Video-EEG epilepsian diagnostiikassa - milloin ja miksi?

Aivosähkötoimintaa mittaava EEG on epilepsian spesifinen tutkimus. Video-EEG:llä (V-EEG) tarkoitetaan EEG:n ja videokuvan samanaikaista tallennusta. Valtaosa epilepsiapotilaista joudutaan diagnosoimaan ilman V-EEG:tä, varsinkin jos kohtauksia on esiintynyt vain muutama. Kohtausten toistuessa tavoite on päästä kohtauksenaikaiseen V-EEG-rekisteröintiin. V-EEG:n käyttöaiheista tärkein on epilepsian diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka. V-EEG:llä pystytään erottamaan epileptiset kohtaukset esimerkiksi sydänperäisistä kohtauksista, liikehäiriöistä ja toiminnallisista kohtauksista. Keskeisiä kliinisiä käyttöaiheita ovat epilepsioiden tarkempi luokittelu, hoitovasteen arviointi ja epilepsialeikkausta edeltävä kohtauspesäkkeen paikannus. V-EEG voidaan rekisteröidä kaikenikäisiltä. Tutkimuksen kesto vaihtelee kliinisen tarpeen mukaan muutamista tunneista useaan vuorokauteen. V-EEG:stä hyötyvät kaikki tutkimukseen ohjatut potilaat, vaikka vain osa etenee esimerkiksi epilepsian kirurgiseen hoitoon. English summary: Video-EEG in epilepsy diagnostics - when and why? Video-EEG (V-EEG) refers to the recording of video picture simultaneously with EEG. A major part of epilepsy patients have to be diagnosed without V-EEG. For a patient having recurrent seizures, the aim is to accomplish V-EEG recording during a seizure. Of the indications of V-EEG, the most important one is diagnosis and differential diagnosis of epilepsy. V-EEG is able to differentiate epileptic seizures from cardiogenic seizures, motor disorders or functional seizures, for example. Essential clinical indications include a more exact classification of epilepsies, evaluation of therapeutic response, and localization of the seizure focus prior to epilepsy surgery

Policy evaluation and behavioral economics

Empirical policy evaluation is necessary to answer the question: what is a good policy? To answer this question, this chapter will review the management of policy evaluation and cover key performance indicators for evaluation, such as efficiency and fidelity. On the basis of these indicators, common frameworks for policy evaluation are explained. Some of the challenges in conducting policy evaluation, though, are the complex and variable aspects of all policies, as well as their context-specific antecedents and outcomes. This makes comparison between policies very challenging, if not impossible; hence, we close with an example of strategies for standardizing the evaluation of policies across domains and approaches. Ultimately, the purpose of this chapter is to identify not only what comprises a strong policy but also how to produce effective policies that maximize the number of people reached and impacted.</p

Multifactor effects and evidence of potential interaction between complement factor H Y402H and LOC387715 A69S in age-related macular degeneration

Peer reviewe

Amyloidosis Associated with Inflammatory Rheumatic Diseases in Finland. Declining Incidence and Better Outcome

Amyloidoosi on heterogeeninen ryhmä erilaisia sairauksia, joille tyypillistä on normaalisti liukoisten plasman proteiinien kertyminen eri elimiin aiheuttaen näiden elinten toimintahäiriöitä. Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvä amyloidoosi oli ennen nykyisiä hoitostrategioita ja lääkkeitä pelätty komplikaatio - aiheuttaen kertymisellään ruoansulatuskanavaan imeytymishäiriöitä ja verenvuotoja ja kertyessään munuaisiin munuaisten vajaatoimintaa. Amyloidoosi oli ennen yksi merkittävimpiä reumapotilaiden kuolinsyitä. Väitöskirjan tavoitteena oli tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän amyloidoosin ilmaantuvuuden ja ennusteen arviointi eri rekisteriaineistojen (Reumasäätiön sairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto, Suomen Munuaisrekisteriaineisto ja Kainuun keskussairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto) perusteella. Tässä tutkimuksessa todetaan, että 1980-luvulta alkaen amyloidoosin esiintyvyys ja ennuste ovat vähitellen parantuneet. Nykyisin lapsuusiän reumaa sairastavilla amyloidoosia ei enää esiinny lapsuus- ja nuoruusiällä lainkaan. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna amyloidoosin aiheuttama munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama dialyysihoidon tarve on nykyään puolittunut - samanaikaisesti metotreksaattilääkehoidon käyttö reumataudeissa on lähes nelinkertaistunut. Perinteisille reumalääkkeille resistenteissä taudeissa uusien biologisten reumalääkkeiden teho amyloidoosin ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttaa lupaavalta.The aims of the study were to analyse changes in the epidemiology , clinical picture and treatment and outcome of AA amyloidosis in different rheumatic diseases over recent decades based on different registries (Heinola Rheumatism Foundation amyloid biopsy register, Finnish National Register for Kidney Diseases and clinical register of Kainuu Central Hospital). Before amyloidosis associated with rheumatic diseases, was one of the major causes of death within patients with inflammatory joint diseases. The results of this study are: the incidence of amyloidosis has declined and the outcome improved. No new cases of amyloidosis have nowadays been found during childhood or adolescence within the patients with juvenile idiopathic arthritis. Since the beginning of the 2000's, the number of patients needing renal replacement therapy because of amyloidosis has been reduced by half - at the same time, the use of methotrexate has increased almost 4-fold. In disease-modifying antirheumatic drug resistant cases the use of new biological drugs seems promising

Amyloidosis Associated with Inflammatory Rheumatic Diseases in Finland. Declining Incidence and Better Outcome

Amyloidoosi on heterogeeninen ryhmä erilaisia sairauksia, joille tyypillistä on normaalisti liukoisten plasman proteiinien kertyminen eri elimiin aiheuttaen näiden elinten toimintahäiriöitä. Tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvä amyloidoosi oli ennen nykyisiä hoitostrategioita ja lääkkeitä pelätty komplikaatio - aiheuttaen kertymisellään ruoansulatuskanavaan imeytymishäiriöitä ja verenvuotoja ja kertyessään munuaisiin munuaisten vajaatoimintaa. Amyloidoosi oli ennen yksi merkittävimpiä reumapotilaiden kuolinsyitä. Väitöskirjan tavoitteena oli tulehduksellisiin reumasairauksiin liittyvän amyloidoosin ilmaantuvuuden ja ennusteen arviointi eri rekisteriaineistojen (Reumasäätiön sairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto, Suomen Munuaisrekisteriaineisto ja Kainuun keskussairaalan amyloidoosibiopsia-aineisto) perusteella. Tässä tutkimuksessa todetaan, että 1980-luvulta alkaen amyloidoosin esiintyvyys ja ennuste ovat vähitellen parantuneet. Nykyisin lapsuusiän reumaa sairastavilla amyloidoosia ei enää esiinny lapsuus- ja nuoruusiällä lainkaan. 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna amyloidoosin aiheuttama munuaisten vajaatoiminnan aiheuttama dialyysihoidon tarve on nykyään puolittunut - samanaikaisesti metotreksaattilääkehoidon käyttö reumataudeissa on lähes nelinkertaistunut. Perinteisille reumalääkkeille resistenteissä taudeissa uusien biologisten reumalääkkeiden teho amyloidoosin ehkäisyssä ja hoidossa vaikuttaa lupaavalta.The aims of the study were to analyse changes in the epidemiology , clinical picture and treatment and outcome of AA amyloidosis in different rheumatic diseases over recent decades based on different registries (Heinola Rheumatism Foundation amyloid biopsy register, Finnish National Register for Kidney Diseases and clinical register of Kainuu Central Hospital). Before amyloidosis associated with rheumatic diseases, was one of the major causes of death within patients with inflammatory joint diseases. The results of this study are: the incidence of amyloidosis has declined and the outcome improved. No new cases of amyloidosis have nowadays been found during childhood or adolescence within the patients with juvenile idiopathic arthritis. Since the beginning of the 2000's, the number of patients needing renal replacement therapy because of amyloidosis has been reduced by half - at the same time, the use of methotrexate has increased almost 4-fold. In disease-modifying antirheumatic drug resistant cases the use of new biological drugs seems promising

Universal test system for system embedded optical interconnect

We introduce a universal test and measurement system allowing comparative characterisation of optical transceivers, board-to-board optical connectors and both embedded and passive optical circuit boards. The system comprises a test enclosure with interlocking and interchangeable test cards, allowing different technologies spanning different Technology Readiness Levels to be both characterised alone and in combination with other technologies. They form part of the open test design standards portfolio developed on the FP7 PhoxTroT and H2020 COSMICC projects and allow testing on a common test platform

Video-EEG epilepsian diagnostiikassa - milloin ja miksi?

Aivosähkötoimintaa mittaava EEG on epilepsian spesifinen tutkimus. Video-EEG:llä (V-EEG) tarkoitetaan EEG:n ja videokuvan samanaikaista tallennusta. Valtaosa epilepsiapotilaista joudutaan diagnosoimaan ilman V-EEG:tä, varsinkin jos kohtauksia on esiintynyt vain muutama. Kohtausten toistuessa tavoite on päästä kohtauksenaikaiseen V-EEG-rekisteröintiin. V-EEG:n käyttöaiheista tärkein on epilepsian diagnostiikka ja erotusdiagnostiikka. V-EEG:llä pystytään erottamaan epileptiset kohtaukset esimerkiksi sydänperäisistä kohtauksista, liikehäiriöistä ja toiminnallisista kohtauksista. Keskeisiä kliinisiä käyttöaiheita ovat epilepsioiden tarkempi luokittelu, hoitovasteen arviointi ja epilepsialeikkausta edeltävä kohtauspesäkkeen paikannus. V-EEG voidaan rekisteröidä kaikenikäisiltä. Tutkimuksen kesto vaihtelee kliinisen tarpeen mukaan muutamista tunneista useaan vuorokauteen. V-EEG:stä hyötyvät kaikki tutkimukseen ohjatut potilaat, vaikka vain osa etenee esimerkiksi epilepsian kirurgiseen hoitoon. English summary: Video-EEG in epilepsy diagnostics - when and why? Video-EEG (V-EEG) refers to the recording of video picture simultaneously with EEG. A major part of epilepsy patients have to be diagnosed without V-EEG. For a patient having recurrent seizures, the aim is to accomplish V-EEG recording during a seizure. Of the indications of V-EEG, the most important one is diagnosis and differential diagnosis of epilepsy. V-EEG is able to differentiate epileptic seizures from cardiogenic seizures, motor disorders or functional seizures, for example. Essential clinical indications include a more exact classification of epilepsies, evaluation of therapeutic response, and localization of the seizure focus prior to epilepsy surgery

Policy evaluation and behavioral economics

Empirical policy evaluation is necessary to answer the question: what is a good policy? To answer this question, this chapter will review the management of policy evaluation and cover key performance indicators for evaluation, such as efficiency and fidelity. On the basis of these indicators, common frameworks for policy evaluation are explained. Some of the challenges in conducting policy evaluation, though, are the complex and variable aspects of all policies, as well as their context-specific antecedents and outcomes. This makes comparison between policies very challenging, if not impossible; hence, we close with an example of strategies for standardizing the evaluation of policies across domains and approaches. Ultimately, the purpose of this chapter is to identify not only what comprises a strong policy but also how to produce effective policies that maximize the number of people reached and impacted.</p