Young Adults and Active Citizenship Towards Social Inclusion through Adult Education

This open access book sheds light on a range of complex interdependencies between adult education, young adults in vulnerable situations and active citizenship. Adult education has been increasingly recognized as a means to engage and re-engage young adults and facilitate their life chances and social inclusion thus contributing to an active citizenship within their societal contexts. This collection of chapters dealing with issues of social inclusion of young people represents the first book to explicitly approach the complex interdependencies between adult education, young adults in vulnerable situations and active citizenship from the European perspective. Social exclusion, disengagement and disaffection of young adults have been among the most significant concerns faced by EU member states over the last decade. It has been increasingly recognised by a range of stakeholders that there is a growing number of young people suffering from the various effects of the unstable social, economic and political situations affecting Europe and its neighbouring countries. Young adults who experience different degrees of vulnerability are especially at risk of being excluded and marginalised. Engaging young adults through adult education has been strongly related to addressing the specific needs and requirements that would facilitate their participation in social, economic and civic/political life in their country contexts. Fostering the active citizenship of young people, both directly and indirectly, is an area where many AE programmes overlap, and this has become a core approach to integration. This book considers social, economic and political dimensions of active citizenship, encompassing the development of social competences and social capital, civic and political participation and the skills related to the economy and labour market. The cross-national consideration of the notions of vulnerability, inclusion and active citizenship underpins the complexity of translating these concepts into the national contexts of adult education programmes

Numismaattiset tiedontarpeet ja Suomen kansallismuseon rahakammion käsikirjasto numismaattisen tiedon lähteenä

Tiivistelmä. Tässä tutkimuksessa käsitellään numismaattisia tiedontarpeita ja tiedonhankintaa sekä Suomen suurinta numismaattisen kirjallisuuden kokoelmaa, Kansallismuseon rahakammion käsikirjastoa. Numismatiikka on rahoja ja mitaleja tutkiva tieteenala. Numismaattisilla tiedontarpeilla tarkoitan rahoihin liittyviä tiedontarpeita. Tällaiset tiedontarpeet liittyvät muun muassa rahojen tunnistamiseen, niiden historian ja vaikutusvallan sekä niiden hinnan selvittämiseen. Kaikissa näissä tapauksissa tarvitaan laadukkaita ja luotettavia tiedonlähteitä. Tällaisia tiedonlähteitä ovat niin perinteiset kirjat kuin myös verkkosivut ja erilaiset henkilölähteet. Suomen Kansallismuseossa sijaitsee maamme suurin numismaattisen kirjallisuuden kokoelma, rahakammion käsikirjasto. Tämä kirjasto kattaa kaikki merkittävät Suomessa ja Ruotsissa ilmestyneet numismaattiset teokset sekä valtavasti numismaattista kirjallisuutta ympäri maailmaa. Tutkimukseni päätavoite onkin selvittää, kuinka kokoelma auttaa tyydyttämään numismaattisia tiedontarpeita, joita esiintyy niin alan tutkijoilla, harrastelijoilla kuin myös historioitsijoilla, arkeologeilla, sukututkijoilla ja opinnäytteiden tekijöillä. Kirjasto nouseekin tutkimuksen keskiöön. Tutkimusmetodina käytettiin puolistrukturoitua haastattelua. Ensimmäinen haastateltava oli vuosina 1971–2001 rahakammion tutkijana ja sittemmin vuosina 2001–2015 yli-intendenttinä ja johtajana toiminut henkilö. Toinen haastateltava oli toiminut vuosina 2017–2019 rahakammion intendenttinä. Tutkimustulosteni mukaan rahakammion käsikirjasto tyydyttää numismaattisia tiedontarpeita erinomaisesti. Kokoelma on laaja ja laadukas. Se myös kehittyy jatkuvasti uusien monografioiden ja kausijulkaisujen hankkimisen myötä

Comparison of Finnish meat inspection records and average daily gain for cattle herds differing in Mycoplasma bovis test-status

Detecting Mycoplasma bovis on cattle farms represents a challenge in the absence of an outbreak or cases of M. bovis mastitis, yet identification of an infection is essential to control the spread of the disease successfully. The objectives of this study were: (1) to determine whether meat inspection records can aid identification of cattle farms supporting M. bovis infection, and (2) to compare the average daily weight gain estimated from carcass weight for cattle originating from farms differing in M. bovis test-status. Meat inspection records were collected from two abattoirs in 2015; 80 677 animals in total. All the dairy and mixed breed cows and bulls used for meat production were categorized according to known M. bovis infection status of the farms from which the cattle were derived; positive, contact or control farms. The associations between animals from different M. bovis categories and lung lesions of bulls and cows (pneumonia and pleuritis), identified during meat inspection, and estimated average daily gain (ADG) of bulls, were investigated. The odds ratios for lung lesions, especially pleuritis, were higher in M. bovis test-positive or contact farms compared with control farms. Additionally, odds ratios for pleuritis were higher among animals from M. bovis test-positive farms and animals from contact slaughtering farms originating from M. bovis-free rearing farms. Bulls originating from M. bovis test-positive farms had higher estimated average daily gain than cattle from control farms. Meat inspection records can be used alongside other methods to detect M. bovis-positive farms where M. bovis causes lung lesions. (C) 2019 The Authors. Published by Elsevier Ltd.Peer reviewe

Adjustment for survey non-participation using record linkage and multiple imputation: A validity assessment exercise using the Health 2000 survey

Aims: It is becoming increasingly possible to obtain additional information about health survey participants, though not usually non-participants, via record linkage. We aimed to assess the validity of an assumption underpinning a method developed to mitigate non-participation bias. We use a survey in Finland where it is possible to link both participants and non-participants to administrative registers. Survey-derived alcohol consumption is used as the exemplar outcome. Methods: Data on participants (85.5%) and true non-participants of the Finnish Health 2000 survey (invited survey sample N=7167 aged 30-79 years) and a contemporaneous register-based population sample (N=496,079) were individually linked to alcohol-related hospitalisation and death records. Applying the methodology to create synthetic observations on non-participants, we created 'inferred samples' (participants and inferred non-participants). Relative differences (RDs) between the inferred sample and the invited survey sample were estimated overall and by education. Five per cent limits were used to define acceptable RDs. Results: Average weekly consumption estimates for men were 129 g and 131 g of alcohol in inferred and invited survey samples, respectively (RD -1.6%; 95% confidence interval (CI) -2.2 to -0.04%) and 35 g for women in both samples (RD -1.1%; 95% CI -2.4 to -0.8%). Estimates for men with secondary levels of education had the greatest RD (-2.4%; 95% CI -3.7 to -1.1%). Conclusions: The sufficiently small RDs between inferred and invited survey samples support the assumption validity and use of our methodology for adjusting for non-participation. However, the presence of some significant differences means caution is required.Peer reviewe

Suorapäätössuosituksia ja kuntoutusohjauksen kehittämistä koskeva arviointitutkimus : Koppi kuntoutuksesta -hankkeen kehittävän arvioinnin loppuraportti

Kuntoutussäätiö toteutti Kelan tilaamana ja rahoittamana vuosina 2015–2016 toteutetun Kelan Koppi kuntoutuksesta -hankkeen kehittävän arvioinnin. Hankkeessa kehitettiin perusterveydenhuollon, erikoissairaanhoidon ja työterveyshuollon kanssa uutta ohjauksen mallia Kelan harkinnanvaraiseen kuntoutukseen. Hankkeessa pilotoitiin harkinnanvaraisen kuntoutuksen suorapäätösten tekemisen toimintamallia terveydenhuollossa. Lisäksi hankkeessa kehitettiin uusia toimintatapoja yhteistoimintaan ja uusia tiedottamisen väyliä Kelan kuntoutuksen sidosryhmäyhteistyöhön. Arvioinnissa käytettiin aineistoina terveydenhuollolle ja sen asiakkaille sekä Kelan etuuskäsittelijöille laadittuja itsearviointikyselyitä, haastatteluita sekä Skype-ohjelman avulla toteutettua verkkotyöpajatyöskentelyä. Arvioinnin perusteella kuntoutuksen suorapäätös osoittautui toimivaksi malliksi harkinnanvaraisille kuntoutuskursseille ja sopeutumisvalmennukseen ohjauksessa. Terveydenhuollon toimijat kokivat suorapäätöksissä esitetyt kriteerit selkeiksi sekä suorapäätösten tekemisen vaivattomaksi ja sujuvaksi. Suorapäätösten tekemiseen oli käytettävissä riittävästi taustatietoa ja asiakkaat ohjautuivat suorapäätöksillä kuntoutukseen heidän kannaltaan oikea-aikaisesti. Suorapäätökset helpottivat terveydenhuollon asiakastyötä ja kevensivät kuntoutukseen ohjaamisen vaatimaa työpanosta. Kelan näkökulmasta suorapäätöslomakkeilla tehdyt ohjaukset harkinnanvaraiseen kuntoutukseen olivat kriteereiden mukaisesti oikein tehtyjä. Etuuskäsittelijät pystyivät tekemään kuntoutuspäätökset suorapäätöslomakkeiden ja niiden liitteissä olevan tiedon perusteella. Arviointitulosten mukaan kehittämistyöllä on saatu aikaan asiakaslähtöistä ja asiakkaiden valinnanvapautta tukevaa kuntoutustarpeiden arviointia ja kuntoutukseen ohjausta. Hankkeeseen osallistuneet asiakkaat olivat erittäin tyytyväisiä kuntoutukseen ohjauksen kokonaisuuteen sekä kuulluksi ja huomioiduksi tulemiseen kuntoutustarpeiden selvittämisen yhteydessä. Kelan etuuskäsittelijöiden näkökulmasta asiakkaat ohjattiin kuntoutukseen lähes poikkeuksetta oikea-aikaisesti. Asiakkaiden valinnanvapautta edistettiin siten, että heille tarjottiin aktiivisesti mahdollisuus vaikuttaa kurssivalintaan ja ajankohtaan. Hankkeen eri toimijoiden välisen tiedonkulun ja yhteistyön kehittämisen avulla voitiin luoda asiakaslähtöisen kuntoutuksen asiakaspolun malli. Terveydenhuollon edustajat olivat yhteydessä Kelaan asiakaskohtaista palveluohjausta tarjoavan Skypen ja yleistä tiedollista tukea tarjoavan chatin välityksellä. Nämä tarjosivat sujuvan viestintäkanavan kuntoutuksen vaihtoehtojen pohdintaan, mikä helpotti asiakkaalle sopivan kuntoutuskurssin löytämistä. Mallin kehittämiseen liittyen terveydenhuollon yksiköissä selkiytettiin kuntoutustarpeiden tunnistamisen ja kuntoutukseen ohjauksen työprosesseja. Myös yleinen kuntoutusta ja Kelan kurssitarjontaa koskeva tietous lisääntyi hankkeessa mukana olleissa terveydenhuollon yksiköissä. Arvioinnin pohjalta esitetään ehdotuksia asiakaslähtöisen kuntoutuksen edelleen kehittämiseksi. Kehittämisehdotukset liittyvät terveydenhuollon osaamisen ja tiedonkulun kehittämiseen, Kelan ja terveydenhuollon tiedonvaihdon ja yhteistyön tiivistämiseen sekä suorapäätössuositusmalliin

Epilepsy priorities in Europe: A report of the ILAE-IBE Epilepsy Advocacy Europe Task Force.

The European Forum on Epilepsy Research (ERF2013), which took place in Dublin, Ireland, on May 26-29, 2013, was designed to appraise epilepsy research priorities in Europe through consultation with clinical and basic scientists as well as representatives of lay organizations and health care providers. The ultimate goal was to provide a platform to improve the lives of persons with epilepsy by influencing the political agenda of the EU. The Forum highlighted the epidemiologic, medical, and social importance of epilepsy in Europe, and addressed three separate but closely related concepts. First, possibilities were explored as to how the stigma and social burden associated with epilepsy could be reduced through targeted initiatives at EU national and regional levels. Second, ways to ensure optimal standards of care throughout Europe were specifically discussed. Finally, a need for further funding in epilepsy research within the European Horizon 2020 funding programme was communicated to politicians and policymakers participating to the forum. Research topics discussed specifically included (1) epilepsy in the developing brain; (2) novel targets for innovative diagnostics and treatment of epilepsy; (3) what is required for prevention and cure of epilepsy; and (4) epilepsy and comorbidities, with a special focus on aging and mental health. This report provides a summary of recommendations that emerged at ERF2013 about how to (1) strengthen epilepsy research, (2) reduce the treatment gap, and (3) reduce the burden and stigma associated with epilepsy. Half of the 6 million European citizens with epilepsy feel stigmatized and experience social exclusion, stressing the need for funding trans-European awareness campaigns and monitoring their impact on stigma, in line with the global commitment of the European Commission and with the recommendations made in the 2011 Written Declaration on Epilepsy. Epilepsy care has high rates of misdiagnosis and considerable variability in organization and quality across European countries, translating into huge societal cost (0.2% GDP) and stressing the need for cost-effective programs of harmonization and optimization of epilepsy care throughout Europe. There is currently no cure or prevention for epilepsy, and 30% of affected persons are not controlled by current treatments, stressing the need for pursuing research efforts in the field within Horizon 2020. Priorities should include (1) development of innovative biomarkers and therapeutic targets and strategies, from gene and cell-based therapies to technologically advanced surgical treatment; (2) addressing issues raised by pediatric and aging populations, as well as by specific etiologies and comorbidities such as traumatic brain injury (TBI) and cognitive dysfunction, toward more personalized medicine and prevention; and (3) translational studies and clinical trials built upon well-established European consortia

Implementation of deep neural networks to count dopamine neurons in substantia nigra

Unbiased estimates of neuron numbers within substantia nigra are crucial for experimental Parkinson's disease models and gene-function studies. Unbiased stereological counting techniques with optical fractionation are successfully implemented, but are extremely laborious and time-consuming. The development of neural networks and deep learning has opened a new way to teach computers to count neurons. Implementation of a programming paradigm enables a computer to learn from the data and development of an automated cell counting method. The advantages of computerized counting are reproducibility, elimination of human error and fast high-capacity analysis. We implemented whole-slide digital imaging and deep convolutional neural networks (CNN) to count substantia nigra dopamine neurons. We compared the results of the developed method against independent manual counting by human observers and validated the CNN algorithm against previously published data in rats and mice, where tyrosine hydroxylase (TH)-immunoreactive neurons were counted using unbiased stereology. The developed CNN algorithm and fully cloud-embedded Aiforia (TM) platform provide robust and fast analysis of dopamine neurons in rat and mouse substantia nigra.Peer reviewe