Impurity decoration of native vacancies in Ga and N sublattices of gallium nitride

The effects of impurity atoms as well as various growth methods to the formation of vacancy type defects in gallium nitride (GaN) have been studied by positron annihilation spectroscopy. It is shown that vacancy defects are formed in Ga or N sublattices depending on the doping of the material. Vacancies are decorated with impurity atoms leading to the compensation of the free carriers of the samples. In addition, the vacancy clusters are found to be present in significant concentrations in n-type as well as in p-type GaN. Nitrogen vacancies compensate Mg impurities in magnesium doped GaN. The high Mg content creates a defect profile with a low vacancy concentration near the surface. Post-growth annealing dissociates Vn-related complexes activating the p-type conductivity. Also the vacancy profile is made homogeneous by thermal treatment in highly Mg-doped GaN. The direct experimental evidence of oxygen decorated Ga vacancy is obtained in O-doped n-type GaN. The present study shows that VGa-ON is distinguishable from an isolated Ga vacancy by positron annihilation spectroscopy. Yellow luminescence (YL) is common in n-type GaN, which is usually related to Ga vacancy defects. However, carbon doped semi-insulating GaN is exhibiting strong YL emission, but without the presence of Ga vacancies. The YL is attributed to C interstitials. The investigations concerning silicon doped GaN and GaN grown by the mass-transport method reveal vacancy type defects, which were identified as vacancy clusters.reviewe

Kustannustehokas ravinnepäästöjen vähentäminen jätevedenpuhdistamoissa

The main theme in this dissertation is to determine the means of achieving the Baltic Sea Action Plan targets, with an emphasis on municipal wastewaters. Thus, the nitrogen and phosphorus reduction potentials of wastewater treatment plants and costs of nutrient reductions are calculated. The nutrient reduction potential is huge for municipal wastewater. Furthermore, abating nutrients in wastewater treatment plants is cheaper than previously thought. In particular, phosphorus abatement costs are much lower than those in agriculture. A numerical model is built to demonstrate that a considerable share of the targets of the Baltic Sea Action Plan can be met by nutrient abatement in wastewater treatment plants. Moreover, it is shown that with properly designed initial allocations, a nutrient trading scheme can even out the cost burden between wastewater treatment plants. However, transaction costs may play a significant role in nutrient trading in the Baltic Sea region. With an analytical model, it is demonstrated that if a water utility has market power, a tightening nutrient policy may decrease the price of potable water but increase the wastewater tariff. Based on the analytical model, a numerical model is built to illustrate that households connected to small water utilities face higher prices and higher price increases associated with environmental protection measures than do households connected to large water utilities. Finally, it is shown when the level of nutrient abatement reaches the upper limit, the costs water utilities face no longer depend on the instrument applied.Tässä väitöskirjassa tutkitaan yhdyskuntajätevesien ravinnepäästöjen vähentämistä Baltic Sea Action Planin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tutkimuksessa selvitetään Itämeren alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden typen ja fosforin vähennyspotentiaalit ja lasketaan vähentämisen kustannukset. Lisäksi tutkitaan jätevedenpuhdistamoiden välisen ravinnepäästökaupan mahdollisuuksia Itämeren alueella. Lopuksi selvitetään miten eri ympäristöpoliittiset ohjauskeinot ravinnepäästöjen vähentämiseksi vaikuttavat vesilaitosten toimintaan. Ravinteiden poistoa Itämeren alueen yhdyskuntajätevedenpuhdistamoissa on mahdollista lisätä huomattavasti nykyisestä. Ravinteiden vähentäminen on myös halvempaa kuin on aiemmin esitetty. Erityisesti fosforin vähentäminen jätevesistä on edullisempaa kuin maataloudessa. Merkittävä osuus Baltic Sea Action Planin tavoitteista voidaan saavuttaa puhdistamalla yhdyskuntajätevesistä typpeä ja fosforia nykyistä enemmän. Oikein suunnitelluilla lupien alkujaoilla voidaan ravinnepäästökauppajärjestelmällä tasoittaa jätevedenpuhdistamoiden välistä kustannustaakkaa, vaikkakin transaktiokustannukset voivat näytellä tässä merkittävää roolia. Jos vesilaitoksilla on markkinavoimaa, tiukemmat vaatimukset ravinteiden vähentämiseksi voivat laskea käyttöveden hintaa ja samalla nostaa jäteveden hintaa. Kokonaishinta kuluttajille joka tapauksessa nousee. Ympäristöpolitiikka kohtelee eri tavoin ihmisiä riippuen siitä, minkä kokoisen vesilaitoksen alueella he asuvat. Pienten vesilaitosten alueella on korkeammat hinnat ja suuremmat hinnannousut ravinnepolitiikan kiristyessä kuin suurten vesilaitosten alueella. Ravinteiden puhdistuksen tason noustessa huippuunsa, vesilaitosten kustannukset ja eivät enää riipu käytetystä ympäristöpolitiikan ohjauskeinosta

Terveyskeskusten kokonaistuottavuuskehitys Suomessa vuosina 1997-2001 : Indeksiteoreettinen menetelmä

Only abstract. Paper copies of master’s theses are listed in the Helka database (http://www.helsinki.fi/helka). Electronic copies of master’s theses are either available as open access or only on thesis terminals in the Helsinki University Library.Vain tiivistelmä. Sidottujen gradujen saatavuuden voit tarkistaa Helka-tietokannasta (http://www.helsinki.fi/helka). Digitaaliset gradut voivat olla luettavissa avoimesti verkossa tai rajoitetusti kirjaston opinnäytekioskeilla.Endast sammandrag. Inbundna avhandlingar kan sökas i Helka-databasen (http://www.helsinki.fi/helka). Elektroniska kopior av avhandlingar finns antingen öppet på nätet eller endast tillgängliga i bibliotekets avhandlingsterminaler.Tämän tutkielman tarkoituksena oli tutkia terveyskeskusten tuotos-, panos- ja kokonaistuottavuuskehitystä Suomessa vuosina 1997-2001 indeksiteoreettisin menetelmin. Terveyskeskusten tuottavuus laski vuodesta 1997 vuoteen 2001 jokaisella käytetyllä tarkastelumetodilla. 15 palvelusuoritteen kustannusosuuksilla painotetun tuotoksen Divisia-Törnqvist-volyymi-indeksiä käyttämällä se laski yli 13 %. Laspeyres"n indeksi antoi Divisia-Törnqvist-indeksiä pienemmän tuottavuuden laskun ja Paashen indeksi vastaavasti suuremman, kun taas Fisherin ideaali-indeksi noudatti melko tarkkaan Divisia-Törnqvist-indeksin kehitystä. Yksikkökustannuksilla painottaminen johti korkeammalle uralle kuin kustannusosuuksin painottaminen. Karkeampi suorite-erittely yhden ja kahden suoritteen tuotoksilla niinikään paransi tuottavuuskehitystä, mikä johtunee lähinnä aineiston puutteista. Kuntien terveyskeskusten tuottavuus laski vuosien 1997 ja 2001 välillä enemmän (laskua n. 15 %) kuin kuntayhtymien terveyskeskusten (n. 8 %). Lääneittäin tarkasteltuna Länsi-Suomessa tuottavuus laski vähiten (n. 8 %), Itä-Suomessa ja Lapissa se laski n. 12 %, Etelä-Suomessa vastaavasti n. 16 % ja Oulussa eniten (n. 20 %). Terveyskeskusten tiedot saatiin Kuntaliiton vuosittaisista Terveyskeskusten talous -julkaisuista ja yksikkökustannustiedot Hujasen Terveydenhuollon yksikkökustannukset Suomessa vuonna 2001 -julkaisusta. Tutkielmassa esitellään aluksi julkisen sektorin rakennetta ja toimintaa, julkisten palvelujen ominaisuuksia ja terveydenhuoltopalveluja. Tämän jälkeen käsitellään julkisten palveluiden markkinatonta tuotantoa ja tuotosta yleisesti sekä erikseen terveydenhuollossa; tuottavuuteen liittyvää teoriaa ja näihin molempiin liittyvää problematiikkaa sekä läheisesti liittyviä käsitteitä. Lisäksi käydään lävitse tuotos-, panos- ja tuottavuusmuutosten laskemista teoriassa. Indeksiteoriaosiossa esitellään vaihtuvan perusvuoden indekseistä Divisia-Törnqvist-indeksi ja kiinteän perusvuoden indekseistä Laspeyres"n, Paaschen ja Fisherin indeksit sekä pohditaan indeksivalinnan ongelmia. Tutkielman empiirisessä osassa käydään aluksi läpi tutkimuksen lähtökohtia, kansantalouden tilinpitoa ja sen uudistamista markkinattomien palvelujen osalta, kansallista tuottavuusohjelmaa, volyymi-indikaattorimenetelmää sekä esiteltyjen menetelmien soveltamista terveyskeskusten tuottavuuslaskelmiin. Seuraavaksi esitellään spesifisti tutkimuksessa käytetty aineisto ja laskentamenetelmät eri indekseille, tuotoksen suorite-erittelyille ja suoritteiden painotukselle. Lopuksi tarkastellaan saatuja tuloksia ja pohditaan syitä sekä luodaan katsaus tulevaan. Julkisten palvelujen bruttokansantuoteosuus on Suomessa varsin suuri. Tuottavuustutkimusta tarvitaan yhtenä osana selvittämään, kuinka verovaroja käytetään. Terveydenhuolto on paljon muutakin kuin maksimimäärä tuotosta mahdollisimman pienin panoksin, mutta aina on parempi tuottaa laadukkaita palveluita halvemmalla, jos se on mahdollista

Yliopistojen opintohallinnon tietojärjestelmäselvitys

Opetusministeriön hallinnonalan tietohallintostrategia vuosille 2006–2015 julkistettiin marraskuussa 2006. Yksi sen kuudesta strategisesta linjauksesta on Korkeakouluopetuksen ja opiskelun tietojen hallinta. Linjauksen tavoitteena on parantaa opiskelun, opetuksen, tutkimuksen ja kulttuurin tietotukea, lisätä tiedon yhteiskäyttöä ja vähentää erillisten järjestelmien määrää. Kaiken kaikkiaan opintohallinnon tietojärjestelmät ovat kehittyneet lähinnä asiantuntijakäytössä olleista perusjärjestelmistä monipuolisiksi ja samalla monimutkaisiksi järjestelmiksi, joihin liittyen tarjotaan laajasti sähköisiä asiointipalveluita opettajille ja opiskelijoille. Asiointipalveluiden kehittäminen on monimutkaistanut opintohallinnon järjestelmiä ja vaatinut entistä enemmän asiantuntemusta ja resursseja. Yksittäisten yliopistojen osalta ei ole näköpiirissä tilannetta, jossa resursseja voitaisiin nykyisestä lisätä perusjärjestelmien uusimiseksi tai asiointipalveluiden kehittämiseksi. Kaikissa yliopistoissa on jo tiedostettu yhteistyön tarve edellä kuvattujen haasteiden ratkaisemiseksi. Asenne yhteistyöhön onkin kaikissa yliopistoissa lähtökohtaisesti positiivinen. Selvitysmiesten näkemyksen mukaan ei ole perusteita ottaa suuria riskejä, vaan suosituksena on ennakoiva opintohallinnon perusjärjestelmän ja siihen liittyvän arkkitehtuurin uudistaminen sekä yhteisen kehittämisen ja ylläpidon organisointimallin luominen. Tärkeimpinä toimenpide-ehdotuksina ja suosituksina esitetään seuraavaa: 1. Muodostetaan opintohallinnon tietojärjestelmäkehityksen yhteistyön väliaikainen organisaatio, joka vastaa kehityksen ensimmäisestä vaiheesta. 2. Määritellään yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa neuvotellen tarkemmat yhteiset tavoitteet, joihin tietojärjestelmällä pyritään. 3. Jaetaan kehitystyö prosessialueisiin, tunnistetaan niiden sisältämät prosessit ja valitaan yhteisellä tietojärjestelmillä tuettavat prosessit. 4. Järjestelmän tekninen tavoitearkkitehtuuri määritellään kiinteässä yhteistyössä ValtIT:n ja muun julkisen hallinnon arkkitehtuurityön kanssa. 5. Valmistellaan yhteinen toiminta- ja päätöksentekomalli pitkäjänteiseen opintohallinnon tietojärjestelmien kehittämiseen ja ylläpitoon. 6. Em. yksikön johdolla määritellään ja toteutetaan prosessilähtöisesti yhteinen perusjärjestelmä, jolla korvataan vaiheittain kaikki yliopistojen käytössä olevat tekniikaltaan vanhenevat perusjärjestelmät. 7. Yhteistyöhön osallistuvat organisaatiot muokkaavat nykyisiä opiskelijoiden ja opettajien palveluitaan käyttämään yhteistä perusjärjestelmää rajapintojen kautta. Vaihtoehtoisesti uusia palveluliittymiä voidaan kehittää yhteistyössä tai yksin. 8. Järjestetään yhteisen perusjärjestelmän käyttöpalvelut palvelukeskusmallin mukaisesti. 9. Rahoitetaan uuden järjestelmän kehitystyö OPM:n tietohallintostrategiassa kuvatun mallin mukaisesti siten, että järjestelmän kehittämisvaiheen kustannukset katetaan OPM:n rahoituksella ja liittymien rakentamisesta ja käyttöönotosta vastaavat yliopistot

Philosophical Temptations. A Grammatical Reading of the Later Wittgenstein.

The general question that gives the structure for this work is: "What kind of answer the later Wittgenstein was to the so called logical atomism?" More specifically this work will concentrate on the question of how the role of definitions in language changed due to Wittgenstein's change of perspective, as it is in the focus of this change and as a single question should bring out best the relevant features of the topic. The twofold task of this work is to locate some essential points where confusions about the thoughts of later Wittgenstein often occur and to show how these confusions are related to the issues Wittgenstein was dealing with. It is important to understand how it is that such obviously wrong accounts can be given, important to see what Wittgenstein is doing in those passages which certainly do seem to provide support for these accounts, if he is not taking those views. (In fact, what he is doing cannot be understood unless it is clear why it is easy to misunderstand those passages.) The adopted approach means also applying one of Wittgenstein's explicated methods on philosophical problems, i.e. the task is to locate the philosophical problems and to search what kind of thinking has caused them, which in many times reveals that the problem was not where it was first looked at. This task is pursued by using the original texts and literature to present the key features of the philosophical shift from the views of Frege, Russell and Wittgenstein of the Tractatus to later Wittgenstein and at the same time to provide interpretative tools to help in understanding the later Wittgenstein. In this work an attempt is made to show that in the Philosophical Investigations Wittgenstein is giving an answer to the views of Frege and Russell and his earlier views, which can be described as transcendental, or entailing foundational convictions similar to those of transcendental philosophy. According to the interpretation contained in this work, by giving this answer Wittgenstein is not constructing a new theoretical framework, from the point of which the earlier framework is criticized, but applying different methods to the earlier notions. The transcendental interpretations that have been commonplace in secondary literature inevitably fail to recognize this as they rely on the same basic convictions as the view Wittgenstein is answering to. In this work an analysis is made, according to which the requirements of exactness and precision have their origin in the rules of extensional logic and in the essentially referential idea of meaning. And these requirements can be seen to boil down to two core requirements entailed in logical atomism (a label for the Frege-Russell-Wittgenstein line-of thought the later Wittgenstein sees as the other part of his dialogue), which together with the craving for generality give roots for the philosophical problems Wittgenstein is answering to. These requirements can be found also within the transcendental interpretations of the later Wittgenstein, which in this respect fail to see what is really new in the later Wittgenstein's thinking. The interpretation suggested by this work of the later Wittgenstein is close to Kuusela's and Wallgren's interpretations by being non-transcendental, grammatical, and sees the later Wittgenstein as making a genuine contribution to philosophy. This contribution is not in the form of systematic theory, but in the form of analytic skills that help one to trace the theoretical frameworks from which the issues seem problematic and in this way to clarify and dissolve philosophical problems.ACKNOWLEDGEMENTS 4 ABBREVIATIONS 5 1 INTRODUCTION 6 2 LOGICAL ATOMISM 13 2.1 The Characteristics of Logical Atomism 13 2.1.1 Logical atomism and understanding the later Wittgenstein 13 2.1.2 The requirements of language 21 2.1.3 The first requirement: unambiguity 23 2.1.4 The second requirement: the link between language and reality 27 2.2 The Tractatus as the Final Stage of Logical Atomism 31 2.2.1 The nature of logic in the Tractatus 31 2.2.2 The nature of language in the Tractatus 34 2.3 The Role of Definitions in Logical Atomism 41 2.3.1 Definitions and the structure of language 41 2.3.2 Ostensive definition as an anchor to reality 43 3 WITTGENSTEIN'S ANSWER TO LOGICAL ATOMISM 45 3.1 Problems in the Relation between Definition and Meaning 45 3.1.1 The use of Augustinian picture 45 3.1.2 Names and naming 53 3.2 Attacking the Idea of The Complete Analysis 58 3.2.1 Rethinking the concepts of simplicity and exactness 58 3.2.2 Questioning the generality of concepts 69 3.2.3 Resisting the undebatable theses of philosophy 73 4 THE ROLE OF DEFINITIONS IN THE INVESTIGATIONS 76 4.1 Definitions and Language 76 4.1.1 Definitions in the learning of language 76 4.1.2 Definitions and philosophical knowledge 77 4.2 Definitions and Philosophical Method 82 4.2.1 Duty of a philosopher defying definition 82 4.2.2 Philosopher as a general practitioner 88 4.2.3 The use of metaphors 90 4.2.4 The use of examples and other methods 95 5 CONCLUSION 99 BIBLIOGRAPHY 10

Philosophical Temptations. A Grammatical Reading of the Later Wittgenstein.

The general question that gives the structure for this work is: "What kind of answer the later Wittgenstein was to the so called logical atomism?" More specifically this work will concentrate on the question of how the role of definitions in language changed due to Wittgenstein's change of perspective, as it is in the focus of this change and as a single question should bring out best the relevant features of the topic. The twofold task of this work is to locate some essential points where confusions about the thoughts of later Wittgenstein often occur and to show how these confusions are related to the issues Wittgenstein was dealing with. It is important to understand how it is that such obviously wrong accounts can be given, important to see what Wittgenstein is doing in those passages which certainly do seem to provide support for these accounts, if he is not taking those views. (In fact, what he is doing cannot be understood unless it is clear why it is easy to misunderstand those passages.) The adopted approach means also applying one of Wittgenstein's explicated methods on philosophical problems, i.e. the task is to locate the philosophical problems and to search what kind of thinking has caused them, which in many times reveals that the problem was not where it was first looked at. This task is pursued by using the original texts and literature to present the key features of the philosophical shift from the views of Frege, Russell and Wittgenstein of the Tractatus to later Wittgenstein and at the same time to provide interpretative tools to help in understanding the later Wittgenstein. In this work an attempt is made to show that in the Philosophical Investigations Wittgenstein is giving an answer to the views of Frege and Russell and his earlier views, which can be described as transcendental, or entailing foundational convictions similar to those of transcendental philosophy. According to the interpretation contained in this work, by giving this answer Wittgenstein is not constructing a new theoretical framework, from the point of which the earlier framework is criticized, but applying different methods to the earlier notions. The transcendental interpretations that have been commonplace in secondary literature inevitably fail to recognize this as they rely on the same basic convictions as the view Wittgenstein is answering to. In this work an analysis is made, according to which the requirements of exactness and precision have their origin in the rules of extensional logic and in the essentially referential idea of meaning. And these requirements can be seen to boil down to two core requirements entailed in logical atomism (a label for the Frege-Russell-Wittgenstein line-of thought the later Wittgenstein sees as the other part of his dialogue), which together with the craving for generality give roots for the philosophical problems Wittgenstein is answering to. These requirements can be found also within the transcendental interpretations of the later Wittgenstein, which in this respect fail to see what is really new in the later Wittgenstein's thinking. The interpretation suggested by this work of the later Wittgenstein is close to Kuusela's and Wallgren's interpretations by being non-transcendental, grammatical, and sees the later Wittgenstein as making a genuine contribution to philosophy. This contribution is not in the form of systematic theory, but in the form of analytic skills that help one to trace the theoretical frameworks from which the issues seem problematic and in this way to clarify and dissolve philosophical problems.ACKNOWLEDGEMENTS 4 ABBREVIATIONS 5 1 INTRODUCTION 6 2 LOGICAL ATOMISM 13 2.1 The Characteristics of Logical Atomism 13 2.1.1 Logical atomism and understanding the later Wittgenstein 13 2.1.2 The requirements of language 21 2.1.3 The first requirement: unambiguity 23 2.1.4 The second requirement: the link between language and reality 27 2.2 The Tractatus as the Final Stage of Logical Atomism 31 2.2.1 The nature of logic in the Tractatus 31 2.2.2 The nature of language in the Tractatus 34 2.3 The Role of Definitions in Logical Atomism 41 2.3.1 Definitions and the structure of language 41 2.3.2 Ostensive definition as an anchor to reality 43 3 WITTGENSTEIN'S ANSWER TO LOGICAL ATOMISM 45 3.1 Problems in the Relation between Definition and Meaning 45 3.1.1 The use of Augustinian picture 45 3.1.2 Names and naming 53 3.2 Attacking the Idea of The Complete Analysis 58 3.2.1 Rethinking the concepts of simplicity and exactness 58 3.2.2 Questioning the generality of concepts 69 3.2.3 Resisting the undebatable theses of philosophy 73 4 THE ROLE OF DEFINITIONS IN THE INVESTIGATIONS 76 4.1 Definitions and Language 76 4.1.1 Definitions in the learning of language 76 4.1.2 Definitions and philosophical knowledge 77 4.2 Definitions and Philosophical Method 82 4.2.1 Duty of a philosopher defying definition 82 4.2.2 Philosopher as a general practitioner 88 4.2.3 The use of metaphors 90 4.2.4 The use of examples and other methods 95 5 CONCLUSION 99 BIBLIOGRAPHY 10

Elonkirjo ehtyy : suosituksia luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi

nonPeerReviewe