Sosiaalisilla investoinneilla kohti kestävää kasvua ja kehitystä – hyvinvointi- ja toimintakykyajattelun muutos Euroopan unionissa talouspoliittisen ohjausjakson luomisen jälkeen

Tämän pro gradu -tutkimuksen tavoitteena on tarkastella sitä, millaisen mahdollisesti muuttuvan paradigman sisällä EU:n sosiaalinen ulottuvuus toimii ja tätä kautta täsmentää Euroopan unionin sosiaalisen ulottuvuuden kompleksista nykytilaa. Tutkimuksella on myös vahva normatiivinen ulottuvuus ja tavoitteena on tarkastella lisäksi sitä, millaisella ohjauksella tai yhteistyön malleilla sosiaalista kestävyyttä EU:n sisällä voidaan kasvattaa. EU:n sosiaalista hyvinvointia ja toimintakykyisyyksiä kasvattamaan pyrkiviä toimia arvioidaan sosiaalisten investointien paradigman teoreettisesta näkökulmasta. Paradigmassa olennaista on, että sosiaalinen hyvinvointi, toimintakykyisyys sekä inhimilliseen pääomaan investoiminen nähdään talouskasvun ennakkoehtona. Kysymystä miten ja missä määrin EU:n sosiaalinen ulottuvuus ilmentää sosiaalisten investointien paradigmaa, tarkastellaan talouspoliittisen ohjausjakson maakohtaisten suositusdokumenttien avulla vuosilta 2011, 2015 ja 2020. EU:n sosiaalisen ulottuvuuden tulevaisuutta tarkastellaan puolestaan haastatteluaineistolla, jossa EU-sosiaalipolitiikan asiantuntijat käsittelevät sosiaalisten investointien ja EU:n sosiaalisen ulottuvuuden toimia ja tulevaisuutta. Analyysi toteutetaan teorialähtöisenä sisällönanalyysinä, joka mahdollistaa muutoksen ja sosiaalisten investointien ajatusmaailman ilmenemisen tarkastelun EU:n sosiaalisessa ulottuvuudessa. Tutkimuksen loppupäätelminä voidaan todeta, että sosiaalisten investointien paradigman toimintakykyisyyden kasvattamisen, joustavan työelämän sekä kestävän kasvun ja elinikäisen oppimisen teemojen roolit kasvavat ohjausjakson suosituksissa tarkastelujakson aikana. Kuitenkaan selkeää siirtymää paradigmasta toiseen ei voi täysin todeta tapahtuneen – neoliberaali markkinoihin ja talouskehitykseen keskittyvä näkökulma näyttäytyy päällekkäisenä paradigmana EU-tason toimia tarkasteltaessa. Lisäksi arviot tulevaisuudesta ovat toiveikkaita mutta realistisia. Poliittisten tilojen muutosten tunnistaminen, pitkäjänteinen vaikuttamistyö sekä sosiaali- ja taloussektorin horisontaalinen yhteistyö näyttäytyvät toimenpiteinä, joita tulisi vahvistaa. Selvää on, että sosiaalisen hyvinvoinnin ja toimintakykyisyyksien kasvattamisen teemat näkyvät EU-tasolla vahvemmin kuin ennen. Muutos kohti vahvempaa sosiaalista hyvinvointia voidaan nähdä vastauksena kasvaviin sosiaalisen ulottuvuuden alueelle kohdistuviin haasteisiin sekä EU-kansalaisten luottamuksen vahvistamiseksi. Tematiikan tarkastelu on tärkeää nyt ja tulevaisuudessa, eikä sosiaalisen hyvinvoinnin ja sitä myötä laajemmin yhteiskuntien ja niissä toimivien ihmisten toimintakykyisyyksien tarkastelua voi ohittaa

Saavuttamaton Graal. Intertekstuaalisuus Volter Kilven Parsifalissa

Tutkimuksen tavoitteena on tutkia Volter Kilven romaanin Parsifal (1902) intertekstuaalisia suhteita sen edeltäjiin, keskiajalla ilmestyneisiin Chrétien de Troyesin Perce-valiin (n. 1100) sekä Wolfram von Eschenbachin Parzifaliin (n. 1200), jotka ovat Kilven teoksen subtekstejä. Teoreettisena viitekehyksenä tutkimuksessa hyödynnetään Kiril Taranovskin subtekstianalyysiä, jonka avulla tarkastellaan teosten väliltä löytyviä lainoja. Kilven romaanin symbolistinen konteksti on tutkimuksen lähtökohta, jonka kautta teosten välisiä lainoja tulkitaan. Keskeistä on selvittää, miten symbolistinen estetiikka vaikuttaa keskiaikaisten subtekstien käyttöön ja mitä lainat merkitsevät symbolismin kannalta. Lainoissa ilmeneviä eroja ja vastaavuuksia ja niiden kautta muodostuvia uusia merkityksiä tulkitaan symbolismin merkityssuhteiden kautta. Tutkimuksessa tarkastellaan erityisesti Parsifalin henkilöhahmoa ja subtekstien vaikutusta siihen. Teoksissa kuvataan kehitystarinaa, jonka keskiössä on Graalia tavoitteleva, kokematon Parsifal, joka henkisen kasvun kautta saavuttaa lopulta Graalin kuninkuuden. Graalin myytti on universaali kertomus, jolla on pohjansa sekä kristillisessä että pakanallisessa perinteessä. Symbolismin aikakaudella ihannoitiin myyttisiä aiheita ja keskityttiin kuvaamaan ihmisen sisäisyyttä, keskiajalla puolestaan vallalla oli trubaduurilyriikka, johon liittyi ja ritarien ja ristiretkien ihannointi. Keskiaikaisten runoelmien ideaali käsitys puhdassydämisestä ja hyveellisestä ritarista toistuu Kilven Parsifalissa ja antaa hedelmällisen pohjan symbolistiselle tulkinnalle. Niin ikään naisten palvonnalla oli keskiajalla erityinen rooli, heitä pidettiin pyhinä ja jumalallisina. Nainen esitetään myös Kilven Parsifalissa ihanteellisena ja puhtaana, mutta toisaalta myös degeneroituneena ja dekadenttina hahmona, jonka rooli Parsifalin matkan eri vaiheissa on ratkaiseva. Synnin ja puhtauden teemat vuorottelevat teoksis-sa. Tutkimuksessa hyödynnetään erityisesti Pirjo Lyytikäisen käsitystä symbolismista ja dekadenssista saman kolikon kahtena eri puolena. Symbolismiin nivoutui dekadenssi, joka toi melankolian ja kaipuun ideaalin kauneuteen ajalle ominaiseksi ihanteeksi. Symbolismin melankolian ja ideaalin yhteenkietoutumisen taustalla voi havaita Friedrich Nietzchen ja Arthur Schopenhauerin filosofian, joiden periaatteita käytetään tutkimuksessa analyysin tukena. Parsifalin hahmossa on yhtymäkohtia vanhojen mytologioiden hahmoihin, joista tutkimuksessa korostetaan erityisesti Narkissoksen hahmoa sen korostuneen symbolismiin liitetyn kytkennän vuoksi.Siirretty Doriast

The anti-biofilm effects of bisphosphonates and bioactive glass on the periodontopathogen Aggregatibacter actinomycetemcomitans

Periodontitis is a globally significant disease which destroys the attachment tissues and alveolar bone of teeth, eventually leading to tooth loss. Biofilms, the most intrinsic lifestyle of bacteria, play a pivotal role in the occurrence of this disease. Periodontal biofilms can be treated with topically administered chlorhexidine and strain-specific antibiotics. However, these antimicrobials do not offer solutions for periodontal attachment tissue and alveolar bone loss. Some therapeutical alternatives for these conventional treatments have been investigated. In numerous studies, periodontitis is treated successfully (increased attachment and/or alveolar bone levels) with topically and systemically administered bisphosphonates. Furthermore, a topically administered bone graft substitute (bioactive glass) has shown to improve periodontal parameters. In addition, bioactive glass has known antimicrobial and anti-biofilm effects. Moreover, a few bisphosphonates have shown antimicrobial activity against some bacterial strains. Hence, both bisphosphonates and bioactive glass are promising materials for dental applications, also raising interest in their combination. Indeed, it could be hypothesized that this combination product could simultaneously treat both the underlying cause (biofilms) and consequences (alveolar bone and attachment tissue loss) of periodontitis. Open research questions remain for the combination product. Is the anti-biofilm effect enhanced when bioactive glass is combined with bisphosphonates? Moreover, do bisphosphonates have intrinsic anti-biofilm properties? These questions are investigated in this thesis, which is a continuation of a recent doctoral dissertation. In this dissertation, a clodronate-bioactive glass combination product was studied by applying it into periodontal pockets. However, anti-biofilm effects were not assessed. In this thesis, a close examination is carried out on these effects, utilizing relevant biofilm models. The aims of this work were to investigate anti-biofilm effects of bisphosphonates (alendronate, clodronate, etidronate, risedronate and zoledronate) (i) alone, administered as solutions and (ii) combined with bioactive glass S53P4. Optimization of the used assay methods (96-well plate assay, Static Biofilm method) was performed. The anti-biofilm effects of bisphosphonate solutions were screened in the 96-well plate assay using a model organism Staphylococcus aureus Newman and a periodontopathogen Aggregatibacter actinomycetemcomitans ATCC 33384. After this, experiments were conducted with bisphosphonate-bioactive glass combinations. The experiments were performed with a single-specie (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384) dental biofilm model based on the Static Biofilm method. The model mimics conditions encountered by periodontal bacteria in the oral cavity. In this part, bisphosphonate particle sizes were measured to determine a suitable control material. In addition to bacterial experiments, pH measurements were carried out to gain an insight to a possible anti-biofilm mechanism. Bisphosphonates administered as stand-alone compounds did not have an effect on either the Gram-positive model organism (S. aureus Newman) or the Gram-negative periodontopathogen (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384). In contrast, most combinations of bisphosphonate-bioactive glass revealed a statistically significant increase in anti-biofilm effect on A. actinomycetemcomitans ATCC 33384. The combinations were compared to a control composed of inert glass and bioactive glass. In these assay conditions, the risedronate-bioactive glass-combination was the most effective (significant statistical difference, p < 0.05). Other combinations also reduced biofilms (significant statistical differences, p < 0.05), with the exception of clodronate-bioactive glass, where the change was not statistically significant. The most effective combinations (containing risedronate and etidronate) subjected the biofilms to a period of low pH. Conversely, the least effective combination (clodronate-bioactive glass) rapidly became alkaline, similarly to the control compounds (inert glass and bioactive glass). Thus, anti-biofilm efficacy could be connected to lowered pH. This observation is supported by recent literature where A. actinomycetemcomitans has been deemed highly sensitive to acidity. However, establishing the anti-biofilm rank order of bisphosphonate-bioactive glass combinations would benefit from experiments with equal bisphosphonate particle sizes.Parodontiitti on kansainvälisesti merkittävä sairaus, joka tuhoaa hampaan kiinnityskudoksia ja alveoliluuta. Tämä johtaa lopulta hampaan irtoamiseen. Biofilmit, bakteereille ominaisin olomuoto, ovat tärkeässä roolissa parodontiitin synnyssä. Parodontiitin biofilmejä voidaan hoitaa topikaalisesti annostellulla klooriheksidiinillä ja bakteerikannan mukaisesti valituilla antibiooteilla. Kuitenkaan nämä mikrobilääkkeet eivät tarjoa ratkaisuja parodontiitin aiheuttamaan kiinnityskudos- ja alveoliluukatoon. Terapeuttisia vaihtoehtoja näille perinteisille hoitokäytännöille onkin tutkittu. Lukuisissa tutkimuksissa parodontiittia on hoidettu onnistuneesti (kasvaneet alveoliluu- ja/tai kiinnityskudostasot) topikaalisesti ja systeemisesti annostelluilla bisfosfonaateilla. Myös topikaalisesti annostellulla luun täytemateriaalilla (bioaktiivinen lasi) on saavutettu parodontaalistatuksen kohentumista. Tällä materiaalilla on myös todettu olevan mikrobien ja biofilmien vastaista tehoa. Myös eräät bisfosfonaatit ovat osoittaneet tehoa muutamia mikrobikantoja vastaan. Näiden seikkojen vuoksi sekä bisfosfonaatit että bioaktiivisen lasi ovat lupaavia materiaaleja hammassovelluksissa, ja niiden yhdistäminen onkin herättänyt kiinnostusta. Voidaankin esittää hypoteesi, että tällä yhdistelmävalmisteella voidaan hoitaa sekä parodontiitin juurisyytä (biofilmit) että seuraksia (alveoliluu- ja kiinnityskudoskato). Yhdistelmävalmisteeseen liittyy kuitenkin avoimia kysymyksiä. Voidaanko biofilmien vastaista vaikutusta parantaa yhdistämällä bioaktiivinen lasi bisfosfonaattien kanssa? Onko bisfosfonaateilla itsellään biofilmien vastaista tehoa? Näitä kysymyksiä tutkitaan tässä pro gradu -tutkielmassa, joka on jatkoa tuoreelle väitöskirjalle. Kyseisessä väitöskirjassa tutkittiin klodronaatista ja bioaktiivisesta lasista muodostettua yhdistelmävalmistetta parodontaaliseen ientaskuun annosteltuna. Työssä ei kuitenkaan käsitelty näiden aineiden vaikutuksia biofilmeihin. Tässä pro gradu -tutkielmassa näitä vaikutuksia tutkittiin relevantteja biofilmimalleja hyödyntämällä. Tämän työn tavoitteina oli kartoittaa bisfosfonaattien (alendronaatti, etidronaatti, klodronaatti, risedronaatti ja tsoledronaatti) vaikutuksia biofilmeihin (i) yksin liuoksena annosteltuna ja (ii) yhdessä bioaktiiviseen lasin S53P4 kanssa annosteltuna. Käytettyjä menetelmiä (96-kuoppalevy- ja Staattinen biofilmimenetelmä) optimoitiin. Bisfosfonaattiliuoksien vaikutuksia malliorganismin (Staphylococcus aureus Newman) ja parodontiittipatogeenin (Aggregatibacter actinomycetemcomitans ATCC 33384) biofilmeihin tutkittiin 96-kuoppalevymenetelmällä. Tämän jälkeen siirryttiin bisfosfonaatti-bioaktiivinen lasi-yhdistelmien tutkimiseen. Näitä tutkittiin yhdestä kannasta (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384) koostuvalla biofilmimallilla, joka pohjautuu Staattiseen biofilmimenetelmään. Tämä malli kuvastaa olosuhteita, jotka parodontiittibakteerit kohtaavat suussa. Tässä osassa suoritettiin myös bisfosfonaattien hiukkaskokomittaus sopivan kontrollimateriaalin valitsemiseksi. Bakteeritöiden lisäksi tutkielmaan sisällytettiin pH-mittauksia, joilla selvitettiin mahdollisia biofilmien vastaisia mekanismeja. Yksikään bisfosfonaattiliuos yksinään annosteltuna ei osoittanut tehoa Gram-positiiviseen malliorganismiin (S. aureus Newman) eikä Gram-negatiiviseen parodontiittipatogeeniin (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384). Sen sijaan, useimmat bisfosfonaatti-bioaktiivinen lasi-yhdistelmät osoittivat tilastollisesti merkittäviä biofilmien (A. actinomycetemcomitans ATCC 33384) vastaisia vaikutuksia. Yhdistelmiä verrattiin kontrolliin, joka koostui inertistä- sekä bioaktiivisesta lasista. Risedronaatti-bioaktiivinen lasi-yhdistelmä oli tehokkain (tilastollisesti merkittävä ero, p < 0.05) näissä koeolosuhteissa. Myös useimmat muut yhdistelmät vähensivät biofilmien määrää merkittävästi (tilastollisesti merkittävät erot, p < 0.05). Vain klodronaatti-bioaktiivinen lasi-yhdistelmän vaikutus ei ollut tilastollisesti merkittävä. Huomattiin, että tehokkaimmat yhdistelmät (etidronaatti- ja risedronaatti-bioaktiivinen lasi) altistivat biofilmit matalan pH:n ajanjaksolle. Sen sijaan vähiten aktiivisella yhdistelmällä (klodronaatti-bioaktiivinen lasi) ja kontrollinäytteellä pH muuttui nopeasti emäksiseksi. Täten, biofilmin vastaiset vaikutukset voivat olla yhteydessä mataliin pH-arvoihin. Myös tuoreessa kirjallisuudessa on havaittu A. actinomycetemcomitans:n olevan erittäin herkkä happamuudelle. Jotta yhdistelmävalmisteet voitaisiin asettaa biofilmien vastaiseen paremmuusjärjestykseen, tulisi jatkotutkimus suorittaa samalla bisfosfonaattien hiukkaskoolla

Antibiotic resistance in the wild: an eco-evolutionary perspective

The legacy of the use and misuse of antibiotics in recent decades has left us with a global public health crisis: antibiotic-resistant bacteria are on the rise, making it harder to treat infections. At the same time, evolution of antibiotic resistance is probably the best-documented case of contemporary evolution. To date, research on antibiotic resistance has largely ignored the complexity of interactions that bacteria engage in. However, in natural populations, bacteria interact with other species; for example, competition and grazing are import interactions influencing bacterial population dynamics. Furthermore, antibiotic leakage to natural environments can radically alter bacterial communities. Overall, we argue that eco-evolutionary feedback loops in microbial communities can be modified by residual antibiotics and evolution of antibiotic resistance. The aim of this review is to connect some of the well-established key concepts in evolutionary biology and recent advances in the study of eco-evolutionary dynamics to research on antibiotic resistance. We also identify some key knowledge gaps related to eco-evolutionary dynamics of antibiotic resistance, and review some of the recent technical advantages in molecular microbiology that offer new opportunities for tackling these questions. Finally, we argue that using the full potential of evolutionary theory and active communication across the different fields is needed for solving this global crisis more efficiently. This article is part of the themed issue 'Human influences on evolution, and the ecological and societal consequences'.Peer reviewe

Sahelia rakentamassa: Tutkielma Sahelin alueesta Euroopan unionin geopoliittisena kertomuksena

Tämän pro gradu -työn tutkimustehtävänä on perehtyä siihen, millaisena geopoliittisena kertomuksena Euroopan unioni esittää Sahelin alueen. Työn rajaus EU:n Sahel-kerronnassa on asetettu kuvauksiin, jotka käsittelevät terrorismia sekä muuttoliikkeitä vuosina 2014-2018. Tutkielman teemoina toimivat terrorismi sekä muuttoliike valikoituivat Sahel-kuvauksen rajauksiksi tutkimuskirjallisuuden havaintojen pohjalta. Euroopan unionin on esitetty tukevan Sahelin alueen turvallisuustilannetta pitkäaikaisten kehitystavoitteiden edistämisen edellä ja syynä tilanteeseen on arvioitu olevan unionin omat intressit, jotka liittyvät erityisesti terrorismin torjuntaan sekä siirtolaisuuden hallintaan. Ilmiöt ovat vaikuttaneet muun muassa Euroopan unionin tehostettuun ulkorajojen valvontaan sekä yleisesti unionin ja Sahelin välisten suhteiden tiivistymiseen. Työn tutkimuskysymyksiä ovat, millaisena geopoliittisena kertomuksena Euroopan unioni esittää Sahelin alueen terrorismin ja muuttoliikkeiden näkökulmasta sekä miten EU asemoi itsensä Saheliin nähden aluetta koskevassa geopoliittisessa kerronnassaan. Työn teoreettis-metodologisena viitekehyksenä toimii kriittisen geopolitiikan koulukunta. Tutkielma nojaa erityisesti jälkistrukturalistiseen kriittiseen geopolitiikkaan, joka tähtää maantieteellisten olettamusten purkamiseen, dekonstruktioon. Työn tutkimuskohteena olevat Sahelin alueen kuvaukset ymmärretään kriittisen geopolitiikan mukaisesti vallankäyttäjien tuottamina narratiiveina, joita he hyödyntävät selittääkseen kansainvälistä politiikkaa tietynlaisten ihmisten, tapahtumien ja paikkojen tilana. Unionin muodostamaa Sahel-narratiivia tutkitaan geopoliittisella tulkintakehyksellä, joka metodina kiinnittää huomiota siihen, miten kansainvälisiä kriisejä kuvataan ulkopoliittisessa puheessa. Tutkielmassa Euroopan unionin Sahel-narratiivia tarkastellaan tulkintakehyksen muodostavilla osakysymyksillä, jotka auttavat hahmottamaan sitä, millaisena kriisinä Sahelin alueen terrorismi ja muuttoliike esitetään sekä missä kriisien katsotaan sijaitsevan. Lisäksi kysymyspatteriston avulla perehdytään kriisien syihin ja osapuoliin. Lopuksi tarkastellaan myös sitä, millaisia panoksia EU esittää Sahelin alueeseen liittyvän terrorismin ja muuttoliikkeiden osalta. Työn aineisto koostuu unionin Sahel-strategiasta ja sen toimeenpanoon keskittyvästä toimintasuunnitelmasta, entisen korkea edustaja Federica Mogherinin puheista ja kannanotoista, Euroopan unionin neuvoston Sahel-päätöslauselmista, EU-toimielinten tiedotteista sekä unionin Sahel-erityisedustaja Angel Losadan haastatteluista. Osakysymyksiä läpileikkaavana tuloksena käy ilmi, että Euroopan unioni kehystää Sahelin aluetta kumppanuutta korostavilla, ja siten siis toiseuden vastakkaisilla kuvauksilla, jotka pätevät niin terrorismiin kuin muuttoliikkeisiin. Ne esitetään paikallisina ja alueellisina ongelmina sekä kansainvälisinä haasteina, jotka yhdistävät unionin ja Sahelin. Kansainvälisen tason kuvauksissa ilmiöitä kehystetään myös jaettuina uhkina, joihin liittyvää geopoliittista kerrontaa tutkimuskirjallisuuden sekä kriittisen geopolitiikan teorian valossa voi pitää Euroopan unionin perusteluna Sahelissa käynnistetyille turvallisuustoimille, kuten esimerkiksi alueella perustetuille G5 Sahel -iskujoukoille. Aiheen tutkimuskirjallisuudessa korostetaan kuitenkin sitä, että läntisten toimijoiden käyttämä Sahel-narratiivi tulisi purkaa kohti kuvauksia, jotka antaisivat painoarvoa ilmiöiden paikallisille ja alueellisille vaikutuksille. Perusteluna tälle on pidetty muun muassa sitä, että terroristit hyötyvät narratiiveista, jotka korostavat terrorismin globaalia luonnetta. Kehystyksestä on keskusteltu myös siitä näkökulmasta, että epäsäännöllisten muuttoliikkeiden esittäminen kansainvälisenä uhkana olisi eduksi Euroopassakin esiintyvän kansallismielisen ajattelun voimistumiselle

Exploration of Microbial Communities Using the Thermo Scientific Varioskan LUX Multimode Reader and the Invitrogen EVOS FL Cell Imaging System

Non peer reviewe

Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa

Vuosina 2007 2009 toteutetun Perunateknologian kehittäminen Karjalan tasavallassa hankkeen tavoit-teena oli lisätä perunan satotasoa sekä parantaa sadon laatua ja siten lisätä perunan huoltovarmuutta Kar-jalan tasavallassa. Hankeen rahoittaja oli Euregio Karelia Naapuruusohjelma (Interreg/Tacis) ja hankkeen toteuttamisesta vastasi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) Ruukki. Muita yhteistyötahoja olivat NorTech Oulu/Oulun yliopisto, Petroskoin valtionyliopisto, Karjalan tasavallan maa- ja metsätal-ousministeriö, Besovetskoen perunantuotantotila, Suomen siemenperunakeskus Oy, Elintarviketurvalli-suusvirasto Evira ja ProAgria. Karjalan tasavallassa, Petroskoin lähellä sijaitsevalla Besovetskoen tilalla kahden kasvukauden aikana toteutetuissa kenttäkokeissa testattiin kahden suomalaisen (Saturna ja Fambo) ja kahden venäläisen (Au-rora ja Lado ki) lajikkeen taudinkestävyys- ja tuotanto-ominaisuuksia paikallisissa olosuhteissa synteetti-sellä ja orgaanisella lannoituksella. Ensimmäisen vuoden koe perustettiin tarkastetuilla siemenperunoilla. Toisen vuoden koe toteutettiin ensimmäisen vuoden sadosta saaduilla siemenperunoilla. Ensimmäisen koevuoden perunasadoissa oli suuria eroja lajikkeiden välillä, mikä johtui siemenperunoi-den erilaisesta taustasta ja etenkin venäläisten lajikkeiden kasvustoissa runsaina esiintyneistä kasvi-taudeista. Fambo tuotti kumpanakin vuonna suurimman sadon (31 t/ha vuonna 2007 ja 36 t/ha vuonna 2008) muihin lajikkeisiin verrattuna (keskimäärin 19 t/ha vuonna 2007 ja 31 t/ha vuonna 2008). Fambon suurta satoa selittänee sen aikaisuus. Lannoitus ei vaikuttanut perunan satoon eikä kasvuston tai sadon tautisuuteen. Näiden tulosten perusteella näyttäisikin siltä, että orgaaninen lannoite eli komposti soveltuu hyvin perunan lannoitukseen Karjalan tasavallan tuotanto-oloissa, etenkin jos käyttömäärän ja täydennys-lannoituksen tarve määritetään ravinneanalyysin perusteella. Eniten kasvusto-oireita, sadon alennuksia ja laatuvioituksia näissä kenttäkokeissa aiheuttivat perunaseitti ja virustaudit. Perunaseittiä esiintyi kaikissa lajikkeissa ja sen lähteitä olivat sekä maa että venäläisten lajikkeiden kohdalla myös siemenperuna. Siemenperuna peittaus vähensi tehokkaasti perunaseitin anka-ruutta. Virusoireiden voimakkuus vaihteli viruksittain ja lajikkeittain. Yleisimmät virukset olivat perunan M- ja Y -virukset, joita venäläisessä siemenperunassa oli runsaasti. Kokeisiin valituista venäläisistä lajikkeista Aurorasta ja Lado kista tuotettiin tautivapaita mikrotaimia lämpökäsittelyn, meristeemiviljelyn ja mikrolisäyksen avulla. Hankkeen loppuvaiheessa mikrolisätty aineisto luovutettiin Petroskoin valtionyliopistoon perustettuun perussiemenpankkiin kantasiemenaineis-toksi. Perussiemenpankin ylläpitoa varten Petroskoin valtionyliopiston tutkijoille järjestettiin mikro-lisäyskoulutusta Suomen siemenperunakeskus Oy:ssa sekä MTT Ruukin perunalaboratoriossa.A three-year (2007 2009) collaborative project was set up to identify the most important problems in potato production in the Russian Republic of Karelia. The project was funded by EU (Intereg/Tacis) and led by MTT Agrifood Research Finland Ruukki. The major cooperation partners were NorTech Oulu/ University of Oulu, University of Petrozavodsk, Finnish Seed Potato Centre Ltd, ProAgria Rural Advisory Center and Finnish Food Safety Authority Evira. The general aim of the project was to in-crease the potato yield and improve the crop quality and thereby guarantee self-sufficiency in potato production in the Republic of Karelia. To achieve this, the subsequent objectives were 1) to identify the most important diseases in potato production in the Republic of Karelia, 2) to assist in the production and maintenance of healthy seed material, 3) to compare Russian and Finnish cultivars in the Karelian conditions and 4) to determine the effect of the organic fertiliser on the growth and yield of potato. A field experiment was carried out in two consecutive growing seasons in a grower s field in Verhovje near Petrozavodsk in the Republic of Karelia to study the effects of a fertiliser (synthetic or organic) and a potato cultivar on crop growth, yield and the occurrence of diseases. Two commonly cultivated Russian cultivars, Aurora and Lado ki, and two Finnish cultivars, Saturna and Fambo, were chosen for the experiments. There were differences between cultivars in yield. Especially in the first year, this may have been due to the different background of the seed material, and in the case of Russian cultivars, to the high incidence of pathogens. Cultivar Fambo produced the greatest yield in both years, 31 t/ha in 2007 and 36 t/ha in 2008, whereas the average for the other cultivars was 19 t/ha and 31 t/ha, respec-tively. The type of fertiliser did not affect the yield or the incidence of the diseases indicating that the organic fertiliser is a good alternative to the synthetic fertilisers in Karelian conditions. The main disease problems were caused by Rhizoctonia stem canker and black scurf, and viruses. High incidence and severity of Rhizoctonia was observed in all cultivars. The infection by Rhizoctonia was both soil-borne, and in the case of Russian cultivars, also seed-borne. The use of seed dressing reduced the severity of the disease. Viral symptoms were observed during the growing season on all cultivars, but especially on the foliage of cultivars Aurora and Lado ki. The severity of the symptoms varied de-pending on the virus. Potato virus M and Y were the viruses most commonly detected. Disease free micropropagated material was successfully produced from the two Russian cultivars, Au-rora and Lado ki, using heat treatment, meristem culture and micropropagation. In the end of the project, the material was placed in the Basic Seed Bank established at the University of Petrozavodsk. The personnel responsible for the maintenance of the Seed Bank were given training in micro propaga-tion and other relevant topics in Finland at the laboratories of MTT Ruukki and Finnish Seed Potato Centre Ltd.vo

Henkilöstön motivointi optimoi toipumista leikkauksesta

Teema : motivaati

Absorption and metabolism of berry polyphenols

We studied the absorption and metabolism of phenolic compounds present in bilberry-lingonberry purée, which was administered with and without oat cereals

Development of Microbial Analysis – Faster Detection and Business Opportunities

FMA Fast Microbial Analysis project was funded by TEKES, decision numbers 40173/13, 40174/13 and 40175/13Foodborne diseases represent a serious public health issue. For example in the USA it is estimated that the total economic impact is $50 to$80 billion annually in health care costs, lost productivity, and diminished quality of life (Byrd-Bredbenner et al. 2013). For this reason, food safety authorities around the world have realized the need for a strict regulatory framework, including an exhaustive food testing regime. In the European Union (EU) the Comission regulation (EC) No 2073/2005 on microbiological criteria for foodstuffs has been established for food pathogens including Listeria monocytogenes. According to the regulation the manufactures and other food business operators are responsible for the production and delivery of safe food. The follow up will be carried out by self-monitoring methods. Conventional methods are often sensitive, but extremely time-consuming. Depending on the target microorganism, it may take from several days to over two weeks to obtain a fully confirmed positive test result (Velusamy et al. 2010). In present food business this timescale is too long. Because of that Fast Microbe Analysis (FMA) solution was developed in this project. The target of microbiological part of the study was to shorten the lag phase time in L. monocytogenes enrichment procedure and determine the selectivity of growth media combined with IMS. It was clearly seen that it is really difficult to make remarkable improvements in shortening the lag phase time. The selectivity of growth media combined with immunomagnetic separation concluded that, the developed method is applicable in Listeria spp. detection, but not specific for L. monocytogenes detection. By combining surface enhanced Raman spectroscopic (SERS) detection with the sample concentration the detection limit of 104 CFU/ml was obtained. SERS was based on the hybrid nanoparticle and corrugated substrate configuration, while immunomagnetic bead separation and hydrophobic surfaces were utilized to concentrate samples. Business research in FMA project included indetification of market opportunities for developed FMA solution, identification of the food safety business ecosystem and the related possible ecosystem business model for the developed solution. Business opportunities for FMA solution in other industries were also analyzed.201