Keskiluokkainen media: onko verkkomedioiden julkaisemista säästövinkeistä hyötyä pienituloisille suomalaisille?

Tässä tutkimustyyppisessä opinnäytetyössä tutkittiin säästövinkkijuttuja, jotka on julkaistu isojen kotimaisten medioiden verkkojulkaisuissa vuoden 2022 aikana. Tutkimuksen tarkoitus oli selvittää, hyödyttävätkö säästövinkit pienituloisia lukijoita vai onko oletuslukija keskiluokkainen, kuten toimittaja itsekin. Tietoperustassa käsiteltiin muun muassa köyhyyden kokemusta, toimittajien keskiluokkaisuutta ja mediasyrjintää, eli median tapaa kirjoittaa toiseuttavasti tai holhoavasti tietyistä ryhmistä, tässä tapauksessa pienituloisista. Opinnäytetyössä tuotiin ilmi korrelaatio toimittajien keskimääräisen sosioekonomisen aseman ja keskiluokkaisesti kirjoitetun journalismin välillä, mutta syy-seuraussuhdetta ei todennettu. Tutkimusaineistoksi kerättiin yhteensä 177 säästövinkkiä, joista suurin osa oli Helsingin Sanomien ja Ilta-Sanomien julkaisemista jutuista. Mukana oli yksi juttu Yle Uutisilta, yksi Me Naisilta ja kaksi MTV Uutisilta. Aineisto luokiteltiin ja analysoitiin laadullisen sisällönanalyysin keinoin. Vinkit luokiteltiin ensiksi 11 alaluokkaan niin, että esimerkiksi energiansäästöön liittyvät vinkit muodostivat yhden alaluokan ja hävikin välttäminen, lainaaminen sekä kierrättäminen toisen alaluokan. Seuraavassa vaiheessa alaluokat jaettiin neljään yläluokkaan ”Yleiset säästövinkit”, ”Vinkit, jotka vaativat resursseja”, ”Ei oikeastaan säästövinkki” ja ”Vinkit, joita kaikki voivat hyödyntää”. Tutkimuksessa todettiin, että suurin osa säästövinkeistä hyödyttää keskiluokkaista lukijaa. Vinkeistä oli eniten hyötyä lukijalle, joka ei ole tottunut säästeliääseen elämäntapaan ja joka ei tiedä tarkalleen, mihin hänen rahansa kuluvat. Tulososassa pohdittiin, johtuuko tämä toimittajien tiedostamattomista oletuksista ja asenteista vai halutaanko lukijoiksi nimenomaan mahdollisimman maksukykyisiä potentiaalisia tilaajia. Pohdinta-luvussa käsiteltiin sitä, miten toimittajat voivat omat etuoikeutensa tunnistamalla pyrkiä tekemään inklusiivisempaa journalismia myös silloin, kun kyseessä on nopeasti kirjoitettava ja julkaistava verkkojuttu

Environmental sustainability assessment of a polyester T-shirt – Comparison of circularity strategies

Highlights • Life cycle assessment and risk assessment offer complementary perspectives. • Circularity strategies for a polyester shirt yield different environmental benefits. • Less washing reduces most LCA impacts while reuse is most efficient in lowering risks. • However, the maximum benefit from circularity requires a set of different solutions. • Lack of life cycle data is a major cause hindering informed decision-making. Abstract The considerable environmental burden of textiles is currently globally recognized. This burden can be mitigated by applying circular economy (CE) strategies to the commonly linear, short garment life cycles that end with incineration or landfill disposal. Even though all CE strategies strive to promote environmental sustainability, they might not be equally beneficial. Environmental data on different textile products is insufficiently available, which leads to complications when assessing and deciding on different CE strategies to be implemented. This paper studies the environmental impacts of a polyester T-shirt's linear life cycle through life cycle assessment (LCA) and evaluates the benefits attainable by adopting different CE strategies, and their order of priority, while noting uncertainty arising from poor data quality or unavailability. The LCA is complemented by assessing health and environmental risks related to the different options. Most of the linear life cycle's LCA-based impacts arise from use-phase washing. Hence, it is possible to reduce the environmental impact notably (37 %) by reducing the washing frequency. Adopting a CE strategy in which the shirt is reused by a second consumer, to double the number of uses, enables an 18 % impact reduction. Repurposing recycled materials to produce the T-shirt and recycling the T-shirt material itself emerged as the least impactful CE strategies. From the risk perspective, reusing the garment is the most efficient way to reduce environmental and health risks while washing frequency has a very limited effect. Combining different CE strategies offers the greatest potential for reducing both environmental impacts as well as risks. Data gaps and assumptions related to the use phase cause the highest uncertainty in the LCA results. To gain the maximum environmental benefits of utilizing CE strategies on polyester garments, consumer actions, design solutions, and transparent data sharing are needed