Suomalainen varhaisaamiainen

Julkaisussa esitettävä varhaisaamiaistutkimus on osa vuonna 1967 aloitettua ruoankäyttötutkimusta, joka kuuluu Kansaneläkelaitoksen autoklinikan tutkimuksiin. Julkaisussa kuvataan tutkimukseen osallistuneiden noin 8 700 henkilön varhaisaamiaisen koostumusta sekä ruoka-aineiden käytön että energian- ja ravintoaineiden saannin osalta. Lisäksi esitetään eräitä tutkittujen ominaisuuksia, jotka ovat olleet yhteydessä varhaisaamiaisen koostumukseen, sekä selvitetään osa-aineistosta varhaisaamiaisen kehitystä. Selvitykseen sisältyy myös ruokavaliohaastattelun menetelmällinen arvointi yksittäisen aterian, varhaisaamiaisen tutkimisen osalta. Aineisto käsittää kaikki ravintotutkimukseen kuuluneet väestöryhmät ns. geneettisen tutkimuksen kuntia lukuunottamatta. Työssä kuvataan myös varhaisaamiaisen kehitystä ravintotutkimuksen seurannan mukaan niiltä osin kuin tuloksia oli käytettävissä selvitystä aloitettaessa

Ruoankäyttö ja ravinnonsaanti Suomessa 1973‒1976 : Autoklinikan ravintotutkimuksen seuranta

Kansaneläkelaitoksen autoklinikan moniseulontatutkimuksen seurantavaiheeseen osallistuneiden 1 955 miehen ja 1 872 naisen ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia tutkittiin ruokavaliohaastattelua käyttäen, jonka avulla selvitettiin tutkittavien normaali ruokavalio edellisen vuoden ajalta. Tutkittujen henkilöiden ruoankäyttöä ja ravinnonsaantia tarkasteltiin sukupuolen, iän, asuinpaikkakunnan ja alueen mukaan eriteltynä. Lisäksi esitetään ravintoaineiden saannin jakautumat ja ravintoaineiden saanti energiavakioituna 1000 kcal kohti sekä ruoka-aineiden prosenttinen osuus ravintoaineiden lähteenä. Ravintoaineiden saanti oli tutkituilla väestöryhmillä yleensä riittävää ravintosuosituksiin verrattuna lukuunottamatta raudan saantia, joka huomattavalla osalla jäi suositusten alle. Samojen väestöryhmien noin viisi vuotta aikaisemmin suoritetun ravintotutkimuksen tuloksiin verrattaessa oli seuranta-ajan kuluessa tapahtunut selviä muutoksia väestön ruoankäytössä. Useimpien ruoka-aineiden kulutus oli vähentynyt, erityisesti viljavalmisteiden, perunan ja voin kulutus. Margariinin, juuston, lihan ja marjojen sekä hedelmien kulutus lisääntyi tänä aikana. Energiaa tuottavien ruoka-aineiden käytön väheneminen heijastuu mm. kokonaisenergian saantiin, joka on vähentynyt noin 10 %:lla

Autoklinikan ravintotutkimuksen seuranta vuosina 1973‒1975 : Suunnitelma, toteutus ja menetelmät

Autoklinikan seurantatutkimuksen yhteydessä vuosina 1973–1975 suoritettiin myös ravintotutkimuksen seuranta samoilla alueilla kuin autoklinikan aikaisempi ravintotutkimus vuosina 1967–1968. Sen tavoitteena oli selvittää tutkimusalueitten väestön ravinnossa ja ruokatottumuksissa kuuden vuoden aikana mahdollisesti tapahtuneita muutoksia, selvittää ravinnon ja terveydentilan välisiä suhteita ja varsinkin ravinnon osuutta tiettyjen sairauksien kuten sepelvaltimotaudin ja anemian riskitekijänä

Ruoankäyttö ja ravinnonsaanti Suomessa vuosina 1969‒1972 : Kansaneläkelaitoksen autoklinikan ravintotutkimus

Raportissa esitetään Kansaneläkelaitoksen autoklinikan vuosina 1969–1972 suoritetun ravintoperustutkimuksen tulokset. Tutkimus muodosti jatkon vuosien 1967–1969 autoklinikan ravintotutkimukselle. Tutkimuskohteina oli 13 yhteisöä Lapissa, Pohjois-Pohjanmaalla, Kymenlaaksossa, Kainuussa ja Pohjois-Karjalassa. Kullakin suuralueella tutkimus suoritettiin maanviljelysvaltaisessa kohteessa, taajamassa ja/tai teollisuuslaitoksessa. Tutkimukseen osallistui yhteensä 5 566 yli 15-vuotiasta henkilöä, joista miehiä 3 011 ja naisia 2 555. Tutkimus suoritettiin haastattelumenetelmää käyttäen. Tulokset kuvaavat haastateltujen normaalia ruoankulutusta ja ravinnon saantia sukupuolen, iän, asuinpaikan ja paikkakuntatyypin mukaan eriteltynä. Miesten ruokavalioon sisältyi useimpia ruoka-aineita, ennen kaikkea energiaa tuottavia, runsaammin kuin naisten. Naiset käyttivät enemmän kasviksia, hedelmiä ja marjoja kuin miehet. Sukupuolten väliset ruoankäytön erot tasoittuivat osittain, kun kulutuslukuja tarkasteltiin energiavakioituina. Kuitenkin juuresten, lehti- ja varsikasvisten, hedelmien ja marjojen sekä vähärasvaisten ja hapanmaitovalmisteiden käyttö naisilla nousi suhteellisesti energiavakioinnin jälkeen. Ikä oli toinen ruoankulutukseen oleellisesti vaikuttava tekijä. Yleensä kulutusmäärät pienenivät iän mukana. Poikkeuksen muodostivat muiden viljatuotteiden kuin ruis- ja vehnätuotteiden, sianlihan ja kalan käyttömäärät, jotka kasvoivat vanhimpiin ikäluokkiin siirryttäessä. Ruoka-aineiden kulutuksen paikkakuntakohtaiset ja suuralueittaiset vaihtelut heijastavat eroja perinteisessä ruokakulttuurissa, ulkoisissa olosuhteissa, sosiaalisessa kerrostuneisuudessa ja ruoka-aineiden tarjontatilanteessa eri kohdealueilla pikemminkin kuin erilaisessa ravinnontarpeessa. Ravintoaineiden keskimääräinen saanti oli vähintäänkin riittävää, usein runsastakin. Ravintoenergian saanti oli useimmiten optimitasolla, joskin aineistossa oli toisaalta henkilöitä, joiden energian saanti ylitti suositukset ja toisaalta henkilöitä, jotka voidaan lukea vähän energiaa kuluttaviksi. Viimemainituilla saattoi vähäisen ruoankäytön vuoksi tiettyjen ravintoaineiden saanti olla jopa riskitasolla. Ravintoenergiasta oli aikaisempia tutkimuksia vastaten runsas kolmannes rasvaenergiaa. Rasvahapot olivat useimmiten tyydyttyneitä, joskin välttämättömien rasvahappojen saanti voitiin todeta riittäväksi. Sakkaroosin osuus ravintoenergiasta oli noin 12 %. Tämä ja aikaisemmin julkaistu tutkimusselostus muodostavat autoklinikan ravintotutkimuksen perustulostuksen. Aineiston tarkempi analysointi voinee rajata ne väestöryhmät, joiden ravinnonkäyttöön on syytä kiinnittää erityistä huomiota

Practices in relation to nutritional care and support – report from the Council of Europe.

Disease-related undernutrition is significant in European hospitals but is seldom treated. In 1999, the Council of Europe decided to collect information regarding Nutrition programmes in hospitals and for this purpose a network consisting of national experts from 12 of the Partial Agreement member states was established. The aim was to review the current practice in Europe regarding hospital food provision, to highlight deficiencies and to issue recommendations in improve the nutritional care and support of hospitalised patients. The data collection regarding the nutritional care providers and their practices of nutritional care and support showed that the use of nutritional risk screening and assessment, and of nutritional support and counselling was sparse and inconsistent, and that the responsibilities in these contexts were unclear. Besides, the educational level with regard to nutritional care and support was limited at all levels. All patients have the right to expect that their nutritional needs will be fulfilled during a hospitalisation. Optimal supply of food is a prerequisite for an optimal effect of the specific treatment offered to patients. Hence, the responsibilities of staff categories and the hospital management with respect to procuring nutritional care and support should be clearly assigned. Also, a general improvement in the educational level of all staff groups is neede