Ilveskanta Suomessa 2019

Uusimman kanta-arvion 2019 perusteella ilveskannan laskusuunta näyttäisi pysähtyneen. Kanta on samansuuruinen kuin edellisenä vuonna. Ennen metsästyskautta 2019/2020 Suomessa arvioidaan olevan 1 845 – 1 955 yli vuoden ikäistä ilvestä. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2018 arvioidaan havaitun noin 334 - 373 pentuetta, mikä on samaa luokkaa kuin vuonna 2017. Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2019 syntyvistä pennuista. Ilveskanta on pienentynyt jonkin verran kahdella Suomen riistakeskuksen alueista: Kaakkois-Suomessa ja Oulun poronhoitoalueen ulkopuolisella alueella. Pääosin kanta on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla. Edellisvuoteen verrattuna kanta on kasvanut hieman Etelä-Hämessä ja -Savossa. Ilveskannan laskusuunnan merkittävimpänä syynä on ollut metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut tiedossaolevia muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2018–28.2.2019 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot pitivät sisällään yhteensä ~ 2800 kpl ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on noin 30 % vä-hemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2017–2018. Kannan koon laskiessa on odotettavissa myös havaintomäärien lasku. Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 eri metsästysverotusasteilla.201

Challenges in fulfilling requirements in user-centric information system design

Tietojärjestelmät ovat nykypäivän liiketoiminnan tärkeimpiä apuvälineitä. Tietojärjestelmien avulla voidaan jakaa, tallentaa ja hyödyntää liiketoiminnassa käytettäviä tietoja. Järjestelmien suunnittelun haasteena on ymmärtää asiakkaita ja tarkemmin järjestelmän käyttäjiä. Tässä tutkimuksessa halutaan tarkastella näitä haasteita ja selvittää syitä niiden ilmenemiseen. Tutkimuksen tietolähteinä toimivat sähköiset kirjat, artikkelit, diplomityöt, konferenssijulkaisut sekä fyysiset kirjat. Tutkimuksen päätutkimuskysymyksenä oli: ”Mitä haasteita ilmenee vaatimusten yhteensovittamisessa tietojärjestelmien käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun?”. Päätutkimuskysymyksen lisäksi tutkimuksessa haluttiin selventää keskeisiä käsitteitä, kuten vaatimusmäärittely ja käyttäjäkokemus. Nämä käsitteet tukevat toisiaan tietojärjestelmien suunnittelussa, jonka takia niitä halutaan täsmentää lukijoille. Lisäksi tutkimuksessa tutkitaan vaatimusmäärittelyn vaiheita sekä tietojärjestelmän kehittämisen prosessia. Tutkimuksen tarkoitus on hahmottaa vaatimusmäärittelyn haasteita sekä vaatimuksien yhteensovittamisen haasteita tietojärjestelmien käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun. Tutkimuksen perusteella voidaan tehdä johtopäätös, että vaatimuksien yhteensovittaminen tietojärjestelmien käyttäjäkeskeiseen suunnitteluun ei ole yksinkertaista. Vaatimusmäärittely on tietojärjestelmien suunnittelun ensimmäisiä, mutta myös kriittisimpiä vaiheita. Vaatimusmäärittelyssä ilmenevät ongelmat haittaavat tulevia suunnitteluprosessin vaiheita. Haasteina ovat esimerkiksi asiakkaan tietämättömyys omista tarpeistaan tai suunnittelijoiden väärä käsitys asiakkaiden tarpeista, jotka eivät ole todenmukaisia. Tutkimuksen tuloksien avulla tietojärjestelmäsuunnittelijat voivat hahmottaa käytännön suunnitteluratkaisuissaan tutkimuksessa esiin tulevia haasteita ja kehittää suunnittelua enemmän käyttäjäkeskeisemmäksi ja asiakaslähtöisemmäksi

Susikanta Suomessa maaliskuussa 2018

Suomessa oli maaliskuussa 2018 arviolta 165–190 sutta. Lukumäärä on noin 10 % suurempi kuin maaliskuussa 2017. Suomen susikannan painopiste on siirtynyt läntisen Suomen kannanhoitoalueelle, jossa arvioitiin olleen susikannasta 68 %. Kokonaan tai pääasiallisesti Suomen puolella liikkuvia laumoja oli yhteensä 20. Suomen ja Venäjän välisen valtakunnanrajan molemmin puolin liikkuvia laumoja (ns. rajalaumat) oli 5. Kahden suden asuttamia reviirejä (susipari) arvioidaan olevan yhteensä 15, joista kaksi sijoittuu itärajan molemmin puolin. Lisäksi kolmen reviirin osalta jäi epävarmaksi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Koko yksilömäärältään Suomen kantaan lasketaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella liikkuviksi arvioidut laumat ja parit. Muiden osalta (rajalaumat ja – parit) Suomen susikantaan on laskettu kuuluvaksi 50 %. Menettely on sama kuin aiemmissa kanta-arvioissa. Rajareviirit huomioiden on kokonaisarvio 180–205 sutta. Todennäköisiä perhelaumoja (vähintään 3 sutta) oli yhteensä 25, näistä 20 reviiriä sijaitsi kokonaan Suomen puolella. Vuoden 2017 maaliskuussa vähintään kolmen yksilön lauman reviirejä oli yhteensä 21, joista 14 kokonaan Suomen puolella. Läntisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 16 laumaa. Lisäksi kahden reviirin osalta epävarmaksi jäi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Edellisten lisäksi kuudella reviirillä oli pari. Kaikkiaan asuttuja reviirejä oli yhteensä 24, mikä on neljä reviiriä enemmän kuin maaliskuussa 2017. Laumojen osuus kaikista reviireistä (75 %) oli lähes kolmanneksen suurempi kuin maaliskuussa 2017 (44 %). Itäisellä kannanhoitoalueella oli yhteensä 9 laumaa. Laumoista viisi asusti valtakunnan rajan molemmin puolin. Lisäksi yhden rajareviirin osalta jäi epävarmaksi se, onko reviirillä kaksi vai kolme sutta. Yhdeksällä reviirillä asusti pari, joista kaksi paria liikkui valtakunnan rajan molemmin puolin. Kaikkiaan asuttuja reviirejä oli yhteensä 19, mikä on 2 reviiriä vähemmän kuin maaliskuussa 2017. Maaliskuun susikanta edustaa tilannetta, jolloin se on pienimmillään. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Arvio on ajoitettu koskemaan maaliskuun tilannetta, koska kattavin aineisto susikannan määrittelyyn saadaan talvella eikä nuorten levittäytymisvaellus synnyinalueeltaan vielä vaikuta merkittävästi. Syntyneiden pentueiden määrästä saadaan kokonaiskuva vasta ensi talvena. Tässä raportissa maaliskuun 2018 tilannetta verrataan vuoden 2017 maaliskuun tilanteeseen.201

Movement patterns and habitat selection during dispersal in Eurasian lynx

Natal dispersal affects the gene flow, distribution, dynamics and social structure of a population. In many solitary mammals, dispersal is often male-biased, while females may remain philopatric. For the Eurasian lynx (Lynx lynx), dispersal distances vary greatly and may be explained by sex or by habitat characteristics, such as fragmentation. Juvenile lynx habitat selection during dispersal has not been studied before, but resident lynx select heterogeneous forested habitats and avoid human settlements and infrastructure through distinct temporal activity patterns. We studied movement patterns and habitat selection during the dispersal of 22 Eurasian lynx (7 females, 15 males) in Finland. We found no differences between the sexes in the onset age, duration, distance, route or route linearity. Dispersal took place mostly during the evening and at night but also during the day. Of the four most used habitats, the mixed forests and transitional woodlands were used more frequently than would be expected according to their availability, and conifer forests and fields less than would be expected. Housing and other human infrastructure, including roads, were the least frequently used categories. There was a highly significant difference between the used and available habitats in general. The lynx selected the habitat more carefully during the day than during the night.Peer reviewe

Keskikokoisten nisäkäspetojen yhteisö : lajien, elinympäristön ja rabieksen leviämisen väliset suhteet

The composition of the carnivore community influences the different forms of inter-specific interactions. Furthermore, inter-specific interactions of carnivores have important implications for intra-guild competition, epidemiology and strategies of species-specific population management. Zoonooses, such as rabies, are diseases that can be transmitted from wildlife to people. Knowing the ecological characteristics of the species helps us to choose the right preventive actions and to time them accurately. In this thesis, I have studied how raccoon dogs Nyctereutes procyonoides, European badgers Meles meles, red foxes Vulpes vulpes and domestic cats Felis silvestris catus act as members of carnivore community, and how these interactions relate to the transmission risk of rabies. In the study area, these species form a community of medium-sized and rather generalist predators. They live in the same areas, in spatially and temporally overlapping home ranges and use the same habitats and dens and even have similar diets. However, there is no direct evidence of competition. Shared dens point to good tolerance of other species. Numerous observations of animals moving in each other’s proximity give similar clues. However, overlapping home ranges and similar habitat preferences lead to frequent inter-specific contacts, which increase the risk of possible rabies transmission. Also, the new insight of habitat use gained by this study illustrates the similar favouring of deciduous forests and fields by these sympatric medium-sized carnivores, creating a basis for contact zones, i.e. risky habitats for rabies transmission and spread. This study is so far the only simultaneous radio tracking study of raccoon dogs, badgers, foxes and cats. These results give new insight of the interactions in the carnivore community, as well as of the behaviour of each individual species. Also, these results have significant implications for the planning of rabies control. In order to reach viable management decisions, not only one or two species should be taken into consideration, but the whole community. In particular, this changes the perspective to inter-specific contacts, animal densities, densities of individuals susceptible to diseases and the magnitude of preventive actions. Rabies should be considered as a multi-vector disease, at least in Finland and the Baltic states. It is of interest for disease management to be able to model an epizootic with local parameters to reflect the real situation and also to suite best the local management needs.Samalla alueella yhtä aikaa esiintyvät pedot muodostavat yhteisön. Petoyhteisön koostumus vaikuttaa petojen välisen vuorovaikutuksen muotoihin. Samankokoiset pedot hyödyntävät todennäköisesti samantapaisia resursseja ja siten niiden välillä voi esiintyä kilpailua. Kilpailu taas vaikuttaa petojen väliseen käyttäytymiseen. Yhteisössä esiintyvät petolajit ja niiden välinen käyttäytyminen vaikuttavat tautien, kuten rabies, leviämiseen lajista toiseen sekä tautien leviämiseen lajin sisällä. Supikoira, mäyrä ja kettu muodostavat keskikokoisten nisäkäspetojen yhteisön, johon oman lisänsä tuo myös vapaana liikkuva kotikissa. Kissa myös yhdistää ihmisen kotieläimineen tähän petoyhteisöön. Tämä väitöskirja käsittelee supikoiran, mäyrän, ketun ja kissan elinympäristön käyttöä ja yksilöiden välisiä vuorovaikutuksia. Tulkitsen saamiamme tuloksia erityisesti rabieksen tarttumisen ja epidemian syntymisen näkökulmasta. Eläinten radiolähetinseurantaa suoritettiin Kaakkois-Suomessa, Virolahdella vuosien 2000 – 2004 aikana. Väitöskirjani ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkastelimme villieläinrabieksen ja mahdollisten isäntäeläinten ekologian nykytietämystä Euroopassa. Lisäksi pohdimme uuden isäntäeläimen, supikoiran, merkitystä torjuntatoimenpiteiden ja tautimallinnuksen kannalta. Toisessa osatutkimuksessa tarkastelimme supikoirien, mäyrien, kettujen ja kissojen elinpiirien kokoa ja päällekkäisyyttä, sekä eläintiheyksiä ja nuorten eläinten laskennallisia dispersaalimatkoja (liikkumista omalle elinalueelle). Kolmannessa osatutkimuksessa tutkimme yhtäaikaisten radiopaikannusten perusteella laskettuja eläinyksilöiden välisiä etäisyyksiä. Neljännessä osatutkimuksessa tarkastelimme supikoiran, mäyrän, ketun ja kissan elinpiirien sijoittumista maisemassa ja eri elinympäristötyyppien esiintymistä sekä kokonaiselinpiireillä että ydinalueilla. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että pienpetoyhteisössä esiintyy tiiviitä vuorovaikutussuhteita; eri lajit elävät päällekkäisillä elinpiireillä, kohtaavat usein öisillä kulkumatkoillaan ja suosivat samoja elinympäristötyyppejä, mutta eivät vältä toisiansa. Erityisiksi riski-elinympäristöiksi eläinten kohtaamisten suhteen osoittautuivat lehtimetsät ja pellot, sekä rehevät sekametsälaikut ja pihat. Tästä seuraa, että rabiesepidemian sattuessa rabiestartunnan todennäköisyys sekä lajin sisällä että lajien välillä on erittäin suuri. Tutkimus lisää tietämystä kyseisten lajien ekologiasta ja lajien välisistä suhteista. Tuloksia voidaan hyödyntää mm. luotaessa Suomen oloihin soveltuvaa ennustamismallia rabiesepidemialle. Lajien välinen tiivis vuorovaikutus ja yhteistiheydet tulisi huomioida sekä suunniteltaessa rabieksen torjuntatoimenpiteitä että mallinnettaessa rabiesta. Tulevaisuuden haasteisiin jää mm. suomalaisten mäyrien sosiaalisen järjestelmän ja kettujen elinympäristön käytön laajempi selvittäminen

Guiding software quality assurance activities through data analytics : Case M-Files

Nowadays, utilizing data in decision-making has become an important topic in organizations. Data is constantly gathered from organizations' internal and external sources, but the full potential of data has not been utilized to maximum extent. The software development context involves a lot of decisions regarding resourcing and prioritization, that are difficult to solve based on intuition. The purpose of this thesis is to find ways for software development quality assurance team to guide testing efforts based on data, instead of intuition. This case study research was conducted for a company that develops an intelligent information management system for customers globally. More specifically, the research was conducted for the quality assurance team within the product development organization of the case company. The challenge in quality assurance is the constantly growing software product that has increasing demand in testing resources. The results of this thesis reveal that the QA team in the case company has so far performed well in ensuring quality of the product, but some improvement areas were identified. The research identified relevant information needs and data sources, that could support the optimization of testing activities. This thesis provides a framework including suggestions how to guide and develop quality assurance activities

Ilveskanta Suomessa 2018

Luonnonvarakeskus (Luke) tuottaa riista- ja kalavarojen kestävän ja monipuolisen hyödyntämisen säätelyn edellyttämät riista- ja kalavarojen arviot ja ennusteet kantojen tilasta, alueellisen ja ajallisen säätelyn edellyttämät saalistilastot sekä huolehtii kannanarvioinnin kehittämisen edellyttämästä tutkimuksesta. Uusimman kanta-arvion 2018 perusteella ilveskannan laskusuunta jatkuu. Kanta on pienentynyt edellisvuodesta noin 21 prosenttia. Ennen metsästyskautta 2018/2019 Suomessa arvioidaan olevan 1865–1990 yli vuoden ikäistä ilvestä. Pentuehavaintojen perusteella vuonna 2017 arvioidaan havaitun noin 332–375 pentuetta, mikä on 22 % vähemmän kuin 2016. Arviossa ei ole mukana Ahvenanmaan pentuehavaintoja. Se ei myöskään sisällä arviota touko-kesäkuussa 2018 syntyneistä pennuista. Eniten ilveskanta on pienentynyt kuudella Suomen riistakeskuksen alueista: Pohjois-Karjalassa, Pohjois-Savossa, Kainuussa Keski-Suomessa, Varsinais-Suomessa sekä Pohjanmaalla. Monin paikoin Suomea ilveskannan lasku on ollut loivaa tai kanta on pysynyt lähes edellisen vuoden tasolla. Edellis-vuoteen verrattuna kanta ei ole kasvanut millään alueella. Ilveskannan laskusuunnan taustalla on merkittävimpänä syynä metsästyskuolleisuus. Ilvesten luontaisessa kuolleisuudessa ei ole tapahtunut merkittäviä muutoksia aikaisempiin vuosiin verrattuna. Kanta-arvio pohjautuu petoyhdyshenkilöiden 1.9.2016–28.2.2017 kirjaamien pentuehavaintojen ja erillisten lumijälkilaskentojen pohjalta tehtyyn arvioon pentueiden määrästä. Kaikki ilveshavainnot pitivät sisällään yhteensä ~ 4160 kpl ilvespentueiden näkö- ja jälkihavaintoa, mikä on noin 16 % vähemmän kuin vastaavana aikajaksona kaudella 2016–2017. Havaintoihin pohjautuvan kanta-arvion lisäksi Luonnonvarakeskus on arvioinut ennustemallin avulla ilveskannan kehitystä vuoteen 2021 eri metsästysverotusasteilla.201

Vargstammen i Finland i mars 2019

I mars 2019 fanns det i Finland 47 vargrevir. På 24 av dem levde en vargflock med minst tre individer och på 20 revir levde två vargar. På tre revir fanns det enligt uppskattningarna 2–3 vargar. En betydande del av reviren med två eller 2–3 vargar hävdades av ett par, men det totala antalet vargpar kunde inte fastställas. En del av reviren är belägna på både finskt och ryskt territorium. Sammanlagt fanns det 41 revir helt eller huvudsakligen på finskt territorium; 19 av dessa hävdades av flockar. På finsk territorium fanns det sammanlagt 22 revir som hävdades av två eller 2–3 vargar. Flockarna var sannolikt familjegrupper med valpar födda 2018. Inom det västra stamförvaltningsområdet påträffades 13 revir som hävdades av flockar. I östra Finland påträffades 11 flockrevir av vilka sex var helt eller huvudsakligen belägna på finskt territorium. Antalet flockar som hävdades av två vargar var 14 inom det västra stamförvaltningsområdet och sex inom det östra området. Inom det västra stamförvaltningsområdet fanns två revir med 2–3 vargar, medan det fanns ett sådant revir inom det östra området. Inom renskötselområdet påträffades under vårvintern inga revir med minst två vargar. I mars 2019 fanns det uppskattningsvis 185–205 vargar i Finland. De vargar som helt eller huvudsakligen rör sig på finskt territorium räknas alla med i den finska vargstammen. Av de vargar som hävdar revir på vardera sidan av östgränsen räknas 50 procent med i den finska vargstammen. Då dessa så kallade gränsrevir tas med i beräkningen uppgår det totala antalet vargar till 200–250 individer. Enligt uppskattningarna var antalet flockar något större i mars 2018 (25 flockar) än i år (24 flockar). År 2018 fanns det tjugo familjegrupper som rörde sig i Finland. Antalet revir som hävdades av två eller 2–3 vargar var betydligt större i mars 2019 (22 revir) än i mars 2018 (15 revir). Det totala antalet vargar hade enligt beräkningarna ökat med cirka 10 procent jämfört med år 2018. Vargstammen i mars representerar den årstid då antalet vargar är som minst. På sommaren är antalet vargar avsevärt större än i mars, eftersom valparna föds i april–maj. Uppskattningen gäller situationen i mars, eftersom det mest omfattande materialet för fastställandet av vargstammens storlek fås under vintern och inte ännu påverkas märkbart av unga vargars vandring från områdena där de är födda. Förändringarna i vargstammen efter mars beskrivs med en prognosmodell som bygger på forskningsdata om vargens valpresultat och dödlighet. Enligt prognoserna kommer antal flocar med 90 procents sannolikhet att vara 32–43 i november 2019. I mars 2020 finns det enligt prognoserna 17-37 flockar, med 90 procent sannolikhet.201

Susikanta Suomessa maaliskuussa 2019

Maaliskuussa 2019 Suomessa oli 47 susireviiriä, joista oli 24 vähintään kolmen suden lauman ja 20 kahden suden asuttamaa. Kolmella reviirillä arvioitiin olevan 2–3 sutta. Merkittävä osa kahden tai 2–3 suden reviireistä oli parin asuttamia, mutta parien kokonaismäärä ei ole tiedossa. Osa reviireistä on Suomen ja Venäjän yhteisiä. Kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella sijaitsevien reviireiden määrä oli yhteensä 41, joista oli lauman reviirejä 19. Kahden tai 2–3 suden asuttamia, Suomen puolella sijaitsevia reviirejä oli yhteensä 22. Laumat ovat todennäköisesti perhelaumoja, joissa oli vuonna 2018 syntyneitä pentuja. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli lauman asuttamia reviirejä 13. Itäisessä Suomessa havaittiin 11 laumareviiriä, joista kuusi sijaitsi kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli 14 kahden suden asuttamaa reviiriä, itäisen Suomen kannanhoitoalueella kuusi. Läntisen Suomen kannanhoitoalueella oli kaksi, itäisessä Suomessa yksi 2–3 suden asuttamaa reviiriä. Poronhoitoalueella ei havaittu kevättalvella reviirejä, joissa olisi ollut vähintään kaksi sutta. Suomessa oli maaliskuussa 2019 arviolta 185–205 sutta. Koko yksilömäärältään Suomen kantaan lasketaan kokonaan tai suurimmaksi osaksi Suomen puolella liikkuvat sudet. Molemmin puolin itärajaa sijaitsevia reviirejä asuttavista susista laskettiin Suomen kantaan kuuluviksi 50 %. Nämä nk. rajareviirit mukaan lukien kokonaisarvio on 200–220 sutta. Laumojen määrän arvioitiin olleen maaliskuussa 2018 hieman suurempi (25) kuin kuluvana vuonna (24). Suomen puolella liikkuvien perhelaumoja oli vuotta aiemmin 20. Kahden tai 2–3 suden asuttamien reviireiden määrä oli maaliskuussa 2019 huomattavasti suurempi (22) kuin maaliskuussa 2018 (15). Arvio susien kokonaismäärästä oli noin 10 % suurempi kuin vuonna 2018. Maaliskuun susikanta edustaa vuodenaikaa, jolloin lukumäärä on pienimmillään. Kesällä susien lukumäärä on olennaisesti suurempi kuin maaliskuussa, sillä pennut syntyvät huhti-toukokuussa. Arvio on ajoitettu koskemaan maaliskuun tilanneta, koska kattavin aineisto susikannan määrittelyyn saadaan talvella eikä nuorten levittäytymisvaellus synnyinalueeltaan vielä vaikuta merkittävästi. Susikannan muuttumista maaliskuun jälkeen kuvataan ennustemallilla, joka perustuu tutkimustietoon suden pentutuotosta ja kuolleisuudesta. Susilaumojen määräksi marraskuussa 2019 ennustetaan 32–43, 90 prosentin todennäköisyydellä. Maaliskuun 2020 lopussa 90 prosentin todennäköisyysväli on 17–37 laumaa.In March 2019 there existed 47 wolf territories in Finland. Of these, 24 territories were occupied by packs (> 3 wolves), 20 by two wolves and three by 2–3 wolves. A remarkable proportion of territories hosted by two and 2–3 wolves belonged to pairs however the total number of real pairs is not known. Some territories were shared by Finland and Russia. There were 41 wolf territories that located exclusively or mostly within Finnish borders, consisting of 19 packs and 22 territories hosted by two or 2–3 wolves. The packs were most probably family packs with pups born in 2018. Within the management area of Western Finland 13 packs occurred. In the management area of Eastern Finland there were 11 packs out of which six packs moved exclusively or mostly in Finnish side of the border. The estimated number of territories occupied by two wolves was 14 in the Western Finland, and six in Eastern Finland. Two of the territories with 2–3 wolves located in Western Finland and one in Eastern Finland. In reindeer husbandry region no territories occupied by two or more wolves were found. In March 2019 there were approximately 185–205 wolves in Finland. This estimate takes into account 50% of wolves living in transboundary territories and assumes that 15% of wolves in population are roaming outside territories. When including the transboundary wolves the estimate is 200-220 wolves. In March 2018 the total number of packs (including transboundary packs) was slightly higher (25) than in March 2019 (24). In 2019 the number of territories occupied by two or 2–3 wolves was remarkably higher (22) than in 2018 (15). The population estimate was about 10% higher than in 2018. March represents a season when the population size is at its lowest. Pups are born in April–May and thereby the number of wolves is essentially higher in summer. The estimate concerns the situation in March because the most comprehensive data for estimation can be collected in winter, and sub-adult wolves still mostly move within their natal territories. The change in wolf population after March is described by means of a scenario model which is based on research on natality and mortality in wolf populations. The predicted number of wolf packs for November 2019 is 32–43 packs, with 90% probability. The probability interval for March 2020 is 17–37 packs.201