Diverging discourses on multicultural education in Finnish teacher education programme policies: implications for teaching

The necessity to include multicultural education policies and practices in schools and teacher education has been widely recognized both in Finland and internationally. However, terms such as 'multiculturalism' and 'multicultural education' have contested and vague meanings in educational discourse. This paper investigates discourses on multicultural education from critical multicultural education and Postcolonial theoretical perspectives. The focus is focus on the teacher education policies of all the eight primary teacher education programmes in Finland. Discourse theory analysis revealed six diverging discourses within a framework of conservative, liberal and critical multicultural education. The results show that it should not be taken for granted that policies including multicultural education contribute to social justice in education and teacher education. Consequently, policy-makers need to question the rhetoric regarding multiculturalism and to focus on how inequality is reproduced and upheld in discourses in teacher education and schools, and how this can be challenged.Peer reviewe

Nykyiset puhetavat ja käytännöt vaikeuttavat rasismin haastamista

Non peer reviewe

Moninaisuuden tunnistamista toiseutta uusintaen : kriittinen analyysi monikulttuurisuuskasvatuksesta Suomessa

This dissertation focuses on Finnish multicultural education on the level of discourses in teacher education and practice in schools. Earlier research on multicultural education, both internationally and in Finland, has shown that good intentions to celebrate diversity and integrate culturally different Others do not always end up promoting social justice for all pupils, and instead often merely reproduce unequal power relations. In the Finnish context, multicultural education has often concentrated on those considered immigrant pupils but reports and research show that pupils who become racialised as non-whites and/or perceived as immigrants and non-Finnish are still often marginalised or made victims of racism in education. Thus, the aim of this dissertation is to investigate what kind of multicultural education is taught in Finnish teacher education and in schools and to determine its implications for social justice. The theoretical framework in the dissertation is critical multicultural education, which aims to examine and act upon all kinds of inequalities created and sustained in schools and education. The dissertation is also informed by critical theories on race. The study consists of three publications, each encompassing one sub-study with one level of Finnish multicultural education and one set of data: teacher education programme policy documents, teacher educator interviews, and video observations of teaching by a teacher specialised in multicultural education (multicultural education in practice). The analysis of the data is based on a social constructionist paradigm informed by critical multicultural education. I used discourse theory for the analysis of the teacher education programme policies and teacher educator interviews, and an applied version of conversation analysis for the analysis of the video observations of the teaching situations. The sub-study of the teacher education programme policy documents found that the dominating discourses on multicultural education conformed to a conservative framework, constructing the immigrant Other as a problem and as someone to be integrated into Finnish society. The policies also contained liberal and critical discourses, but the critical discourses focusing on social justice often used concepts other than multicultural ones that generally emerged as an othering concept. The problems constructed in the different discourses led to different implications for teaching: the conservative discourses focused on educating the Other, the liberal discourses on appreciating diversity, and the critical discourses on educating and acting against inequalities. The sub-study of teacher educators found the dominating discourses to be those that promoted a liberal multicultural education that acknowledged and appreciated diversity. Although in the minority, there was also a conservative discourse that constructed the immigrant Other as a problem or a threat, and several discourses maintained the dichotomy of Finns and the multicultural Others. The discourse on self-reflection shifted the gaze to the teacher students and teachers instead of the Others, and the critical discourses aimed to examine inequality and act for equality. In the sub-study of the video observations of teaching situations led by a teacher specialised in multicultural education, categorisation on the basis of race, nationality and gender emerged frequently among the pupils. A closer analysis of the use of the categorisations showed that the way in which the pupils used them in regard to their classmates did not grant all pupils the same agency and belonging, and the dichotomy of Finns and immigrants was also sustained on this level. The categorisations were mostly reacted to by other pupils and not so much by the teacher, who focused more on the pedagogical dimension. On the whole, the dissertation shows that although Finnish multicultural education has some critical discourses, the dominating discourses are liberal and conservative, and the positions and solutions they produce often hinder social justice more than enable it. The analysis suggests that the subject position of the multicultural immigrant Others is constructed as the opposite to that of Finns, rendering the position of the Other a position of deficit and the position of a Finn as unachievable for those once constructed as Others, with race being a central factor in this construction. The analysis also showed that diversity was simultaneously constructed as both the new norm and as something outside it, to a larger extent existing in the schools than in teacher education. The analysis of problems and subject positions in the discourses showed the importance of which problems are chosen to be focused on and what kind of positions are enabled for the different actors in education. The analysis also showed that pupils are active agents involved in the categorisations relevant for social justice every day in schools. The study suggests implications for the improvement of Finnish multicultural education to promote social justice. It proposes that Finnish multicultural education needs to articulate itself as explicitly antiracist and to re-articulate Finnishness as inclusive and dynamic. The study argues that critical analysis is needed of subject positions and the problems constructed in the discourses on multicultural education at different levels of education, and that we need to concentrate on the lack of social justice as the problem for which we must find solutions. The study also suggests that teachers need education in critical reflection on norms, power and privilege in order to be able to engage in discussions on these issues with their pupils. To enable this, teacher educators must also themselves critically reflect on their complicity in the reproduction of injustices and act consciously to disrupt it. Further, multicultural education ought to be developed to benefit all pupils and students, implying equal participation in the articulations of problems, contents, and discourses. In this process, all actors in schools and education should be positioned as agents of social justice. The study advocates a combination of critical multicultural education, antiracist education, norm critical education and other closely related pedagogies in the process of developing and implementing education for social justice. It further recommends including the emotional dimension of critical multicultural education in future research and using the tensions between intentions and outcomes as opportunities for continuously developing the field. ________________________________________ Keywords: Finnish multicultural education, critical multicultural education, race, social justice, discourse theory analysis, teacher education programme policies, teacher educator interviews, teacher video observationsTämä väitöskirja keskittyy suomalaiseen monikulttuurisuuskasvatukseen opettajankoulutuksen diskursseissa ja koulujen käytännöissä. Aiemmat kansainväliset ja suomalaiset tutkimukset monikulttuurisuuskasvatuksesta osoittavat, että hyvät tarkoitusperät, joiden puitteissa juhlitaan moninaisuutta tai pyritään integroimaan kulttuurisesti erilainen Toinen, eivät aina edistä kaikkien sosiaalista oikeudenmukaisuutta vaan päätyvät usein uusintamaan epätasa-arvoistavia valtasuhteita. Suomalaisessa kontekstissa monikulttuurisuuskasvatus on usein keskittynyt maahanmuuttajina pidettyihin oppilaisiin, mutta selvitykset ja tutkimukset osoittavat, että ei-valkoiseksi rodullistetut oppilaat ja/tai maahanmuuttajina ja ei-suomalaisina pidetyt oppilaat ovat siitä huolimatta edelleen monesti marginalisoituja tai rasismin uhreja koulutuksessa. Tämän tutkimuksen tarkoitus on siten tarkastella, millaista monikulttuurisuuskasvatusta suomalaisessa opettajankoulutuksessa ja kouluissa tarjotaan sekä millaisia sosiaalista oikeudenmukaisuutta koskevia seurauksia sillä on. Väitöskirjan teoreettinen viitekehys on kriittinen monikulttuurisuuskasvatus, jonka tavoite on tutkia ja muuttaa koulussa ja kasvatuksessa luotua ja ylläpidettyä epäoikeudenmukaisuutta. Lisäksi väitöskirjassa hyödynnetään rotua koskevia kriittisiä teorioita. Tutkimus koostuu yhteenveto-osasta ja kolmesta julkaisusta, joista jokainen kattaa yhden suomalaisen monikulttuurisuuskasvatuksen tason ja tutkimusaineiston: opettajankoulutuksen politiikkadokumentit, opettajankouluttajien haastattelut ja monikulttuurisuuskasvatukseen erikoistuneen opettajan opetuksen videohavainnoinnin (monikulttuurisuuskasvatus koulutuksen käytännöissä). Aineiston analyysi paikantuu sosiaalikonstruktionistiseen paradigmaan ja kriittiseen monikulttuurisuuskasvatukseen. Opettajankoulutuksen toimintapolitiikkojen ja opettajahaastattelujen analyysissa hyödynnän diskurssiteoriaa ja videoitujen opetustilanteiden analyysissa sovellusta keskustelunanalyysista. Opettajankoulutuksen politiikkadokumentteja koskevassa osatutkimuksessa vallitsevat monikulttuurisuusdiskurssit noudattivat konservatiivista viitekehystä, jossa maahanmuuttaja-Toisena rakentui ongelmana ja suomalaiseen yhteiskuntaan integroitavana. Toimintapolitiikoista erottui myös liberaaleja ja kriittisiä diskursseja mutta etenkin sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen keskittyvissä kriittisissä diskursseissa käytettiin usein muita kuin monikulttuurisuuden käsitettä, joka yleisesti ottaen näyttäytyi toiseuttavana. Eri diskursseissa rakentuneilla ongelmilla oli erilaisia opetusta koskevia seurauksia: konservatiiviset diskurssit keskittyivät Toisen kouluttamiseen, liberaalit diskurssit moninaisuuden arvostamiseen ja kriittiset diskurssit epätasa-arvoisuuksia vastaan kasvattamiseen ja toimimiseen. Opettajankouluttajia koskevassa osatutkimuksessa vallitsevat diskurssit tukivat moninaisuutta tunnustavaa ja arvostavaa liberaalia monikulttuurisuuskasvatusta. Taka-alalla näyttäytyi myös konservatiivinen diskurssi, jossa maahanmuuttaja-Toinen rakentui ongelmana tai uhkana. Dikotomiaa suomalaisten ja monikulttuuristen Toisten välillä ylläpidettiin useissa diskursseissa. Itsereflektiota koskeva diskurssi käänsi katseen Toisesta opettajaopiskelijoihin sekä opettajiin ja kriittiset diskurssit pyrkivät tarkastelemaan epätasa-arvoisuutta ja tasa-arvoisuuden eteen toimimista. Monikulttuurisuuskasvatukseen erikoistuneen opettajan opetustilanteiden videohavainnointia koskevassa osatutkimuksessa rotuun, kansallisuuteen ja sukupuoleen liittyviä kategorioita esiintyi usein oppilaiden parissa. Tarkempi analyysi näiden kategorioiden käyttämisestä osoitti, että tapa, jolla oppilaat käyttivät niitä luokkatovereistaan ei mahdollistanut samanlaista toimijuutta ja kuuluvuutta kaikille oppilaille ja dikotomiaa suomalaisten ja maahanmuuttajien välillä ylläpidettiin myös tällä tasolla. Kategorioihin reagoivat enimmäkseen muut oppilaat, siinä missä opettaja keskittyi tilanteissa enemmän pedagogiseen puoleen. Kokonaisuudessaan tutkimus osoittaa, että vaikka suomalaisen monikulttuurisuuskasvatuksen parissa esiintyy myös kriittisiä diskursseja, vallitsevat diskurssit ovat silti liberaaleja ja konservatiivisia. Niiden tuottamat positiot ja ratkaisut ovat usein pikemminkin sosiaalista oikeudenmukaisuutta rajoittavia kuin mahdollistavia. Analyysi esittääkin, että monikulttuurisen, maahanmuuttaja-Toisen subjektipositio rakentuu suomalaisuuden vastakohtana, esittäen sen puutteellisena sekä suomalaisuuden position saavuttamattomana niille, jotka on kerran kategorisoitu Toisiksi. Tämän position rakentumisessa rotu on keskeinen tekijä. Analyysi tekee näkyväksi myös sen, että moninaisuus rakentuu samaan aikaan sekä uutena normina että toiseutena. Diskursseissa rakentuvien ongelmien ja subjektipositioiden analyysi osoittaa tärkeäksi sen, millaisiin ongelmiin päätetään keskittyä ja millaisia positioita mahdollistuu kasvatuksen eri toimijoille. Analyysi osoittaa lisäksi, että oppilaat ovat aktiivisia toimijoita jokapäiväisissä kategorisoinneissa, jotka ovat keskeisiä sosiaaliselle oikeudenmukaisuudelle koulussa. Tutkimus tuottaa ehdotuksia suomalaisen monikulttuurisuuskasvatuksen kehittämiseksi sosiaalista oikeudenmukaisuutta tukevaksi. Tutkimus esittää, että suomalaisen monikulttuurisuuskasvatuksen on artikuloitava itsensä eksplisiittisesti antirasistisena ja uudelleenartikuloitava suomalaisuus inklusiivisena ja dynaamisena. Tutkimus väittää, että on tarpeellista analysoida kriittisesti niitä subjektipositioita ja ongelmia, joita monikulttuurisuuskasvatuksen diskursseissa rakentuu koulutuksen eri asteilla ja keskittyä sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puutteeseen ongelmana, johon on etsittävä ratkaisuja. Lisäksi tutkimus esittää, että opettajat tarvitsevat koulutusta kriittisessä, normeja, valtaa ja etuoikeuksia koskevassa reflektoinnissa voidakseen keskustella näistä aiheista oppilaiden kanssa. Tämän mahdollistamiseksi myös opettajankouluttajien on kriittisesti reflektoitava osallisuuttaan epäoikeudenmukaisuuden uusintamisessa ja toimittava tietoisesti sen purkamiseksi. Lisäksi monikulttuurisuuskasvatusta tulisi kehittää kaikkia oppilaita ja opiskelijoita hyödyttäväksi, sisältäen tasavertaisen mahdollisuuden osallistua myös ongelmien, sisältöjen ja diskurssien artikulointiin. Tässä prosessissa koulun ja kasvatuksen kaikki toimijat tulisi positioida sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toimijoiksi. Tutkimus esittää kriittisen monikulttuurisuuskasvatuksen, antirasistisen kasvatuksen, normikriittisen kasvatuksen ja muiden samankaltaisten pedagogisten lähestymistapojen yhdistämistä prosessissa, jossa kehitetään ja sovelletaan sosiaalista oikeudenmukaisuutta edistävää kasvatusta. Se ehdottaa lisäksi, että jatkotutkimuksen tulisi huomioida tunteiden ulottuvuus kriittisessä monikulttuurisuuskasvatuksessa ja että aikomusten ja seurausten välistä jännitettä tulisi käyttää kentän jatkuvaan kehittämiseen. ________________________________________ Avainsanat: suomalainen monikulttuurisuuskasvatus, kriittinen monikulttuurisuuskasvatus, rotu, sosiaalinen oikeudenmukaisuus, diskurssiteoria, opettajankoulutusohjelmien toimintapolitiikat, opettajankouluttajahaastattelut, opettajan videohavainnoinnitDen här avhandlingen fokuserar på finländsk mångkulturell pedagogik i lärarutbildningens diskurser och skolans praktik. Målet med avhandlingen är att undersöka vilken sorts mångkulturell pedagogik som undervisas i finländsk lärarutbildning och i skolor, samt vilka implikationer det har för social rättvisa. Tidigare forskning inom mångkulturell pedagogik visar nämligen att goda intentioner att fira mångfald eller integrera kulturellt annorlunda Andra inte alltid ofta kan reproducera ojämlika maktrelationer i stället för att utmana dem. Avhandlingen utgår från en kritisk mångkulturell pedagogik, vars strävan är att granska och förändra all sorts ojämlikhet i skolor och utbildning, samt från kritiska teorier om ras. Avhandlingen består av tre delstudier och datamaterial från finländsk månkulturell pedagogik: lärarutbildningars policydokument, intervjuer med lärarutbildare och videoobservationer av undervisning med en lärare specialiserad i mångkulturell pedagogik. De två första delstudierna är analyserade med diskursteorianalys, och den tredje med en tillämpad version av samtalsanalys. Avhandlingen visar att även om det finns en del kritiska diskurser i den finländska mångkulturella pedagogiken, är de dominerande diskurserna liberala och konservativa, och de positioner och lösningar som de producerar förhindrar oftare social rättvisa än möjliggör den. Analysen visar att subjektpositionen invandraren-som-den-Andre på alla delstudienivåer konstrueras som en mångkulturell motsats till finländaren, där positionen som den Andre ofta är en bristposition och positionen som finländare ouppnåelig för de som konstrueras som de Andra, med ras som en central faktor i konstruktionen. Analysen visade också att mångfald samtidigt konstruerades som både en ny norm och som något utanför normen, mer existerande i skolor än i lärarutbildningen. Analysen visar också vikten av vilka problem som väljs att fokusera på och vilka positioner som görs möjliga för olika aktörer inom utbildning. Studien föreslår att finländsk mångkulturell pedagogik bör vara explicit antirasistisk och re-artikulera finländskhet som inkluderande och dynamisk. För att uppnå detta föreslår studien att både lärare och lärarutbildare behöver utbilda sig i och föra en kritisk självreflektion om sin egen inblandning i reproduktionen av ojämlikhet, samt hur agera medvetet för att bryta den, för att sedan kunna föra kritiska diskussioner med lärarstudenter och elever. Den mångkulturella pedagogiken behöver utvecklas så att den gynnar alla elever och studenter, genom ett jämlikt deltagande i att formulera problem, innehåll och diskurser. I den här processen behöver alla aktörer i skola och utbildning positioneras som aktörer för social rättvisa. Nyckelord: Finländsk mångkulturell pedagogik, kritisk mångkulturell pedagogik, ras, social rättvisa, diskursteorianalys, lärarutbildningars policydokument, lärarutbildarintervjuer, videoobservationer av lärar

'Refugees here and Finns there' - categorisations of race, nationality, and gender in a Finnish classroom

Schools represent a central meeting place where societal inequalities are reproduced and questions of social justice become important. This study focuses on categorisations related to race, nationality, and gender in interactions in Finnish teaching environments, as well as teacher reflections on these situations. We discuss the implications of the categorisations on social justice and the role of the teacher in these situations. We conducted video observations of a sixth-grade teacher in a Finnish primary school. The study employs both critical multicultural education approaches and Conversation Analysis. Results show that the pupils use categories race, nationality, and gender in ways that limit the agency and positioning of some of the pupils. The extensive and intersecting categorisation in teaching situations makes it demanding for teachers to address and challenge unequal norms attached to the categories. Results also indicate that teachers need an understanding of othering and normativity in order to allow spontaneous critical discussion and problematising categorisations that pupils use. Also, the results highlight the importance of involving pupils in the process of questioning norms that do not provide all pupils with the same agency or sense of belonging.Peer reviewe

Diversity as the new normal and persistent constructions of the immigrant other : Discourses on multicultural education among teacher educators

The aim of this study was to explore the role of social justice in multicultural education taught in teacher education. The study investigated discourses on multicultural education among Finnish teacher educa-tors, and the subject positions constructed in them. Discourse theory analysis revealed six discourses on multicultural education, ranging from conservative to liberal and critical, with liberal discourses having the most articulations. Although Finnish teacher education has taken steps towards social justice, the results also highlight racialisation and the subject position of the immigrant Other as themes that need to be challenged to prevent the reproduction of inequalities in teacher education. (c) 2021 The Authors. Published by Elsevier Ltd. This is an open access article under the CC BY license (http://creativecommons.org/licenses/by/4.0/).Peer reviewe