Neuvostourheilun nousu ja tuho

Russia was one of the founding members of International Olympic Committee in 1894. Russians participated in Olympic Games in London (1908) and Stockholm (1912). The socialist revolution in 1917 changed the whole state, including its sport practices. After the bloody civil war (1918–1921) and the establishment of the Soviet Union (1922), the state strived to reorganize the whole body culture. In the Soviet body culture, the military body, working body and sporting body were idealized.The popularity of competitive sports increased considerably in the 1920’s. In 1928, Russians organized a huge sport event, Moscow Spartakiad. It was a multi-sports event for workers and an alternative to the “bourgeois” Olympic Games held in Amsterdam in the same year. The athletes of the Soviet Union participated in Summer Olympics for the first time in Helsinki in 1952.The Soviet Union was successful in Olympics. Between 1952 and 1988 the Soviet athletes accomplished 1 010 Olympic medals in Summer Olympics, and between 1956 and 1988 they accomplished 194 medals in Winter Olympics. After the collapse of the Soviet Union, athletes of Russia have competed under the flag of International Olympic Committee. The previous Soviet republics have participated in international sport events as independent states. The influence of the Soviet sport system has been significant not only for Russia but for many new countries as well. Sports were an important part of the education system and identity work in the Soviet Union. Many of the Soviet sport practices have persisted and continued to exist after the fall of the socialist state.Venäjä oli yksi Kansainvälisen Olympiakomitean perustajajäsenistä vuonna 1894. Venäläiset osallistuivat Lontoon olympiakisoihin vuonna 1908 ja Tukholman kisoihin neljää vuotta myöhemmin. Vuoden 1917 sosialistinen vallankumous muutti koko valtion – mukaan luettuna urheilun käytännöt. Vuosina 1918–1921 käydyn verisen sisällissodan ja vuonna 1922 tapahtuneen Neuvostoliiton perustamisen jälkeen valtio pyrki organisoimaan uudelleen koko ruumiinkulttuurin. Neuvostoliittolaisessa ruumiinkulttuurissa ihannoitiin sotilaallista valmiutta, työkuntoisuutta ja urheilullisuutta. Kilpaurheilun suosio kasvoi huomattavasti 1920-luvulla. Vuonna 1928 venäläiset organisoivat mahtavat urheilukisat, Moskovan spartakiadit. Kyseessä oli lukuisia urheilumuotoja käsittänyt työläistapahtuma vastapainoksi Amsterdamissa samana vuonna järjestetyille ”porvarillisille” olympiakisoille. Neuvostoliiton urheilijat osallistuivat kesäolympiakisoihin ensi kertaa Helsingissä vuonna 1952. Olympiakisoissa Neuvostoliitto oli menestyksekäs. Vuosina 1952–1988 neuvostourheilijat saavuttivat 1 010 mitalia kesäkisoissa ja vastaavasti 194 mitalia vuosien 1956–1988 talvikisoissa. Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Venäjän urheilijat ovat kilpailleet Kansainvälisen Olympiakomitean lipun alla. Aiemmat neuvostotasavallat ovat osallistuneet kansainvälisiin urheilutapahtumiin itsenäisinä valtioina. Neuvostoliittolainen urheilujärjestelmä on kuitenkin vaikuttanut merkittävästi ei vain Venäjällä vaan myös monissa muissa uusista valtioista. Neuvostoliitossa urheilulla oli merkittävä sija opetusjärjestelmässä ja kansallisen itsetunnon rakentamisessa. Monet neuvostourheilun käytännöt ovat tiiviisti jatkaneet olemassaoloaan myös NL:n hajoamisen jälkeen

Yhteiskunnan muutoskiito haastaa työväentutkimuksen

nonPeerReviewe

Vapaus valita? Nuorten pirstaloituva liikuntakulttuuri

Keskustelu lasten ja nuorten liikkumisesta on muodostunut liikuntakulttuuripohdintojen kestoaiheeksi. Yhtäältä on huolestuttu varttuvan sukupolven liian vähäisestä – jopa terveyttä uhkaavasta – fyysisestä aktiivisuudesta. Toisaalta uusimmat sosialisaatiotulkinnat korostavat nuorison omia ruumiillisuuden valintoja. Tällöin perinteinen aikuisjohtoinen urheilukulttuuri on saanut rinnalleen monia nuorisokulttuurisen liikkumisen muotoja

Varkauden vuoden 1918 tulkinnat ja tulkitsijat

Artikkelissa tarkastellaan Varkauden vuoden 1918 tapahtumia, niiden dokumentaatiota ja muistamista. Artikkeli kiinnittyy viime vuosikymmeninä virinneeseen paikallisia tapahtumia jäljittävään sisällissotatutkimukseen. Paikallisen tarkastelun ohella Varkaudesta muodostunutta kuvaa verrataan muun Suomen sisällissodan aikalais- ja jälkikäteistarkasteluihin. Artikkelissa kysytään, mitä Varkaudessa tapahtui sisällissodan kuukausina ja miten tapahtumat sijoittuivat sisällissodan yleisempään kulkuun. Toiseksi artikkelissa avataan, millaista dokumentaatiota ja tulkintoja Varkauden tapahtumat ovat synnyttäneet. Tutkimuksen aineiston muodostavat Varkauden alueen tapahtumista kertovat asiakirjat, historiikit, aikalaislehdistö, sodan erityyppiset muistojulkaisut, haastattelut ja muu perinnetieto, kuten muistitieto, sekä kaunokirjallisuus. Tavoitteena on yhdistää ja vertailla eri tavoin ja eri aikoina syntyneiden aineistojen luomaa kuvaa ja tulkintoja Varkauden tapahtumista.  Keskeinen tutkimusmenetelmä on laadullinen sisällönanalyysi

Miksi Suomesta tuli vuosikymmeniksi jääkiekko- mutta ei jalkapallomaa?

Suomen miesten ja naisten jääkiekkomaajoukkueet ovat pelanneet lajin arvoturnauksissa vuosikymmenten ajan. Jalkapallossa miehet selviytyivät ensimmäisen kerran arvokisojen lopputurnaukseen vasta syksyllä 2019. Naiset onnistuivat tässä kahdesti jo 2000-luvun alussa, mutta se ei muuta kokonaiskuvaa; Suomi on jääkiekkomaa. Artikkelissa lähestymme Suomen jalkapallo-jääkiekko -asetelmaa historiallisen muutoksen näkökulmasta. Peruskysymyksemme on, miksi Suomesta tuli jääkiekkomaa, eikä jalkapallomaa. Analysoimme, mitkä ovat olleet lajien kehityksien keskeisiä muutos- ja murroskohtia. Tavoitteenamme on ajoittaa yhtäläisyyksiä, mutta ennen kaikkea erojen syntymistä. Siksi jaksotamme nykytilanteeseen johtaneen kehityksen kolmeen aikakauteen, jotka kiinnitämme suomalaisen yhteiskunnan modernisoitumiseen, liikuntakulttuurin muutokseen sekä kansainvälisen toimintaympäristön murrokseen. Jääkiekko ja jalkapallo kehittyivät ensimmäisessä vaiheessa 1960-luvulle asti samantyylisesti ja lajien toiminta oli monilta osin hapuilevaa ja vaatimatonta. Jääkiekon irtiotto muihin lajeihin ajoittui kahteen toisen maailmansodan jälkeisen Suomen isoon rakennemuutokseen. 1960- ja 1970-luvuilla jääkiekko hyödynsi teollistumisen ja palveluistumisen, vaurastumisen, kaupungistumisen sekä kulutusyhteiskuntaan siirtymisen luoman uuden urheilukulttuurisen potentiaalin parhaiten. Se kehitti harrastusoloja, ammattimaisti ennakkoluulottomasti toimintaansa ja loi modernisoituvaan yhteiskuntaan sopineen konseptin.   Näin jääkiekko oli hyvässä kunnossa, kun vanhojen rakenteiden purkautuminen ja markkinallistuminen muuttivat Suomea 1990-luvulta lähtien. Lajin toimintamekanismit vastasivat jo monelta osin uuden ajan vaatimuksia. Lisäksi urheilun järjestökentän sekasorto ja kansainvälinen menestys vahvistivat jääkiekon asemaa. Näin laji onnistui toistamiseen hyödyntämään yhteiskunnallisen muutoksen luoman uudenlaisen tilanteen ja tekemään eroa muihin lajeihin, myös jalkapalloon

Poikkeavat polut muuttuvassa urheilussa – rationalisoituvan urheilun nykysosialisaatio nuorten tulkitsemana

In this article we studied the youth sport socialization from a sociological perspective. We examined the sports paths of 26 young athletes aiming at top-level sports by focusing on three dimensions: sports specific socialization, social and cultural capital, and agency. Applying a Weberian ideal type, four sports paths were formulated. Athletes grown in a sports-specific culture (1) had strong family-based capital. They experienced sports specific socialization and developed ahead of others. Sports virtuosos (2) possessed broad athletic capital from various sports, but their success came later. Catchers (3) had an experience of moving from one sport to another and then catching up with the institutional norms of sports paths, based on strong agency. Drifters (4) were likely to have a routine sports path, without significant success or milestones. The findings show that the divergent socialization routes challenge the present institutional socialization practices.Tutkimuksen kohteena ovat nykynuorten elämäkerralliset urheilupolut, joita tarkastelemme lajisosialisaation, pääomien ja toimijuuden ulottuvuuksin. Lajisosialisaation vahvistuminen ilmenee historiallisessa tarkastelussa kilpaurheilun rationalisoitumisen seurauksena. Nuorten erilaiset pääomat ja toimijuus mahdollistavat kuitenkin eriävien valintojen ja polkujen syntymisen nykyisen kilpaurheilun kontekstissakin. Tutkimuksessamme hahmottelemme neljä urheilupolkutyyppiä. Nuorten omiin tulkintoihin perustuva urheilupolkujen tutkiminen lisää ymmärrystämme urheiluun sosiaalistumisen muutoksista