Developing more effective conservation and research : the case of the Siberian flying squirrel

Research and evaluation are crucial components of evidence-based policy, decision-making and effective conservation management. As research consumes the same limited resources that could be used for conservation, it should provide as valuable and useful information as possible. This requires framing research questions to be relevant to both researchers and users of the information. A general problem is that researchers may be detached from conservation policy and practice, and thus do not recognize information needs. Furthermore, measuring and predicting effects of conservation is not an easy task. The spatial scale considered, and whether the costs and side effects are taken into account, may affect the conclusions. Effective conservation has population-level effects, but accurately measuring population change requires adequate resources and both ecological and statistical expertise. In addition, as societal actions and change in human behaviour are needed to bring about the desired changes, interdisciplinary approaches are needed for finding solutions to conservation problems. In this thesis, I use the conservation of the Siberian flying squirrel (Pteromys volans) in Finland as a model case for developing more effective conservation research. As an arboreal species, the flying squirrel is threatened by forest habitat loss and degradation. I evaluate the ecological effectiveness of species protection regulation along with the side effects it has had on forest owner attitudes toward the species. I use species distribution modelling (SDM) to predict the occurrence probability of the species in Finland. I also evaluate the methods and results of the species monitoring scheme by using information from the SDM and modelled relationship between the species observed occurrence and abundance. I found that the effectiveness of the prior approval system for forest management on flying squirrel nest sites was low but made the species a symbol of broader socio-political disputes. Conservation ineffectiveness is partly due to insufficient restrictions for forest management, but also due to lacking occurrence information. I found that species occurrence probability is explained by several environmental variables, but the ability of SDM to predict occurrence at specific sites and years remains limited with available data. I also found that the design of the population monitoring scheme does not allow reliable inference of the change in population size from the collected occurrence data. To conclude, the effectiveness of both conservation measures and research related to the evaluation and monitoring of the effects of conservation − including the population monitoring scheme – have suffered from shortcomings. Certain relevant study questions have been ignored, the monitoring scheme suffers from methodological problems, available data are not analysed or synthetized, or results have not been provided in usable form. In addition, the connection between available information and conservation policy and practice is very weak: even the most usable and objectively relevant information may not have substantial instrumental value. Much stronger partnerships between policymakers, managers and researchers of various disciplines is needed to increase the effectiveness of conservation and conservation research.Tutkimus ja vaikutusten arviointi ovat keskeisessä osassa tehokkaan luonnonsuojelupolitiikan ja käytännön kehittämisessä. Tutkimus kuitenkin kuluttaa samoja rajallisia resursseja joita voitaisiin käyttää suojelutyöhön − siksi sen pitäisi tuottaa mahdollisimman hyödyllistä ja käyttökelpoista tietoa. Tämä edellyttäisi, että tutkimuskysymykset ovat merkityksellisiä sekä tutkijoille että tiedon käyttäjille. Tutkijoiden yhteys luonnonsuojelun käytäntöön on kuitenkin monesti heikko, eivätkä he siksi välttämättä tunnista todellisia tiedontarpeita. Suojelun vaikutusten arvioiminen on ylipäätään vaikea tehtävä. Alue jolla vaikutuksia mitataan ja se, huomioidaanko kustannuksia ja sivuvaikutuksia, saattaa vaikuttaa johtopäätöksiin. Tehokas suojelu vaikuttaa populaatiotasolla, mutta populaatiokoon muutosten mittaaminen vaatii riittäviä resursseja ja sekä ekologista että tilastotieteellistä asiantuntemusta. Luonnonsuojeluongelmien ratkaisu vaatii muutoinkin monitieteisiä menetelmiä, koska se perustuu yhteiskuntatason toimiin ja ihmisten toiminnan muuttamiseen. Väitöskirjassani pyrin kehittämään vaikuttavampaa luonnonsuojelubiologista tutkimusta käyttämällä esimerkkitapauksena liito-oravan (Pteromys volans) suojelua Suomessa. Liitooravaa uhkaavat sille sopivien metsäelinympäristöjen määrän väheneminen ja niiden laadun heikentyminen. Väitöskirjassani arvioin lajisuojelun ekologista vaikuttavuutta sekä suojelun sivuvaikutuksia metsänomistajien asenteisiin liito-oravaa kohtaan. Tuotan habitaattimallin avulla arvion lajin paikallisesta esiintymistodennäköisyydestä Etelä- ja Keski-Suomen alueella ja arvioin esiintymismallin sekä simuloitujen populaatioiden avulla lajin seurantaohjelman menetelmien ja tulosten luotettavuutta. Tulosten perusteella liito-oravan lajisuojelun toteutus on tehnyt lajista sosiopoliittisten erimielisyyksien symbolin, mutta suojelun ekologinen vaikuttavuus on jäänyt hyvin heikoksi. Ohjeistus lisääntymis- ja levähdyspaikkojen turvaamiseksi metsien hakkuissa ei riitä turvaamaan hakkuiden uhkaamien pesäpaikkojen ekologista toiminnallisuutta. Koska esiintymistieto on hyvin puutteellista, suurta osaa pesäpaikoista ei huomioida. Vaikka lajin paikallista esiintymistodennäköisyyttä voidaan mallintaa siihen vaikuttavien ympäristömuuttujien avulla, ennustusten tarkkuus on vaatimaton suhteessa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen suojelukäytäntöön, joka edellyttää tietoa käytössä olevien pesäpuiden sijainnista. En pystynyt arvioimaan luotettavasti Suomen liito-oravapopulaation muutosta lajin seurantaohjelman keräämästä aineistosta siihen liittyvien epävarmuuksien vuoksi. Löysin kehitettävää sekä suojelukeinojen vaikuttavuudesta että suojelun vaikuttavuuden arvioinnista. Tutkimuksen suurimpia puutteita ovat se että joitain merkityksellisiä tutkimuskysymyksiä ei ole tarkastelu ollenkaan, seurantaohjelmassa on menetelmällisiä ongelmia, kaikkea saatavissa olevaa dataa ei ole hyödynnetty, kerättyä dataa ei ole analysoitu, siitä ei ole tehty yhteenvetoa tai tuloksia ei ole julkaistu käyttökelpoisessa muodossa. Lisäksi tiedon ja luonnonsuojelupolitiikan ja -käytännön välinen kytkös on tällä hetkellä hyvin heikko − edes käyttökelpoisella ja merkityksellisellä tiedolla ei välttämättä ole merkittävää instrumentaalista arvoa. Tutkimuksen ja luonnonsuojelun vaikuttavuuden lisääminen edellyttäisi huomattavasti nykyistä tiiviimpää yhteistyötä päätöksentekijöiden, virkamiesten ja eri alojen tutkijoiden välillä

Euroopan keskuspankki ja sen toiminnan legitiimisyys

Siirretty Doriast

Liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkarajausten vaikuttavuus lajin suojelukeinona

Tutkimuksessa selvitettiin liito-oravan (Pteromys volans) lisääntymis- ja levähdyspaikkoihin kohdistuvan, metsälain 14 b §:n ja luonnon-suojelulain 72 a §:n mukaisen, viranomaismenettelyn vaikuttavuutta lajin suojelussa. Menettely perustuu Suomen metsäkeskuksen paikkatietorekistereissä olevaan noin 24 300 havaintopaikkaan (vuoden 2011 tilanne). Metsäkeskus ilmoittaa elinkeino- liikenne- ja ympäristö-keskuksille näihin havaintopaikkoihin kohdistuvista metsänkäyttöilmoituksista. ELY-keskuksen tehtävänä on ilmoituksen saatuaan määrittää lisääntymis- ja levähdyspaikan sijainti ja ratkaista miten hakkuut voidaan suorittaa. Suomen liito-oravakannan on arvioitu olevan noin 143 000 naarasta, minkä perusteella arvioiden yli 80 % yksilöiden reviireistä ei ole viranomaismenettelyn piirissä. Liito-oravan esiintymispaikkoja koskevia päätöksiä on vuosina 2004–2011 tehty yhteensä lähes parituhatta. Huomattavassa osassa päätöksistä ei ole rajoitettu suunniteltuja hakkuita. Nykyiset lisääntymis- ja levähdyspaikkarajaukset koskevat alle 1 %:a lajin arvioidusta kannasta; viranomaismenettelyn potentiaalinen vaikuttavuus on siten heikko. Tutkimuksessa analysoitiin 100 lisääntymis- ja levähdyspaikkaa lähiympäristöineen. Liito-orava esiintyi 61 %:lla tutkimusaloista (tutkimusalat olivat ympyränmuotoisia ja säteeltään 150 m suuruisia). Varsinaisista lisääntymis- ja levähdyspaikoista 51 % oli varmuudella liito-oravan käytössä, mutta säännöllisesti käytössä oleva pesäpuu arvioitiin olevan vain noin joka kolmannella rajauksella. Lähes kaikki lisääntymis- ja levähdyspaikat olivat säilyneet fyysisesti, mutta avoimen alueen ympäröimien paikkojen ekologinen toiminnallisuus oli heikentynyt. Avohakkuut laskivat liito-oravan esiintymistodennäköisyyttä alueella. Rajauspäätösten tosiasiallinen vaikuttavuus on usein vähäinen, koska huomattava osa rajatuista lisääntymis- ja levähdyspaikoista ei ole liito-oravan käytössä. Tulosten perusteella voidaan arvioida, onko liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja koskevan viranomaismenettelyn kehittäminen tarpeellista

Private landowners and protected species : What sort of noncompliance should we be worried about?

Species protection legislation has been used as one of the main approaches in conservation - yet in many cases we know only little about the effectiveness and side-effects of such regulation. Noncompliance can limit effectiveness of legislative protection, and deliberate harmful actions by landowners have sometimes been reported as a response to restrictions. We studied attitudes of 186 Finnish forest owners toward the protection of Siberian flying squirrel Pteromys volans - a species which is protected according to the European Union Habitats Directive and is a well-known example for species protection in Finland. We explored the attitudes and claims of harming protected species by comparing the responses of persons with and without direct experience of legal protection by structural equation modelling. We found that experience did not explain forest owners' attitudes toward having the species in their forest. Claims of harming protected species were connected to policy attitudes and should be interpreted as a political phenomenon: they reflect political discourse on conservation policy and are a part of debate between stakeholders. Accidental and reckless noncompliance seem more important phenomena than intentional harming, especially as the chance in Finnish Nature conservation likely Act likely affects information of nest sites on logging areas. Other instruments than legislative protection of known nest sites might be more effective in protecting the flying squirrel population. (C) 2018 The Authors. Published by Elsevier B.V.Peer reviewe

Promoting species protection with predictive modelling : Effects of habitat, predators and climate on the occurrence of the Siberian flying squirrel

Species distribution models (SDMs) can be used to predict species occurrence and to seek insight into the factors behind observed spatial patterns in occurrence, and thus can be a valuable tool in species conservation. In this study, we used MaxEnt software to explain the occurrence of a protected forest-dwelling species, the Siberian flying squirrel. We produce occurrence maps covering the main distribution area for the species in the European Union. Using an exceptionally extensive presence-absence dataset collected with a standardized method, we evaluated the relative role of predation pressure, climate, and amount of habitat affecting flying squirrel occurrence. We found that regional variation in mean winter temperature had relatively large predictive power for flying squirrel occurrence. In addition, the regional abundance of flying squirrels was partly explained by differences in predation pressure. The results also support the conclusion that areas with older forests and nearby agricultural areas are optimal for the species. Our study shows that multiple factors affect the species' occurrence in large spatial scales. We also conclude that climate is having a large effect on species occurrence, and thus the changing climate has to be taken into account in conservation planning. Our results help conservation managers in targeting surveys and protection measures on various spatial scales, and decision makers in focusing on the factors that drive the species' occurrence. Our results also indicate that we would need additional tools and measures in the EU for achieving a favourable conservation status of those species that occur in commercial forests.Peer reviewe

Temporal challenges of building a circular city district through living-lab experiments

Urban living lab (ULL) experiments are expected to create grounds for circular city transitions but their temporal dynamics remain understudied. This study investigates the linkages of a particular sanitation experiment to a long-term urban development trajectories in the Hiedanranta ULL in the City of Tampere, Finland. The ethnographical study focuses on the temporal matches and mismatches of three interrelated timescales affecting the transformative potential of the experiment: (1) the experiment’s life cycle, (2) the brownfield ULL and (3) the formal land-use planning of the future city district. Temporal analysis showed that the creation of transformative capacity requires a long development trajectory beyond a single experiment. In this case, the long-term development of R&D networks and the persistence and maturation of the ULL with its variety of co-developing experiments enabled experiment implementation; changed the city’s sustainability discourse; and nurtured prominent cross-sectoral initiative of a super block. However, further implementation of ULL innovations in urban planning has proven to be difficult without a clear orchestrator. Practical recommendations highlight the need to clarify the strategic role of the ULL in experimental governance, transparent ULL processes that support learning, and overcoming transition barriers in the rigid infrastructure sector.acceptedVersionPeer reviewe

Metsänhoitoyhdistykset METSO-ohjelman toimeenpanossa

Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden toimintaohjelma METSOn tavoitteena on pysäyttää metsäisten luontotyyppien ja metsälajien taantuminen sekä vakiinnuttaa luonnon monimuotoisuuden suotuisa kehitys. Metsänhoitoyhdistykset osallistuvat METSOn toteutukseen tarjoamalla neuvontaa metsänomistajille ja välittämällä METSO-kohteita ELY-keskuksille ja Suomen metsäkeskukselle. Artikkelissa analysoidaan metsänhoitoyhdistysten roolia välittäjäorganisaationa metsänomistajien ja METSOa toteuttavien viranomaisten yhteistyössä yhdistysten ja METSO-ohjelman tavoitteiden näkökulmista. Aineistona ovat METSO-viestintäryhmän metsänhoitoyhdistyksille lähettämä kysely ja tämän pohjalta järjestetty ryhmäkeskustelu sekä tapauslaskelma METSOvälityspalkkion taloudellisesta kannustavuudesta metsänhoitoyhdistyksille. Tulosten perusteella METSO-kohteiden markkinoinnin edellytyksiä ovat työstä saatava korvaus, sopivien kohteiden löytyminen ja metsänomistajan kiinnostus metsien suojeluun. Jos metsänhoitoyhdistysten halutaan välittävän METSO-kohteita selvästi nykyistä enemmän, tulee metsänhoitoyhdistyksille löytää mielekäs rooli, jossa yhdistyvät ohjelman ja yhdistysten tavoitteet. Lisäksi METSO-kohteiden välittämisestä tulisi tehdä yhdistyksille taloudellisesti kannattavampaa, esimerkiksi kehittämällä välityskorvauksen maksuperiaatteita. Edelleen yhdistysten sitoutumista METSOn markkinointiin voitaisiin vahvistaa tukemalla yhdistysten ja alueellisten toimijoiden vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa.Peer reviewe

Replacing centralised waste and sanitation infrastructure with local treatment and nutrient recycling : Expert opinions in the context of urban planning

© . This manuscript version is made available under the CC-BY-NC-ND 4.0 license http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0

Promoting species protection with predictive modelling: Effects of habitat, predators and climate on the occurrence of the Siberian flying squirrel

Species distribution models (SDMs) can be used to predict species occurrence and to seek insight into the factors behind observed spatial patterns in occurrence, and thus can be a valuable tool in species conservation. In this study, we used MaxEnt software to explain the occurrence of a protected forest-dwelling species, the Siberian flying squirrel. We produce occurrence maps covering the main distribution area for the species in the European Union. Using an exceptionally extensive presence-absence dataset collected with a standardized method, we evaluated the relative role of predation pressure, climate, and amount of habitat affecting flying squirrel occurrence. We found that regional variation in mean winter temperature had relatively large predictive power for flying squirrel occurrence. In addition, the regional abundance of flying squirrels was partly explained by differences in predation pressure. The results also support the conclusion that areas with older forests and nearby agricultural areas are optimal for the species. Our study shows that multiple factors affect the species' occurrence in large spatial scales. We also conclude that climate is having a large effect on species occurrence, and thus the changing climate has to be taken into account in conservation planning. Our results help conservation managers in targeting surveys and protection measures on various spatial scales, and decision makers in focusing on the factors that drive the species' occurrence. Our results also indicate that we would need additional tools and measures in the EU for achieving a favourable conservation status of those species that occur in commercial forests.</p