Isolation and Characterization of Ovomucin - a Bioactive Agent of Egg White

The hen’s egg is a source of new life. Therefore, it contains many biologically active compounds. In addition to being a very nutritious food and also commonly used in the food industry due to its many techno-functional properties, the egg can serve as a source of compounds used as nutra-, pharmaand cosmeceuticals. One such interesting compound is ovomucin, an egg white protein responsible for the gel-like properties of thick egg white. Previous studies have indicated that ovomucin and ovomucin-derived peptides have several different bioactive properties. The objectives of the present study were to develop isolation methods for ovomucin, to characterize the structure of ovomucin, to compare various egg fractions as sources of ovomucin, to study the effects of various dissolving methods for ovomucin, and to investigate the bioactive properties of ovomucin and ovomucin-derived peptides. A simple and rapid method for crude ovomucin separation was developed. By using this method crude ovomucin was isolated within hours, compared to the 1-2 days (including a dialysis step) needed when using several other methods. Structural characterization revealed that ovomucin is composed of two subunits, α- and β-ovomucin, as egg white protein formerly called α1-ovomucin seemed to be ovostatin. However, it might be possible that ovostatin is associated within β- and α-ovomucin. This interaction could even have some effect on the physical nature of various egg white layers. Although filtration by-product fraction was a very prominent source of both crude and β-ovomucin, process development has reduced its amount so significantly that it has no practical meaning anymore. Thus, the commercial liquid egg white is probably the best option, especially if it generally contains amounts of β-ovomucin as high as were found in these studies. Crude ovomucin was dissolved both by using physical and enzymic methods. Although sonication was the most effective physical method for ovomucin solubilisation, colloid milling seemed to be a very promising alternative. A milk-like, smooth and opaque crude ovomucin suspension was attained by using a colloid mill. The dissolved ovomucin fractions were further tested for bioactive properties, and it was found that three dissolving methods tested produced moderate antiviral activity against Newcastle disease virus, namely colloid milling, enzymatic hydrolysis and a combination of sonicaton and enzymatic hydrolysis. Moreover, trypsin-digested crude ovomucin was found to have moderate antiviral activity against avian influenza virus: both subtype H5 and H7.Siirretty Doriast

Isolation and chacterization of ovomucin - a bioactive agent of egg white

2015Diss. : University of Turku, 201

Maidon ja munan proteiinit parantavat elintarvikkeiden rakennetta

Maidon ja kananmunan proteiinit ovat ravitsemuksellisesti arvokkaita. Tämän lisäksi ne ovat elintarvikkeiden rakenteen kannalta erittäin tärkeitä. Näiden proteiinien vaahtoutuvuus, geelinmuodostusominaisuudet, emulgointikyky, vedensidontaominaisuudet, viskositeetti ja liukoisuus vaikuttavat lopputuloksen onnistumiseen, oli sitten kysymys kakusta, leivästä, kastikkeesta tai majoneesista.vo

Camelinapuristeella omegamunia

Camelinapuristeen lisääminen munivien kanojen rehuun muuttaa kananmunan rasvahappokoostumusta terveellisemmäksi. Munien aistinvarainen laatu ei camelinarehusta huonone. Ainakin puolet kanojen rehussa valkuaislähteenä käytetystä soijarouheesta voitaisiin korvata camelinapuristeella.vo

Kananmunasta terveyttä

Kananmunasta on moneksi. Se on monipuolinen elintarvike ja tehokas terveyttä edistävien ainesosien tuottaja. MTT:n kananmunatutkimus tähtää bioaktiivisten komponenttien hyödyntämiseen elintarvike- ja non-food-sovelluksissa.vo

Höyhenten ja poistotekstiilien jalostusarvon nosto ja uudet käyttökohteet

Siipikarjatuotannossa syntyy sivutuotteena höyheniä, joita hyödynnetään tällä hetkellä alhaisen arvonlisän tuotteissa, käytännössä tuotanto- ja turkiseläinten rehuna, maanparannusaineena tai energian tuotannossa. Höyhenestä on noin 91 % keratiiniproteiinia, 1 % rasvaa ja 8 % vettä. Höyhenet ovat kevyitä ja niiden eristävyys sekä keratiinin palo-ominaisuudet ovat erittäin hyvät. Broilerin höyheniä muodostuu Suomessa noin 12 000 tonnia vuodessa. Höyheniä voidaan puhdistaa ja prosessoida eri tavoin sekä tuotteistaa erilaisiin käyttökohteisiin. Höyhenet ovat eläinperäistä sivutuotetta, joten ne on käsiteltävä EU:n sivutuoteasetuksen (1069/2009) mukaisesti. Höyhenmateriaalien hyödyntämiskohteita löytyy niin elintarvike-, kosmetiikka- ja tekstiiliteollisuudesta kuin maataloudesta ja biolääketieteellisistä sovelluksista. Keratiinipohjaisia materiaaleja voidaan hyödyntää mm. elektrodeissa, dielektrisissa materiaaleissa, biohajoavissa painetuissa piirilevyissä, komposiiteissa, kalvoissa ja kestomuoveissa, absorbenteissa, palonestoaineissa, mikro- ja nanohiukkasissa sekä regeneroiduissa kuiduissa. Biolääketieteessä keratiinia on hyödynnetty mm. haavojen paranemisessa ja kudosteknologiassa sekä lääkeaineiden kulkeutumissovelluksissa. Huolimatta rohkaisevista tutkimustuloksista höyhenmateriaalien ominaisuudet, käsittely, logistiikka ja erilaiset määräykset vaikeuttavat niiden hyödyntämistä eristeinä, mutta muut hyödyntämisvaihtoehdot, joissa vaatimuksia ei ole yhtä paljon, voivat olla kiinnostavia. Tutkimustulosten ja yritysten kiinnostuksen perusteella höyhenissä nähdään olevan merkittävää liiketoimintapotentiaalia. Poistotekstiilien erilliskeräys tuli pakolliseksi Suomessa 1.1.2023, ja siitä vastaavat alueelliset tai kunnalliset jätehuoltotoimijat. Suomi on poistotekstiilien lajittelussa ja jatkokäytössä muita Euroopan maita pidemmällä. Poistotekstiilien jalostusprosessin tavoitteena on saada aikaan laadukasta kierrätyskuitua. Laatukriteereitä ovat mm. kuidun pituus, tasalaatuisuus ja väri. Tällä hetkellä laatuhaasteita aiheuttavat etenkin vaihteleva kuidun pituus, sekoitemateriaalit sekä väri. Poistotekstiilien lajittelun pohjana toimii jätteenkäsittelyn etusijaperiaate. Sen mukaan pyritään ensisijaisesti palauttamaan käyttökelpoinen materiaali uudelleen kiertoon. Poistotekstiileitä käsitellään mekaanisesti ja prosessissa valmistuu kierrätysraaka-ainetta esimerkiksi lankoihin, kuitukangasmateriaaleihin, eristeisiin, akustiikkalevyihin, suodatinkankaisiin sekä komposiitteihin – myös uusia sovelluskohteita haetaan aktiivisesti. Suomessa rakennetaan valtakunnallista ja yhtenäistä poistotekstiilien keräys- ja lajittelusysteemiä, jossa ovat mukana kaikki maan kunnalliset jätelaitokset. Toimintamallien, logistiikan ja prosessointiteknologioiden kehitys sekä investointien ja kansainvälistymisen edistäminen perustuu Telaketju-osaajayhteisöön. Tekstiilikiertotalouden keskeinen oivallus liittyykin yhteisvastuulliseen toimintamalliin, jossa verkoston kaikki toimijat ovat merkityksellisiä ja yhden puuttuminen voi nopeasti pysäyttää muidenkin prosessit

Kalan elintarvikejalostuksen sivutuotevirtojen jalostaminen kalaöljyksi

Tässä työssä selvitettiin mahdollisuuksia hyödyntää kalanjalostusteollisuuden elintarvikelaatuisia sivutuotevirtoja kalaöljyn tuotannossa, öljyn markkinoita ja arvioitiin toiminnan kannattavuutta. Maailmalla tuotetaan kalaöljyä noin miljoonaa tonnia vuodessa. Valtaosa kalaöljystä on peräisin valtameristä pyydetyistä kaloista ja määrästä noin neljännes saadaan elintarvikekäyttöön menevien kalojen sivutuotevirroista. Kalaöljystä eristettyjen EPA- ja DHA-rasvahappojen kokonaismäärän arvioidaan olevan 200 tuhatta tonnia. Nykyisin kalanviljely käyttää kolme neljäsosaa ja ihmiset yhden neljäsosan tuotetusta kalaöljystä. Kalaöljymarkkinoiden suurin ja kasvava markkinasegmentti on terveystuotteet: ravintolisät ja terveysvaikutteiset elintarvikkeet. Lisäksi kalaöljyä käytetään lääkkeiden sekä imeväisikäisten ravinnon ja lemmikkieläinten rehun valmistamiseen. Suomen kalaöljypohjaisia ravintolisämarkkinoita on vaikea arvioida, sillä kattavia myyntilukuja ei tilastoida. Markkinoilla on lukuisia kalaöljypohjaisia ravintolisätuotteita ja niiden sisältämän öljyn laadussa (EPA + DHA-pitoisuus) ja öljyn vähittäismyyntihinnassa (€/kg) on paljon vaihtelua. Suomen kalanjalostusteollisuuden jalostama kalamäärä oli vuonna 2015 73 miljoonaa kiloa, josta kasvatetun kalan osuus oli 54 miljoonaa kiloa. Kasvatetun kirjolohen ja lohen jalostustoiminnasta muodostui elintarvikekelpoisia sivutuotteita (selkäruodot, pää ja vatsalieve) noin 11 miljoonaa kiloa. Tässä työssä tutkittiin eri prosessiolosuhteiden vaikutusta sivutuotevirroista saatavan öljyn määrään ja laatuun. Kokeissa testattiin uuttolämpötilan, uuttoajan ja lisätyn entsyymin määrän ja laadun vaikutuksia öljysaantoon. Lähtömateriaalina käytettiin kalanjalostuslaitokselta saatuja lohen ja kirjolohen sivutuotteita ja uutot tehtiin laboratotio- ja pilottimittakaavassa. Vatsaliepeiden öljypitoisuus oli tutkituista sivutuotteista korkein (45–50 %) eikä sivutuotteiden välillä ollut eroja EPA ja DHA pitoisuuksissa. Tämän vuoksi jatkotyöt tehtiin vatsaliepeillä. Prosessiolosuhteet eivät vaikuttaneet kalaöljyn rasvahappokoostumukseen, joten periaatteessa kaikki testatut entsyymit soveltuvat kalaöljyn tuottamiseen, koska niillä saadaan vähintään 75 % öljysaanto 60 minuutissa alhaisella entsyymikonsentraatiolla (0,05 %) käyttäen matalia lämpötiloja (50–55 °C). Näissä prosessiolosuhteissa tuotettu kalaöljy on myös korkealaatuista (alhaiset PL- ja AL-arvot) entsyymin inaktivoinnista huolimatta. Koska inaktivointi alentaa eristetyn öljyn laatua hieman, niin kalaöljyn laadun optimoinniksi öljy kannattaisi eristää hydrolysaatista ennen entsyymin inaktivointia. Lohen ja kirjolohen vatsaliepeet sisältävät runsaasti (45–50 %) rasvaa soveltuen siten erittäin hyvin kalaöljyn raaka-aineeksi. Tehdyissä pilotointikokeissa öljyn saanto oli 75–80 %. Saantoa on mahdollista parantaa menetelmien optimoinnilla. Tuore kalaöljy oli laadultaan erinomaista täyttäen ihmiskäyttöön tarkoitetun korkealaatuisen kalaöljyn kriteerit. Myös öljynerotusprosessin sivutuotteena syntyvät vesifaasi ja sakka ovat potentiaalisia lisäarvotuotteita. Vaikka pelkkään kuumennuskäsittelyyn perustuvalla öljyn eristysmenetelmällä on mahdollista tuottaa korkealaatuista kalaöljyä ihmiskäyttöön, niin entsymaattiseen hydrolyysiin perustuva menetelmällä on enemmän kaupallista potentiaalia, koska sen avulla on mahdollista tuottaa bioaktiivisia peptidejä. Mahdollisissa jatkohankkeissa tulisi pyrkiä optimoimaan eristysmenetelmiä paremman öljysaannon lisäksi myös vesifaasin/sakan sisältämien bioaktiivisten ominaisuuksien suhteen. Öljysaantoa on mahdollista kasvattaa myös ottamalla talteen myös vesifaasin sisältämä öljy esimerkiksi keraamisten kalvosuodattimien avulla. Suomessa syntyy vuosittain noin 13,7 mijoonaa kiloa kirjolohi- ja lohijalostusteollisuuden sivuvirtaa, josta 2,1 miljoonaa kiloa on vatsaliepeitä. Jo 1 miljoonasta kilosta vatsaliepeitä voidaan eristää 360–400 tonnia kalaöljyä, joka puolestaan sisältää 25–28 tonnia EPA- ja DHA-rasvahappoja.201

Effects of Weak Acids on the Microbiological, Nutritional and Sensory Quality of Baltic Herring (Clupea harengus membras)

Baltic herring (Clupea harengus membras) pickled in vinegar is a common product in the Nordic countries. Other weak acids are used to cook and preserve fish in other food cultures. The aim of this study was to evaluate the potential of weak acids to produce safe and nutritious pickled fish products with varying sensory properties. The influence of acetic, citric, lactic, malic, and tartaric acids on the preservability and quality of pickled and marinated Baltic herring was studied by measuring microbiological quality, pH, chemical composition, and lipid oxidation and by sensory profiling. Pickling with these acids with pH levels of 3.7-4.2 resulted in pickled Baltic herring products with high microbiological quality. The results of the chemical analysis of the samples indicated that pickling and storage on marinade influenced the chemical composition of fish. The most significant changes in chemical composition were the increase in moisture and decrease in protein content of the samples during storage. Fat content decreased during the storage period in acetic acid and malic acid samples. All tested acids inhibited lipid oxidation for one month, but at three and four month time points, the content of oxidation products increased except in the samples pickled with tartaric acid. The highest oxidation level was observed in the case of citric acid and the lowest with tartaric acid. The results indicate that replacing acetic acid with other weak acids frequently used in the food industry results in pickled and marinated fish products with novel and milder sensory profiles

Interaction of phospholipid transfer protein with human tear fluid mucins

Peer reviewe