Hevosenlannan tuubikompostointi

Hevosenlannan hyödyntäminen lannoitteena on haastavaa suuren kuivikepitoisuuden ja alhaisen typpipitoisuuden vuoksi. Puupohjainen kuivike hidastaa lannan hajoamista ja sitoo pellon typpivaroja. Kompostointi parantaa lannan ominaisuuksia, mutta perinteinen aumakompostointi vaatii kalliin pohjaratkaisun ja paljon tilaa. Tuubikompostit voidaan rakentaa suoraan tasaiselle peltomaalle, eikä tiivistä pohjarakennetta tarvita. Kompostoitava materiaali pakataan erityisellä pakkauslaitteella muovikalvon sisään pitkäksi pötköksi. Muovikalvon on tarkoitus pitää kompostin valumat sisällään. Tuubikompostien sisään syötetään rakennusvaiheessa kaksi tuubin pituussuunnassa kulkevaa salaojaputkea, joiden kautta kompostiin pääsee ilmaa. MTT Sotkamon tutkimusasemalla rakennettiin kesällä 2012 kuusi tuubikompostia. Kokeessa selvitettiin hevosenlannan soveltuvuutta tuubikompostointiin sekä menetelmän käyttökelpoisuutta. Kompostoitavat materiaalit olivat eri tavoin kuivitettua hevosenlantaa. Lisäksi purukuivitettua hevosenlantaa sekoitettiin kananlantaan, naudanlantaan ja biojätteen biokaasutuksessa saatuun käsittelyjäännökseen. Viiden kompostin lämpötilat jäivät varsin alhaisiksi. Purukuivitettu hevosenlanta oli todennäköisesti jo osittain kompostoitunutta tuubikompostoinnin alkaessa. Kuudennen kompostin raaka-aineena oli muita komposteja tuoreempi hevosenlanta, ja sen lämpötilat kohosivat huomattavasti toisia tuubikomposteja korkeammalle. Suurin hankaluus tuubikompostoinnissa on riittävän ilmastuksen varmistaminen. Ilmastuksen tehostamiseksi tuubien kylkiin viillettiin palkeenkieliä ja tuubeja ilmastettiin ensimmäisenä vuonna koneellisesti. Ilmastus ei nostanut lämpötiloja merkittävästi korkeammalle tasolle. Hevosenlannan typpipitoisuus oli kokeen alussa matala. Olki-turvekuivitetussa lannassa oli hevosenlantakomposteista eniten kokonaistyppeä. Sen sijaan tuoreessa pellettikuivitetussa lannassa liukoisen typen osuus oli korkein. Kun tuubit olivat kompostoituneet vuoden, kaikkien kompostien typpipitoisuudet olivat laskeneet. Viljelykäytössä kompostin optimaalinen hiili-typpisuhde on alle 20. Ainoastaan olki-turvekuivitetulla hevosenlannalla se oli 15,5. Korkein hiili-typpisuhde 38,6, oli hevosen purulannalla. Hiili-typpisuhde oli laskenut vuoden kompostoinnin aikana hevosen- ja kananlannan seosta lukuun ottamatta kaikilla materiaaleilla. Tuubikompostoidun hevosen purulannan lannoituskäyttöä testattiin kesällä 2013 peltoviljelykokeessa. Suojaviljaan kylvettyä nurmea lannoitettiin pelkällä lantakompostilla, typpilannoituksella täydennetyllä lantakompostilla ja väkilannalla. Mukana oli myös lannoittamaton ruutu. Suojaviljana olleesta ohrasta saatiin hyvä sato, samoin väkilannoitetulla ruudulla ja typellä täydennetyllä kompostiruudulla. Myös pelkkä komposti toimi lannoitteena melko hyvin. Koetta jatketaan kesällä 2014. Tutkimus on osa MTT Sotkamon Biojäte ja hepolanta –hanketta, jota rahoittaa Euroopan aluekehitysrahasto Kainuun ELY-keskuksen kautta

Indoor dampness and molds and development of adult-onset asthma: a population-based incident case-control study.

Previous cross-sectional and prevalent case-control studies have suggested increased risk of asthma in adults related to dampness problems and molds in homes. We conducted a population-based incident case-control study to assess the effects of indoor dampness problems and molds at work and at home on development of asthma in adults. We recruited systematically all new cases of asthma during a 2.5-year study period (1997-2000) and randomly selected controls from a source population consisting of adults 21-63 years old living in the Pirkanmaa Hospital district, South Finland. The clinically diagnosed case series consisted of 521 adults with newly diagnosed asthma and the control series of 932 controls, after we excluded 76 (7.5%) controls with a history of asthma. In logistic regression analysis adjusting for confounders, the risk of asthma was related to the presence of visible mold and/or mold odor in the workplace (odds ratio, 1.54; 95% confidence interval, 1.01-2.32) but not to water damage or damp stains alone. We estimated the fraction of asthma attributable to workplace mold exposure to be 35.1% (95% confidence interval, 1.0-56.9%) among the exposed. Present results provide new evidence of the relation between workplace exposure to indoor molds and adult-onset asthma

Metsätalouden vaikutukset purojen ja jokien biologiseen tilaan – MEBI -hankkeen tulokset

Suomen pinta-alasta valtaosa on metsätalousmaata. Metsätaloustoimenpiteiden vaikutuksia virtavesien biologiseen tilaan on kuitenkin selvitetty vain vähän. Tämän hankkeen tavoitteena oli tuottaa lisää tietoa metsätalouden vaikutuksista purojen ja jokien ekologiseen tilaan sekä kehittää biologista vaikutusseurantaa pienissä virtavesissä. Hankkeessa tarkasteltiin vedenlaatua ja biologisia laatumuuttujia (päällyslevät, vesisammalet ja pohjaeläimistö) suhteessa metsätalouden intensiteettiin 12 purokohteen (pääasiassa Luken metsätalouden kuormituksen seurantaverkko) ja 40 jokikohteen (pääasiassa MaaMet-seurannan metsätalouskohteet) aineiston avulla. Paikkavalinnoissa pyrittiin minimoimaan maatalouden vaikutus pois. Purokohteiden biologisen tilan kartoittamiseksi tehtiin maastotöitä elo-syyskuussa 2015. Hanke toteutettiin Suomen ympäristökeskuksen toimesta ja sen rahoitti maa- ja metsätalousministeriö. Tulosten perusteella metsätalousalueilla sekä puroissa että jokivesissä etenkin typpipitoisuudet olivat selkeästi taustapitoisuuksia suuremmat. Pitoisuuksia selitti valuma-alueen metsäojitusten määrä, mutta myös luontaiset tekijät ja yhteisvaikutukset. Purokohteilla luonnollinen vaihtelu oli hyvin suurta, mikä ilmeni erityisesti biologisissa mittareissa. Hankkeessa tutkituilla Luken seurantaverkon kuudella metsä-talouskohteella päällyslevien, vesisammalten ja pohjaeläinten tila ei ollut merkittävästi heikentynyt. Jokikohteissa vedenlaatu (typpipitoisuus, veden väri) sekä päällyslevien ja vesikasvillisuuden tila heik-kenivät metsätalouden määrän (ojitusten) lisääntyessä. Purokohteilla testattiin päällyslevien määrän mittaamisessa optista, a-klorofylliä mittaavaa Bentho-Torch-fluorometriä, joka on biologisen tilan arviointiin kehitetty uusi laite. Fluorometri soveltuu käytettäväksi kivipintojen päällyslevien kokonaismäärän ajalliseen seurantaan esimerkiksi erilaisten metsäta-loustoimenpiteiden yhteydessä. Fluorometrin käyttöön liittyviä menetelmiä tulee kuitenkin vielä kehittää luotettavan seurantatiedon varmistamiseksi. Erityisesti intensiivisen metsätalouden ja tiheään ojitettujen valuma-alueiden alapuolisissa jokivesissä ekologinen tila oli heikentynyt. Niin kuin muukin ympäristön tilan seuranta, metsätalouden vaikutusten luotettava seuranta edellyttää edustavaa seurantakohteiden ja elinympäristöjen valintaa. Metsätalouden vesiensuojelutoimien vaikuttavuudesta virtavesien ekologiseen tilaan tarvittaisiin lisää tietoa vesienhoidon suunnittelun tueksi

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2019–2020

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2019–2020 yhteensä 14 järvellä. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2019–2020 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2019–2020 koekalastuksissa välillä 31–3 244 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 0,3–175 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevästä Pasmajärvestä ja lievästi rehevästä/rehevästä Kelujärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Kilpisjärvestä ja Inarijärvestä. Lievästi rehevät/rehevät Kelujärvi ja Lokan tekojärvi olivat painosaaliin osalta odotetusti särkikalavaltaisia. Sen sijaan rehevän Pasmajärven kalasto oli ahvenen runsastumisen johdosta muuttunut ahvenkalavaltaiseksi. Useimmat lievästi rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti ahvenkalavaltaisia. Vain Porttipahdassa ahven- ja särkikalat olivat painosaaliissa tasaväkisiä. Vastaavasti useimmat niukkaravinteiset kohdejärvet olivat odotetusti lohikalavaltaisia. Vain Muddus- ja Simojärvessä ahvenkalojen osuus oli suurempi kuin lohikalojen. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2020 yhteensä 24 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 3–13. Yleisin laji oli siika, joka puuttui vain Pikku Äälisjärvestä. Myös ahven, hauki ja särki olivat tyypillisiä saalislajeja useimmissa tutkimusjärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja useimmissa humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Siika oli puolestaan runsain laji useimmissa kirkasvetisissä järvissä. Petokaloista ahven (≥15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2019 pintavesien kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2019–2020 koekalastetut kohdejärvet ovat hyvässä/erinomaisessa tilassa tai hyvässä tilassa suhteessa parhaaseen saavutettavissa olevaan tilaan (mm. tekojärvet). Vain rehevän Pasmajärven ja lievästi rehevän/rehevän Kelujärven ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi. Myös vuosien 2019–2020 kalastoluokituksen tulos oli hyvin samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Rehevöitymisestä kärsivien Pasmajärven ja Kelujärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista. Pasmajärven kohdalla myös pienikokoisten (< 10 cm) ahventen biomassan ja lukumäärän tulisi olla nykyistä pienempi

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2017–2018

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2017–2018 yhteensä 14 järvellä. Koekalastukset perustuvat EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2017–2018 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2017–2018 koekalastuksissa välillä 80–2296 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 1–237 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevistä Kuhajärvestä ja Siika-Kämästä sekä lievästi rehevästä Kelujärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Ounasjärvestä ja Pulmankijärvestä. Useimmat rehevät tai lievästi rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta särkikalavaltaisia. Vain rehevässä Siika-Kämässä runsaat ahven- ja kuhasaaliit sekä lievästi rehevässä/rehevässä Unarissa runsas ahvenkanta nostivat ahvenkalojen osuuksia. Vastaavasti lähes kaikki niukkaravinteiset kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti ahvenkalavaltaisia. Vain Kuolajärvessä kalasto oli särkikalavaltainen, johtuen särjen suuresta osuudesta saaliissa. Myös lohikalojen osuus saaliissa oli useimmissa niukkaravinteisissa järvissä selvästi suurempi kuin lievästi rehevissä tai rehevissä kohdejärvissä ja Pulmankijärven kalasto oli jo lohikalavaltainen, johtuen runsaasta siikasaaliista. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2018 yhteensä 21 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 5–10. Yleisin laji oli ahven, jota tavattiin kaikilta kohdejärviltä. Myös hauki, kiiski, muikku, siika ja särki olivat yleisiä saalislajeja, joita esiintyi useimmissa tutkimusjärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja useimmissa etenkin humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Kirkasvetisissä järvissä myös siian osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2019 pintavesien alustavan kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2017–2018 koekalastetut kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa. Vain rehevän Kuhajärven ja lievästi rehevän Kelujärven ekologinen tila arvioitiin tyydyttäväksi. Myös vuosien 2017–2018 kalastoluokituksen tulos oli hyvin samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Rehevöitymisestä kärsivien Kuhajärven ja Kelujärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista

Pohjois-Suomen järvien verkkokoekalastukset vuosina 2015–2016

Luonnonvarakeskus koekalasti Pohjois-Suomessa vuosina 2015–2016 yhteensä 15 järvellä Oulujoen-Iijoen, Kemijoen sekä Tornionjoen vesienhoitoalueilla. Koekalastukset kuuluivat vesienhoidon kalastoseurantaan ja liittyvät EU:n vesipolitiikan puitedirektiiviin (VPD), jonka mukaisesti järvien ekologista tilaa arvioidaan biologisten tekijöiden (kasviplankton, vesikasvit, pohjaeläimet ja kalat) ja veden laadun perusteella. Järvet edustivat useita eri pintavesityyppejä ja lähes kaikki niistä on koekalastettu aikaisemmin vuosina 2006–2013. Verkkokoekalastukset tehtiin vuosina 2015–2016 heinä- ja elokuussa ja pyydyksenä käytettiin NORDIC-yleiskatsausverkkoa. Koekalastukset perustuivat ositettuun satunnaisotantaan, jossa verkkomäärät ovat suhteessa syvyysvyöhykkeiden pinta-aloihin. Järvien ekologista tilaa arvioitiin verkkojen yksikkösaaliin runsauden ja kalayhteisön rakenteen perusteella. Kohdejärvien kokonaisyksikkösaaliin biomassa vaihteli vuosien 2015–2016 koekalastuksissa välillä 394–1824 g/verkko. Vastaavasti lukumääräsaalis vaihteli kohdejärvissä välillä 14–113 yksilöä/verkko. Suurimmat kokonaisyksikkösaaliit saatiin rehevistä Sierijärvestä, Pasmajärvestä, Kuhajärvestä ja Rattosjärvestä. Vastaavasti pienimmät kokonaisyksikkösaaliit saatiin niukkaravinteisista Ala-Suolijärvestä, Iso Toramojärvestä ja Livojärvestä sekä lievästi rehevästä Jerisjärvestä. Lähes kaikki rehevät kohdejärvet olivat painosaaliin osalta odotetusti särkikalavaltaisia. Vain rehevässä Luiminkajärvessä ja Aalisjärvessä runsas ahvenkanta nosti ahvenkalojen osuuksia. Vastaavasti lähes kaikki lievästi rehevät ja niukkaravinteiset kohdejärvet olivat odotetusti ahvenkalavaltaisia ja vain lievästi rehevässä Kelujärvessä kalasto oli särkikalavaltainen, johtuen särjen poikkeuksellisen suuresta osuudesta painosaaliissa. Niukkaravinteisissa kohdejärvissä myös lohikalojen osuus saaliissa oli suurempi kuin valtaosassa lievästi reheviä ja reheviä kohdejärviä. Verkkokoekalastusten saaliissa tavattiin vuosina 2006–2016 yhteensä 17 eri kalalajia ja järvien kokonaislajimäärä vaihteli välillä 4–10. Yleisimmät lajit olivat ahven, kiiski ja särki, joita tavattiin kaikissa kohdejärvissä. Ahven ja särki olivat valtalajeja etenkin humuspitoisissa kohdejärvissä, ja muodostivat suurimman osan saaliista. Kirkasvetisissä järvissä myös kiisken, muikun ja siian osuus saaliissa oli merkittävä. Petokaloista ahven (≥ 15 cm) ja hauki olivat tärkeimmät lajit useimmissa kohdejärvissä. Lapin ELY-keskuksen tekemän vuoden 2013 virallisen pintavesien kokonaisluokittelun mukaan lähes kaikki vuosina 2015–2016 koekalastetut niukkaravinteiset ja lievästi rehevät kohdejärvet ovat hyvässä tai erinomaisessa tilassa, mutta useimpien rehevien kohdejärvien ekologinen tila on vain tyydyttävä. Myös vuosien 2015–2016 kalastoluokituksen tulos oli useimpien kohdejärvien osalta samansuuntainen kokonaisluokittelun kanssa. Poikkeuksen tekivät tyydyttävässä tilassa olevista järvistä säännöstelty Ala-Suolijärvi sekä rehevät Luiminkajärvi ja Ranuanjärvi, joiden tila on kalaston osalta selvästi parantunut vuoden 2009 jälkeen ja on jopa erinomainen. Sen sijaan erityisesti rehevöitymisestä kärsivien Kuhajärven, Pasmajärven ja Sierijärven kohdalla kalaston hyvän ekologisen tilan saavuttaminen edellyttäisi särkikalojen (lähinnä särjen) biomassan ja lukumäärän selvää alenemista sekä petokalakantojen vahvistumista.201

Maa- ja metsätalouden kuormittamien pintavesien tila – MaaMet-seuranta 2008–2020

Maatalous ja metsätalous vaikuttavat Suomen vesistöjen tilaan laaja-alaisesti. Maatalouden vesistövaikutukset ovat seurausta etenkin vuotuisista lannoituksista ja maanmuokkauksesta. Metsätalouden vesistövaikutukset taas johtuvat erityisesti valuma-alueiden ojituksista ja uomien perkaamisesta sekä hakkuista. Molemmilla sektoreilla tehokas maankuivatus ja maaperän muokkaus aiheuttavat ravinteiden, kiintoaineen ja humuksen hajakuormitusta vesistöihin. Hajakuormituksen vesistövaikutukset ilmenevät rehevöitymisenä ja vesistöjen tummumisena, uomien liettymisenä ja ekologisen tilan heikkenemisenä. EU:n vesipuitedirektiivi edellyttää vesistövaikutusten seurantaa, jos maankäytön aiheuttama hajakuormitus muodostaa merkittävän riskin sille, että hyvän ekologisen tilan ympäristötavoitetta ei saavuteta. Maatalouden ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksia vedenlaatuun ja vesien ekologiseen tilaan on seurattu valtakunnallisesti vuodesta 2008 lähtien yli sadan järvi- ja jokikohteen muodostaman ns. MaaMet-seurantaverkon avulla. Raporttiin koottiin MaaMet-seurantaohjelman vuosien 2008–2020 seurannan tulokset. Työn pääpaino on ekologisen tilan, vedenlaadun ja biologisten tekijöiden, ja maankäytön välisten yhteyksien sekä ajallisen vaihtelun tarkastelussa. Tilan arviointi perustui vesienhoidon kolmannen suunnittelukierroksen luokittelukriteereihin. Seurantaverkon tulokset rinnastettiin ihmistoiminnan vähiten vaikuttamien ympäristöhallinnon seurantakohteiden tuloksiin. Maatalousalueiden jokia ja -järviä luonnehtivat korkeat ravinnepitoisuudet, selvästi muuttuneet biologiset yhteisöt ja heikentynyt ekologinen tila. Valuma-alueen peltoisuus selitti merkittävästi vedenlaadun ja biologisten muuttujien vuosien 2008–2020 keskimääräistä tilaa. Peltojen suurempi osuus valuma-alueella johti heikompaan vedenlaatuun ja ekologiseen tilaan. Metsätalousalueiden jokikohteilla ja järvissä tapahtuneet muutokset olivat suhteessa pienempiä kuin maatalousalueilla, mutta myös niiden ekologinen tila oli selvästi heikentynyt. Metsätalouskohteita luonnehtivat etenkin korkeat orgaanisen typen ja hiilen pitoisuudet, jotka liittyivät valuma-alueen turvemaiden ojituksiin ja metsien hakkuisiin. Mitä suurempi osuus turvemaista oli ojitettu, sitä heikompi vedenlaatu jokivesissä oli. Metsätalouden vaikutukset ilmenivät voimakkaammin jokikohteilla kuin järvissä. Yhtenäistä muutosta vedenlaadussa ja ekologisessa tilassa ei seurantajaksolla 2008–2020 havaittu. Yksittäisillä jokikohteilla ja järvillä ekologinen tila oli muuttunut vaihtelevasti. Koska ekologisessa tilassa ei havaittu yhtenäistä paranevaa trendiä, ovat vesiensuojelutoimet todennäköisesti olleet riittämättömiä ja huonosti kohdennettuja. Jatkossa seurantaa tulisi kehittää erityisesti metsätalouden toimenpiteiden vaikutusten laajuuden ja intensiteetin tarkemmaksi kuvaamiseksi. Raportissa käsitellään hajakuormitettujen pintavesien vesiensuojelun ja -hoidon kehitystarpeita. Seuranta-aineiston arvo kasvaa seurantavuosien karttuessa. MaaMet-seurantaverkko tuottaa ensi-arvoisen tärkeää valtakunnallista tietoa maatalouden ja metsätalouden hajakuormituksen vaikutuksista vesien tilaan. Valtakunnallisesti kattava ja ajallisesti jatkuva vesistövaikutusten seuranta on välttämätön edellytys kustannustehokkaalle vesienhoidon suunnittelulle