Moniammatillinen palvelutarvearviointi muutoksessa ja muuttuvassa ympäristössä: lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisten näkemyksiä

Tutkimme ammattilaisten näkemyksiä lasten ja perheiden palvelutarpeiden arviointiin liittyvän moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon tilasta vuonna 2018 ja niissä vuoden 2019 aikana tapahtuneista muutoksista. Yksilöhaastatteluista (n=21) ja kokoustallenteista (n=5) koostuva aineisto analysoitiin deduktiivisella sisällönanalyysilla. Yhteistyössä ja tiedonvaihdossa on edelleen havaittavissa samoja pulmakohtia, joita osoitettiin olevan myös vuotta aiemmin: työnjako oman perustyön ja moniammatillisuutta edellyttävän työskentelyn välillä, rakenteellinen ja käytännöllinen johtaminen, tiedon puutteet ja varaukselliset ennakkoasenteet. Kuitenkin päämäärätietoinen rakenteiden ja toiminnan tapojen kehittäminen näytti saavan aikaan positiivisia muutoksia. Moniammatillisen yhteistyön ja tiedonvaihdon toimivuuden koettiin olevan yhteydessä siihen tehtävään, mitä niillä kulloinkin toteutettiin. Erityisesti kompleksiset lastensuojeluasiat haastavat lapsi- ja perhepalveluiden ammattilaisia. Heidän tietopohjaansa ja tiedon jakamisen käytäntöihin on syytä kiinnittää erityistä huomiota.  &nbsp

Professionals’ digital training for child maltreatment prevention in the COVID-19 era : a pan-European model

Funding: This study is part of the ERICA project funded by the European Union’s Rights, Equality and Citizenship Programme (2014–2020). GA 856760.The responsiveness of professionals working with children and families is of key importance for child maltreatment early identification. However, this might be undermined when multifaceted circumstances, such as the COVID-19 pandemic, reduce interdisciplinary educational activities. Thanks to technological developments, digital platforms seem promising in dealing with 30 new challenges for professionals’ trainings. We examined a digital approach to child maltreatment training through the ERICA project experience (Stopping Child Maltreatment through Pan-European Multiprofessional Training Programme). ERICA has been piloted during the pandemic in seven European centers involving interconnected sectors of professionals working with children and families. The training consisted of interactive modules embedded in a digital learning frame-work. Different aspects (i.e., technology, interaction, and organization) were evaluated and trainers’ feedback on digital features was sought. Technical issues were the main barrier. However, these did not significantly disrupt the training. The trainers perceived reduced interaction between participants although distinct factors were uncovered as potential favorable mediators. Based on participants’ subjective experiences and perspectives, digital learning frameworks for professionals working with children and families, like the ERICA model nested in its indispensable adaptation to an e-learning mode, can represent a novel interactive approach to empower trainers and trainees to tackle child maltreatment during critical times like a pandemic and as an alternative to more traditional learning frameworks.Publisher PDFPeer reviewe

Professionals’ digital training for child maltreatment prevention in the COVID-19 era: A pan-European model

The responsiveness of professionals working with children and families is of key importance for child maltreatment early identification. However, this might be undermined when multifaceted circumstances, such as the COVID-19 pandemic, reduce interdisciplinary educational activities. Thanks to technological developments, digital platforms seem promising in dealing with new challenges for professionals’ training. We examined a digital approach to child maltreatment training through the ERICA project experience (Stopping Child Maltreatment through Pan-European Multiprofessional Training Programme). ERICA has been piloted during the pandemic in seven European centers involving interconnected sectors of professionals working with children and families. The training consisted of interactive modules embedded in a digital learning framework. Different aspects (technology, interaction, and organization) were evaluated and trainers’ feedback on digital features was sought. Technical issues were the main barrier, however, these did not significantly disrupt the training. The trainers perceived reduced interaction between participants, although distinct factors were uncovered as potential favorable mediators. Based on participants’ subjective experiences and perspectives, digital learning frameworks for professionals working with children and families (such as the ERICA model nested in its indispensable adaptation to an e-learning mode) can represent a novel interactive approach to empower trainers and trainees to tackle child maltreatment during critical times such as a pandemic, and as an alternative to more traditional learning frameworks

Education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation : A practice theory

Psyykkisen sairautensa vuoksi mielenterveyskuntoutujat kohtaavat usein vaikeuksia kouluttautumisessaan, olipa kyseessä perus-, ammatillinen tai ylemmän asteen koulutus tai muu kuin tutkintoon johtava koulutus. Koulutus kuitenkin edistää heidän työllistymistään ja yhteiskuntaan integroitumistaan. Ymmärrys mielenterveyskuntoutujien kouluttautumisen kokemuksista auttaa tunnistamaan niitä tekijöitä, joiden avulla heitä voidaan tukea saavuttamaan heidän koulutukselliset tavoitteensa. Tässä tutkimuksessa mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista tarkasteltiin koulutusinterventioon osallistumisen näkökulmasta mielen-terveyskuntoutuksen kontekstissa. Tarkoituksena oli kehittää käytännön teoria koulutusinterventiosta osana mielenterveyskuntoutujien kuntoutusta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä tekijöitä koulutusintervention toteuttamisessa tulisi huomioida, että tuettaisiin mielenterveyskuntoutujien selviytymistä koulutuksessa. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, millä tavoin heidän koulutusinterventiossa selviytymistään voidaan tukea mielenterveyskuntoutuksen keinoin. Koulutusinterventio kehitettiin Euroopan Unionin rahoittamassa kansainvälisessä EMILIA-tutkimushankkeessa. Koulutusintervention tavoitteena oli edistää mielenterveyskuntoutujien toipumista ja sosiaalista integraatiota. Tutkimukseen osallistujat olivat mielenterveyskuntoutujia (n=47) ja mielenterveyspalveluita tarjoavien yksiköiden henkilökunnan jäseniä (n=59) yhdeksästä Euroopan maasta. Maat olivat Bosnia ja Hertsegovina, Espanja, Iso-Britannia, Kreikka, Norja, Puola, Ranska, Suomi ja Tanska. Kansainvälinen aineisto kerättiin mielenterveyskuntoutujilta yksilöhaastatteluilla ennen koulutusinterventiota sekä 10 ja 20 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta. Vastaava aineisto Suomessa kerät-tiin ennen koulutusinterventiota ja 10 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta. Henkilökunnan aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja ryhmähaastatteluita. Havainnoinnit toteutettiin 10 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta havainnoimalla henkilökuntakokouksia, joissa keskusteltiin koulutusinterventiosta. Henkilökunnan aineistonkeruumenetelmänä käytettiin havainnointia kaikissa muissa maissa paitsi Suomessa, jossa henkilökunnan aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla. Kaikki aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Alkuperäistutkimusten tulosten yhteenvedossa analyysimenetelmänä käytettiin metasynteesiä. Tulokset osoittivat, että koulutusinterventio mielenterveyskuntoutujien kuntoutuksen osana on moniulotteinen prosessi. Se koostuu mielenterveyskuntoutu-jien koulutusvalmiuteen yhteydessä olevista tekijöistä, koulutustapahtuman ulottuvuuksista, koulutuksen seurauksista ja mielenterveyskuntoutuksen kouluttautumista edistävistä tuen muodoista. Mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista helpottivat kuntoutumisvaiheen huomiointi koulutuksen ajoituksessa, hoitotasapaino, koulutuksen tavoitteellisuus, oppijan motivaatio ja tietoinen koulutukseen sitoutuminen. Mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista taas vaikeuttivat syrjäytyminen, sairauden ylivalta ja yhteiskunnan arvot ja asenteet. Tutkimukseen osallistujat kuvailivat koulutustapahtumaa sen ulottuvuuksien kautta, joita olivat sosiaalinen vuorovaikutus, oppijan sisäiset voimavarat, opetuksen pedagoginen toteutus ja oppijakeskeinen yhteistyö mielenterveyskuntoutujan, kuntoutusorganisaation ja kou-lutusorganisaation välillä. Koulutuksen koettiin antaneen tukea mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaiseen kasvuun ja valmiuksia sosiaaliseen integraatioon. Siitä huolimatta esiin tuli myös kokemuksia koulutuksen epäonnistumisesta. Kouluttautumista edistävät tuen muodot mielenterveyskuntoutuksessa olivat mielenterveyskuntoutujien sisäisten voimavarojen vahvistaminen ja tukea ja ammattilaisten asiantuntemusta tarjoavan ympäristön luominen. Tutkimuksessa kehitetty käytännön teoria tuotti uutta tietoa ja vahvisti aiempaa tietoperustaa koulutusinterventiosta osana mielenterveyskuntoutujien kuntoutusta. Käytännön teorian avulla voidaan kehittää kuntoutujille suunnattuja koulutusinterventioita yhä enemmän heidän lähtökohtiinsa pohjautuviksi ja kehittää mielenterveyskuntoutusta niin, että se tukee entistä paremmin kuntoutujien koulutusinterventioon osallistumista ja siinä selviämistä. Käytännön teoriaa tulee vielä testata ja kehittää, jotta sitä voidaan käyttää eri toimintaympäristöissä.Due to their mental illness, mental health service users often face difficulties when it comes to educating themselves, whether it is elementary, vocational, higher level or non-vocational training. However, education improves their employability and integration to society. Understanding mental health service users’ experiences on education will help identify factors which can be used to help them achieve their educational goals. In this research mental health service users’ education was observed by focusing on the participation in an education intervention in the context of mental health rehabilitation. The purpose was to develop a practice theory on the education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation. The aim was to obtain data on what factors have to be taken into account when organizing the education intervention so that they would support mental health service users’ coping in the education. Another goal was to find out ways for the mental health service users to cope in the education intervention by using means of mental health rehabilitation. The education intervention was developed in an international research project called EMILIA, which was funded by the European Union. The goal of the education intervention was to enhance the rehabilitation and social integration of mental health service users. The participants of the study were mental health service users (n=47) and staff members of mental health service units (n=59) from nine European countries. The countries participated in the research were Bosnia-Herzegovina, Denmark, Finland, France, Great Britain, Greece, Norway, Poland and Spain. The data were collected from the mental health service users by one-by-one interviews before the education intervention and 10 and 20 months after the beginning of the intervention. Data collection from the staff was conducted by observations and focus group interviews. The observations were carried out 10 months after the beginning of the intervention by observing staff meetings where the education intervention was discussed. The observations were carried out in all countries except for Finland, where the data from the staff members were collected by the focus group interviews. All data were analyzed by inductive content analysis. Meta synthesis was used as an analysis method to conclude the results of the original studies. The results showed that the education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation is a multidimensional process. It consisted of factors which are associated with the educational preparedness of the mental health service users, dimensions of the education event, consequences of the education and the forms of support of mental health rehabilitation that contribute to the mental health service users’ education. Factors that made the mental health service users’ education easier included taking into account the rehabilitation level when starting the education, treatment balance, goal-orientation of the education, motivation of the learner and intentional commitment to the education. Factors that hindered the mental health service users’ education included isolation, dominance of the illness and the values and attitudes of society. The education event was described by the research participants through its dimensions, which were social interaction, inner resources of the learner, the pedagogical implementation and student-based cooperation between the mental health service user, rehabilitation organization and education organization. The education was experienced to support the mental health service users’ personal growth and to prepare them for social integration. Nevertheless, there were experiences of failed education. Forms of support of mental health rehabilitation that contribute to the mental health service users’ education were strengthening the mental health service users’ inner resources and creation of an environment that provides support and professional expertise. The practice theory developed in the research produced new knowledge and reinforced previous knowledge of the education intervention as a part of mental health rehabilitation. With the help of the practice theory, education interventions for mental health service users can be developed further to correspond to their needs and develop the education so that it supports better service users’ participation and follow-through in the education. The practice theory has yet to be tested and developed so that it can be used in different environments

Valvontayksikön sairaanhoitajan erityisosaaminen keuhkosairautta sairastavan potilaan hoitotyössä

Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla niitä erityisosaamisalueita, joita sairaanhoitaja tarvitsee hoitaessaan valvontayksikössä olevaa keuhkosairautta sairastavaa potilasta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla niitä hoitotyön alueita, joissa sairaanhoitajat kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä perehdytys- ja täydennyskoulutusohjelmia valvontayksikössä työskenteleville sairaanhoitajille, joiden työhön sisältyy myös keuhkosairautta sairastavien potilaiden hoito. Aineisto kerättiin haastattelemalla 14 sairaanhoitajaa kahdessa yliopistollisessa sairaalassa. Haastattelumenetelmänä käytettiin ryhmähaastattelua ryhmien koon vaihdellessa kolmesta neljään henkilöön. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Tulosten perusteella sairaanhoitajien osaaminen koostuu taidosta turvata potilaan elintärkeä hoito, taidosta käyttää henkilökohtaisia kykyjä hoitotyössä, kyvystä huomioida potilas osana perhekokonaisuutta ja laaja-alaisesta osaamisesta. Osaamista on pidettävä yllä ja kehitettävä koko ajan. Lisäkoulutusta sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa potilaan elintärkeään hoitoon liittyvien tietojen ja taitojen syventämisessä. Niihin sisältyvät sydämen ja keuhkojen toimintaan, lääkehoitoon ja ravitsemukseen liittyvät tiedot sekä teknisten taitojen ylläpitäminen ja kehittäminen. Lisäksi koulutusta haluttiin hoitotyöhön liittyvästä uudesta tiedosta. Koulutusten toivottiin olevan säännöllisiä ja kaikille yhteisiä. Hoitotyö valvontayksikössä vaatii laajaa tietopohjaa ja taitoa sen soveltamiseen. Hoitotyössä tulisikin kiinnittää huomiota sairaanhoitajien säännöllisen ja jatkuvan kouluttautumisen mahdollistamiseen. Lisäksi uusien työntekijöiden perehdyttäminen on oleellisen tärkeää valvontayksikön hoitotyön erikoisluonteesta johtuen. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, millä tavalla täydennyskoulutus olisi hyvä järjestää työyhteisössä ja minkälaista tietoa sairaanhoitajat työssään valvontayksikössä tarvitsevat. Sairaanhoitajalta vaadittavaa osaamista keuhkosairautta sairastavan potilaan hoitotyössä on tutkittu vähän. Tämän alueen tutkimustieto olisi hyödyllistä suunniteltaessa täydennyskoulutus- ja perehdytysohjelmia sairaanhoitajille, jotka työskentelevät keuhkosairautta sairastavien potilaiden parissa. Avainsanat: sairaanhoitaja, hoitotyö, osaaminen, valvontayksikkö, keuhkosairaus, kriittisesti saira

Valvontayksikön sairaanhoitajan erityisosaaminen keuhkosairautta sairastavan potilaan hoitotyössä

Tutkielman tarkoituksena oli kuvailla niitä erityisosaamisalueita, joita sairaanhoitaja tarvitsee hoitaessaan valvontayksikössä olevaa keuhkosairautta sairastavaa potilasta. Lisäksi tarkoituksena oli kuvailla niitä hoitotyön alueita, joissa sairaanhoitajat kokevat tarvitsevansa lisäkoulutusta. Tavoitteena oli tuottaa tietoa, jota voidaan hyödyntää suunniteltaessa ja kehitettäessä perehdytys- ja täydennyskoulutusohjelmia valvontayksikössä työskenteleville sairaanhoitajille, joiden työhön sisältyy myös keuhkosairautta sairastavien potilaiden hoito. Aineisto kerättiin haastattelemalla 14 sairaanhoitajaa kahdessa yliopistollisessa sairaalassa. Haastattelumenetelmänä käytettiin ryhmähaastattelua ryhmien koon vaihdellessa kolmesta neljään henkilöön. Tutkimusaineisto analysoitiin laadullisella sisällön analyysilla. Tulosten perusteella sairaanhoitajien osaaminen koostuu taidosta turvata potilaan elintärkeä hoito, taidosta käyttää henkilökohtaisia kykyjä hoitotyössä, kyvystä huomioida potilas osana perhekokonaisuutta ja laaja-alaisesta osaamisesta. Osaamista on pidettävä yllä ja kehitettävä koko ajan. Lisäkoulutusta sairaanhoitajat kokivat tarvitsevansa potilaan elintärkeään hoitoon liittyvien tietojen ja taitojen syventämisessä. Niihin sisältyvät sydämen ja keuhkojen toimintaan, lääkehoitoon ja ravitsemukseen liittyvät tiedot sekä teknisten taitojen ylläpitäminen ja kehittäminen. Lisäksi koulutusta haluttiin hoitotyöhön liittyvästä uudesta tiedosta. Koulutusten toivottiin olevan säännöllisiä ja kaikille yhteisiä. Hoitotyö valvontayksikössä vaatii laajaa tietopohjaa ja taitoa sen soveltamiseen. Hoitotyössä tulisikin kiinnittää huomiota sairaanhoitajien säännöllisen ja jatkuvan kouluttautumisen mahdollistamiseen. Lisäksi uusien työntekijöiden perehdyttäminen on oleellisen tärkeää valvontayksikön hoitotyön erikoisluonteesta johtuen. Lisää tutkimusta tarvitaan selvittämään, millä tavalla täydennyskoulutus olisi hyvä järjestää työyhteisössä ja minkälaista tietoa sairaanhoitajat työssään valvontayksikössä tarvitsevat. Sairaanhoitajalta vaadittavaa osaamista keuhkosairautta sairastavan potilaan hoitotyössä on tutkittu vähän. Tämän alueen tutkimustieto olisi hyödyllistä suunniteltaessa täydennyskoulutus- ja perehdytysohjelmia sairaanhoitajille, jotka työskentelevät keuhkosairautta sairastavien potilaiden parissa. Avainsanat: sairaanhoitaja, hoitotyö, osaaminen, valvontayksikkö, keuhkosairaus, kriittisesti saira

Education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation : A practice theory

Psyykkisen sairautensa vuoksi mielenterveyskuntoutujat kohtaavat usein vaikeuksia kouluttautumisessaan, olipa kyseessä perus-, ammatillinen tai ylemmän asteen koulutus tai muu kuin tutkintoon johtava koulutus. Koulutus kuitenkin edistää heidän työllistymistään ja yhteiskuntaan integroitumistaan. Ymmärrys mielenterveyskuntoutujien kouluttautumisen kokemuksista auttaa tunnistamaan niitä tekijöitä, joiden avulla heitä voidaan tukea saavuttamaan heidän koulutukselliset tavoitteensa. Tässä tutkimuksessa mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista tarkasteltiin koulutusinterventioon osallistumisen näkökulmasta mielen-terveyskuntoutuksen kontekstissa. Tarkoituksena oli kehittää käytännön teoria koulutusinterventiosta osana mielenterveyskuntoutujien kuntoutusta. Tavoitteena oli saada tietoa siitä, mitä tekijöitä koulutusintervention toteuttamisessa tulisi huomioida, että tuettaisiin mielenterveyskuntoutujien selviytymistä koulutuksessa. Tavoitteena oli myös saada tietoa siitä, millä tavoin heidän koulutusinterventiossa selviytymistään voidaan tukea mielenterveyskuntoutuksen keinoin. Koulutusinterventio kehitettiin Euroopan Unionin rahoittamassa kansainvälisessä EMILIA-tutkimushankkeessa. Koulutusintervention tavoitteena oli edistää mielenterveyskuntoutujien toipumista ja sosiaalista integraatiota. Tutkimukseen osallistujat olivat mielenterveyskuntoutujia (n=47) ja mielenterveyspalveluita tarjoavien yksiköiden henkilökunnan jäseniä (n=59) yhdeksästä Euroopan maasta. Maat olivat Bosnia ja Hertsegovina, Espanja, Iso-Britannia, Kreikka, Norja, Puola, Ranska, Suomi ja Tanska. Kansainvälinen aineisto kerättiin mielenterveyskuntoutujilta yksilöhaastatteluilla ennen koulutusinterventiota sekä 10 ja 20 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta. Vastaava aineisto Suomessa kerät-tiin ennen koulutusinterventiota ja 10 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta. Henkilökunnan aineistonkeruumenetelminä käytettiin havainnointia ja ryhmähaastatteluita. Havainnoinnit toteutettiin 10 kuukauden kuluttua intervention alkamisesta havainnoimalla henkilökuntakokouksia, joissa keskusteltiin koulutusinterventiosta. Henkilökunnan aineistonkeruumenetelmänä käytettiin havainnointia kaikissa muissa maissa paitsi Suomessa, jossa henkilökunnan aineisto kerättiin ryhmähaastatteluilla. Kaikki aineistot analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysilla. Alkuperäistutkimusten tulosten yhteenvedossa analyysimenetelmänä käytettiin metasynteesiä. Tulokset osoittivat, että koulutusinterventio mielenterveyskuntoutujien kuntoutuksen osana on moniulotteinen prosessi. Se koostuu mielenterveyskuntoutu-jien koulutusvalmiuteen yhteydessä olevista tekijöistä, koulutustapahtuman ulottuvuuksista, koulutuksen seurauksista ja mielenterveyskuntoutuksen kouluttautumista edistävistä tuen muodoista. Mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista helpottivat kuntoutumisvaiheen huomiointi koulutuksen ajoituksessa, hoitotasapaino, koulutuksen tavoitteellisuus, oppijan motivaatio ja tietoinen koulutukseen sitoutuminen. Mielenterveyskuntoutujien kouluttautumista taas vaikeuttivat syrjäytyminen, sairauden ylivalta ja yhteiskunnan arvot ja asenteet. Tutkimukseen osallistujat kuvailivat koulutustapahtumaa sen ulottuvuuksien kautta, joita olivat sosiaalinen vuorovaikutus, oppijan sisäiset voimavarat, opetuksen pedagoginen toteutus ja oppijakeskeinen yhteistyö mielenterveyskuntoutujan, kuntoutusorganisaation ja kou-lutusorganisaation välillä. Koulutuksen koettiin antaneen tukea mielenterveyskuntoutujien henkilökohtaiseen kasvuun ja valmiuksia sosiaaliseen integraatioon. Siitä huolimatta esiin tuli myös kokemuksia koulutuksen epäonnistumisesta. Kouluttautumista edistävät tuen muodot mielenterveyskuntoutuksessa olivat mielenterveyskuntoutujien sisäisten voimavarojen vahvistaminen ja tukea ja ammattilaisten asiantuntemusta tarjoavan ympäristön luominen. Tutkimuksessa kehitetty käytännön teoria tuotti uutta tietoa ja vahvisti aiempaa tietoperustaa koulutusinterventiosta osana mielenterveyskuntoutujien kuntoutusta. Käytännön teorian avulla voidaan kehittää kuntoutujille suunnattuja koulutusinterventioita yhä enemmän heidän lähtökohtiinsa pohjautuviksi ja kehittää mielenterveyskuntoutusta niin, että se tukee entistä paremmin kuntoutujien koulutusinterventioon osallistumista ja siinä selviämistä. Käytännön teoriaa tulee vielä testata ja kehittää, jotta sitä voidaan käyttää eri toimintaympäristöissä.Due to their mental illness, mental health service users often face difficulties when it comes to educating themselves, whether it is elementary, vocational, higher level or non-vocational training. However, education improves their employability and integration to society. Understanding mental health service users’ experiences on education will help identify factors which can be used to help them achieve their educational goals. In this research mental health service users’ education was observed by focusing on the participation in an education intervention in the context of mental health rehabilitation. The purpose was to develop a practice theory on the education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation. The aim was to obtain data on what factors have to be taken into account when organizing the education intervention so that they would support mental health service users’ coping in the education. Another goal was to find out ways for the mental health service users to cope in the education intervention by using means of mental health rehabilitation. The education intervention was developed in an international research project called EMILIA, which was funded by the European Union. The goal of the education intervention was to enhance the rehabilitation and social integration of mental health service users. The participants of the study were mental health service users (n=47) and staff members of mental health service units (n=59) from nine European countries. The countries participated in the research were Bosnia-Herzegovina, Denmark, Finland, France, Great Britain, Greece, Norway, Poland and Spain. The data were collected from the mental health service users by one-by-one interviews before the education intervention and 10 and 20 months after the beginning of the intervention. Data collection from the staff was conducted by observations and focus group interviews. The observations were carried out 10 months after the beginning of the intervention by observing staff meetings where the education intervention was discussed. The observations were carried out in all countries except for Finland, where the data from the staff members were collected by the focus group interviews. All data were analyzed by inductive content analysis. Meta synthesis was used as an analysis method to conclude the results of the original studies. The results showed that the education intervention as a part of mental health service users’ rehabilitation is a multidimensional process. It consisted of factors which are associated with the educational preparedness of the mental health service users, dimensions of the education event, consequences of the education and the forms of support of mental health rehabilitation that contribute to the mental health service users’ education. Factors that made the mental health service users’ education easier included taking into account the rehabilitation level when starting the education, treatment balance, goal-orientation of the education, motivation of the learner and intentional commitment to the education. Factors that hindered the mental health service users’ education included isolation, dominance of the illness and the values and attitudes of society. The education event was described by the research participants through its dimensions, which were social interaction, inner resources of the learner, the pedagogical implementation and student-based cooperation between the mental health service user, rehabilitation organization and education organization. The education was experienced to support the mental health service users’ personal growth and to prepare them for social integration. Nevertheless, there were experiences of failed education. Forms of support of mental health rehabilitation that contribute to the mental health service users’ education were strengthening the mental health service users’ inner resources and creation of an environment that provides support and professional expertise. The practice theory developed in the research produced new knowledge and reinforced previous knowledge of the education intervention as a part of mental health rehabilitation. With the help of the practice theory, education interventions for mental health service users can be developed further to correspond to their needs and develop the education so that it supports better service users’ participation and follow-through in the education. The practice theory has yet to be tested and developed so that it can be used in different environments