Variability of nutrient limitation in the Archipelago Sea, SW Finland

Eutrophication is the most acute environmental problem in the Archipelago Sea, SW Finland. When analysing the factors behind this escalating eutrophication the determination of limiting nutrient at a given time is essential. Besides experimentations, nutrient limitation of plankton has been extensively studied by direct chemical analyses. We used the latter approach in this work. Nutrient limitation was studied by calculating different nutrient ratios - total nitrogen:phosphorus, inorganic nitrogen:phosphorus, and nutrient balance ratio. Results showed that phosphorus usually limited primary production only near the coast line. In the middle zone of the Archipelago Sea the limiting factor varied temporally. Outer in the open sea nitrogen limited primary production during most of the year. Phosphorus limited phytoplankton growth especially in spring and in summer and nitrogen in late summer and in autumn. Our results suggested that nitrogen is an important limiting nutrient in the Archipelago Sea. In recent years when the eutrophication has proceeded there has been a shift from.production limitation by both nutrients to limitation by nitrogen alone. But if we want to define and characterize the nutrient limitation of the entire ecosystem of the Archipelago Sea, budgets have to be calculated for both N and P and internal recycling must be taken into account as well as external supply of nutrients and loss processes.</p

Liikunta kuntoutuksen tukena neurologista sairautta sairastavilla : Kelan vaativaan lääkinnälliseen kuntoutukseen osallistuneiden liikuntatottumukset ja avoterapiastandardiin liittyvä liikuntakokeilu

Tausta: Väestön fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan vähäisyys aiheuttaa haasteita suomalaiselle yhteiskunnalle. Liikkumaton elämäntapa lisää monia kansansairauksia ja kansantalouden kustannuksia ja on yhteydessä väestöryhmien välisiin terveys- ja hyvinvointieroihin. Neurologista sairautta sairastaville kuntoutujille arjen fyysinen aktiivisuus ja liikunnan harrastaminen saattaa olla ongelmallista. Kun fyysisen aktiivisuuden ja liikunnan toteuttamisen edellytykset ovat kunnossa, edistetään terveyttä ja hyvinvointia, vähennetään eriarvoisuutta sekä tuetaan ihmisten vastuuta omasta terveydentilasta ja elämäntavoista. Tutkimuksessa Liikunta kuntoutuksen tukena selvitettiin Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapiaa saavien kuntoutujien liikunnan harrastamista edistäviä ja rajoittavia tekijöitä sekä Kelan avoterapiastandardin sisältämää liikuntakokeilumahdollisuuden käyttöä. Menetelmät: Tutkimuksen kohderyhmänä olivat Kelan vaativan lääkinnällisen kuntoutuksen fysioterapiaa saavat neurologista sairautta sairastavat suomen- ja ruotsinkieliset kuntoutujat Varsinais-Suomen alueella (N = 564), Kelan järjestämän fysioterapian palveluntuottajat, joilla on vaikeavammaisia neurologisia kuntoutujia (Loimaa, Paimio, Turku ja Uusikaupunki) (n = 59) sekä näiden kuntien erityisliikunnasta vastaavat työntekijät (n = 4). Kuntoutujien aineisto poimittiin Kelan rekisteristä. Tutkimukseen vastasi 219 kuntoutujaa (38,8 %), 22 fysioterapeuttia (37,2 %) ja 2 kahden kunnan erityisliikunnasta vastaavaa työntekijää. Tutkimus toteutettiin kyselynä kuntoutujille sekä puhelinhaastatteluna ja sähköpostikyselynä fysioterapeuteille ja kunnan liikuntatoimen työntekijöille. Tulokset: Kyselyyn vastanneet kuntoutujat harrastivat eniten kävelyä tai juoksua, uintia tai vesijuoksua, luonnossa liikkumista ja kuntosaliharjoittelua. Luonnossa liikkumista, uintia tai vesijuoksua, kuntosaliharjoittelua ja tanssia sekä keilailua ja ratsastusta halusivat harrastaa myös ne kuntoutujat, jotka eivät aikaisemmin olleet harrastaneet näitä lajeja. Avoterapiastandardiin kuuluvaa liikuntakokeilumahdollisuutta oli hyödynnetty 58 vastaajan (26,7 %) fysioterapiassa. Nykyistä liikunnan harrastamista kohtalaisesti edistivät vastaajan tietämys liikunnan ja terveyden välisistä yhteyksistä sekä perheenjäsenten asenteet ja rajoitti merkittävästi neurologinen oire. Liikunnan harrastamista lievästi edistävät oma motivaatio liikkua ja oma asenne, avustaja, asiantuntijoiden ohjaus, kuljetusjärjestelyt ja liikuntakaveri. Lievästi nykyistä liikunnan harrastamista rajoittivat vastaajan liikunnalliset taidot sekä taloudellinen tilanne. Fysioterapeutit ja liikuntatoimi halusivat kehittää neurologista sairautta sairastavien kuntoutujien liikuntamahdollisuuksia ja toivoivat lisää tiedottamista kunnan liikuntapalveluista ja Kelan avoterapiastandardin käytöstä. Johtopäätökset: Neurologista sairautta sairastavat kuntoutujat, fysioterapeutit ja kunnan erityisliikunnan työntekijät kannattivat avoterapiastandardin liikuntakokeilumahdollisuuden käyttöä, mikäli liikuntatoiminnan edellytykset ovat kunnossa. Hyvin toteutettuna liikunta tukee kuntoutumista

Työväen asumisen kehitys Suomessa

Tiivistelmä. Diplomityön aiheena on työväenasuminen Suomessa. Teollistumisen myötä kehittyi työväenluokka, jota varten rakennettiin uusia asuntoja ja asuinalueita. Diplomityössä käydään läpi erilaisia työväenasuntoja, sekä työväenasumiseen vaikuttaneita yhteiskunnallisia muutoksia 1800-luvun lopulta nykypäivään saakka. Työ painottuu 1900-luvun alkupuoliskolle. Diplomityö on jaettu kahteen osaan: yleishistoriaan ja esimerkkikohteisiin. Yleishistoriaosuudessa käydään läpi asumiseen ja työväenelämään liittyviä muutoksia. Suomessa tapahtui 1900-luvulla niin yhteiskunnallisia kuin teknisiä kehityksiä, jotka muuttivat työväenasumista ja -asuinalueita. Hyvinvointivaltion kehittyessä työväenluokan merkitys väheni. Esimerkkikohteita työssä käydään läpi alueittain ja teemoittain. Kohteina ovat Suomen suuret kaupungit Helsinki ja Tampere, sekä teollisuusyhdyskunnat ympäri Suomen. Lisäksi työn lopussa on kerrottu sota-ajan jälkeiseen työväenasumiseen liitettyjä rakennustyyppejä ja asuinalueita, kuten rintamamiestalo, rivitalo ja kerrostalolähiö. Helsingissä 1900-luvulla työväenasuinalueet siirtyivät yhä kauemmas keskustasta asemakaava-alueen laajentumisen myötä. Työväenasunnoissa, kuten vuokrakasarmeissa, asuttiin tiiviisti. Usein asunto koostui vain yhdestä huoneesta eli hellahuoneesta. Helsingissä ensimmäisiä työväelle suunniteltuja asuinalueita olivat Kallion Linjat, Vallila ja Käpylä. Diplomityössä työväenasumista Tampereella käsitellään tehtaiden tarjoamien asuntojen, sekä Amurin asuinalueen yhteiskeittiöjärjestelmän kautta. Teollisuusyhdyskunnista laajimpana esimerkkinä on Alvar Aallon suunnittelema Sunilan työväenasuinalue ja -asunnot Kotkassa. Diplomityö on tehty tutkimalla kirjallisuutta niin arkkitehtuurista kuin sosiaalipolitiikasta. Laajan kuva- ja pohjapiirustusmateriaalin avulla on kuvattu konkreettisesti muutosta työväenasunnoissa. Tärkeää diplomityössä on ollut löytää syy-seuraussuhteita asumisen ja yhteiskunnallisten tapahtumien välillä. Tarkoituksena on ollut kuvata yhteiskunnan alimman sosiaaliluokan asumista Suomessa. Funktionalismin minimiasunnon myötä määriteltiin asumisen vähimmäistaso. Vähitellen työväenasuntojen koko asukasta kohden kasvoi ja työväki alkoi sulautumaan keskiluokkaan. Työväenasunnoilla ja -asuinalueilla on usein joko positiivinen tai negatiivinen leima. 1900-luvun alun puisia työväenasuntoja ja elämää niissä romantisoidaan. Teollisuusyhdyskunnilla ja lähiöillä on päinvastoin negatiivinen leima.Working-Class Housing in Finland. Abstract. Subject for this diploma thesis is housing for the working class in Finland. The working class evolved because of industrialization. New houses and residential areas were built for the workers. This diploma thesis also describes the changes in the Finnish society from the end of 19th century to modern day. The focus is in the first half of the 20th century. This diploma thesis is divided in two parts. First part is about the general history of the workers’ life in Finland. Developments in the society and new technical ideas have changed workers’ housing and residential areas. At the same time of the growth of the Finnish welfare state the purpose of the working class decreased. Second part of the diploma thesis is a collection of examples about working class housing and residential areas. Examples are assorted by regionally and by themes. The focus is on Helsinki and Tampere, two of the biggest cities in Finland, with the industrial settlements across the country. At the end of this thesis the theme is about the postwar building related to workers, such as detached houses for the veterans, the row houses and the concrete suburbs. In Helsinki the living areas for the workers moved along with the boundary of the town plan. The life in workers’ apartments, like in the tenement buildings were dense. Often the whole apartment was just one room with a stove. First planned residential areas for the workers in Helsinki were Kallio, Vallila and Käpylä. In this diploma thesis workers’ housing in Tampere is exanimated through the factory own houses and the Amuri residential area. Amuri was known from its one-room-apartments with shared kitchen. In this work the most detailed example from the industrial settlements is Alvar Aalto’s housing and residential area plan for workers called Sunila in Kotka. Literature about architecture and social polity have been the base of this thesis. The change in workers housing is shown with the large number of pictures and drawings of the floor plans. The aim of this thesis was to find correlation between housing and events in society. The purpose was to illustrate living of the lowest social class in Finland. Functionalist home for the minimum incomes defined the living minimum. Slowly the room area for workers rise. At the same time the working class started to merge with the middle class. Workers’ housing and residential areas has often either positive or negative mark. Wooden houses build at the beginning of the 20th century have been romanticized. On the contrary, the industrial settlements and the concrete suburb have a negative mark

Summative assessment of clinical practice of student nurses : a review of the literature

Objectives: To describe assessment of nursing student’s clinical practice concerned nursing education. Design: Systematic review and synthesis of qualitative and quantitative studies. Data sources: The data were collected with the support of an information specialist from scientific databases Cinahl, PubMed, Medic, ISI Web of Science, Cochrane library and Eric published in January 2000 – May 2014. All of the included studies citations were also performed. Methods: 725 articles concerned with nurse student clinical practice assessment were identified. After inclusion and exclusion criteria were met 23 articles for selected for critical review. Two independent reviewers selected the studies according to the inclusion criteria. These articles were analyzed using content analysis. Results: Findings suggest that the assessment process of nursing students’ clinical practice lacks consistency, it is open to the subjective bias of the assessor and the quality of assessment varies greatly. Nursing students clinical assessment was divided into 3 themes: acts (things to do) before final assessment, the actual final assessment situation and the acts after the final assessment situation. Mentors and students need orientation to the assessment process and to the paperwork by teachers. Terminology on evaluation forms is sometimes so difficult to grasp, that the mentors did not understand what they mean. There is no consensus about written assignments’ ability to describe the students’ skills. Mentors have timing problems to ensure relevant assessment of student nurses. At the final interview students normally self assess their performance, the mentor assesses by interview and by written assignments whether the student has achieved the criteria and role of the teacher is to support the mentor and the student in appropriate assessment. The variety of patient treatment environments in which nursing students do their clinical practice periods is challenging also for the assessment of nursing students’ expertise. Mentors alone want that clinical practice is a positive experience and it might lead to higher grades than what nurse student competency earns. It is very rare that students fail their clinical practice, if the student does not achieve the clinical competencies they are allowed to have extra time in clinical areas until they will be assessed as competent. Conclusions: This systematic review provides a description of challenges in nursing students’ assessment in clinical settings. Further research needs to be carried out to have more knowledge of final assessment in the end of the clinical practice. Through further research it will be possible to have better methods for high quality assessment processes and feedback to nurse students. Quality in assessment provides better nurses and therefore better patient safety

Vaihtoehtoisia korvausmalleja hammashoidon sairausvakuutusjärjestelmän kehittämiseksi

Tässä tutkimuksessa tavoitteena oli tarjota vaihtoehtoja keskusteluun hammashoidon sairausvakuutuskorvausjärjestelmän uudistamiseksi. Vaihtoehtoisten korvausmallien, porrasmallin ja tilimallin, korvauksia verrattiin vuonna 2009 voimassa olleen taksamallin korvauksiin. Laskelmien avulla arvioitiin, ketkä korvausta saaneet hyötyisivät ja ketkä häviäisivät. Tutkimuksen aineistona oli otos henkilöistä, jotka saivat sairausvakuutuksen sairaanhoitokorvausta yksityisen hammashoidon kustannuksista vuonna 2009. Otoksen koko oli 100 000 henkilöä, joilla oli yhteensä 503 093 toimenpidettä. Aineistossa oli tiedot henkilöille tehdyistä toimenpiteistä, toimenpiteistä maksetuista palkkioista ja saaduista korvauksista. Taustamuuttujia aineistossa olivat sukupuoli, ikä, kotikunta ja valtionveronalaiset vuositulot. Laskelmissa käytettiin kahta vaihtoehtoista korvausmallia: porrasmallia ja tilimallia. Porrasmallissa korvaus nousi, kun asiakkaan kustannukset nousivat. Tilimallissa kaikilla oli käytössään vuosittain samansuuruinen korvaussumma. Tutkimusaineiston todellisille toimenpiteille laskettiin vaihtoehtoisten mallien mukaiset korvaukset. Laskelmissa oletettiin, että henkilöiden toimenpiteet ja toimenpiteiden palkkiot säilyvät ennallaan. Korvausmallit pidettiin kustannusneutraaleina, joten niiden korvaussumma oli korkeintaan vuoden 2009 tasolla. Laskelmat osoittivat, että tilimallista hyötyisi kolme neljästä korvauksen saajasta. Korvausprosentti oli taksamallia korkeampi, kun vuosikustannus eivät ylittäneet 500 euroa. Porrasmallin käyttöönotosta hyötyisi yksi kymmenestä korvauksen saajasta. Korvausprosentti kasvoi, jos vuosikustannus ylitti 800 euroa. Sitä pienemmällä vuosikustannuksella korvausprosentti pieneni taksamalliin verrattuna. Jos sairausvakuutuksen korvausjärjestelmää halutaan uudistaa kustannusneutraalisti ja samalla parantaa edellytyksiä käyttää yksityisiä hammashoitopalveluja, tulisi soveltaa tilimallia porrasmallin asemesta

Decreasing trend in the incidence of serious pneumonias in Finnish children with juvenile idiopathic arthritis

OBJECTIVES: Children with juvenile idiopathic arthritis (JIA) may be predisposed to serious pneumonia due to modern disease-modifying anti-rheumatic treatment. In this nationwide retrospective study with clinical data, we describe the pneumonia episodes among children with JIA. METHODS: Patients under 18 years of age with JIA and pneumonia during 1998-2014 were identified in the National Hospital Discharge Register in Finland. Each individual patient record was reviewed, and detailed data on patients with JIA and pneumonia were retrieved, recorded, and analyzed. If the patient was hospitalized or received intravenous antibiotics, the pneumonia was considered serious. RESULTS: There were 157 episodes of pneumonia among 140 children with JIA; 111 episodes (71%) were serious (80% in 1998-2006 and 66% in 2007-2014). The mean age of the patients was 9 years. Forty-eight percent had active JIA and 46% had comorbidities. Disease-modifying anti-rheumatic drugs (DMARD) were used at the time of 135 episodes (86%): methotrexate (MTX) by 62% and biologic DMARDs (bDMARD) by 30%. There was no significant difference in the use of bDMARDs, MTX and glucocorticoids between the patient groups with serious and non-serious pneumonia episodes. During six of the episodes, intensive care was needed. Two patients (1.3%) died, the remaining ones recovered fully. CONCLUSIONS: Although the incidence of pneumonia and the use of immunosuppressive treatment among children with JIA increased from 1998 to 2014, the proportion of serious pneumonias in these patients decreased. There was no significant difference in the use of anti-rheumatic medication between patients with serious and non-serious pneumonia.Key Points• The incidence of serious pneumonias decreased from 1998 to 2014 among children with juvenile idiopathic arthritis (JIA).• There was no significant difference in the use of the disease-modifying anti-rheumatic medication between JIA patients with serious and non-serious pneumonias.• Active JIA, comorbidities, and combination medication were associated with nearly half of the pneumonias.Peer reviewe

Multiple psychological factors predict pain and disability among community-dwelling knee osteoarthritis patients : a five-year prospective study

Objective: To identify predictors of long-term pain and disability in knee osteoarthritis. Design: A longitudinal cohort study of five years. Setting: Primary care providers. Subjects: In all, 108 patients (mean age = 63.6 years, standard deviation (SD) = 7.2 years) with knee pain (> 40 mm on a 100 mm visual analogue scale in the Western Ontario and McMaster Universities (WOMAC) Osteoarthritis Index pain scale) and radiographic grading (Kellgren-Lawrence: 2-4) of knee osteoarthritis who participated in a randomized controlled trial. Main measures: Disease-specific pain and functioning were assessed using the corresponding WOMAC subscales. Generic functioning was assessed by the RAND-36 subscales for function and physical and mental component summary scores. Possible baseline predictors for these outcomes were (1) demographic and disease-related variables and (2) psychological variables of mood (anxiety, depression), pain-related cognitions (pain self-efficacy, pain catastrophizing, kinesiophobia), and positive resource factors (life satisfaction, sense of coherence). Results: Multivariate linear mixed model analyses revealed that minimal anxiety at baseline predicted significantly better results for pain (WOMAC, P = 0.019) and function (WOMAC, P = 0.001, RAND-36 function P = 0.001). High pain self-efficacy predicted significantly better scores in RAND-36 function (P = 0.006), physical (P = 0.004) and mental (P = 0.001) component summaries. Pain catastrophizing predicted higher pain (P = 0.015), whereas fear of movement predicted poorer functioning in RAND-36 physical (P = 0.016) and mental (P = 0.009) component summaries. Those satisfied with life reported higher scores in RAND-36 function (P = 0.002) and mental component summary (P = 0.041). A low number of comorbidities predicted significantly better results in pain (WOMAC P = 0.019) and function (WOMAC P = 0.033, RAND-36 P = 0.009). Conclusion: Anxiety, pain-related cognitions, and psychological resources predict symptoms in knee osteoarthritis in the long term.Peer reviewe

Artturi Assists Finnish Advisers and Farmers to Succeed in Grass-Based Dairy Production

Artturi is a collective name for a wide range of services. It is a common tool for different bodies who share an interest in strengthening grass-based dairy production in Finland: research, advisory service and industries. The Service is named after A. I. (Artturi Ilmari) Virtanen, the Finnish scientist who was awarded the Nobel prize in 1945, partly based on his work in developing the ensiling process of grass. The Artturi web site is available in Internet at: http://www.agronet.fi/artturi. Access to Artturi Services is free and no registration is required. The language used is Finnish. During summer 2003, 15,000 visits were recorded at the web site

Decline after immobilisation and recovery after remobilisation of synovial fluid IL1, TIMP, and chondroitin sulphate levels in young beagle dogs

OBJECTIVE: To monitor the concentration of markers of cartilage and synovium metabolism in the knee (stifle) joint synovial fluid of young beagles subjected to immobilisation and subsequent remobilisation.METHODS: The right hind limb of 17 dogs was immobilised in flexion for 11 weeks. Simultaneously, the contralateral left knee was exposed to increased weight bearing. The remobilisation period lasted 50 weeks. Litter mates served as controls. The concentration in joint lavage fluid of interleukin 1 (IL1) was measured by immunoassay, the activity of phospholipase A2 (PLA2) was determined by an extraction method, chondroitin sulphate (CS) concentration by precipitation with Alcian blue, hyaluronan (HA) by an ELISA-like assay using biotinylated HA-binding complexes, matrix metalloproteinase 3 (MMP-3), and tissue inhibitor of metalloproteinases 1 (TIMP-1) by sandwich ELISA, and synovitis was scored by light microscopy.RESULTS: Synovitis or effusion was absent in all experimental and control groups. Immobilisation decreased the joint lavage fluid levels of IL1 (p<0.05), TIMP (p< 0.05), and the concentration of CS down to 38 (p<0.05) in comparison with untreated litter mates with normal weight bearing. Immobilisation did not affect the activity of PLA2, or the concentration of MMP-3 or HA in synovial fluid. Joint remobilisation restored the decreased concentrations of markers to control levels. Increased weight bearing did not change the concentrations of markers in comparison with the control joints with normal weight bearing.CONCLUSIONS: 11 weeks joint immobilisation decreased the concentration of markers of cartilage and synovium metabolism in the synovial fluid, and remobilisation restored the concentrations to control levels. The changes in joint metabolism induced by immobilisation, as reflected by the markers, are thus different from those found in osteoarthritis, where increased levels of these markers are associated with enhanced degradation and synthesis. These findings suggest that the change induced in joint metabolism by immobilisation is reversible in its early stages