Predictors of blood pressure and hypertension long-term after treatment of isolated coarctation of the aorta in children-a population-based study

OBJECTIVES The aim of this study was to assess predictors of BP and hypertension and relations between BP and LV mass in a population-based retrospective study of repaired isolated coarctation of aorta. METHODS We collected follow-up data until 2018 of 284/304 (93%) patients with coarctation treated by surgery (n = 235) or balloon angioplasty/stent (n = 37/12) in our unit 2000-2012. Systolic hypertension was defined as systolic BP (SBP) z-score >=+2 standard deviation (SD) or regular use of BP medication. LV hypertrophy was defined as LV mass z-score >=+2 SD or LV mass index g/m(2.7) >= 95th percentile. RESULTS The median (25-75th percentiles) follow-up time and age at follow-up were 9.7 years (6.9-13.2) and 11.8 years (7.9-16.0), respectively. Age at first procedure (P = 0.011) and systolic arm-leg-gradient (P = 0.007) were positively and transverse arch (P = 0.007) and isthmus diameter (P = 0.001) z-scores at follow-up were negatively associated with SBP z-score adjusted for age at follow-up and need for reintervention for coarctation. Systolic hypertension was present in 53/284 (18.7%) and related with increasing age at first procedure (median 33.2 vs 0.6 months; P < 0.001) and arm-leg-gradient at follow-up (mean +/- SD, -0.3 +/- 14.6 vs -6.4 +/- 11.6 mmHg; P = 0.047) adjusted for reintervention for coarctation and age at follow-up. LV hypertrophy was present in 20/227 (9.3%) and related with SBP z-score. CONCLUSIONS Higher SBP and hypertension in repaired coarctation of aorta are related with increasing age at first procedure and arm-leg-gradient at follow-up. Transverse arch and isthmus diameters at follow-up are inversely related with SBP.Peer reviewe

The effect of sildenafil on pleural and peritoneal effusions after the TCPC operation

Background We evaluated whether the administration of sildenafil in children undergoing the TCPC operation shortened the interval from the operation to the removal of the pleural and peritoneal drains. Methods We retrospectively reviewed the data of 122 patients who had undergone the TCPC operation between 2004 and 2014. Patients were divided into two groups on the basis of their treatments. Sildenafil was orally administered pre-operatively in the morning of the procedure or within 24 hours after the TCPC operation to the sildenafil group (n = 48), which was compared to a control group (n = 60). Fourteen patients were excluded from the study. Results The primary outcome measure was the time from the operation to the removal of the drains. The study groups had similar demographics. The median [interquartile range] time for the removal of drains (sildenafil group 11 [8-19] vs control group 11 [7-16] d, P = .532) was comparable between the groups. The median [interquartile range] fluid balance on the first post-operative day was significantly higher (P = .001) in the sildenafil group compared with controls (47 [12-103] vs 7 [-6-67] mL kg(-1)). The first post-operative day fluid balance was a significant predictor for a prolonged need for drains in the multivariate analysis. Conclusions Sildenafil administration, pre-operatively or within 24 hours after the TCPC operation, did not reduce the required time for pleural and peritoneal drains but was associated with a significantly higher positive fluid balance.Peer reviewe

Biotalousskenaarioiden mukaisten hakkuiden vaikutukset metsien monimuotoisuudelle tärkeisiin rakennepiirteisiin

Tässä raportissa tarkastellaan mallilaskelmiin perustuen Suomen metsien keskeisten rakennepiirteiden kehitystä vuoteen 2055 mennessä kolmen vaihtoehtoisen hakkuuskenaarion toteutuessa. Perusskenaariossa kotimaisen runkopuun hakkuukertymä nousee nykytasosta noin 65 miljoonasta kuutiometristä 73 miljoonaan kuutiometriin vuodessa. Politiikkaskenaariossa runkopuun hakkuukertymä nousee lähes 80 miljoonaan kuutiometriin vuoteen 2035 mennessä. Kolmantena vaihtoehtona tarkastellaan puuntuotannollisesti suurinta kestävää hakkuukertymää, jossa runkopuun kertymä olisi 88 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Eri hakkuuskenaarioiden monimuotoisuusvaikutuksia tarkastellaan metsien keskeisten rakennepiirteiden muutosten osalta. Näistä puuston rakenteen, metsien ikärakenteen ja kuolleen puun määrän kehitykselle laskettiin eri hakkuuskenaarioiden mukaiset malliperustaiset arviot. Mallinnuksessa käytettiin Metsäntutkimuslaitoksessa (nykyisin Luonnonvarakeskus) kehitettyä MELA ohjelmistoa. Politiikka- ja suurin kestävä -skenaarioissa vanhojen järeiden puiden tilavuus laski ensin uudistamisen johdosta, mutta kääntyi myöhemmin nousuun. Perusskenaariossa vanhojen, järeiden puiden tilavuus kasvoi koko tarkastelujakson ajan. Erot skenaarioiden välillä olivat suurimmat Etelä Suomen havupuiden osalta. Huomattava osa vanhojen puiden tilavuuden kasvusta selittyy säästöpuilla. Vanhojen järeiden puiden lisääntyminen olisi toteutuessaan monimuotoisuuden kannalta myönteinen kehityssuunta. Hakkuiden lisääminen puuntuotannollisesti suurimman kestävän hakkuumahdollisuuden tasolle johtaisi etenkin Etelä Suomen metsien nuorentumiseen, millä olisi negatiivisia monimuotoisuusvaikutuksia. Perus- ja politiikkaskenaarioiden mukaisilla hakkuiden tasoilla metsien ikärakenne ei Etelä-Suomessa merkittävästi muuttuisi, mutta Pohjois Suomessa vanhojen, yli 120-vuotiaiden metsien osuus kasvaisi. Näillä hakkuutasoilla vanhojen metsien ja muiden arvokkaiden elinympäristöjen määrää ja laatua voitaisiin kohentaa nykyisestä ohjauskeinojen ja metsätalouden toimintatapojen muutoksen avulla. Kaikilla tarkastelun hakkuutasoilla metsien kuolleen puuston lisääminen nykytasosta olisi mahdollista, mikäli kuollutta puuta pystyttäisiin säästämään hakkuissa. Arvokkaiden luontokohteiden jättäminen kokonaan metsätaloustoimien ulkopuolelle olisi lisäksi tehokas tapa lisätä niissä olevan kuolleen ja järeän vanhan puuston määrää. Laskelmissa ei pystytty tarkastelemaan kaikkia toimintamalleja. Esimerkiksi metsien käsittely eri ikäisrakenteisen metsänkasvatuksen mallin mukaisesti tai puuntuotannon tehostaminen metsien lannoituksella eivät olleet tarkasteluissa mukana. Keskeisiksi ohjauskeinoiksi ja metsätalouden toimintatapojen kehittämiskohteiksi tunnistettiin kuolleen puuston säästäminen hakkuissa nykyistä paremmin, vanhojen metsien ja arvokkaiden luontokohteiden suojelun edistäminen esimerkiksi METSO-ohjelman tarkoituksenmukaisella resursoinnilla, puun korjuun välttäminen arvokkailta luontokohteilta, järeiden elävien säästöpuiden lisääminen uudistushakkuissa ja luonnonhoidollinen kulotus, Raportin keskeinen päätelmä on, että kaikkia näitä monimuotoisuuden edistämiskeinoja tulisi tehostaa biotalouden ekologisen kestävyyden varmistamiseksi.201

Prenatal Diagnosis Improves the Postnatal Cardiac Function in a Population-Based Cohort of Infants with Hypoplastic Left Heart Syndrome

Background: Prenatal diagnosis of hypoplastic left heart syndrome (HLHS) enables planning of perinatal care and is known to be associated with more stable preoperative hemodynamics. The impact on postnatal myocardial function is poorly known. The aim of this study was to determine the impact of prenatal diagnosis of HLHS on postnatal myocardial function.Methods: A consecutively encountered cohort of 66 infants with HLHS born between 2003 and 2010 in Finland was retrospectively reviewed. Twenty-five infants had prenatal diagnoses. Postnatal global and segmental right ventricular fractional area change, strain rate, and myocardial velocity were analyzed from the apical four-chamber view using Velocity Vector Imaging. Preoperative hemodynamic status and end-organ damagemeasurements were the lowest arterial pH, highest lactate, alanine aminotransferase, and creatinine. Early mortality was studied until 30 days after Norwood procedure.Results: Prenatally diagnosed infants had better cardiac function (fractional area change, 27.9 &plusmn; 7.4% vs 21.1 &plusmn; 6.3%, P = .0004; strain rate, 1.1 &plusmn; 0.6/1.3 &plusmn; 1.0 vs 0.7 &plusmn; 0.2/0.7 &plusmn; 0.3 1/sec, P = .004/.003; myocardial velocity, 1.6 &plusmn; 0.6/2.0 &plusmn; 1.1 vs 1.3 &plusmn; 0.4/1.4 &plusmn; 0.4 cm/sec, P = .0035/.0009). Mechanical dyssynchrony was similar in both groups (P &gt; .30). Infants diagnosed prenatally had less acidosis (pH = 7.30 vs 7.25, P = .005) and end-organ dysfunction (alanine aminotransferase, 33 &plusmn; 38 vs 139 &plusmn; 174 U/L, P = .0001;creatinine, 78 &plusmn; 18 vs 81 &plusmn; 44 mmol/L, P = .05). No deaths occurred among the prenatally diagnosed infants, but four deaths were recorded among postnatally diagnosed infants (P = .15).Conclusions: A prenatal diagnosis of HLHS is associated with improved postnatal right ventricular function, reduced metabolic acidosis, and end-organ dysfunction. (J Am Soc Echocardiogr 2013;26:1073-9.)Keywords: Hypoplastic left heart syndrome, Prenatal diagnosis, Cardiac function, Velocity Vector Imaging<br /

Development of Human Leukocyte Antigen (HLA) Antibodies Against Vascular Homograft Donor in Pediatric Heart Transplant Recipients

Background: The appearance of human leukocyte antigen (HLA) antibodies after solid organ transplantation predisposes recipients to graft dysfunction. In theory, vascular homografts, which are widely used in children with congenital heart defects, may cause allosensitization. Material/Methods: In this single-center retrospective study, the presence of pre-existing HLA antibodies in pediatric heart trans- plant (HTx) recipients with a vascular homograft was evaluated in a cohort of 12 patients. HLA antibodies were screened before and after HTx and positive screening results were confirmed and identified using the Luminex (R) single antigen bead method. Endomyocardial biopsies (EMB) and coronary angiography studies were re-evaluated to assess the prevalence of acute rejections and coronary artery change in these patients. Results: At the time of HTx, 8 patients (67%) had HLA antibodies detected by the Luminex assay, none of which were heart donor specific (DSA). All patients had negative leukocyte crossmatch. One patient developed DSAs against homograft donor prior to HTx. After the HTx, 5 patients (42%) developed DSAs against the heart donor and 4 patients (40%) against the homograft donor. In 2 patients (17%), the antibodies were against both heart and homograft donors. The rejection rate or prevalence of coronary artery vasculopathy did not differ significantly between the homograft cohort and our historical controls. Conclusions: Our results suggest that the prevalence of DSAs against homograft donor prior to HTx is relatively rare. However, almost half of the patients developed DSAs against homograft post-HTx. The clinical importance of these antibodies warrants further studies.Peer reviewe