Trauma- ja väkivaltatietoinen sijaishuolto – selvitys kaltoinkohtelun nykytilasta sekä materiaali ammattilaisille ja opiskelijoille

Lastensuojelun tehtävä on tarjota lapselle erityistä suojelua, mutta aina tämä ei toteudu. Tämä julkaisu sisältää ajankohtaista tietoa trauma- ja väkivaltatietoisesta sijaishuollosta. Sen tavoitteena on lisätä lastensuojelussa toimivien keinoja tunnistaa kaltoinkohtelua ja väkivaltaa sekä puuttua niihin. Ensimmäisessä osassa tarkastellaan kaltoinkohtelun nykytilaa olemassa olevan kotimaisen sekä kansainvälisen selvitys- ja tutkimustiedon pohjalta. Selvityksen mukaan sijoitetut lapset kohtaavat edelleen erilaista kaltoinkohtelua ja väkivaltaa elinympäristöissään ja palvelujärjestelmässä. Kaikki sijoitetut lapset eivät kuitenkaan joudu kohdelluksi kaltoin tai kohtaa väkivaltaa. Tällä hetkellä suurin osa sijoitetuista lapsista Suomessa voi hyvin. Julkaisun toisessa osassa jäsennetään muun muassa turvallisen sijaishuollon elementtejä ja sen vahvistamisen keinoja sekä traumatietoista konfliktin käsittelyä sijaishuollossa. Se sisältää käytännönläheistä materiaalia alan toimijoille. Sijaishuollon aikana toteutuva kaltoinkohtelu ja väkivalta edellyttävät korjaantuakseen eri tason toimenpiteitä. Huomiota tulisi kohdistaa esimerkiksi valvontaan, sijaishuollon kykyyn vastata lapsen tarpeisiin, hyvinvoiviin ja osaaviin lastensuojelun aikuisiin, osallisuuden vahvistamiseen, sijaishuollon jälkeiseen tukeen ja tietopohjan vahvistamiseen

Lastensuojeluilmoituksen puheeksi ottaminen sosiaalityöntekijän näkökulmasta.

Tutkielmassa analysoidaan yhtä lastensuojelun perustehtävää eli lastensuojeluilmoituksen puheeksiottotilannetta. Tutkielmassa tarkastellaan tilannetta eri näkökulmista. Ensin luodaan katsaus lastensuojeluun laajasti, sen institutionaalisiin reunaehtoihin ja oikeutukseen. Lastensuojeluilmoituksen puheeksiottotilannetta lähestytään lastensuojeluilmoituksen, sen tekemiseen ja vastaanottamiseen liittyvillä kysymyksillä. Lastensuojelua käydään läpi työmuotojen ja niiden prosessien kautta, mitkä lastensuojeluilmoitus käynnistää. Myös sosiaalityöntekijän ja asiakkaan väliseen vuorovaikutukseen liittyviä tekijöitä on tuotu esille tutkielmassa. Tarkoituksena on luoda aineiston analyysille pohja luomalla mahdollisimman kokonaisvaltainen kuva analyysin kohteena olevasta tilanteesta. Tutkielman tekijä käyttää työssään omaa kokemustaan lastensuojelun sosiaalityöntekijänä. Tutkielman aineistona on viisi nauhoitettua keskustelua, joissa sosiaalityöntekijä ottaa lastensuojeluilmoituksen puheeksi ihmisten, jotka eivät vielä ole lastensuojelun asiakkaana, kanssa. Sosiaalipalvelutoimistossa, jossa aineisto on kerätty, tehdään eriytettyä sosiaalityötä eli ilmoituksen ottavat puheeksi lastensuojelun sosiaalityöntekijät. Metodina on retoriikka-analyysi, jonka avulla keskusteluista on määritelty sosiaalityöntekijöiden käyttämiä argumentaatiopositioita. Sosiaalityöntekijät puhuivat aineistossa viranomaispositiosta, kontrolloivasta positiosta ja tukijan positiosta. Kontrollointi ja tukeminen tarkoittivat tutkielman aineistossa lapsen vanhempien kontrollointia ja tukemista. Lisäksi tutkielmassa on analysoitu miten sosiaalityöntekijät kategorisoivat ongelman keskustelun aikana ja miten kategorisointi muuttuu keskustelun kuluessa. Keskustelujen alussa ongelma kategorisoitui sosiaalityöntekijöiden puheessa lastensuojeluilmoituksen mukaisesti. Keskustelujen kuluessa ongelman kategorisointi muuttui. Keskustelun loppuvaiheessa korostui jatkotyöskentelystä sopiminen (niissä tapauksissa, joissa sosiaalityöntekijä arvioi sen tarpeelliseksi). Tutkielman tarkoituksena on kartoittaa yhtä lastensuojelun perustehtävää kokonaisvaltaisesti. Lastensuojeluilmoituksen puheeksiotossa kulminoituu monet lastensuojelua määrittävät perusasiat, erityisesti sosiaalityöntekijöiden positioiden kautta muodostuneet tuki ja kontrolli