kirjallisuuden aktiivinen harrastaminen vaikuttaa kulttuurienvälisyyden merkitysvihjeisiin ambivalenttiin suuntaan. Nuortenromaanien kohdalla tämä on ymmärrettävää, koska nuortenromaanitkin rakentuvat vastakkaisille henkilöhahmoille ja merki tysvihjeille. Mitä vähemmän oppilas harrasti lukemista, sitä enemmän oppilas käytti ennakointikertomuksessaan emotekstin ulkopuolisia merkitysvihjeitä. Fiktiivistä kirjallisuutta olisi mahdollista nykyistä huomattavasti enemmän kirjallisuuskasvatukseen, jolloin kirjallisuutta voitaisiin perusopetuksessa käyttää aihekokonaisuuksien tai muiden oppiaineiden oppisisältöjen läpikäymiseen. Ennakointikertomuksen ja merkitysvihjeanalyysin avulla fiktiivisen kirjallisuuden pohjalta käytäviä opetuskeskusteluita on mahdollista tehostaa. Fiktiivisen kirjallisuuden käyttäminen kirjallisuuskasvatuksessa edellyttää kuitenkin fiktiivisen kirjallisuuden omalajisuuden huomioon ottamista.Siirretty Doriast

Yhteisötaideprosessi osallistavana vuorovaikutusprosessina opiskelijoiden ja palvelukotiasukkaiden välillä

Artikkelin aineistona on Ystävän maalaus -yhteisötaideprosessin kartoitus- ja toteutusvaihe palvelukotikontekstissa keväällä 2016. Sekä kartoitus- että toteutusvaiheessa Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksen Rauman yksikkö ja sen opiskelijat olivat aktiivisina toimijoina yhteisötaideprojektissa, jonka tavoitteena oli tuottaa palvelukodin asukkaiden olohuoneeseen maalausinstallaatio. Kartoitusmateriaaliksi opettajaksi opiskelevat nuoret rakensivat Ystävän kirja -materiaalin, joka koostui heidän luomistaan värisävykorteista ja teemallisista kysymyksistä, joissa haettiin ystävänkirjaperinteen mukaisesti ystävän mieliväriä ja vapaamuotoista elämäkerrallista kertomusta. Osallistavan kartoitusmateriaalin avulla yhteisötaideteoksessa lähdettiin yhteisötaiteelle ja sosiaaliselle taiteelle ominaiseen tapaan liikkeelle asukkaille mieluisesta värimaailmasta ja teemoista ja sosiaalisen vuorovaikutusprosessin luomisesta opiskelijoiden ja asukkaiden välille. Yhteisötaideteoksen merkitysten muotouduttua opiskelijat tulivat maalauttamaan asukkaita taidekasvatustuokiossa. Opiskelijoiden ryhmätyönä rakentaman yhteisötaideteoksen reunaehtoina olivat asukkaita kuulevan alkukartoituksen lisäksi asukkaiden osallistaminen työskentelyyn sekä ehto siitä, että maalausinstallaation tuli toimia taideteoksena hoivakodin olohuoneessa. Yhteisötaideprosessi tuotti kahdensuuntaista vuorovaikutusta, niin opiskelijaryhmän luovassa yhteistyöprosessissa kuin opiskelijoiden ja iäkkäiden asukkaiden ystävän maalausprosessissa. Opiskelijat kokivat prosessin merkittävänä sekä asukkaiden arkipäivää visualisoivan teoksen että asukkaiden kanssa tehdyn yhteistyön näkökulmasta. Opiskelijat pitivät tärkeänä sitä, että yhteisen toiminnan kautta toteutettiin palvelukodin asukkaiden olohuoneeseen asukkaille mielekkään väri- ja teemamaailman mukaista kuvataidetta, jonka toteuttamisessa myös asukkaat olivat mukana. Lisäksi teos oli esteettisesti kaunis. </p

A-B-C – Shaping Alphabets with Methods of Outdoor and Multisensory Learning

In this study the development of literacy skills is connected to outdoor learning, visual arts, and the thinking skills method. The study represents design research where the teachers and the researchers actively work together pursuing for more child-centered and motivating pedagogical approaches for learning literacy. The teaching experiment described in this article consists of playing with the shapes of alphabets, creating the forms of alphabets, and trying to find those alphabets in the outdoor environment, and empathizing with imaginary characters living in the immediate surroundings of the school. The methods used in the experiment brought child-centeredness and playfulness to learning. The holistic approach encouraged children to be active and supported their achieving a range of learning goals simultaneously and effectively

Clowns and explosions: Drawings as reflections of children’s humor

Using and understanding humor is important for every child. Humor enhances well-being and helps children cope with different situations they face in social interaction. However, children’s humor is not widely researched. In this study, we investigate the humor of Finnish children and evaluate, whether there are gender differences in their individual use of humor. The research design of this study is inspired by Roger Piret (1941). His aim was to understand the development and features of children’s humor by asking them to draw pictures, which would make others laugh. The data of this study is collected during year 2013 in Finnish primary schools. The data consist of 143 drawings made by 72 boys and 71 girls aged 6 to 8 years. The drawings are analyzed trough qualitative content analysis using Piret’s categories of children’s humorous pictures as a framework. The main data were supported by children’s individual narrations based on their drawings and the observations of the researchers. The results of this study indicate that Piret’s research model could still be a valid and child-centered method for contemporary humor research. The study highlights the differences in the humor between boys and girls. For boys humor is about surprising and entertaining others and their drawings are full of action, imaginary characters and aggressive elements. In girls’ drawings humor seems to aim at delighting others and the connection to real life experiences is apparent. However, both genders seem to appreciate and understand each other’s humorous drawings. The results of this study serve as an example of the versatile possibilities of children’s individual drawings and gives both the educators and researchers perspectives to the complexity of the individual sense of humor

Tutkimuksesta luokkahuoneisiin

Artikkeli käsittelee luokanopettajien lukijuuden piirteitä sekä kirjallisuudenopetuksen käytänteitä. Lukijuutta lähestytään sekä opettajan lukuharrastuksen että luettavien tekstien koetun merkityksellisyyden kautta. Tutkimusaineistona on kysely, jossa 84 luokanopettajaa vastasi lukuharrastustaan sekä lukemiseen ja kirjallisuudenopetukseen liittyviä ratkaisuja koskeviin kysymyksiin. Tutkimusaineisto analysoitiin määrällisen ja laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tulokset osoittavat, että valtaosa kyselyn luokanopettajista (80 %) harrastaa lukemista, kun taas 20 % lukee niukasti, erityisesti fiktiivistä kirjallisuutta. Luokanopettajat arvostavat lukemista ja tunnistavat lukemisen välineellisen ja elämyksellisen merkityksen. Luokkaan rakentuva kirjallisuudenopetuksen kulttuuri näyttäytyy varsin opettajajohtoisena tekstivalintojen, menetelmäratkaisujen ja oppimisen ympäristöjen perusteella. Oppilaiden tekstimaailma pääsee opetuksessa esiin niukasti, ja oppilaiden toimijuus on rajattua. Opettajien oma lukuharrastus näkyy oppilaiden lukemaan </p

Tuu mun viereen nauraan : Paljon huumoria käyttävien lasten eli hupailijoiden toiminta varhaiskasvatusryhmässä

Huumorilla on monia positiivisia vaikutuksia sekä yksilöön että yhteisöön. Yhteisöön kuuluminen on ihmisen keskeisiä tarpeita, ja huumori voi sekä yhdistää että erottaa yhteisön jäseniä. Tämä tutkimus kuvaa paljon huumoria tuottavien lasten eli hupailijoiden huumoria. Tutkimuksen tavoitteena on kuvata paljon huumoria käyttävien lasten toimintaa varhaiskasvatusryhmän erilaisissa tilanteissa sekä sitä, miten huumori rakentuu ryhmässä muiden lasten ja aikuisten kanssa. Tutkimus on luonteeltaan etnografinen. Tutkimuksen aineisto koostuu 30 videotallenteesta, jotka on kuvattu viidessä eri lapsiryhmässä ja joissa yhdeksän hupailijaa tuottaa erilaisia huumoritilanteita. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että hupailijat ovat huumorin tuottajina erilaisia ja parhaimmillaan hupailija synnyttää positiivista ilmapiiriä yhteisöön, toimii huumorin käytön mallina muille sekä tukee muita lapsia huumorikokeiluissa. Huumorille on tilaa, kun aikuiset tunnistavat pedagogisesti huumoritilanteet, ymmärtävät huumorin vastavuoroisen luonteen ja antavat hupailijan tuottamalle huumorille mahdollisuuden.Peer reviewe

Handbook of Research on Cultivating Literacy in Diverse and Multilingual Classrooms

Using literature in multilingual and second language classes promotes literacy skills and helps children to adapt to second language instruction. In this chapter, we present the theoretical framework and practical implementations for enhancing the use of literature in multilingual environments employing Stories Make Readers (StoRe)–project as an example. StoRe concept helps to promote the use of fictional literature and to increase the reading materials and reading time at schools and home. An important aim is to offer in multilingual groups reading materials that correspond to the reading abilities and interest of the readers, and to connect different collaborative, child-centered, and multidisciplinary activities in reading. The multilingual line of the StoRe project, called Creating Innovative Approaches to Language Education (IKI), aims to identify and promote innovative models for the use and development of language in education and to create research-based, pedagogical maps that help teachers develop and improve their pedagogical practices.</p