Sukupolvien suhteet - Ikääntyminen ja vuorovaikutuksen muutos suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämänkulussa.

Tutkimusportti esittelee Sukupolvien ketju -tutkimushankkeen kolmannen kierroksen tuloksia. Tutkimuksen kohderyhminä ovat vuosina 1945–50-syntyneet suomalaiset suuret ikäluokat ja heidän aikuiset lapsensa. Tutkimusraportin aineistoina käytetään Tilastokeskuksen Sukupolvien ketju -hankkeelle vuosina 2007 ja 2012 sekä 2018 keräämiä kyselyaineistoja. Raportissa tarkastellaan muun muassa seuraavia kysymyksiä: Millaisessa elämäntilanteessa suuret ikäluokat ja heidän aikuiset lapsensa ovat? Millaisia muutoksia suurten ikäluokkien ja aikuisten lasten elämäntilanteissa on tapah- tunut kyselykierrosten välillä? Keiden kanssa suuret ikäluokat ja aikuiset lapset pitävät yhteyttä? Keille suuret ikäluokat ja aikuiset lapset antavat apua ja keiltä he sitä saavat? Onko yhteydenpidossa ja auttamisessa tapahtunut muutoksia kyselykierrosten välillä?Kolmannen kyselykierroksen aikana suuret ikäluokat olivat keskimäärin 71-vuotiaita ja heidän aikuiset lapsensa 42-vuotiaita. Kyselykierrosten välillä suuret ikäluokat ovat siirtyneet lähes täysin työelämästä eläkkeelle, mutta he eivät ole kokeneet, että suuria muutoksia olisi tapahtunut terveydentilassa tai toimeentulossa. Aikuiset lapset ovat puolestaan valtaosin saaneet opintonsa päätökseen ja siirtyneet työelämään, joten heidän koulutustasonsa ja koettu toimeentulontasonsa ovat kohentuneet kyselyiden välillä. Sosiaalisissa suhteissa on tapahtunut joitakin tärkeitä muutoksia. Kolmannen kyselykierroksen aikaan aiempaa harvemmalla suurten ikäluokkien vastaajalla on enää omia vanhempia elossa, mutta entistä useampi on saanut lapsenlapsia ja jopa lapsenlapsenlapsia. Vastaavasti aikuisten lasten kohdalla suurimmat muutokset sosiaalisissa suhteissa kyselykierrosten välillä koskevat omien lasten saamista ja isovanhempien poismenoa.Suuret ikäluokat ovat eniten yhteydessä omiin lapsiinsa ja vanhempiinsa, joskin harvoilla on enää omia vanhempia elossa. Aikuiset lapset pitävät puolestaan eniten yhteyttä ystäviinsä ja vanhempiinsa. Molemmissa sukupolvissa naiset pitävät miehiä tiiviimmin yhteyttä sukulaisiinsa ystäviinsä. Lisäksi molempien sukupolvien vastaajat pitävät aktiivisemmin yhteyttä äidin puoleisiin kuin isän puoleisiin sukulaisiin. Käytännön apu on yleisin annetun ja saadun avun muoto. Suurin osa suurista ikäluokista antaa käytännön apua lapsilleen ja vielä suurempi osa saa sitä lapsiltaan. Molemmissa sukupolvissa miehet antavat läheisilleen käytännön apua naisia yleisemmin. Aikuisten lasten sukupolvessa miehet myös saavat yleisemmin käytännön apua ystäviltään ja puolisonsa vanhemmilta. Suurten ikäluokkien sukupolven naiset saavat miehiä yleisemmin käytännön apua lapsiltaan ja aikuisista lapsista tyttäret saavat poikia yleisemmin käytännön apua vanhemmiltaan.Taloudellisen tuen antaminen on melko vähäistä. Suuret ikäluokat antavat taloudellista tukea pääasiassa omille lapsilleen, eivätkä itse juurikaan saa taloudellista tukea. Aikuiset lapset antavat taloudellista tukea lähinnä sisarustensa lapsille ja saavat sitä omilta sekä puolisonsa vanhemmilta. Suurten ikäluokkien miehet antavat naisia yleisemmin taloudellista tukea lapsilleen ja aikuisista lapsista tyttäret saavat vanhemmiltaan taloudellista tukea poikia yleisemmin.Valtaosa suuriin ikäluokkiin kuuluvista isovanhemmista hoitaa lapsenlapsiaan. Hoiva-apua sisaruksilleen tai ystävilleen antaa vain harva. Aikuiset lapset puolestaan hoitavat sisarustensa ja ystäviensä lapsia. Vastaavasti valtaosa aikuisista lapsista saa lastenhoitoapua omilta ja puolisonsa vanhemmilta sekä suuri osa myös sisaruksiltaan ja ystäviltään. Molemmissa sukupolvissa hoiva-apu on selvästi sukupuolittunutta ja naiset sekä antavat että saavat sitä miehiä yleisemmin. Poikkeuksena on suurten ikäluokkien lapsilleen antama lastenhoitoapu, jossa ei ilmene sukupuolen mukaisia eroja.Suurin osa suurista ikäluokista ja aikuisista lapsista osallistuu hyväntekeväisyyteen tai vapaaehtoistyön tekemiseen. Molemmissa sukupolvissa yleisin hyväntekeväisyyden muoto on vaatteiden ja tavaroiden antaminen keräykseen, mutta yli puolet vastaajista lahjoittaa myös rahaa hyväntekeväisyyteen. Sen sijaan molemmissa sukupolvissa rahan antaminen kerjäläisille on verraten harvinaista.Pitkittäisvastaajien vuorovaikutus- ja auttamissuhteissa on tapahtunut muutoksia kyselykierrosten välillä. Suurten ikäluokkien yhteydenpito omiin vanhempiinsa ja lapsiinsa sekä sisarustensa lapsiin on vähentynyt, mutta yhteydenpito ystäviin on säilynyt ennallaan. Käytännön apua ja taloudellista tukea lapsilleen antavien osuus on pienentynyt. Sitä vastoin lastenhoitoapua lapsilleen antavien osuus on kasvanut. Suurten ikäluokkien lapsiltaan saama käytännön apu on yleistynyt ja entistä useampi saa myös taloudellista tukea lapseltaan, vaikkakin rahallisen avun saaminen on edelleen harvinaista. Lisäksi suurten ikäluokkien sisaruksiltaan saama käytännön apu on yleistynyt kaikkien kyselykierrosten välillä. Tuntemattomien auttamisessa on tapahtunut muutoksia toisen ja kolmannen kyselykierroksen välillä: suuret ikäluokat lahjoittavat vähemmän rahaa hyväntekeväisyyteen, mutta sitä vastoin he osallistuvat yleisemmin keräyksiin ja rahan antaminen kerjäläiselle on hieman yleistynyt.Aikuisten lasten pitkittäisvastaajien yhteydenpito omiin vanhempiinsa, isovan- hempiinsa ja sisaruksiinsa on vähentynyt, mutta yhteydenpito ystäviin on säilynyt ennallaan. Vanhemmille annettu käytännön apu ja taloudellinen tuki ovat yleistyneet, kun taas vanhemmilta saatu käytännön apu ja taloudellinen tuki ovat vähentyneet. Sen sijaan vanhemmilta lastenhoitoapua saavien osuus on kasvanut kyselykierrosten välillä. Lisäksi sisaruksilleen taloudellista tukea ja lastenhoitoapua antaneiden osuudet aikuisten lasten pitkittäisvastaajista on kasvanut. Samoin lastenhoitoavun saaminen omilta sisaruksilta on yleistynyt. Rahan lahjoittaminen hyväntekeväisyyteen on vähentynyt, mutta keräyksiin osallistuminen ja rahan antaminen kerjäläisille sekä vapaaehtoistyön tekeminen ovat yleistyneet aikuisten lasten pitkittäisvastaajilla.Tutkimus osoittaa, että suurten ikäluokkien ja heidän aikuisten lastensa vuorovaikutus- ja auttamisverkostot ovat edelleen varsin vireät. Tulokset kertovat myös siitä, että auttaminen ja yhteydenpito ovat sidoksissa yksilöiden elämäntilanteiseen ja elämänvaiheisiin sekä niissä tapahtuviin muutoksiin.</p

The Logic of the ‘As If’ and the Existence of God: An Inquiry into the Nature of Belief in the Work of Jacques Derrida

The religious thematics at play in the work of Jacques Derrida have often provided an ongoing platform from which to struggle with the entire scope of his work, thus moving the seemingly peripheral discourses on religion within his oeuvre to the center stage. Despite repeated attempts to come to terms both theologically and philosophically with the conditional nature of representations, the problematics of representation are perhaps nowhere more forcefully demonstrated than in the work of Derrida. Indeed, for Derrida, the ‘as if’, as a regulative principle directly appropriated and modified from its Kantian context, becomes the central lynchpin for understanding, not only Derrida’s philosophical system as a whole, but also his numerous seemingly enigmatic references to his ‘jewishness’, as I intend to demonstrate in what follows. Through an analysis of the function of the ‘as if’ within the history of thought, from Greek tragedy to the poetry of Wallace Stevens, I hope to show how Derrida can only appropriate his Judaic roots as an act of mourning that seeks to render the lost object as present, ‘as if’ it were incorporated by the subject for whom this act nevertheless remains an impossibility. As Derrida discerns within the poetry of Paul Celan, bringing a sense of presence/presentness to our experiences, and as a confirmation of the subject which the human being struggles to assert, is the poetic task par excellence. It is seemingly also, if Derrida is to be understood on this point, the only option left to a humanity wherein poetry comes to express what religious formulations can no longer justify

Risk-factors, prevention and treatment of early complications after allogeneic haematopoietic stem cell transplantation

The aims of this thesis were to define risk factors for early complications after allogeneic haematopoietic stem cell transplantation (HSCT), such as bacteraemia during the aplastic phase, veno-occlusive disease in the liver (VOD) and acute graft-versus-host disease (GVHD). Furthermore, we wanted to evaluate new methods - e.g., intraosseous infusion, peripheral blood progenitor cell transplantation (PBPCT) and granulocyte-colony stimulating factor (G CSF) post-transplant treatment for a shorter neutropenic period. And finally, we aimed to evaluate the effects and side-effects of recombinant tissue plasminogen activator (rt-PA) treatment and liver transplantation for VOD. In 500 consecutive patients who underwent allogeneic HSCT in Huddinge Hospital between November 1975 and June 1995, receiving HSC from an unrelated donor was found to be the only significant risk factor (p<0.01). In 251 patients grafted between January 1990 and June 1995, the following risk factors were associated with an increased risk of hepatic veno occlusive disease in multivariate logistic regression analysis: norethisterone treatment after transplantation (p<0.001), bilirubin level >26 µmo/l before transplantation (0.002), HLA mismatched donor (p=0.003), previous abdominal irradiation (0.02) and busulphan treatment (0.02). Heparin prophylaxis (100 IE/kg/24 hours), given from the start of the conditioning regimen until one month after BMT or discharge, did not influence the incidence or mortality rate of VOD. In 291 patients grafted with marrow from HLA-identical sibling donors between November 1975 and June 1993, the main risk factors for acute GVHD in logistic regression, multivariate analysis were: immunosuppression with monotherapy (CsA or MTX) (p=0.01), pretransplant multiple-positive donor herpes virus serology (p=0.01), early engraftment (p=0.02) and CMV seropositivity in the recipient before BMT (p=0.04). Thirty-eight patients receiving marrow transplants from related donors were randomized to i.o. + i.v. (n=10), i.o. (n=8) or i.v. (n=20) infusions of bone marrow. We found a significant reduction in the number of days on TPN (p=0.03) and a tendency to a reduction in the number of days on antibiotics, using the i.o. technique (p=0.06). However, intraosseous, compared to intravenous administration of bone marrow, did not accelerate haematological recovery. Twenty-three recipients of peripheral blood progenitor cells (PBPC) were matched with 23 recipients of bone marrow (BM). Eleven in each group were recipients of unrelated HSC. A higher number of MNC (p<0.001), CD34+ (p=0.05), CD3+ (p<0.001) and CD56+ (p<0.001) cells in the graft, a reduced number of platelet transfusions (p=0.03) and a significant hastening of neutrophil (ANC >05x109/l, 12 vs. 17 days after HSCT, p30x109/l, 15 vs 20 days, p=0.02) were seen in the PBPC group, compared to the BM group. Sixty-nine patients were randomized to G-CSF (5 µglkg/day) treatment, starting on day 0 (n=23), day +5 (n=23) and day +10 (n=23), respectively, after unrelated HSCT. G-CSF treatment starting on day +10 was found to be as effective in improving neutrophil recovery as starting on day +5 or on the day of transplantation (day 0). Starting treatment on day +10, rather than on day 0, reduced the costs of G-CSF by $1060. The 69 patients given G-CSF reached ANC>O.sx109/l a median of 5 days earlier than a retrospective control group of 30 recipients of unrelated HSC not given G-CSF (p=0.004), and they were discharged a median of 8 days earlier from hospital (p=0.04). Treatment with rt-PA (n=8), rt-PA+OLT (n=2) and OLT (n=1) for severe VOD was evaluated in 11 recipients of allogeneic bone marrow. Our findings suggest that rt-PA should not be given in high doses and not over a long period, because of the risk of severe haemorrhages. In patients with irreversible VOD, OLT may be considered in selected patients

Hemtjänstpersonalen är min "bonusfamilj" : En kvalitativ studie om äldre personers förväntningar och erfarenheter angående hjälpinsatser

Sammanfattning Den här studien har sin utgångspunkt inom äldreomsorgen och fokuserar på vad en grupp äldre människor anser om olika hjälpinsatser och hur de känner att de kan påverka dessa. Fyra stycken frågeställningar har legat som grund för studien och dessa har bidragit till de fem olika teman som analyserades fram. Två pelare i studien är den tidigare forskning som finns inom området samt tre olika teorier som på ett eller annat sätt berör äldreomsorgen och äldre personers olika livssituationer. Tidigare forskning och de olika teorierna har tillsammans med den empiri som kommit fram genom de sex intervjuer vi genomfört varit grunden i analysen och de slutsatser som dragits. Det tydligaste som kan utläsas tack vare de olika delarna som studien omfattar är tre nyckelord: anhöriga, trygghet och hemtjänstpersonal. Samtliga äldre som intervjuats påpekar att deras anhöriga är väldigt viktiga i deras tillvaro. Hemtjänstpersonalen är även de viktiga för de äldre och de flesta känner en trygghet i att det kan komma hem en människa till dem. Det som skulle kunna vara intressant att forska vidare om inom detta område är att göra en blandad studie där både kvalitativa och kvantitativa mätinstrument används. Det skulle komplettera vår studie genom att kunna generalisera resultatet på ett sätt som vår studie inte haft syftet att göra

Cancer, a relational disease : exploring the needs of relatives to cancer patients

Purpose: In this qualitative interview study we investigated the experiences of family members to cancer patients. Our objective was to explore and to differentiate their needs from the needs of cancer patients. Methods: Five focus groups and six individual narrative interviews with 17 family members to cancer patients in Sweden were conducted and compared with 19 cancer patient interviews. Our analysis was inspired by classic grounded theory. Results: Family members to cancer patients expressed own morbidity connected to high stress levels and difficulties in recognizing own stress due to ongoing comparisons with the cancer patient. Family members were trapped in a momentary terror-like situation where they became their sick relative’s safety net. A percieved inability to improve their loved one’s well being contributed to a feeling of guilt. The longing for it all to end was encumbered with shame since the end included possible death. Conclusions: By recognizing cancer as a disease striking both body and relationships, family members are given precedence over their own struggles, differentiated from the patient’s experiences. We define differences in needs between cancer patients and family members. Family members to cancer patients may be supported in developing balancing strategies towards less stress, increased safety and moments of contentment

Uppföljning av kvalitetsförändringar i ängs- och betesmarker via NILS : tillstånds- och förändringsskattningar baserade på data insamlade 2006-2015

”Uppföljning av kvalitetsförändringar i ängs- och betesmark via NILS” (nedan kallat kvalitetsuppföljningen) är ett uppdrag till SLU från Jordbruksverket att årligen inventera ett urval av ängs- och betesmarker i syfte att kunna följa kvaliteter i ängs- och betesmarker. Urvalet utgörs av objekt som inventerades i ängs- och betesmarksinventeringen i början av 2000-talet och som finns registrerade i Jordbruksverkets TUVA-databas1 . Urvalet av objekt har gjorts inom ramen för NILS (Nationell inventering av landskapet i Sverige) systematiskt utlagda 5x5 km rutor. I norra Sverige finns färre ängs och betesmarker än i södra och urvalet i norra Sverige genomfördes därför inom 15x15 km-rutor centrerade runt NILS 5x5 km-rutor för att öka chanserna till att få med ängs och betesmarksobjekt. Kvalitetsuppföljningen består av en provyteinventering och en transektinventering av fjärilar och humlor. I kvalitetsuppföljningen ingår 696 ängs- och betesmarksobjekt fördelat på 402 NILS-rutor, för fler detaljer över design och datainsamling i kvalitetsuppföljningen, se Eriksson m.fl. (2011). Denna rapport redovisar tillstånd och förändringsskattningar för fjärilar och humlor såväl som för data insamlade på provytorna under perioden 2006-2015